Lääkeyhtiöiden kerjuukierros

Ylen uutis­ten mukaan kan­sain­väliset lääkeyri­tyk­set oli­si­vat valmi­ita investoimaan lääkkei­den kehit­tämiseen Suomes­sa, jos vain mei­dän lääkeko­r­vausjär­jestelmämme ei olisi niin nui­va. Haas­tatel­tu Pfiz­erin edus­ta­ja esit­ti, että lääk­keen kehit­tämi­nen Suomes­sa käy kan­nat­ta­mat­tomak­si, kun uuden lääk­keen saami­nen kor­vausjär­jestelmän piiri­in kestää niin kauan.

Yritetään siis leikkisästi väit­tää, että uut­ta lääket­tä kehitet­täisi­in vain Suomen markki­noi­ta ajatellen? Tästä ei voi olla kyse, siis mistä?

Halu­aako yri­tys, että mak­suk­si toimin­nas­ta Suomes­sa tämän yri­tyk­sen lääk­keet saisi­vat parem­man kohtelun. Täl­lais­takin maail­mal­la – siis jopa Euroopas­sa  — saat­taa tapah­tua, mut­ta sään­tö­jen vas­taista se kyl­lä on. Mut­ta Suo­mi on kuitenkin aika pieni markki­na-alue täl­laista puliveivaus­ta ajatellen. En oikein usko.

Se mis­sä Suo­mi on hyvä on lääkkei­den tehon ja hait­tavaiku­tusten selvit­tämiseen, kos­ka meil­lä tieto­suo­javäen hyvistä yri­tyk­sistä huoli­mat­ta on eri­no­maiset tietokan­nat. Tarkoit­taako lääkey­htiö siis sitä, että lääke pitäisi saa­da nopeasti laa­jaan käyt­töön, jot­ta tätä Suomes­sa tar­jol­la ole­vaa etua voitaisi­in käyt­tää hyväk­si. Koko kansa olisi siis koekani­ineina. Voidaan hyväksyä, mut­ta voisiko lääkey­htiö mak­saa sen itse eikä mak­sat­taa Kelalla.

Epäeet­tis­es­ta lääkeko­keesta ei ole kyse. Kyse on jo tur­val­lisek­si havai­tu­ista ja myyn­tilu­van saaneista lääkkeistä, joiden toim­intaa väestö­ta­sol­la halu­taan tarkkailla.