Helsingin seudun voisi suunnitella myös aivan toisin

Vai­h­toe­htona Helsin­gin pääkeskuk­sen voimakkaalle tiivistämiselle olisi tiivi­iden tytärkaupunkien verkos­to, joka olisi yhdis­tet­ty nopeal­la raideli­iken­teel­lä. Täl­laisia tytärkaupunke­ja meil­lä onkin. Ker­a­va, Jär­ven­pää ja Hyvinkää nyt esimerkik­si. Täl­laises­sa vai­h­toe­hdos­sa moni olisi töis­sä siinä omas­sa pikkukaupungis­saan, siel­lä oli­si­vat koulut ja kau­pat eikä omas­ta kaupungista tarvit­sisi vält­tämät­tä pois­tua lainkaan. Keskimääräi­nen liiken­netarve vähenisi ja mat­ka-ajan lyheni­sivät. Nyky­istä paljon use­ampi selviäisi päivit­täin kävellen tai fil­lar­il­la niin kuin selviää, jos asuu Mikke­lis­sä ruu­tukaa­va-alueel­la. Helsingis­säkin voisi jät­tää asukkaille tärkeitä aluei­ta rauhaan.

Ollak­seen tytärkaupun­ki eikä nukku­malähiö, asukkai­ta pitäisi olla vähin­tään 50 000 Hyvinkään tapaan melko tiivi­isti ase­man ympäril­lä. Jot­ta asu­tus keskit­ty­isi asemien lähelle ja keskusten väli­nen liikenne sujuisi raiteil­la, autol­la liikku­misen olisi olta­va riit­tävän kallista ja/tai hidas­ta. Jos auto on edullisin tapa liikkua, ei syn­ny tytärkaupunke­ja vaan tasaista omako­ti­mat­toa moot­toritei­den välis­sä. Loh­ja on myös kelpo kaupun­ki, mut­ta ei rataa.

Täl­lainen kaupun­ki on mah­dolli­nen fyy­sis­es­ti, mut­ta ei poli­it­tis­es­ti. Uuden­maan maakun­takaa­va tehtäessä ympäryskun­nat eivät osoit­ta­neet pien­in­täkään kiin­nos­tus­ta kehit­tää kun­ti­aan tiivi­isti kun­takeskuk­sen ympärille, vaan halu­si­vat ottaa raken­nus­maak­si mitä syr­jäisimpiä kolkkia. Nur­mi­järvi esimerkik­si halu­aa sirotel­la 40 000 asukas­taan tas­a­puolis­es­ti ja ”oikeu­den­mukaises­ti” noin kymme­neen ”keskuk­seen”. Klaukkalaa taas ei kehitetä viihty­isänä asum­isym­päristönä vaan automar­ket­tikeskit­tymänä, jos­sa merkit­täv­in­tä maankäyt­töä ovat parkkiken­tät kaup­po­jen ympäril­lä. Tuusu­lan keskus­taa, Hyrylää, viedään vauhdil­la samaan suun­taan. Sama tois­tuu Vihdin Num­me­las­sa. ”Oikeu­den­mukaisu­udel­la” tarkoite­taan kovin usein sitä, että kaik­ki maan­omis­ta­jat ovat omis­ta­ji­na samas­sa ase­mas­sa, jol­loin mitään ei voi keskittää.

Ker­a­va olisi kyl­lä hyvä ehdokas kun­nol­lisek­si tytärkaupungik­si, mut­ta se on nyt liian pieni, eikä sil­lä ole maa­ta jäl­jel­lä kuin naa­purikun­tien puolel­la. Sipoo ja Tuusu­la taas eivät halua tukea Ker­a­van kehi­tys­tä vaan omaansa.

Tuol­laisen tytärkaupunkiverkos­ton syn­nyt­tämi­nen edel­lyt­täisi erit­täin voimakas­ta otet­ta kaavoit­ta­jal­ta, mut­ta minkäs teet, kun kun­nat ovat maankäytössään riip­pumat­to­mia, eikä mikään kun­taa suurem­pi elin pysty siihen tosi­asi­as­sa vaikut­ta­maan. Pienis­sä kun­nis­sa maan­omis­ta­jien ote kun­tien päätök­sen­teosta on myös kovin suuri.

Näis­sä olois­sa on jäl­jel­lä vain huono ja vielä huonom­pi vai­h­toe­hto. Joko annamme yhdyskun­tarak­en­teen rauhas­sa hajau­tua pitkin pel­to­ja elinkelvot­tomik­si omakotiryp­päik­si tai keskitämme voimakkaasti asu­tus­ta Helsinki­in ja Helsingis­sä Kehä I:n sisäpuolelle.

Vähän sääli.

Poli­ti­ikalla on merkitystä.