Terveydenhuollon maakuntamalli

Esitin vaalio­hjel­mas­sani ter­vey­den­huol­lon ottamista pois kun­nil­ta ja totesin, että jos näin tehdään, pienet kun­nat voivat halutes­saan jatkaa. Pien­ten syr­jäis­ten kun­tien ole­mas­saolosta ei ole hait­taa ainakaan muille. Moni niistä toimii melkein talkoope­ri­aat­teel­la ja hyvä niin. Minus­ta ter­vey­den­huol­lon siirtämi­nen maakun­tata­sol­la olisi edelleen paran­nus ver­rat­tuna nykytilaan.

Siinä on kuitenkin myös huonot puolensa.

Jos ter­vey­den­huolto on ain­oa maakun­tata­solle siir­ret­tävä asia, lop­putu­los ei vas­taa sitä, miten asi­at toimi­vat Ruot­sis­sa. Sehän tarkoit­taisi vain, että sairaan­hoitopi­ir­it ottaisi­vat ter­veyskeskuk­set vas­tu­ulleen. Kun­nat eivät ole nytkään pystyneet kait­se­maan sairaan­hoitopi­irien menoja.
Pelkkään ter­vey­den­huoltoon kohdis­tu­va, taloudel­lis­es­ti itsenäi­nen yksikkö muo­dos­tuu herkästi kalli­ik­si meno­jen­lisäysautomaatik­si. Kun käytän­nössä lääkärit päät­tävät, paljonko rahaa lääkärit tarvit­se­vat, sitä tarvi­taan paljon.

Kaupunkien kannal­ta huono puoli, että se estää kytken­nän muuhun kun­nan toim­intaan, sosi­aal­i­toimeen, kouluter­vey­den­huoltoon, tilankäyt­töön, suun­nit­telua joukkoli­iken­teen kanssa ja niin edelleen. Joku voi sanoa, että tämä hoide­taan neu­vot­tele­mal­la ja yhteis­toimin­nal­la, mut­ta 30-vuoti­nen koke­muk­seni kun­nan­hallinnos­ta ker­too, että hyvä yhteis­toim­inta toi­sis­taan riip­pumat­tomien julk­isten organ­isaa­tioiden välil­lä on mah­do­ton­ta. Se on mah­do­ton­ta jo psykol­o­gisel­la tasol­la kaikkien var­jel­lessa omaa revi­ir­iään, mut­ta vaik­ka psykol­o­gisia esteitä ei olisi, nou­datet­ta­va bud­jet­tikäytän­tö pakot­taa jokaisen organ­isaa­tion osaoptimointiin.

Olete­taan esimerkik­si, että ter­veysase­mal­la on tar­jol­la kak­si kil­pail­e­vaa toim­i­ti­ti­laa, joista toinen on vuodessa 500 000 euroa halvem­pi, mut­ta joukkoli­iken­teen­jär­jestämi­nen sinne mak­saa 900 000 euroa enem­män. Val­it­se­mal­la tuo kalli­impi tila, säästetään 400 000 euroa. Näin ei kuitenkaan tapah­du eikä edes voi tapah­tua, kos­ka ter­veysor­gan­isaa­tio jou­tu­isi raapi­maan tuo 500 000 euroa omas­ta bud­jetis­taan, eikä sitä rahaa ole. Jos ne molem­mat ovat saman kaupung­in­hal­li­tuk­sen alaisia, on edes teo­reet­tis­es­ti mah­dol­lista tehdä järkevä päätös.

Vaik­ka on vain kak­sikym­men­tä kun­taa, jot­ka voivat hoitaa ter­vey­den­huol­lon itse, niis­sä asuu selvä enem­mistö suo­ma­lai­sista. Myös enem­mistön edut on voita­va ottaa huomioon. Tuol­laisen muus­ta yhteiskun­nas­ta eril­lisen ter­vey­den­huolto-siilon tekem­i­nen tuot­taa ilmi­selviä ylimääräisiä kus­tan­nuk­sia enem­mistölle suomalaisia.

Sik­si minus­ta olisi parem­pi, että keskuskaupun­git hoita­vat kansan­ter­veystyön ja alue­sairaalata­son erikois­sairaan­hoidon omana toim­intanaan ja myyvät tätä erikois­sairaan­hoitoa haja-asu­tusaluei­den kun­nille niin kuin sairaan­hoitopi­ir­it nyt, ja haja-asu­tusaluei­den kun­nat hoita­vat kansan­ter­veystyön niin kuin nytkin. Sil­loin ne voivat myös päät­tää lähipalveluista itse. Jos maakun­tia johtaa suo­ril­la vaaleil­la valit­tu val­tu­us­to, ei maakun­ta­mallis­sa pie­nil­lä haja-asu­tusaluei­den kun­nil­la olisi juuri sanan­val­taa lähipalveluistaan.

Maakun­ta­mallis­sa on myös se vika, ettei sille ole enem­mistöä eduskunnassa.

En tiedä, mitä keskus­tan Juha Sip­ilä tarkkaan ottaen on sanonut, mut­ta radiouutis­ten mukaan hän on luvan­nut, että maakun­ta­mallis­sa ter­veyskeskus säi­lyy jokaises­sa kun­nas­sa. Ilmeis­es­ti kyse on ter­veysase­mas­ta, mut­ta silti oma ter­veysase­ma kuin­ka pienessä kun­nas­sa hyvän­sä voi olla liioit­telua ja aika teho­ton tapa tuot­taa syr­jäaluei­den ter­veyspalve­lut. Suomes­sa on yli sata kun­taa, jois­sa asukkai­ta on alle 2000. Ainakin tuol­lainen laki olisi tehokas este kuntaliitoksille.