Terveisiä Göteborgista (1)

HSL:n hal­li­tus on opin­tomatkalla Göte­bor­gis­sa. Kohde on kyl­lä erit­täin hyvin valit­tu. Göte­borg on joukkoli­iken­teen mallialue, ja/tai isän­nät oli­vat hyviä kehu­maan itseään. Tässä joitain main­in­to­ja ensim­mäisen päivän annista.Luulin lop­ul­takin saa­vani vastinet­ta kahdek­san vuo­den ruotsin opin­noille, mut­ta isän­tämme puhui­v­at englan­tia, pait­si ne, jot­ka puhu­vat suomea.

Liiken­net­tä hoitaa lään­in­ta­soinen organ­isaa­tio, joka kat­taa 49 kun­taa. Myös lääni on yhtiössä osakkaana. Meil­lä koko Uusi­maa ei kuu­lu HSL:ään, vaan vain seit­semän kuntaa.

Valmis­taudu­taan tietullei­hin (ruuhka­mak­sui­hin) vuo­den 2013 alus­sa. Aika pieni on mak­su, 8 kr – 13 kr tai 18 kr ajanko­hdas­ta riip­puen ja korkein­taan 60 kr/vuorokausi. (euro, 1,5 euroa ja 1,1 euroa, tai 8 euroa vuorokaudessa)

Län­si-Ruotsin liikennepaketti

Ovat tehneet mei­dän PLJ:tä vas­taa­van liiken­nepaketin pait­si, että kun me yritämme jakaa niukku­ut­ta lykkäämäl­lä vält­tämät­tömiä han­kkei­ta, tääl­lä on voimakas etuno­ja. Alueel­la on sopimus liiken­nein­vestoin­neista, joiden yhteen­las­ket­tu hin­ta on noin neljä mil­jar­dia euroa. Tämä on tarkoi­tus toteut­taa noin 15 vuodessa. Läh­es puo­let tulee ruuhka­mak­sun tuo­to­s­ta, lop­ut veron­mak­sajil­ta. Mukaan on las­ket­tu ruuhka­mak­su­jen tuo­tot 25 vuodelta, joten pankin ovea joudu­taan kolkut­ta­maan. Sopimus on kokon­aisu­us, jon­ka yhtään osaa ei ole syytä kyseenalais­taa tai se hajoaa.

Investoin­tipaketin kallein kohde on paikalli­nen Pis­ara-rata, kahdek­san kilo­metriä pitkä rautati­etun­neli, joka kiertää keskus­taa. Kaik­ki on tääl­lä isom­paa. Hei­dän arvion­sa hin­nas­ta on 20 mil­jar­dia kru­unua eli 2,4 mrd euroa. Mut­ta rahaa tietysti sataa taivaas­ta noiden ruuhka­mak­su­jen ansiosta.

Tukhol­man ruuhkamaksut

Saimme selvi­tyk­sen Tukhol­man ruuhka­mak­sus­ta ja Göte­bor­gin vuo­den vai­h­teessa käyn­nistyvästä vas­taavas­ta hankkeesta.
Tukhol­man ruuhka­mak­sut ovat vähen­täneet autoli­iken­net­tä noin 20 pros­en­til­la. Min­ua ihme­tyt­ti, mik­si hin­ta­jous­to on niin suuri, kun polt­toaineen hin­nan noustes­sa käyt­täy­tymi­nen ei muu­tu juuri lainkaan? Tähän oper­aa­tioon tietysti liit­tyi julkisen liiken­teen tar­jon­nan selvä lisäys.

Ruuhka­mak­su­ja kan­natet­ti­in alun perin itse Tukhol­mas­sa, mut­ta vas­tustet­ti­in ympäryskun­nis­sa. Se on toimin­ut hyvin ja nyt sitä kan­nat­ta­vat myös autoil­i­jat, kos­ka parin euron mak­sua vas­taan saa ajaa ilman ruuhkia. Nyt koko alueel­la ruuhka­mak­su­jen kan­na­tus on 65 %.

Myös julki­nen liikenne nopeu­tui, mikä näkyi pait­si sen suo­sios­sa, myös sen kustannuksissa.

