Pienituloisten asumismahdollisuuksia voi tukea joka tekemällä erillisiä taloja, joihin pääsee asunnon tarpeen perusteella. Tai sitten voi tukea vuokralla asujia ihan yleisesti asumistuen kautta. Tässä jälkimmäisessä tavassa on paljon hyviä puolia. Seinien kautta tuleva tuki on rakenteeltaan on-off ‑tuki. Joko saa edullisen vuokra-asunnon tai ei saa. Asumistuki on liukuvasti häviävä pienituloisen tuki, joka poistaisi myös rakenteellista työttömyyttä. On jotenkin miellyttävämpi sellainen 1930-luvun kaupunki, jossa omistusasujia ja vuokralla asujia on sekaisin samassa rapussa.
Nykyinen seinien kautta tapahtuva politiikka sisältää myös ongelman, kun vähävarainen vaurastuu. On vaadittu, että ylituloisten on muutettava pois edullisista vuokra-asunnoista. Pieni kannustinongelma kuitenkin tulee siitä, että jos pitkäaikaistyöttömän töihin meno tuottaa automaattisesti häädön. (Terkkuja Hetemäelle!) Jos tuki tulisi asumistuen kautta, se pienenisi tulojen kasvaessa, mutta muuttaa ei tarvitsisi.
On sanottu, että asumistuki menee vuokriin. Jos pienipalkkainen saa asumistukea 150 euroa ja palkkaa 1400 euroa eli yhteensä 1550 euroa ja sitten toinen näistä nousee 50 eurolla, mitä eroa sillä on, kumpi nousee, palkka 1450 euroon vai asumistuki 200 euroon? Sillä olisi eroa, jos asumistuki riippuisi vuokrasta, mutta sitä se ei tee Helsingissä. Korkeimmat asumistuen hyväksymät vuokrat ovat niin matalia, ettei sellaisella summalla asunto vapailta markkinoilta irtoa. ARA-vuokrat taas ovat säädeltyjä, joten asumistuki ei nosta niitä. Asumistuki on pienituloiselle korvaus siitä, ettei omista asuntoa. Asumistuen saajan ei tietenkään kannata ostaa itselleen asuntoa.
Erityisesti ihmettelen, miten niin moni on huolestunut asumistuen valumisesta vuokriin, mutta ei näe mitään ongelmaa omistusasumisen runsaskätisissä verotuissa. Miksi ne muka eivät valuisi hintoihin? Toisin kuin asumistuki, omistusasumisen verotuki on sitä suurempi, mitä enemmän asunnosta maksaa. Vanhojen asuntojen kaupassa se hyödyttää myyjää, mutta ei lainkaan ostajaa.
Kokonaan eri asia on toimeentulotuen asumisosa, joka korvaa kohtuulliset asumismenot sataprosenttisesti. Se menee tietysti vuokriin ja oikein pahasti. Tästä kärsivät ne pienipalkkaiset, jotka eivät ole riittävän pienipalkkaisia saadakseen itse toimeentulotukea. Helsingistä puuttuvat tämän takia halvat vuokra-asunnot kokonaan. Asunnosta, jonka sijaintinsa ja kuntonsa puolesta tulisi olla halpa, peritään aina se fattan maksama kohtuullinen vuokra. Helsingissä kannattaisi nostaa toimeentulotuen yleistä osaa 200 eurolla ja alentaa hyväksyttäviä asumismenoja 200 eurolla.