On isojen uudistusten aika

Sain lop­ul­ta lomaki­ireiltäni lue­tuk­si Esko Ahon kir­joituk­sen Taloudessa ei ole palu­u­ta entiseen. Kohu­un ver­rat­tuna kir­joi­tus vaikut­ti pet­tymyk­seltä. Eihän Aho sanonut oikeas­t­aan kuin, että menee huonos­ti eivätkä ongel­mat ratkea itses­tään, vaan tart­tis tehdä jotain.

Tämän minäkin voin allekir­joit­taa. Eri­tyis­es­ti Suomel­la menee huonos­ti. Olemme menet­täneet nopeasti paljon. Emme ole enää euka­lyp­tuk­sen vuok­si sel­l­ainen puun­jalostuk­sen suur­val­ta kuin ennen. Lisäk­si paperinku­lu­tus las­kee tai ei ainakaan kas­va niin nopeasti kuin kuvit­te­limme, kos­ka paine­tul­la sanal­la menee huonos­ti ja net­tipo­h­jaisil­la julka­isuil­la hyvin.

Jälkikä­teen arvioiden selvisimme 90-luvun lamas­ta käsit­tämät­tömän ja epä­to­den­näköisen onnen­potkun ansios­ta. Ilman Noki­aa koko 2000-luku olisi ollut talouden alaku­loa. Nyt kun Nokia-ihme alkaa olla his­to­ri­aa, alaku­lo on täällä.

Konepa­ja­te­ol­lisu­u­den tilanne on jok­seenkin han­kala. Volyymi­tuot­tei­ta ei Suomes­sa oikein kan­na­ta tehdä, kos­ka yksikkökus­tan­nuk­set ovat kil­pail­i­joi­hin näh­den kalli­ita ja Suomen maanti­eteelli­nen sijain­ti han­kala. Muu perus­tuukin sit­ten insinöörien osaamiseen, mut­ta kauanko se on kil­pail­i­joi­hin näh­den niin yliv­er­taista, että edes pro­to­tyyp­pi­en valmis­t­a­mi­nen ja lyhyen sar­jan tuot­teet kan­nat­taa tehdä tääl­lä? Tehtait­temme kil­pailu­ase­maa heiken­tää huo­mat­tavasti suo­ma­lais­ten yri­tys­ten kan­sain­välistymi­nen. Tuotan­to siir­tyy pois Suomes­ta näi­den yri­tys­ten sisäl­lä. Siinä ei osaami­nen auta koti­maista tuotan­toa, kos­ka osaami­nen on kan­sain­välistyneen yri­tyk­sen omaisuutta.

Göran Pers­son kuvasi Suomen tilan­net­ta eräässä tilaisu­udessa samak­si kuin vuon­na 1993, kuitenkin ilman Noki­aa ja 20 vuot­ta van­hem­man väestön kanssa.

Mut­ta ei tämä tähän pää­ty. Suo­mi on hyvin riip­pu­vainen vapaakau­pas­ta ja rehdeistä pelisään­nöistä. Kun ajat huononevat, pop­ulis­mi nouse ja nos­taa pro­tek­tion­is­mia. Pro­tek­tion­is­mista kär­sivät lop­ul­ta kaik­ki, mut­ta Suomen kaltaiset maat paljon mui­ta enem­män. Ran­skan päätös ottaa paljon puhut­tu ris­teilyti­laus Ran­skaan hin­nal­la mil­lä hyvän­sä oli pelot­ta­va esimerk­ki siitä, mitä on tulossa.

Kaiken tämän päälle tulee ikään­tymis­es­tä aiheutu­va huolto­suh­teen heikkeneminen.

Euroopal­la on omana ongel­manaan ilmeisen epäon­nis­tunut yhteis­val­u­ut­ta. Euro tuot­ti ensim­mäisen kymme­nen vuo­den aikana paljon hyvää, mut­ta nyt se uhkaa syöstä euro­maat pysyvään lamaan. Ongel­man ei pitäisi olla ylipääsemätön, mut­ta euro­maid­en kyvyt­tömyys päätök­sen­tekoon tekee siitä ylipääsemättömän.

Euro­maid­en kansan­tu­lo on suu­ru­us­lu­okaltaan 10 biljoon­aa euroa, siis kymme­nen­tuhat­ta mil­jar­dia euroa. Euroopan rahoi­tuskri­i­sis­sä puhutaan suurim­mil­laan sadoista mil­jardeista, mut­ta nämä roposet pää­sevät nyt syök­semään koko maanosan lamaan, joka mak­saa biljoo­nia. Suomelle lama mak­saa jo nyt kak­sikym­men­tä mil­jar­dia euroa menetet­tynä tulona joka vuosi, mut­ta meil­lä jak­se­taan huu­taa pää punaise­na jois­takin kym­menistä miljoon­ista, jot­ka jäävät saa­mat­ta korkoina, kun Kreikan lainae­hto­ja helpotetaan.

Euroalueen ongel­mana on, että se yllyt­tää euro­mai­ta kil­paile­vi­in sisäisi­in deval­vaa­tioi­hin, siis deflaa­tioon, jon­ka kaik­ki talouden oppisu­un­nat myön­tävät tuhoisak­si. Sisäi­nen deval­vaa­tio on kan­nat­tavaa yhdelle maalle, joka pystyy hyö­tymään muiden kus­tan­nuk­sel­la. Kaikkien ryhtyessä siihen kaik­ki kär­sivät. Täl­lainen tuot­taa pysyvän laman.