Pelät­ti­in, että kaup­pa keskus­ta-alueel­la kär­sisi, mut­ta mitään vaiku­tus­ta ei ole voitu havaita.

Gäte­borgi­in toteutet­ta­van jär­jestelmän inve­ston­tikus­tan­nus on 950 miljoon­aa kru­unua, mikä on vain puo­let Tukhol­man jär­jestelmän kus­tan­nuk­sista, kos­ka oppia on saatu ja omak­sut­tu. Investoin­ti mak­saa itsen­sä takaisin run­saas­sa vuodessa. Käyt­tökus­tan­nuk­set ovat noin viides­osa tuo­to­s­ta. Teknolo­gia perus­tuu rek­ister­inu­meroiden digiku­vi­in ja tekoä­lyyn. Mak­saa pitää vain Ruot­sis­sa rek­isteröidy­istä autoista, kos­ka tekoä­lyn älykkyys on rajallista.

Olen tähän asti pitänyt kiin­teään tul­li­ra­jaan perus­tu­vaa ruuhka­mak­sua huonona ajatuk­se­na ja satel­li­it­ti­paikan­nuk­seen perus­tu­vaa kilo­metri­mak­sua paljon parem­pana, mut­ta täy­tynee miet­tiä. Joskus paras on hyvän vihollinen.

Markki­nae­htois­tamista

Ruot­sis­sa, niin sosialidemokraat­ti­nen kun se onkin, hal­lit­see oikeis­to­hal­li­tus. Joitakin aika oikeis­to­laisia ajatuk­sia se on kehit­tänyt. Esimerkik­si tak­sit saa­vat hin­noitel­la matkan miten huvit­taa. Osa tak­seista on omin­ut liike­toim­inta­mallik­seen ymmärtämät­tömien asi­akkaiden höynäyt­tämisen. Hin­ta voi olla tavanomaiseen ver­rat­tuna yli kym­menker­tainen. Se olisi ker­rot­tu matkan alus­sa, jos olisi kysyt­ty, mut­ta jos et kysynyt niin oma vika. Ei tarvitse höynäyt­tää kovin mon­taa asi­akas­ta, kun pääsee rehellisen tak­siyrit­täjän päivän tien­estille. Ruot­salainen osaa jo varoa. Sik­si tämä liike­toim­inta rehot­taa lento­kent­tä­tak­sien paris­sa. Tämä ei vas­taa min­un käsi­tys­täni markki­na­t­alouden ihannekuvasta.

Vähän samaan kat­e­go­ri­aan liit­tyy laki, jos­sa yksi­tyi­nen yri­tys voi haas­taa julkisen sub­ven­toidun joukkoli­iken­teen. Sil­loin julkisen palvelun on väistyt­tävä ja jätet­tävä kyseinen yhteys markki­nae­htois­es­ti hoidet­tavak­si. Yleen­sä tämä tarkoit­taa hin­to­jen olen­naista nousua ja joukkoli­iken­teen markki­nao­su­u­den laskua. Mitähän vaikka­pa haa­galaiset sanois­i­vat, jos jokin yri­tys ottaisin Haa­ga-keskus­ta ‑lin­jan omak­seen ja ajaisi kolminker­taisil­la lipun­hin­noil­la. Haa­galaiset mak­saisi­vat samaa kun­nal­lisveroa kuin muutkin helsinkiläiset.

Yrit­täjänä minä val­taisin Suomen­lin­nan liiken­teen. Mak­sakaa kun­nol­la tai uikaa! En tosin saisi monop­o­lia, mutta…

Minus­ta tämän tien päässä on joukkoli­iken­nemak­su­jen olen­nainen nousu ja se, että julki­nen tar­jon­ta vetäy­tyy hoita­maan hyvin vähäli­iken­teisiä reit­te­jä.  Joukkoli­iken­teen käytön kannal­ta tämä olisi pieni katas­trofi, pait­si jos samal­la toteutet­taisi­in korkeat tiemak­sut autoille. Olisi järkevää, että joukkoli­ikenne mak­saisi itse kulun­sa, kun­han autoli­ikenne mak­saisi ulkoiset kustannuksensa.