Kestävän talouden foorumi: Tiedonsaannin eriarvoistuminen

(Sitran Kestävän talouden foo­ru­mi Berli­inis­sä 4.–8.11.2012)

Maanan­ta­iaa­mu­na oli jour­nal­istien panee­likeskustelu taloud­es­ta ja jour­nal­is­mista. Taloud­es­ta en paljon oppin­ut, mut­ta jour­nal­is­min ongel­mat pani­vat miettimään. 

Net­ti­maail­ma panee per­in­teisen jour­nal­is­min ahtaalle. Rahat menevät, sosi­aa­li­nen media on nopeampi ja tuot­taa vai­h­toe­htoista tietoa. Sata vuot­ta sit­ten huhut ohja­si­vat tietoisu­ut­ta. Sit­ten tuli val­takun­nalli­nen media ja Yleis­ra­dio, ja syr­jäyt­tivät huhut tietoläh­teenä. Nyt huhut ovat tulos­sa takaisin.

Sak­sas­sa laa­tu­me­dia on pitänyt pin­tansa. ”Eli­it­ti­in” kuu­luu miljoo­nia ihmisiä, jot­ka mak­sa­vat siitä, että saa­vat laadukas­ta tietoa. Sak­salaisia on 15 ker­taa niin paljon kuin suo­ma­laisia. Meil­lä tiedos­ta kiin­nos­tunut eli­it­ti on jopa Sak­saa suurem­pi, mut­ta ei pysty rahoit­ta­maan saman­laista laat­ule­hdis­töä. Tähän voi ratkaisuna olla toimit­ta­jien kor­vaami­nen kään­täjil­lä, sil­lä laatu­tavaraa on maail­man­laa­tuis­es­ti tarjolla. 

Huolestuneem­pi olen tiedos­ta, jon­ka mukaan Itä-Helsinki­in ei juuri Hesaria tila­ta. Aiem­paa Ylen ja Hesarin tiedonväl­i­tyk­sen monop­o­lia saat­toi kri­ti­soi­da mon­es­ta syys­tä, mut­ta kaik­ki kansalaiset oli­vat saman tiedon äärel­lä. Nyt voi käy­dä niin, että korkeata­soista tietoa saa­vat vain ne, joil­la on sekä kykyä että halua mak­saa siitä. Tämä voi johtaa kansalais­ten jyrkkään jakau­tu­miseen tiedon saamises­sa. Yhdys­val­lat ovat pelot­ta­va esimerk­ki maas­ta, jos­sa enem­mistö ammen­taa tieton­sa silka­s­ta roskas­ta[i].

Tämä on oikeas­t­aan aika voimakas argu­ment­ti Ylen rahoituk­sen puoles­ta – ja sen puoles­ta, että Ylen pitäisi käyt­tää nämä rahat viisaasti. Radio puheen tuhoami­nen ei ollut viisas­ta rahoituk­sen käyttöä.