Sote-uudistuksen junttura

Hal­li­tuk­sen neu­vot­telu­ja sosi­aali- ja ter­vey­su­ud­is­tuk­ses­ta on raskas seu­ra­ta. Rivikansane­dus­ta­jan lojaal­isu­us on koetuksella.

Minus­ta on tolku­ton­ta jumi­ut­taa neu­vot­te­lut ide­ol­o­giseen julis­tuk­seen ter­veyspalvelu­jen yksi­ty­istämistä vas­taan, kun julis­tuk­sel­la ei ole mitään käytän­nön merk­i­tys­tä siihen, miten kun­nat ter­veyspalvelui­ta toteut­ta­vat. Täl­laisel­la turhal­la riidal­la ei voi olla kuin kak­si tarkoi­tus­ta: joko halu­taan peit­tää riidan alle se, ettei asi­akysymyk­sis­sä pystytä eten­emään tai sit­ten halu­taan vain rum­munpäristys­tä ennen kunnallisvaaleja.

Yritän ker­ra­ta, mik­si ter­veyspalvelu­ja pitäisi uud­is­taa. Tämä on oma tulk­in­tani, ei hal­li­tu­so­hjel­mas­ta poimittu.

• Erikois­sairaan­hoito pitäisi jakaa niin, että osa keskitetään suuri­in yksiköi­hin ja osa hajaute­taan samaan organ­isaa­tioon peruster­vey­den­hoidon kanssa. Tekonivelkirur­giaa tehdään Suomes­sa kym­menis­sä sairaalois­sa. Laatu paranisi ja kus­tan­nuk­set pieneni­sivät, jos ne keskitet­täisi huo­mat­tavasti harvem­pi­in yksiköi­hin, jois­sa olisi vas­taavasti enem­män osaamista. Samal­la tavanomaisem­pi erikois­sairaan­hoito ja erikois­lääkärien palve­lut tulisi siirtää lähem­mäs peruster­vey­den­hoitoa ja pois­taa jyrkkä raja erikois­sairaan­hoidon ja peruster­vey­den­huol­lon väliltä. Heino­la, jos­sa on noin 20 000 asukas­ta, on pitkään antanut omas­sa sairaalas­saan monia erikois­sairaan­hoidon palvelu­ja. Tätä on pidet­ty haaskaa­vana, mut­ta Heinolan ter­veys­menot ovat kymme­nen pros­ent­tia alle maan keskiar­von. Heino­la on ehkä ääri­ta­paus, mut­ta 50 000 asukkaan yksikössä voisi olla jo melko monipuoliset palve­lut, jos se voi ostaa osan erikois­sairaan­hoi­dos­ta muualta.
• Muu­ta­man tuhan­nen asukkaan kun­ta on liian pieni yksikkö jär­jestämään tai rahoit­ta­maan sairaan­hoitoa. Parem­pi sairaan­hoitoyk­sikön koko olisi 200 000 myös rahoituk­sen kannal­ta. Kiin­teää rajaa ei kuitenkaan kan­na­ta lait­taa. Opti­mi on tiheän asu­tuk­sen alueil­la suurem­pi ja har­van asu­tuk­sen alueil­la pienem­pi. Yleen­sä san­o­taan, että sairaan­hoitoaluei­ta pitäisi olla noin 20.
• Ter­vey­den­huoltoa ei pitäisi päästää omaan taloudel­lis­es­ti itsenäiseen organ­isaa­tioon­sa, jos­sa vain har­vak­seltaan kokoon­tu­va luot­ta­mushenkilöistä koos­t­u­va hal­li­tus valvoo bud­jet­te­ja tai rahankäyt­töä. Siiloutunut organ­isaa­tio ei myöskään pysty hyö­dyn­tämään syn­er­giae­tu­ja kun­nan muun toimin­nan kanssa, mikä merk­it­see huo­mat­tavia taloudel­lisia tappioita.

Tämän toteut­tamisek­si on mon­ta vaihtoehtoa.

Koko sosi­aali- ja ter­vey­den­hoito sairaanhoitopiireille

Keskus­ta kan­nat­taa tätä vai­h­toe­htoa tosin kut­suen sairaan­hoitopi­ir­iä maakun­naksi. Tämä toteut­taa muut tavoit­teet, mut­ta ei viimeistä. Niin­pä vaarana on kus­tan­nusten karkaami­nen. Malli on myös kovin epädemokraat­ti­nen, sil­lä ei sairaan­hoitopi­irien hallintoa voi nytkään kovin demokraat­tisek­si kut­sua. Mon­tako sairaan­hoitopi­irinne hal­li­tuk­sen jäsen­tä osaat­te luetel­la? Tässä tulee myös yhden­ver­taisu­u­songel­ma. Keskus­ta näyt­tää vaa­ti­van, että sairaan­hoitopi­irien hallinnas­sa ei nou­datet­taisi yhtäläistä ääni­val­taa, vaan että pie­nil­lä kun­nil­la olisi suurem­pi ään­imäärä asukas­ta kohden kuin suuril­la. Näin on nytkin, mut­ta enem­mistö­val­taa käyt­tävä vähem­mistö ei voi siirtää rahaa omille alueilleen. Jokaises­ta poti­laas­ta lähetetään isoon ja pie­neen kun­taan yhtä suuri lasku, joten kun­tien tas­a­puolisel­la kohtelul­la hallinnos­sa ei ole niin merk­i­tys­tä ainakaan taloudel­lis­ten kysymys­ten kannalta.

