”Orjatyötä” vai hyvinvointivaltion alasajo?

Melkein koko Euroop­pa on joutunut vaikeuk­si­in nuoriso­työt­tömyy­den kanssa. Suomes­sa se on noin 22 %, mut­ta Espan­jas­sa ja Kreikas­sa 50 %. Sak­sas­sa nuoriso­työt­tömyys on kahdek­san prosenttia.

Sak­sa on pois­tanut nuoriso­työt­tömyy­den erit­täin kovin keinoin. Joku voisi kut­sua sitä työ­pakok­si ja jotkut vielä rajum­min orjatyök­si. Tästä olisin halun­nut kuul­la Berli­inis­sä enem­män, mut­ta meille ker­rot­ti­in vain siitä, miten laskusuh­dan­tei­den yli päästään työaikaa lyhentämällä.
Korkealle nou­se­va nuoriso­työt­tömyys on erit­täin vaka­va uhka, suo­ras­taan tuhon enne hyv­in­voin­ti­val­tion kannal­ta, kos­ka pitkään jatkues­saan työt­tömyys sysää merkit­tävän osan nuorista lop­ullis­es­ti työelämän ulkop­uolelle. Se on ikävä jut­tu hei­dän kannal­taan ja suo­ras­taan tuhoisaa pohjo­is­maisen hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan arvo­jen kannalta.

Sak­sas­sa työtön nuori voi joutua otta­maan vas­taan mini-jobin, muu­ta­man tun­nin viikos­sa työl­listävän työn. Se paran­taa hänen net­toan­sioitaan, mut­ta ei kovin paljon. Meil­läkin on tälle vas­tine: kuntout­ta­va työ­toim­inta. Kun emme tästä kuulleet lähem­min, joudun tur­vau­tu­maan toisen käden tietoi­hin. Ilmeis­es­ti net­tona työstä tulee noin euro tun­nis­sa. Sitä luokkaa ansioiden lisään­tymi­nen on myös Suomes­sa, kun työtön työl­listyy mata­la­palkkaiseen työhön.

Pakolli­nen huonos­ti kan­nat­ta­va työ on help­po kri­ti­ikin kohde: orjatyök­si sitä on myös täl­lä blogilla moni kut­sunut. Vai­h­toe­hto ¬¬– ei työtä ollenkaan ehkä koko elämän aikana –  ei ole hyvä sekään. Vielä huonom­mak­si sen tekee, että suurek­si paisues­saan työelämän ulkop­uolelle syr­jäy­tyneet kaata­vat koko hyvinvointiyhteiskunnan.

Tätä asi­aa on vaikea tutkia. Pitäisi voi­da tehdä koe, jos­sa ensin val­i­taan toinen tapa ja sit­ten palataan ajas­sa taak­sepäin ja val­i­taan toinen, ja ver­rataan lop­putu­lok­sia. Var­maankin kovaot­teinen työt­tömyy­den katkaisu osoit­tau­tu­isi joidenkin osalta hyväk­si asi­ak­si ja tois­t­en osalta huonok­si. Ilman tuol­laista koet­ta emme voi tietää enempää.

Poli­ti­ik­ka olisi help­poa, jos olisi käytössä ratkaisu­ja, joil­la on vain hyviä tai vain huono­ja puo­lia. Tässä asi­as­sa joudumme val­it­se­maan kah­den ikävän asian välillä.
Mik­si työt­tömyys kohdis­tuu nuori­in? Työelämän pelisään­nöt suo­jel­e­vat sisälle pääs­seitä ja rajaa­vat ongel­mat niihin, jot­ka eivät ole vielä päässeet sisälle.

Toinen ja ehkä merkit­tävämpi syy on, ettei työ­nan­ta­jan kan­na­ta palkata nuor­ta ja koke­ma­ton­ta, kos­ka tämä ei vielä osaa, mut­ta palk­ka on melkein yhtä hyvä kuin koke­neel­la. Ennen nuoren palkkaami­nen oli työ­nan­ta­jalle investoin­ti. Vaik­ka hän ei vielä osan­nut, hän oppi työtä tekemäl­lä ja poistues­saan 65-vuo­ti­aana tehtaan portista kul­takel­lon kanssa, hän oli tien­an­nut työ­nan­ta­jalleen oppi­ra­hansa mon­een ker­taan. Nyt työ­suh­teet ovat lyhy­itä. Nuoren koulim­i­nen on isän­maalli­nen teko, mut­ta taloudel­lis­es­ti se hyödyt­tää hänen seu­raavaa työnantajaansa.
Jos ensim­mäisen työn­tek­i­jän palkkaami­nen on isän­maalli­nen teko, voisiko ajatel­la, että sen kus­tan­nuk­set mak­set­taisi­in kollek­ti­ivis­es­ti? Mak­se­taan­han koulu­tuskin yhtei­sistä varoista, mik­si ei siis työelämän oppimista.

Voisiko ajatel­la, että nuoren ensim­mäi­nen työ­nan­ta­ja saisi lin­eaaris­es­ti alenevaa palkkatukea vuo­den tai pari. Tietysti myös toinen, jos ensim­mäiseltä jäi tukikuukau­sia käyttämättä?
Kauan sit­ten alle 24-vuo­ti­ail­la oli mata­lampi vero­tus kuin muil­la. Heitä verotet­ti­in per­hevero­tuk­sen alem­mal­la asteikol­la, vaik­ka puolisoa ei ollutkaan. Kun per­hevero­tuk­ses­ta luovut­ti­in, pois­tet­ti­in samal­la nuo­ria suo­si­va verotus.

Tiedän että on jär­jeste­lyjä, jois­sa nuoren voi työl­listää ilmaisek­si. Tämä ei ole hyvä. Ilmaiseen työn­tek­i­jään ei paljon panosteta.