Laadullisen kasvun mittaaminen

(Kasvua vai kehi­tys­tä Osa 4/7)

Kuin­ka mon­ta pros­ent­tia Lumia 920 on enem­män tai vähem­män kuin Nokian klassi­nen kom­mu­nikaat­tori E90? Lumia 920 lie­nee vähän halvem­pi kuin E90 oli aikoinaan, joten siis vähän vähem­män? Toisaal­ta jos yrität myy­dä käyt­tämätön­tä Nokia E 90:tä nyt, paljonko siitä saisit. Viisi kymp­piä? Sen mukaan Lumia 920 on noin kymme­nen ker­taa enem­män. Tähän ei ole oikeaa vas­taus­ta. Se on aivan makuasia.

Min­ua ihme­tyt­tää, kun viisaat miehet ja naiset tekevät pros­entin kymme­ne­sosan tarkku­udel­la ennustei­ta BKT:n reaa­likasvus­ta seu­raa­van kah­den vuo­den aikana. Tietävätkö he lainkaan, kuin­ka huter­al­la poh­jal­la kasvun mit­taami­nen on?

Nimel­lisen brut­tokansan­tuot­teen laskem­i­nen on help­poa. Se on kansan­talouden piiris­sä tapah­tuneen arvon­lisäyk­sen kokon­ais­määrä. Nimel­lis­es­tä reaaliseen päästään jaka­mal­la nimelli­nen brut­tokansan­tuote hintaindeksillä.

Hin­tain­deksin osalta on help­po laskea tavanomaisia hyödykkeitä, perunaa, vehnä­jauho­ja, ratikkalip­pu­ja ja muu­ta sel­l­aista. Mut­ta tuo kansan­talouden muu­tok­ses­sa ole­va osa, johon koko kasvu keskit­tyy, sen osalta hin­tain­deksin laskem­i­nen on lähin­nä makua­sia. Her­rat ja rou­vat voivat speku­loi­da talouden kasvus­ta kuin­ka viisaasti tahansa, mut­ta lop­ul­ta kasvupros­entin ratkaisee ali­palkat­tu aktu­aari tilas­tokeskuk­ses­sa, joka las­kee tuon hintaindeksin.

Tilas­to­jen mukaan Japanin kasvu pysähtyi parikym­men­tä vuot­ta sit­ten.  Ei kyl­lä pysähtynyt. Jos joku japani­lainen olisi vajon­nut koomaan kak­sikym­men­tä vuot­ta sit­ten ja heräisi nyt, hän tuskin tun­tisi maataan. Hänen mielestään maa on tul­lut paljon yltäkyl­läisem­mäk­si, kun ihmisil­lä on käytössään mitä ihmeel­lisimpiä uusia vekot­timia, joista hän ei osan­nut edes haaveilla.

Tähän ekon­o­mistit ovat min­ulle vas­tan­neet, että kat­so Japanin työl­lisyy­den kehi­tys­tä. Se on kehit­tynyt juuri niin huonos­ti kuin nol­lakasvun olois­sa pitäisikin kehit­tyä. Tämä on laadullisen kehi­tyk­sen ongelmia. Teol­lisu­us­du­u­nar­in työ­paikat ovat uhat­tuina, kun liukuhi­h­nat eivät syy­dä maail­malle tavaroi­ta kiihtyvään tahti­in. Laadullisen kehi­tyk­sen moot­to­ri­na on lah­jakas luo­va luok­ka. Se on työl­listynyt hyvin, mut­ta suorit­ta­va por­ras huonos­ti. Tämä on ongel­mana myös Pohjoismaissa.

Kun Suo­mi joskus 1990-luvul­la julis­tet­ti­in, että Suomen tule­vaisu­us on osaamiseen perus­tu­vas­sa tuotan­nos­sa, huo­mautin, että tämä johtaa eri­ar­vois­tu­vaan yhteiskun­taan.  Uno­hde­taan, että kansas­ta puo­let on kek­simääräistä tyh­mem­piä.  Tämä olisi jonkun tulisieluisen sosi­aal­i­työn­tek­i­jän  mielestä niin törkeä väite, että min­un velvol­lisuuteni olisi esit­tää sen tuek­si edes jokin lähdeviite.

Mut­ta siis: kun kasvu on tästä eteen­päin laadullista parane­mista, on turha yrit­tää mita­ta sitä reaalisel­la bruttokansantuotteella.