Ilmastonmuutosta ei voi pysäyttää?

(Kir­joi­tus on julka­istu 11.8.2012 Suomen Kuvale­hdessä Näkökul­ma-pal­stal­la. Jouduin lehteen lyhen­tämään artikke­li aika paljon. Tässä se on vähän pidempänä. )

 

Ilmas­ton läm­pen­e­m­i­nen pitäisi pysäyt­tää kah­teen asteeseen tai peli on menetet­ty. Kak­si astet­takin merk­it­see suurten riskien hyväksymistä, mut­ta tiukem­paa tavoitet­ta pide­tään epärealistisena.

Maail­man eturiv­in ympäristöjour­nal­is­tei­hin kuu­lu­va Bill McK­ibben osoit­taa artikke­lis­saan Glob­al Warm­ing’s Ter­ri­fy­ing New Math, että kah­den asteen raja ylitetään läh­es var­masti. Kir­joit­ta­ja halu­aa ilmeis­es­ti puhutel­la nuorisoa, kos­ka julka­isi artikke­lin­sa yhdys­val­ta­laises­sa pop­u­laarikult­tuuri­in keskit­tyvässä Rolling Stone ‑lehdessä.

Ilmas­to on jo läm­men­nyt 0,8 astet­ta ja seu­raa­va 0,8 astet­ta on jo aiheutet­tu. Saamme läm­mit­tää maa­pal­loa siis enää 0,4 astet­ta lisää. Jos raja pan­naan tähän, ilmake­hään voi laskea vuo­teen 2050 men­nessä kasvi­huonekaa­su­ja enää vajaan 600 mil­jardin hiilid­iok­sidi­ton­nin ver­ran. Henkeä kohden tämä olisi 80 ton­nia eli kak­si ton­nia vuodessa. Nyt päästöt ovat koko maail­mas­sa noin henkeä kohden 4,5 ton­nia vuodessa ja esimerkik­si Suomes­sa 12 tonnia.

Teknolo­gian kannal­ta olisi mah­dol­lista rajaa ylit­tämät­tä osa­puilleen nykyi­nen kulu­tus­ta­so, mut­ta näin ei näköjään aio­ta tehdä. Ener­giay­htiöi­den omis­tuk­ses­sa ole­vat öljy- kaa­su- ja kivi­hi­ili­varat riit­tävät tuot­ta­maan viisinker­taisen määrän hiilid­iok­sidia. Yhtiöi­den omaisu­u­teen­sa kir­jaamista varan­noista pitäisi jät­tää käyt­tämät­tä 80 pros­ent­tia. Silti öljyn etsin­tään käytetään val­tavasti rahaa. Voisiko Venäjä luop­ua vapaae­htois­es­ti 80 pros­en­tista öljy­tu­lois­taan, kun sil­lä ei juuri mui­ta tulo­ja ole?

= = = =

Ilmastopoli­ti­ikalla vapaa­matkus­t­a­mi­nen kan­nat­taa, sil­lä hyödyt päästö­jen vähen­e­mis­es­tä koitu­vat kaikille, mut­ta laskut saa mak­saa itse. YK:lla eikä oikein mil­lään muul­lakaan ole val­taa pakot­taa vapaa­matkus­ta­jia ruotuun.

Jotenkin pitäisi sopia, että kaik­ki osal­lis­tu­vat tas­a­puolis­es­ti, mut­ta mikä on tas­a­puolista? Teol­lisu­us­maid­en syyt­tävä sor­mi kohdis­tuu suurim­paan saas­tut­ta­jaan Kiinaan, joka on kaksinker­tais­tanut päästön­sä yhdek­sässä vuodessa. Kiinalaiset mielestä hei­dän päästön­sä ovat henkeä kohden vain yhä kol­ma­sosa amerikkalais­ten päästöistä ja niistä huo­mat­ta­va osa syn­tyy tavaroiden valmis­tamis­es­ta län­si­maid­en kulutettavaksi.

Epämiel­lyt­tävää tietoa tor­ju­taan. Yhdys­val­tain uskon­nolli­nen oikeis­to pitää koko teo­ri­aa ilmas­ton­muu­tok­ses­ta pahu­u­den voimien juo­ne­na siinä mis­sä evoluu­tio­teo­ri­aakin. Suo­ma­laises­sa net­tikeskustelus­sa ilmas­ton­muu­tok­sen kieltävät ovat niskan­pääl­lä, eikä älyl­lisil­lä argu­menteil­la ole tilaa. Öljy-yhtiöi­den väitetään rahoit­ta­van ilmas­ton­muu­tos­ta vähät­televää tutkimus­ta niin kuin tupakkay­htiöt rahoit­ti­vat tutk­i­joi­ta, jot­ka oli­vat valmi­ita todis­ta­maan, ettei tupakoin­nil­la ollut yhteyt­tä keuhkosyöpään.

====

On siis varaudut­ta­va siihen, elämään paljon lämpimäm­mäl­lä maa­pal­lol­la, Mitä tuon kah­den asteen rajan toisel­la puolel­la meitä odottaa?

Pahin­ta meren pin­nan nousu useil­la metreil­lä. Se on seu­raa­van vuo­sisadan murhei­ta, mikä ei tee siitä vähem­män vakavaa. Metri tulee pelkästä läm­pölaa­jen­e­mis­es­ta val­tamerten lämmetessä.

