Hesarissa on kirjoitettu paljon siitä, pitäisikö Länsimetron asemat, jotka on suunniteltu kahden yksikön junille, louhia pidemmiksi, jotta metron kapasiteetti ei laskisi 33 prosenttia siitä, mitä se olisi, jos voitaisiin ajaa kolmen yksikön junilla.
Minäkin olen muodollisesti ollut valtuutettuna päättämässä näistä lyhyistä asemista, mutta me teemme päätökset esittelystä, eikä esittely ollut riittävää johtamaan strategiseen pohdintaan.
Virkahenkilöt ovat laskeneet oikein metron kapasiteetin annettujen oletusten puitteissa. Annettujen tietojen puitteissa kapasiteetti riittää, JOS automaatio onnistuu.
Ruuhka-aikana osa joutuu seisomaan, mutta niin joutuisi, vakka kapasiteettirajoitusta ei olisi. Metrojunat ovat kalliita, eikä kalustoa voi mitoittaa niin, että ruuhka-aikana istuinpaikkoja riittäisi kaikille. Viimeiset istumapaikat olisivat tosi kalliita.
Jotain merkittävää on muuttunut Länsimetropäätöksen jälkeen, ei virallisesti mutta ideoinnin tasolla.
Kansainvälinen porukka, jonka tarkempia määrittelyjä en muista, lausui maakuntakaavasta ihmetyksensä. Heidän mielestään pääkaupunkiseudun luonnollinen laajenemissuunta on nauhakaupunkina Kirkkonummen ja Porvoon välillä. Jos näin todella kävisi, metron kysyntäennusteet menisivät kokonaan uusiksi. Sipoo suunnittelee Sibbesborgiin jopa sadan tuhannen asukkaan kaupunkia. Voidaan tietysti kysyä myös, onko metro silloin riittävän nopea.
Uudenmaan liitto ei saisi koskaan aikaa päätöstä rakentamisen keskittämisestä rannansuuntaiselle akselille. Maakuntaliitto on kuntien omistama. Siksi sen pitää jakaa kasvua tasapuolisesti kaikille jäsenkunnilleen. (Tämä on yhdyskuntarakenteen kannalta aivan hirveää!) Toisaalta maakuntakaavaan mahtuu niin paljon rakentamista, ettei koko kaavalla ole sanottavaa vaikutusta tulevaan aluerakenteeseen. Niinpä tuo kansainvälisten asiantuntijoiden visio voi toteutua itsestään. Silloin metron kapasiteetti voi käydä pieneksi
Virallinen vastaus tähän on, että jos näin käy, metro kannattaa haaroittaa Itäkeskuksesta Viikkiin. Parempi vaihtoehto olisi ehkä toteuttaa raidejokeri ja vetää se saman tien Uuden Porvoontien linjaa suoraan Östersundomiin. Tämä pikaratikkavaraus sisältyy yleiskaavaluonnokseen. Herttoniemestä voisi vetää pikaratikan Pasilaan.
Nykynäkymin en tekisi päätöstä lyhyistä asemista, mutta tässä vaiheessa asemien pidentäminen maksaisi noin 150 miljoonaa euroa. Kun todennäköisyys kapasiteetin hirttämisestä kiinni on aika pieni, ei asemien pidentäminen kannata.
Länsipuolella metron kapasiteetti riittää joka tapauksessa. Jos se ei joskus tulevaisuudessa riitä itäpuolella, ajetaan kolmen yksikön junilla. Viimeinen vaunu on maalattava eriväriseksi kertomaan, ettei niistä pääse pois Espoossa eikä Lauttasaaressa. Noloa, mutta kaupunkirakenteen arvoon verrattuna ei kovin paha. Sitä paitsi tuo pullonkaula tulee vastaan aikaisintaan 2030-luvulla, jolloin näitä vanhoja metrovaunuja ei enää ole. Uusissa voi kävellä koko junan päästä päähän, joten ei ole mikään katastrofi, vaikka päätyovista ei pääsisi ulos.
Jos tähän skenaarioon uskotaan edes vähän, pitää itäsuunnan asemilla varautua kolmen yksikön juniin.