Jukka Jonninen (vihr) haluaa ydinlämpöä Loviisasta

Juk­ka Jon­ni­nen, nuori vihreä kun­nal­lis­vaaliehdokas (946), joka ilmoit­tau­tuu rohkeasti teknolo­giamyön­teisek­si lib­er­aa­lik­si, esit­tää blo­gis­saan, että Helsin­gin kaukoläm­pö tulisi toteut­taa Lovi­isaan raken­net­ta­van ydin­voimalan jäteläm­möstä. Tek­stin voi lukea tästä.

Onnit­telus­ta sivi­ilirohkeud­es­ta ja selkeän vai­h­toe­hdon tar­joamis­es­ta ydin­voimaa kan­nat­taville vihreille!

Olen kuitenkin ajatuk­sen suh­teen epäilevä. Tätä on vaikea kan­nat­taa ihan siitä riip­pumat­ta, mitä on mieltä ydinvoimasta.

Ydin­voiman vas­tus­ta­ja ei voi hyväksyä

Voisi tietysti ajatel­la, että jos Lovi­isaan nyt ker­ran raken­netaan uusi ydin­voimala (van­hoista ei saa tarpeek­si kuumaa vet­tä),  niin ei kai sitä läm­pöä kan­na­ta mereen ajaa.

Täl­lainen ydin­voimala tulisi aidosti nyky­is­ten ydin­voimaloiden lisäk­si, kos­ka se ei lisäisi sähkön­tuotan­toa maas­sa. Vas­taa­va määrä sähköte­hoa pois­tu­isi Helsingistä. Se on siis aidosti lisäy­d­in­voimaa, ei muutenkin raken­net­ta­van voimalan hukkaläm­mön hyväk­sikäyt­töä. Toisaal­ta samas­ta syys­tä sitä vas­taan ei päde argu­ment­ti, että vaik­ka ydin­voima on pienem­pi paha kuin fos­si­iliset, tosi­asi­as­sa ydin­voimalat tule­vat fos­si­ilis­ten lisäk­si eivätkä niiden tilalle. Tämä oikeasti kor­vaisi maakaa­sua ja kivi­hi­iltä edis­tämät­tä sähkön haaskaavaa käyttöä.

On tietysti mah­dol­lista tehdä sähköte­holtaan isom­pi voimala, joka enem­män kuin kor­vaa Helsin­gin voimaloiden sähköte­hon ja ajaa vas­taavasti enem­män läm­pöä mereen.

Ydin­voiman kan­nat­ta­jalle on parem­pi vaihtoehto

Jos pitää ydin­voimaa tur­val­lise­na vai­h­toe­htona, ei sil­loinkaan pitäisi tätä ratkaisua järkevänä, kos­ka yhtälö ei toi­mi taloudel­lis­es­ti. Esi­tyk­sessä on kak­si ongel­maa: put­ki Lovi­isas­ta Helsinki­in on kovin kallis ja riip­pu­vu­us yhdestä voimalas­ta sekä yhdestä putkesta on erit­täin riskialtis ja sik­si kallis.

For­tum on laskenut, paljonko mak­saa kaukoläm­pöput­ki Lovi­isas­ta Helsin­gin rajalle, mut­ta ei se riitä. Helsin­gin kaukoläm­pöverkos­sa ei ole kohtaa, johon voisi noin vain lykätä 1200 MW kaukoläm­pöte­hoa. Nyt verkkoon syötetään läm­pöä Vuosaares­ta, Hanasaares­ta, Salmisaares­ta ja Myl­ly­purosta. Put­ki on siis hyvin kallis. Oikeas­t­aan tarvit­taisi­in kak­si putkea, jot­ta tarvit­taisi­in kak­si kaivinkoneen kul­jet­ta­jaa vahin­gos­sa kyl­men­tämään Helsinki.

Ydin­voimala joutuu ihan var­masti ker­ran vuodessa vähin­tään viikok­si vuosi­huoltoon. Jotkut ruot­salaiset ydin­voimalat ovat olleet vuosi­huol­los­sa koko vuo­den. Tarvi­taan siis aivan jät­timäi­nen vara­jär­jestelmä. Täl­lainen kap­a­siteet­ti jo sinän­sä on kallis ylläpitää. Se olisi var­maankin öljyä käyt­tävä läm­pökat­ti­la tai mon­ta sel­l­aista. Jos sitä joudu­taan käyt­tämään vuosi yhtä päätä, öljy­laskus­ta tulisi aivan tolkuton.

Jos halu­aa läm­mit­tää Helsin­gin ydinen­er­gial­la edullis­es­ti, voisi jät­tää sen kalli­in ja haavoit­tuvan putken rak­en­ta­mat­ta ja käyt­tää ne rahat Secure-tyyp­pis­ten vedenkeit­in­ten rak­en­tamiseen. Ne ovat hyvin yksinker­taisia ja niitä voisi sijoit­taa maan alle ympäri Helsinkiä. Mah­dol­lis­es­ta Lovi­isa kol­moses­ta ajet­taisi­in läm­pö van­haan tapaan mereen. Vähän menee uraa­nia hukkaan ja syn­tyy enem­män ydin­jätet­tä, mut­ta tässä ske­naar­ios­sa­han ei nähty ydinen­er­gias­sa mitään ongelmia.