Val­tio ottaa tänä vuon­na velkaa vähin­tään seit­semän mil­jar­dia euroa. Pelkään pahoin, että tämä on rak­en­teel­lista ali­jäämää, joka mei­dän on kurot­ta­va kiin­ni vero­ja korot­ta­mal­la ja meno­ja leikkaa­mal­la – tai tehtävä rak­en­teel­lisia uud­is­tuk­sia, jot­ka vähen­tävät rak­en­teel­lista alijäämää.

Mitä siis pitäisi muuttaa?

Euro­maid­en päätök­sen­tekokyky tulisi palaut­taa. Ilman sitä ei voi tehdä oikein mitään. Tässä Suo­mi on yksimielisyys­vaa­timuksi­neen ollut tuot­ta­mas­sa enem­män hait­taa kuin hyö­tyä. Mitähän meil­lä san­ot­taisi, jos Slove­nia sisäpoli­it­ti­sista syistä kaataisin jonkin täysin vält­tämät­tömän euroalueen uud­is­tuk­sen, jota Suo­mi on ollut kannattamassa?

Meil­lä on tehtävä iso­ja uud­is­tuk­sia sosi­aal­i­tur­vaan ja työ­markki­noiden toim­intaa. Näistä asioista Juhana Var­ti­ainen on puhunut oma­l­la silot­ta­mat­toma­l­la tyylil­lään. Sosi­aal­i­tur­van on edis­tet­tävä työn tar­jon­nan lisäämistä, kun se nyt heiken­tää sitä. Ruot­sis­sa tässä on onnis­tut­tu paljon parem­min. Suomes­sa edelleen sosi­aali- ja talous­poli­itikot pitävät toisi­aan vas­tus­ta­ji­naan. Tehokas­ta kom­pro­mis­sia ei edes yritetä edis­tää. Talous­poli­itikko­jen pitäisi havai­ta, että maail­mas­sa vain sosi­aalis­es­ti vas­tu­ulliset maat men­estyvät ja sosi­aalipoli­itikko­jen pitäisi vas­taavasti hyväksyä taloudel­liset tosi­asi­at. Suuri ja haas­ta­va pro­jek­ti on uud­is­taa hyv­in­voin­tiy­hteiskun­ta korkean huolto­suh­teen ja jälki­te­ol­lisen yhteiskun­nan oloi­hin. Tähän aiheeseen tarkoituk­seni on edelleen keskit­tyä täl­lä blogilla. Tässä asi­as­sa Suo­mi on pudon­nut pahasti kelka­s­ta muiden maid­en tehdessä kauaskan­toisia uud­is­tuk­sia. Niin hal­li­tus­puolueen kansane­dus­ta­ja kuin olenkin, on pakko sanoa, ettei Suomes­sa ole kymme­neen vuo­teen ollut kykyä kauaskan­toisi­in uud­is­tuk­si­in ja tämä alkaa näkyä jälkeenjääneisyytenä.

Kas­vavien yri­tys­ten on annet­ta­va investoi­da voit­ton­sa yri­tyk­seen Viron tapaan. Yri­tysvero­tus­ta kehitetään meil­lä liiak­si van­ho­jen ele­fant­tien toivei­den mukaan. Uusil­la kasvuyri­tyk­sil­lä ei ole neu­vot­telupöy­dässä tuolia.

Veroast­et­ta on pakko nos­taa, mut­ta se ei saisi tapah­tua tulovero­tus­ta kiristämäl­lä. Yleinen arvon­lisäverokaan ei ole kovin hyvä vai­h­toe­hto, kos­ka se on työn tekemiselle tasavero (yri­tyk­sen mak­sa­vat arvon­lisäveron palkois­taan, korois­taan ja voitostaan) eikä mata­la­palkkainen työ oikein kestä veroki­ilaa työn tek­i­jän ja kulut­ta­jan välil­lä. Ympäristö- ja eri­tyis­es­ti ener­giaverot ohjaisi­vat talouden kehi­tys­tä oikeaan suun­taan. Niin kauan kun näistä veroista ei saa­da kansan­välisiä, niitä ei voi sälyt­tää ener­giaval­taiselle perus­te­ol­lisu­udelle, valitet­tavasti. Koti­taloussähkö on Suomes­sa huo­mat­ta­van hal­paa mui­hin mai­hin verrattuna.

Val­tio­val­lan ei pitäisi häärätä paljonkaan yri­tys­tukien puolel­la. Yri­tys­tu­ki tarkoit­taa, että ote­taan rahaa kan­nat­tavas­ta toimin­nas­ta ja annetaan kan­nat­ta­mat­toma­lle. Tämä voi heiken­tää talouden toim­intaa sen sijaan, että se vahvis­taisi sitä. Yri­tys­tukien sijas­ta tulisi paran­taa markki­noiden toim­intaedel­ly­tyk­siä niin, että talous voisi itse löytää toimi­vat ratkaisut ja kan­nat­tavim­mat toimin­not. Asi­as­ta oli tänään Mat­ti Kalliokoskelta hyvä kir­joi­tus Hesarissa.

Koti­maiseen riski­ra­hoituk­seen pitäisi saa­da paljon lisää muskelei­ta. Aivan liikaa hyviä suo­ma­laisia oraal­la ole­via yri­tyk­siä myy­dään ulko­maille, kos­ka toim­intaan ei löy­dy rahoi­tus­ta Suomesta.