Asuntoluento, osa 4: Ovatko kaavat liian tarkkoja?

Raken­nus­li­ik­keet syyt­tävät Helsin­gin kaavoit­ta­jia liian yksi­tyisko­htai­sista kaavoista. He voisi­vat tehdä aivan yhtä laadukkai­ta ja ulospäinkin hyvän näköisiä talo­ja, jos saisi­vat suun­nitel­la ne itse. Kaavoit­ta­ja on huono talo­su­un­nit­teli­ja. Liian tarkat kaa­vat lisäävät raken­nuskus­tan­nuk­sia ja joko nos­ta­vat asun­to­jen hin­taa (Hitas) tai alen­ta­vat ton­tin arvoa (kovan rahan tuotanto).

Kaik­ki käyt­tävät val­taa, jos sitä on tar­jol­la, niin kaavoit­ta­jakin. Mut­ta on liian yksi­tyisko­htaisi­in toinenkin syy.

Olisi hyvä tehdä niin kuin muis­sa mais­sa. Kaa­va on väljä, mut­ta raken­nuslu­paa myön­net­täessä tarkaste­taan, että han­ke täyt­tää laatu­vaa­timuk­set esimerkik­si kaupunkiku­van osalta.

Tuomiois­tuimet ovat kuitenkin otta­neet kan­nan, ettei raken­nuslu­paa voi evätä, jos han­ke on kaa­van mukainen. Sik­si kaa­van on olta­va riit­tävän tiukka.

Helsingis­sä on etsit­ty ulospääsyä tästä välil­lä vähän kepu­likon­stein. Tehdään tiuk­ka kaa­va, mut­ta san­o­taan, että sitä ei ole pakko nou­dat­taa. Kun talon on piir­ret­ty, kaa­va muute­taan piirus­tuk­sia vas­taavak­si – siis jos han­ke on riit­tävän hyvä. Nämä eivät mene enää edes val­tu­us­toon, vaan lau­takun­ta saa hyväksyä ne lopullisesti.

Raken­nus­la­ki pitäisi kir­joit­taa niin, että raken­nuslu­pavai­heessa voidaan käyt­tää harkintaa.