Onko kuusi kerrosta liian vähän?

Berli­inin inno­vati­ivi­su­ut­ta koskevas­sa ketjus­sa vaa­dit­ti­in luop­umista kuusik­er­roksista umpiko­rt­teleista ja ker­rosmäärän selvää korot­tamista. Vaik­ka kan­natan tiivistä oikeaa kaupunkia, en lähtisi rak­en­ta­maan yli kuusik­er­roksista umpikorttelikaavaa.

Har­raste­taan­pa vähän matem­ati­ikkaa. Kuusik­er­roksi­nen umpiko­rt­teli kooltaan 100m x 100m ja runk­osyvyys 12 metriä. Tästä tulee noin 25 000 ker­rosneliötä kort­telia kohden eli  600 – 700 asukas­ta. Tont­tite­hokku­us siis 2,5.

Helsin­gin pysäköinti­normien mukaan ton­tille tulisi ahtaa 250 pysäköin­tipaikkaa autoil­la ja 800 fil­lar­ri­paikkaa. Koko kort­telin suu­ru­inen yht­enäi­nen pysäköin­ti­hal­li riit­täisi tähän niukin naukin. Yksikin ker­ros lisää, ja pysäköin­nis­sä olisi men­tävä kah­teen tasoon. Jos pysäköin­ti olisi maan pääl­lä, joka toinen kort­teli pitäisi vara­ta pysäköin­tiken­täk­si, mikä olisi tietysti ihan toopea.Toisaalta pysäköin­ti­hal­li pihan ala­puolel­la tarkoit­taa, ettei pihal­la ole pui­ta. Joka viiden­teen kort­teli­in kuusik­er­roksi­nen pysäköintitalo?

Jot­ta auto olisi käyt­tökelpoinen liiken­nevä­line kaupungis­sa, pitäisi kadun­var­si­paikat vara­ta kokon­aan sat­un­naiskäyt­töön – eli paikko­jen olisi olta­va mak­sullisia. Muuten­han niistä tulisi nykyiseen tapaan paikko­ja kesäau­to­jen pitkäaikaissäilytykseen.

Täl­laisia kort­telei­ta mah­tu­isi neliök­ilo­metrille teo­ri­as­sa 64 – 81 riip­puen katu­jen lev­ey­destä, mut­ta kos­ka tarvi­taan myös puis­to­ja, tore­ja, urheilukent­tiä, lev­eitä bule­varde­ja raitio­vaunuväyliä varten ja muu­ta sel­l­aista, olete­taan, että kort­telei­ta olisi neliök­ilo­metril­lä 40. Asukkai­ta olisi neliök­ilo­metril­lä siis noin 25 000. Tämä riit­tää aivan main­iosti ylläpitämään palvelu­ja ja joukkoliikennettä.

Jos ker­rosko­rkeut­ta kas­vatet­taisi­in, pitäisi val­oisu­u­den vuok­si katu­ja lev­en­tää ja kort­telei­den kokoa kas­vat­taa. Kaduista ja pihoista tulee muuten pimeitä ja kuilumaisia. Kuusik­er­roksi­nen umpiko­rt­teli antaa myös parem­man tehokku­u­den kuin korkeat tor­nit, joiden ympärille pitää jät­tää paljon tyhjää. Sel­l­aiset tor­nit eivät myöskään luo ympärilleen kun­nol­lista kaupunki­maista katu­ti­laa. Yleen­sä täl­laiset korkeat talot slum­mi­u­tu­vat, eri­tyis­es­ti jos ne raken­netaan kauas radan var­teen. (Ter­veisiä Espoon kaupunkisuunnittelulautakunnalle!)

Minä tek­isin täl­laisen umpiko­rt­te­likaupun­gin niin, että joka toinen katu molem­pi­in suun­ti­in olisi pihakatu. Autoli­iken­teelle ja sille sat­un­naispysäköin­nille riit­tää kyl­lä se joka toinen katu.

Muun­nel­maa voi toki var­i­oi­da. Kort­teleista voi tehdä isom­pia, jol­loin tehokku­us las­kee, mut­ta sil­loin kort­telin sisään voi tehdä pihasi­ip­iä. Viihty­isyyssy­istä en näin tek­isi. Suo­ja­tus­ta, vähän yli 500 neliön pihas­ta saa aivan lois­ta­van puis­ton.  Tääl­lä Kata­janokalla kort­telip­i­hat on pilat­tu näil­lä sisäsi­ivil­lä. Puis­to­jen pitäisi oikeas­t­aan olla yleisessä käytössä, mut­ta nämä sul­je­tut pihat ovat viihty­isämpiä revi­ire­jä ja asukkail­la ja taloy­htiöil­lä on kan­nustin pitää niitä kun­nos­sa. Sisäpi­halle voi pienen lapsen jät­tää yksinään, yleiseen puis­toon ei oikein.

Kort­telei­den kul­mi­in voi rak­en­taa korkeampia torne­ja niin kuin Toron­tossa on tehty.