Asuntoluento, osa 5: Kuka pääsee asumaan?

Ellei mitään asun­topoli­ti­ikkaa har­joitet­taisi, asun­not meni­sivät niille, joil­la on varaa mak­saa niistä eniten. Kun Helsingis­sä uus­tuotan­to mak­saa yli 5000 euroa neliöltä, pien­i­t­u­loisil­la ei kaupunki­in olisi asiaa.

Entä kun suu­rit­u­loinen sairas­tuu ja joutuu sairaalaan. Mis­tä sairaalaan saadaan perushoita­jia? Mis­tä saadaan kaup­poi­hin kas­so­ja ja niin edelleen? Huoli palvelu­alo­jen työvoimas­ta on saanut myös elinkei­noelämän vaa­ti­maan sosi­aal­ista asun­to­tuotan­toa kaupunkiin.

Tähän asi­aan on toinenkin ratkaisu. Jos kaik­ki asum­i­nen olisi kallista, perushoita­jalle ja kau­pan kas­salle pitäisi mak­saa parem­paa palkkaa. Helsin­gin asun­top­u­la nos­taisi alueel­lista palkkata­soa ja siten myös paikallis­es­ti tuotet­tu­jen palvelu­jen hintoja.

Helsin­gin korkeampi palkkata­so ehkäi­sisi työ­paikko­jen siir­tymistä seudulle ja yri­tyk­set yrit­täi­sivät ulkois­taa mah­dol­lisim­man paljon toim­into­jaan muualle Suomeen. Se pitäisi alueel­lisen tas­apain­on parem­mas­sa kunnossa.

Vielä 1960-luvul­la baariruo­ka oli jo Lahdessa selvästi halvem­paa kuin Helsingis­sä. Sen jäl­keen palk­ka- ja hin­tata­so on yht­enäistynyt maassa.

Suurin osa asun­tokan­nas­ta on markki­nae­htoista ja suurim­mas­sa osas­sa palkko­ja on enem­män tai vähem­män Helsin­ki-lisää. On hoitoalan palkois­sakin. Työ­markki­nat­ues­ta kalli­in­paikan lisä on pois­tet­tu. Sik­si työ­markki­nat­uel­la ei tule toimeen Helsingis­sä, vaan sitä joudu­taan sään­nön­mukaises­ti tuke­maan toimeentulotuella.

Työvoima­pu­laa ei tulisi, vaik­ka sosi­aal­ista asun­to­tuotan­toa ei har­joitet­taisi, mut­ta moni asia pitäisi jär­jestää maas­sa toisin. Koko val­takun­nalli­nen lain­säädän­tö läh­tee ole­tuk­ses­ta, että Suomes­sa on yht­enäi­nen hin­ta- ja palkkata­so. Esimerkik­si kun­tien väli­nen tulon­tasaus ei voisi perus­tua enää vero­tu­lo­jen euromääri­in, vaan erot palkkata­sos­sa pitäisi ottaa huomioon. Pitäisi muuten ottaa huomioon jo nyt. Van­taa on vero­tu­lo­jen tasauk­ses­sa rikas kun­ta, mut­ta ei todel­lisu­udessa. Sama kos­kee tuloveroa, sosi­aal­i­tur­van suu­ru­ut­ta ja niin edelleen.

Ilman asun­topoli­ti­ikkaa asuinalueet eri­lais­tu­isi­vat jyrkästi tulota­son mukaan. Tätä jok­seenkin kaik­ki asi­aa tutki­neet pitävät pahana ja kansakun­taa heiken­tävänä asiana – kansakun­taa heiken­tävänä, kos­ka se tarkoit­taisi huono-osaisu­u­den jyrkem­pää periy­tymistä ja sitä, että lah­jakku­udet huonoil­ta alueil­ta haaskau­tu­isi­vat, kos­ka väärä osoite merk­it­sisi estet­tä ede­tä elämässä.

Helsin­gin kaupun­gin alueel­la keski­t­u­lois­t­en lap­siper­hei­den asum­ista tue­taan Hitas-sään­nöste­lyl­lä ja vähä­varaisem­pia aravavuokra-asunnoilla.

Aravavuokra-asun­to on omis­ta­jalleen kan­nat­ta­va. Omaa pääo­maa tarvi­taan hyvin vähän. Sik­si esimerkik­si VVO:lla oman pääo­man tuot­to on ARA-asun­nois­sa yli 30 pros­ent­tia. Suuria raha­sum­mia tässä ei siir­ry, kos­ka omaa pääo­maa on hyvin vähän.

Vuokralaiset mak­sa­vat vuokris­saan korot, hoitoku­lut ja lain­o­jen lyhen­nyk­set ja voipa yhtiö varautua rahas­toimal­la myös perusko­r­jauk­seen. Neljänkymme­nen vuo­den päästä vela­ton ker­rosta­lo vapau­tuu kaikesta sään­nöstelystä. Tämä ei kuitenkaan raken­nut­ta­jille riitä. He halu­a­vat tämän tapah­tu­van 20 vuodessa. Mihin näitä ”yleishyödyl­lisiä” mut­ta ahnei­ta raken­nut­ta­jia ylipään­sä tarvi­taan? Kun­nat ja val­tio voisi­vat raken­nut­taa asun­to­ja aivan yhtä hyvin.

Min­u­un otti yhteyt­tä yksi­tyi­nen yrit­täjä, joka sanoi, että hänelle nämä nykyisetkin ehdot ovat riit­tävän houkut­tele­via, mut­ta tont­te­ja annetaan vain näille insti­tu­tion­aal­isille rakennuttajille.

Ara-asun­to­ja ei viime aikoina ole saatu aloite­tuk­si juuri lainkaan. En pidä tätä aivan uskot­ta­vana. Kun­nil­ta taitaa puut­tua asi­as­sa motivaatio.

Hitas-jär­jestelmään liit­tyy suuria ongelmia, kos­ka asun­to­jen jälleen­myyn­nin sään­te­ly estää muut­tamista ja pitää sik­si asun­tokan­nan epä­tarkoituk­sen­mukaises­sa käytössä. Yleisek­si on tul­lut ostaa itselleen uusi asun­to ja jät­tää Hitas-asun­to sijoi­tusasun­nok­si. Sen saa vuokra­ta markkinahintaan.

Hitas-asun­to­jen arvon­ta on hyvin han­kala asia. Osta­ja ei voi mitenkään ilmaista pref­er­ensse­jään sijain­nin suh­teen – kos­ka työ­paik­ka on tässä vier­essä, halu­aisin asun­non juuri tältä alueel­la. Markki­noil­la näin voi tehdä.

Yhdys­val­ta­lais­ten tutkimusten mukaan sään­nel­lyt asun­tomarkki­nat lisäävät liiken­net­tä, kos­ka asun­non saa sieltä mis­tä sen saa, jol­loin työ­paikan tai muun usein vierail­ta­van kohteen sijain­ti ei riit­täväl­lä pain­ol­la pääse vaikut­ta­maan asun­non sijaintiin.