Rakenteellinen työttömyys

(Kir­joi­tus on julka­istu Savon Sanomissa)

Patru­u­na-aikana Kekkosen hal­lites­sa maa­ta oli tapana, että paikkakun­taa hallinnut tehdas otti kokon­ais­vas­tu­un väestön työl­listämis­es­tä. Koulun­sa päät­täneet pää­sivät halutes­saan tehtaalle töi­hin, nekin joiden todis­tus oli huono tai ruumi­in­rakenne hin­telä. Tehtaalle oli kun­nia-asia huole­htia työn­tek­i­jöistään eläkeikään saak­ka, vaik­ka työkyky alkoi jo vähän reistailla.

Tämä on men­nyt­tä. Yri­tys­ten väli­nen raa­ka kil­pailu estää moi­sen laa­jasy­dämisyy­den. Näin toimi­va yri­tysjo­hta­ja olisi pian enti­nen yri­tysjo­hta­ja tai entisen yri­tyk­sen johtaja.

Nyt työl­listymisen tulee kan­nat­taa molem­mille tai työ­suhdet­ta ei syn­ny. Työn­tek­i­jän tulee saa­da niin paljon palkkaa, että työhön meno kan­nat­taa ja työ­nan­ta­jan tulee saa­da pal­ka­lle riit­tävästi vastinet­ta. Yhä use­am­min jom­pikumpi edel­ly­tys puut­tuu. Tästä johtuu rak­en­teel­lisen työt­tömyy­den kasvu. Tämä on hyvä tun­nus­taa, jos halu­amme nos­taa työl­lisyy­den muiden Pohjo­is­maid­en tasolle. Työ­markki­noi­ta pitää välil­lä aut­taa eri­laisin tuin, jot­ta kaik­ki saataisi­in töihin.

Vas­ta koulus­ta valmis­tunut ei aluk­si ole kovin hyvä ja osaa­va, mut­ta oppii työn mukana. Vaik­ka työ­nan­ta­ja joutuu aluk­si mak­samaan vähän turhas­ta, nuoren palkkaami­nen on hyvä investoin­ti, jos hän har­jaan­nut­tuaan jää yri­tyk­seen pitkäk­si aikaa. Mitä lyhyem­piä ovat työ­suh­teet, sitä kan­nat­ta­mat­tomam­paa on palkata nuo­ria. Riskinä on, että koulii hyvää työvoimaa kil­pail­i­jalle. Olisi järkevää, että val­tio osal­lis­tu­isi näi­hin koulu­tuskus­tan­nuk­si­in niin kuin se osal­lis­tuu nuorten koulu­tuk­seen muutenkin. Voisiko nuores­ta työn­tek­i­jästä hänen ensim­mäisessä työ­paikas­saan saa­da automaat­tis­es­ti muu­ta­man kuukau­den ajan palkkatukea?

Joskus hyvätkin työn­tek­i­jät muo­dosta­vat riskin työ­nan­ta­jan silmis­sä. On peräti suo­tavaa, että nuori nainen pää­tyy äitiys­lo­ma­lle, mut­ta työ­nan­ta­jalle se tietää noin kymp­pi­ton­nin laskua. Kukaan ei myön­nä syr­jivän­sä nuo­ria naisia työhöno­to­ssa, mut­ta tilas­tot pal­jas­ta­vat syr­jin­nän yleisyy­den.. Hutera ter­veys tai viidenkympin ikä ei tee ken­estäkään huonoa työn­tek­i­jää, mut­ta työkyvyt­tömyy­seläk­keen ris­ki voi olla työ­nan­ta­jan silmis­sä liian korkea. Niin­pä nuorten nais­ten lisäk­si viisikym­men­tä vuot­ta täyt­tänei­den tai ter­vey­den­ti­lal­taan haavoit­tuvien on vaikea päästä töi­hin. Se ei ole ikävää vain hei­dän itsen­sä kannal­ta. Se on ikävää koko kansan­talouden kannalta.

Lap­sil­isää kut­su­taan lap­sil­isäk­si, kos­ka se olin alun perin palkan­lisä, joka työ­nan­ta­jat velvoitet­ti­in mak­samaan lap­siper­hei­den huolta­jille. Ei pitänyt olla yllä­tys, että moni­lap­sis­ten per­hei­den isien ja äitien oli vaikea päästä töi­hin. Nopeasti päädyt­ti­inkin keräämään rahat lap­sil­isi­in tas­a­puolis­es­ti kaik­il­ta työ­nan­ta­jil­ta. Samas­ta syys­tä äitiy­den kus­tan­nuk­set pitäisi tasa­ta työ­nan­ta­jien kesken. Niin pitäisi myös tasa­ta työkyvyt­tömyy­seläkkei­den kus­tan­nuk­set, jos kohon­nut ris­ki on tiedos­sa jo työn­tek­i­jää palkat­taes­sa. On sinän­sä järkevää, että suuret työ­nan­ta­jat ovat vas­tu­us­sa henkilökun­tansa sairauseläkkeistä, sil­lä se motivoi pitämään hyvää huol­ta työvoimasta.

