Berliinin köyhyys

Per­jan­taina kuulimme synkem­pää puol­ta Berli­inin kehi­tyk­ses­tä. Sak­so­jen yhdis­tymisen jäl­keen on menetet­ty 350 000 teol­lista työ­paikkaa, jot­ka kaik­ki ovat vähän koulu­tus­ta vaa­tivia ja joi­ta ovat tehneet lähin­nä vierastyöläiset. Työt­tömyys ja riip­pu­vu­us sosi­aal­itues­ta ovat lisään­tyneet. Berli­ini­in on tul­lut köy­hyy­den ja slum­mien ongel­ma. On syn­tynyt kovin leimau­tunei­ta kaupungi­nosia.

Berli­inin asukaslu­vun ennustet­ti­in nou­se­van nopeasti 3,4 miljoonas­ta viiteen miljoon­aan ja tähän varaudut­ti­in rak­en­ta­mal­la kas­vavalle väestölle asun­to­ja. Uusia asun­to­ja on tehty vuo­den 1990 jäl­keen 240 000. Isän­nät pitävät tätä suure­na luku­na, mut­ta se on suun­nilleen samaa luokkaa kuin Helsin­gin seudulle vuo­den 1990 jäl­keen valmis­tunei­den asun­to­jen määrä, vaik­ka Helsin­gin seudun asukasluku on vain kol­mannes. Asukasluku ei ole nous­sut (toisin kuin Helsin­gin seudul­la). Tyhjiä asun­to­ja on 150 000. 

Köy­hyys näkyi hyvin tunkeil­e­vana ker­jäämisenä metrois­sa. Surullista. 

Berli­inin asukkaista 25 % on maa­han­muut­ta­jataus­taisia ja 15 % elää sosi­aal­is­ten tulon­si­ir­to­jen varas­sa. (Tämä luku ei ker­tonut mitään, mut­ta emme saa­neet siihen täs­men­nys­tä. Eläk­keet? Asum­is­tu­ki? Lapsilisät?)

Meille ker­rot­ti­in mie­lenki­in­toisia ker­to­muk­sia voimaperäis­es­tä sosi­aal­i­työstä, jol­la ongel­mallis­ten kaupungi­nosien väestöä yritetään aktivoi­da ulos syr­jäy­tymis­es­tä. Toimin­nan volyymista olisi oppimista Suomes­sakin ja siitä, että rahat tule­vat suo­raan EU:lta. Meil­lä ne kiertävät val­ti­ol­lisen byrokra­t­ian kaut­ta, eivätkä siinä kier­rossa ainakaan lisään­ny. Sak­san talousihme tehti­in heiken­tämäl­lä työt­tömyys­tur­van ehtoja.

Sosi­aal­i­työ on hyvää estämään tai hidas­ta­maan syr­jäy­tymistä, mut­ta ongel­man perussyytä se ei kor­jaa. Ammat­ti­taidot­tomat vierastyöläiset eivät löy­dä tehtävää tehos­tuneesta sak­salais­es­ta yhteiskun­nas­ta. Eilisen päivän ilosanoma men­estyneistä start­up ‑yri­tyk­sistä ei tätä väestöä paljon auta ainakaan suo­raan. Jos Berli­inin men­estyvä osa men­esty­isi niin hyvin, että väk­iluku nousisi siihen viiteen miljoon­aan, työ­paikko­ja avau­tu­isi myös vähän koulute­tu­ille palvelualoilla. 

Iltapäiväl­lä tutus­tu­imme Berli­inin ja sitä ympäröivän Bran­den­bur­gin keskinäisi­in suhteisi­in. Se hymy­i­lyt­ti meitä kaikkia, kos­ka olimme juuri pitäneet sisäistä sem­i­naaria pääkaupunkiseudun hallinnon jär­jestämis­es­tä. Ongel­mat oli­vat aivan samoja.