Kadun avaamismaksu nyt!

Yksi Helsin­gin tärkeim­mistä pyöräteistä kul­kee Sörnäis­ten rantatieltä Kulosaaren sil­lalle. Se pan­ti­in poik­ki pyöräi­lykau­den alka­es­sa, kos­ka pyöräti­etä olti­in lev­en­tämässä. Paik­ka oli hyvin vaar­alli­nen. Pyöräil­i­jöille tuli kier­totie, joka piden­si matkaa noin kahdel­la min­uu­til­la ja vaaran­si renkaat. Tätä yrit­ti kestää, olti­in­han pyöräti­etä parantamassa.

Aika pian oli pyörätie leven­net­ty, mut­ta edelleen se pysyi aidat­tuna ja pyörät ohjat­ti­in kier­totielle. Kos­ka väylä oli kuitenkin kulkukelpoinen, moni kier­si aidat, minkä seu­rauk­se­na aidoista tehti­in vankem­mat. Tie aidat­ti­in, kos­ka tarkoituk­se­na oli purkaa vaar­alli­nen ylikulkusil­ta, aivan aiheel­lis­es­ti. Tuo purku­työ ei ollut mikään syy katkaista koko pyöräti­etä, kos­ka työ­maan pystyi fil­lar­il­la hyvin kiertämään. Ehkä sil­loin men­ti­in kat­u­alueelta ton­tin puolelle, mut­ta tont­ti lie­nee kaupun­gin omistama. 

Pari viikkoa sit­ten pyörätie lop­ul­takin auke­si. Hurraa!

Sitä iloa ei kestänyt mon­ta päivää. Ener­gialaitos kaivoi vas­ta valmis­tuneen pyörä­tien auki. Aidan kiertämi­nen oli entistä työlääm­pää, niin vankasti se oli tehty, mut­ta itse työ­maan pystyi kyl­lä kiertämään vai­vat­ta. Yritin selvit­tää, mitä siel­lä tehdään, mut­ta ker­taakaan en ole onnis­tunut tule­maan paikalle niin, että ylipään­sä tehtäisi­in jotain. Ilmeis­es­ti on kyse sähkökaapeleista.

Vinkkinä pyöräil­i­jöille: matkalla Kulosaa­reen ei tarvitse käyt­tää kier­toti­etä, vaan saa halutes­saan ajaa ajo­radal­la. Takaisin päin ei ajo­radal­la tietenkään saa ajaa vastavirtaan.

= = =

Kata­janokalta pan­ti­in heinäku­us­sa ratikkali­ikenne poik­ki viikok­si, kos­ka kiskot piti uusia. Ratikan kor­vasi bus­si, mikä on kyl­lä todel­la suuri huonon­nus. Mut­ta tästä ei ole moit­teen sijaa. Kiskot on pakko uusia sil­loin täl­löin, ja työtä tehti­in vuorotyönä ja valmista tuli nopeasti.

Ratik­ka kul­ki sen jäl­keen noin viikon, kunnes bus­si tuli takaisin. Täl­lä ker­taa ener­gialaitos halusi uusia kaukoläm­pöverkkoa. Heil­lä ei ollut kiiret­tä. Työtä tehti­in vir­ka-ajan puit­teis­sa. Ratikkakiskot pan­ti­in heinäku­un alus­sa kun­toon Kata­janokalla nopeasti, kos­ka liiken­nelaitos­ta kiin­nos­ti saa­da ratik­ka pian takaisin, mut­ta ener­gialaitos­ta ei kiin­nos­ta, kuin­ka kauan ratikkali­ikenne on poik­ki. Urak­ka vei kolme viikkoa.

Mik­si se kesti niin kauan ja eikö kenellekään tul­lut mieleen, että urakan olisi voin­ut tahdis­taa sen Kata­janokalla teh­dyn ratako­r­jauk­sen kanssa?

Näitä tari­noi­ta on tuhansia.

Tämä pitää kor­ja­ta jär­jestelmä­ta­sol­la. Joko tarvit­semme kaupungi­no­saisän­nän, joka koordi­noi täl­laisia toimia ja pakot­taa eri osa­puo­let yhdis­tämään työ­maansa niin, että hait­ta kadun auki­olosta minimoituu.

Uskon kuitenkin enem­män rahaan kon­sult­ti­na. Tarvi­taan kadunavaamis­mak­su, joka on suh­teessa aiheutuneeseen hait­taan. Jokainen päivä mak­saa. Ellei tätä tehdä, jokainen toim­i­ja opti­moi oman toim­intansa välit­tämät­tä vähääkään aiheutu­vas­ta haitas­ta. Jos kevääl­lä avat­tu kuop­pa on halv­in­ta päällystää mar­rasku­us­sa, se päällystetään mar­rasku­us­sa. (Ettekö usko? Usein pyöräteil­lä täytet­ty kuop­pa odot­taa asfalt­tia kuukausitolkulla)

Kadunavaamis­mak­sua on vas­tustet­tu pait­si sik­si, että aja­tus on uusi, myös sik­si, että sehän mak­saa rahaa. Teley­htiöitä luku­un otta­mat­ta kuopan kaiva­ja on toinen kaupun­gin organ­isaa­tio, joten raha siir­tyy kaupun­gin taskus­ta toiseen – ja parhaas­sa tapauk­ses­sa karkaa val­tioverot­ta­jan ulot­tumat­tomi­in. Ener­gialaitoshan on menos­sa verolle, jol­loin kaik­ki, mitä se joutuu mak­samaan omis­ta­jalleen, on helsinkiläis­ten kannal­ta koti­in päin. Ulkois­t­en kus­tan­nusten sisäistämi­nen paran­taa toim­intaa, ei heiken­nä sitä.