Juhana Var­ti­ainen esit­ti Iisalmen Sanomien haas­tat­telus­sa, että eläkeikää lähenevä voisi saa­da alem­paa palkkaa, kos­ka hänen tuot­tavuuten­sakin on alen­tunut. Tämä syn­nyt­ti ymmär­ret­tävää raivoa. Var­ti­aisen ana­lyysi ikään­tynei­den syr­jin­nästä työ­paikoil­la on kiis­ta­ton. Työ­nan­ta­jat sanovat avoimesti, että yrit­tävät päästä eroon 63 vuot­ta täyt­täneistä. Haas­tat­telus­sa ei ajatuk­sen kokon­aisu­us ei kuitenkaan tain­nut välittyä.

Yksi osa huonom­muut­tamme Ruot­si­in on ikään­tynei­den alhainen työl­lisyys. Eläkeikää on yritet­ty nos­taa superkart­tumal­la. Eläk­keestä tulee huo­mat­tavasti parem­pi, jos jatkaa töis­sä 63 vuot­ta täytet­tyään. Työn­tek­i­jän motivoin­ti ei riitä. Vai­et­tu asia on, että työ­nan­ta­jien asen­teet estävät eläköi­tymisiän nousua.

Itse olen 61-vuo­tias, eikä kaik­ki työ suju enää samaan tahti­in kuin nuorem­pana. Olen kuitenkin siinä onnel­lises­sa ase­mas­sa, että voin itse suun­na­ta tekemiseni asioi­hin, jois­sa iästä ja koke­muk­ses­ta on pikem­minkin etua kuin hait­taa. Ikään­tyvien men­estymi­nen ja viihtymi­nen töis­sä edel­lyt­tää työte­htävien sopeut­tamista iän tuomi­in muu­tok­si­in. Se taas edel­lyt­tää hyvää tah­toa työ­nan­ta­jal­ta. Usein työ­nan­ta­ja toivoo työn­tek­i­jän menevän eläk­keelle heti 63 vuot­ta täytet­tyään, jot­ta voisi palkata pienem­mäl­lä pal­ka­lla tilalle nuoren, ener­gisen ja parem­min koulute­tun. Eläk­keelle on help­po savus­taa vaa­ti­mal­la ikään­tyneeltä saman­laista työ­panos­ta kuin nuo­ril­ta. Moni syyt­tää omaa jak­samis­taan, vaik­ka pitäisi syyt­tää jous­tam­a­ton­ta työnantajaa.

On luon­no­ton aja­tus, että työtä pitäisi tehdä täysil­lä lop­pu­un asti ja lopet­taa ker­ral­la. Nor­maali­in elämään kuu­luu työ­tahdin asteit­tainen rauhoit­tumi­nen. Työ­nan­ta­jan silmis­sä taas täysi palk­ka edel­lyt­tää täyt­tä työ­panos­ta. Urakkatyössä palk­ka ale­nee luon­nos­taan tahdin hiipues­sa. Palomies menet­tää savusukel­lus­lisän­sä, kun ei enää savusukeltamiseen sovellu.

Väheneviä voimia on kom­pen­soitu tar­joa­mal­la mah­dol­lisu­us osa-aikaeläk­­keeseen. Tämä menee ohi maalin. Vaik­ka olisi joka toisen viikon loma­l­la, joka toise­na viikkona pitää pystyä nuoren työ­tahti­in. Olisi kaikkien kannal­ta parem­pi, että iän alka­es­sa painaa voisi siir­tyä helpom­pi­in hom­mi­in ja rauhal­lisem­paan työ­tahti­in. Sil­loin olisi työssäkin mukavam­paa. Menete­tyn ansion voisi kor­va­ta kokon­aan tai osit­tain osaeläk­keel­lä, joka olisi muuten saman­lainen kuin osa-aikaeläke, pait­si että työa­jan lyhen­tämistä ei edel­lytet­täisi. Osaeläk­keen val­it­sem­i­nen pienen­täisi lop­ullista eläket­tä ver­rat­tuna täysil­lä työsken­te­lyyn, mut­ta nos­taisi sitä ver­rat­tuna eläk­keelle siirtymiseen.