Tilanne muut­tuisi kokon­aan, jos sairaan­hoitopi­ir­it myös rahoit­taisi­vat toim­intansa vaikka­pa veroil­la. Sil­loin vähem­mistö, jol­la on kuitenkin päätök­sen­tekoe­limis­sä enem­mistö, voisi siirtää rahaa omille alueilleen.
Mau­ri Pekkari­nen väläyt­ti eilen eduskun­nas­sa jopa säädet­täväk­si lakia, jon­ka mukaan jokaises­sa kun­nas­sa on olta­va ter­veyskeskus. En tiedä, tarkoit­tiko hän, että myös niihin kun­ti­in, jois­sa nyt ei ole ter­veyskeskus­ta pitäisi sel­l­ainen lain nojal­la perus­taa. Tämän jäl­keen ei maas­sa tehtäisi yhtään kuntaliitosta.

Keskus­tan mallia on vaikea arvioi­da, kos­ka sitä ei ole täs­men­net­ty. Saman maakun­ta­mallin sisäl­lä esitetään aivan vas­takkaisia ajatuk­sia. On esitet­ty, että uuden sotepi­irin val­tu­us­to valit­taisi­in suo­ril­la vaaleil­la ja on esitet­ty, että se olisi nykyiseen tapaan kun­tien omis­ta­ma kun­tay­htymä. On esitet­ty, että sote piiri hoitaisin myös mui­ta ylikun­nal­lisia tehtäviä kuten esimerkik­si maakun­takaa­van laatimisen.
Sen toimin­nas­ta kuitenkin läh­es sata pros­ent­tia olisi sosi­aali- ja ter­veystoin­ta, joten siihen val­lit­tavien luot­ta­mushenkilöi­den asiantun­te­mus kaavoituskysymyk­sis­sä saat­taisi olla rajalli­nen. Var­maankin näi­hin vas­taväit­teisi­in voidaan vas­ta­ta,  mut­ta olisi kohtu­ullista myös vas­ta­ta. Kun aikaa on, teen tästä oman postauksen.

Isot kun­nat itse ja muut yhdessä

Voidaan myös tehdä niin, että riit­tävän isot kun­nat (yli 100 000 asukas­ta) jär­jestävät ter­vey­den­hoidon itse ja maakun­nan muut kun­nat yhdessä. Jos kun­tau­ud­is­tus toteu­tuu, nois­sa isois­sa kun­nis­sa asuu selvästi yli puo­let suo­ma­lai­sista. Tässä ei olisi kuitenkaan mitään logis­tista järkeä, sil­lä vaikka­pa Sys­mästä on parem­mat etäisyy­det Lah­teen kuin Kärkölään ja päinvastoin.

Isot tuot­ta­vat ja pienet ostavat

Toteutetaan peruster­vey­den­hoidon ja alue­sairaalata­son erikois­sairaan­hoidon inte­graa­tio isois­sa kun­nis­sa. Suurin osa hyödys­tä saadaan täl­lä. Pienet osta­vat isoil­ta sen osan ter­veyspalveluista, jon­ka parhaak­si näkevät. Voivat ostaa sen kokon­aan tai voivat huole­htia ter­veyskeskuk­sista itse ja ostaa nykyiseen tapaan erikois­sairaan­hoidon osit­tain ERVA-alueelta ja osit­tain maakun­nan keskuskaupungilta tai voivat ostaa keskuskaupungilta koko ter­vey­den­huol­lon. Vas­tuukun­ta­mallis­sa asi­akaskun­nil­la on yleen­sä edus­tus vas­tuukun­nan ter­veyslau­takun­nas­sa. Nykyisessä kun­tien välisessä yhteistyössä vas­tuukun­ta­malli on yleisem­pi kuin kuntayhtymämalli.

Joen­su­u­laisel­la, joka tulee  HYK­Si­in sydän­si­ir­toon, ei ole mitään mah­dol­lisu­ut­ta vaikut­taa HUS-piirin päätök­si­in, mut­ta tästä demokra­ti­ava­jeesta ei ole paljon valitet­tu. kun­nat, jot­ka nyt osta­vat sairaan­hoidon kan­sain­välisiltä yri­tyk­siltä, eivät voi lähet­tää edus­ta­ji­aan kyseisen yhtiön hallintoe­limi­in. Asi­akkaal­la on val­ta ostajana.

Kovin paljon käytetään nyt aikaa siihen, että määritel­lään, mikä osa erikois­sairaan­hoi­dos­ta kuu­luu ERVA-alueille ja mikä osa kun­tien jär­jestämälle erikois­sairaan­hoidolle. Mik­si rajan pitäisi kulkea samas­ta kohdas­ta Uudel­la­maal­la ja Etelä-Savossa?