(Sitran Kestävän talouden foorumi Berliinissä 4.–8.11.2012)
Saksassa ei kukaan ole esittänyt uusien ydinvoimaloiden rakentamista. Jo neljännesvuosisadan Saksassa on vallinnut yksimielisyys, että uusia ydinvoimaloita ei tule. Erimielisyydet ovat koskeneet vain sitä, missä aikataulussa nykyiset ydinvoimalat suljetaan. Merkelin hallitus esitti käyttöiän pidentämistä 2030-luvulle, koska tarvitaan silta uusiutuvan energian aikaan. Fukushiman onnettomuuden jälkeen siltaa lyhennettiin kymmenellä vuodella. Muilta osin energiapolitiikkaa ei muutettu. Määrätietoinen suuntaus uusiutuviin energialähteisiin oli aloitettu jo paljon aiemmin.
Uusiutuvalla energialla tarkoitetaan Saksassa lähinnä vain tuulta ja aurinkoa. Tarkoitus on, että vuonna 2050 puolet Saksan käyttämästä sähköstä tulee tuulivoimasta. Vähän ihmetyttää, miten tämä on mahdollista, koska jotta tähän päästäisi, asennetun kapasiteetin olisi ylitettävä maan energiankulutuksen keskiteho.
Uusiutuva energia työllistää 380 000 henkeä.
Asennettu aurinkoenergian teho on nyt noin 30 000 MW. Se kasvaa tätä nykyä 6000 MW:lla vuodessa. Tämä on hyvin kallista, yli 300 euroa megawattitunnilta. Siksi sen tukia on alennettu ja määrä yritetään rajoittaa 52 000 megawattiin. Tukien vähentämistä on jouduttanut se, että aurinkokennojen tuotanto on siirtynyt Kiinaan, eikä haluta tukea tuotantoa Kiinassa.
Sähkön hinta on 25,2 senttiä kilovattitunnilta kotitalouksille, siis noin kaksinkertainen Suomen hintatasoon verrattuna. Sen on määrä nousta määrällä, joka nostaa keskimääräistä sähkölaskua 60 eurolla vuodessa. Energiavaltainen teollisuus ei joudu syöttötariffien aiheuttamia kuluja maksamaan, vaan saa sähkönsä paljon kotitalouksia halvemmalla. Kuinka halvalla, se ei selvinnyt. Ylivoimainen enemmistö saksalaisista hyväksyy korkean sähkön hinnan maksuna uusiutuvien energialähteiden käytöstä.
Saksasta on löytynyt runsaasti liuskekaasua, mutta sen hyödyntämistä saksalaiset eivät tule hyväksymään. Puola ehkä.
Tuulivoimalat ovat Pohjois-Saksassa lähellä merta tai meren rannalla. Sähköä pitäisi siirtää pohjoisesta etelään, mutta kun verkkoa ei ole ja sen rakentaminen on tiheään asutussa maassa nimbyilyn vuoksi hankalaa. Nyt sähkö koukkaa Puolan ja Tsekin verkkojen kautta ja sotkee sähköntuotantoa noissa maissa, koska ne tarvitsisivat siirtokapasiteettia omiin tarpeisiinsa. Ne ovatkin heränneet puolustamaan etujaan ja saattavat rajoittaa saksalaisen sähkön siirtoa.
Vaikka uuden energiaohjelman yksityiskohdista keskustellaan vilkkaasti, yksikään puolue ei kyseenalaista itse päämäärää, ydinvoiman ja fossiilisten energialähteiden korvaamista uusiutuvalla energialla.