Täl­lä vuo­sisadal­la mei­dän on varaudut­ta­va voimis­tu­vi­in myrsky­i­hin ja kaatosatei­den tuomi­in tul­vi­in. Niis­sä menetetään val­tavasti omaisu­ut­ta ja paljon ihmishenkiä.

Merien läm­pen­e­m­i­nen ja ilman kos­teus anta­vat myrsky­ille lisää voimaa. Suo­mi ei ole kovin altis alue myrsky­ille. Juuri sik­si met­sämme kestävät myrskyjä huonos­ti.  Alati tois­tu­vat met­sä­tuhot voivat tehdä met­sistämme aikaa myöten pensaikkoja.

Lämpimämpi ilma kul­jet­taa enem­män vet­tä. Yleis­es­ti ottaen sateet lisään­tyvät, mut­ta ennen kaikkea ne siir­tyvät niin että moni vil­ja­va alue tulee kuiv­u­maan. Kuiv­u­u­teen voidaan varautua paljon huonom­min kuin rankkasatei­den yleistymiseen, sil­lä ves­i­mas­sat löytävät kyl­lä uomansa joko ihmisen avus­tuk­sel­la tai ilman.

Pahin­ta on silti maat­alous­tuotan­non vaaran­tu­mi­nen monin paikoin. Tänä kesänä moni amerikkalainen vil­jeli­jä pohtii, onko elinkeinol­la tule­vaisu­ut­ta, jos kui­v­at ja kuumat kesät ovat tulleet jäädäkseen.

Edessä on toden­näköis­es­ti lisään­tyviä nälän­hätiä ja sato­ja miljoo­nia ympäristö­pako­laisia. Tämä ei ehkä mene aina rauhanomais­es­ti. Tuskin Suomes­sakaan kat­sot­taisi hyväl­lä sato­jen tuhan­sien pako­lais­ten muut­toa maa­hamme. Pako­laiset taas pitävät itseään syyt­töminä ilmastonmuutokseen.

Sato­jen vähen­tyessä yhtääl­lä niitä on lisät­tävä toisaal­la. Ehkä Suomes­sakin koh­ta taas rai­vataan peltoja.

= = =

 

 

Noin 11 600 vuot­ta sit­ten jääkau­den lop­ul­la maa­pal­lo läm­peni paikoin kymmenel­lä asteel­la kahdessakymme­nessä vuodessa. Samanaikaises­ti ilmake­hän metaa­nip­i­toisu­us puoli­tois­tak­er­tais­tui. Metaani tuli toden­näköis­es­ti soil­ta jään sulaes­sa. Saman pelätään tois­tu­van ikiroudan sulaes­sa Siperi­as­sa. Val­tamerten poh­jas­sa ole­va metaani­jää muo­dostaa vielä suurem­man uhan, mut­ta se lie­nee tois­taisek­si parem­mas­sa tallessa.

Kah­den asteen rajaa ei asetet­tu sik­si, että siihen asti läm­pen­e­misen vaiku­tuk­set oli­si­vat siedet­tävis­sä ja siitä eteen­päin sietämät­tömiä. Pelätään läm­pen­e­misen riistäy­tymistä käsistä.

Vaik­ka taloudel­liset ja poli­it­tiset reali­teetit puhu­vat sen puoles­ta, ettei ilmas­ton­muu­tos­ta voi enää pysäyt­tää, nämä esteet ovat vai­h­toe­htoon­sa ver­rat­tuna pieniä. Luovut­taa ei voi.

=  = =

Jos miljoona ihmistä luop­uu autostaan, ben­san kulu­tus vähe­nee, mut­ta vain vähän. Kysyn­nän alen­e­m­i­nen las­kee öljyn hin­taa, ja se taas houkut­telee lisää kysyn­tää. Säästynyt ben­sa siir­tyy muiden autoil­i­joiden kulutet­tavak­si. Ilmas­ton pelas­tamisek­si on vaikutet­ta­va kysyn­nän ohel­la tar­jon­taan. Muuten säästöt siirtävät vain kulu­tus­ta paikas­ta toiseen.

Globaali fos­si­il­isi­in polt­toaineisi­in kohdis­tu­va vero nos­taa kulut­ta­jahin­to­ja ja las­kee tuot­ta­jahin­to­ja. Täl­lais­es­ta veros­ta on sovit­ta­va riit­tävän laa­jan maa­joukon kesken. Luon­te­va vai­h­toe­hto ovat huu­tokau­pat­ta­vat päästöoikeudet, joiden määrä vähe­nee vuosittain.

Jos hiilid­iok­sidipäästön hin­naksi tulisi 100 euroa ton­nil­ta, vas­taisi se öljyn verot­tamista noin 50 dol­lar­il­la bar­relil­ta. Kun öljyn nykyi­nen hin­ta on noin 100 dol­lar­ia bar­relil­ta, voisimme hin­ta­jous­to­jen perus­teel­la päätel­lä, että kulut­ta­jan kannal­ta hin­ta nousisi noin 110 dol­lari­in ja tuot­ta­jan kannal­ta lask­isi noin 60 dol­lari­in. Näin käy vain, jos vero on globaali. Suomen tai jopa Euroopan yksinään toteut­ta­ma vero menisi läh­es kokon­aan kulut­ta­jahin­taan. Tuot­ta­jahin­nan lasku ei pysäyt­täisi öljyn­tuotan­toa, mut­ta se tek­isi kan­nat­ta­mat­tomak­si hyö­dyn­tää öljylius­ket­ta ja valmis­taa polt­toainet­ta kivihiilestä.

Huu­tokaup­pat­u­lot meni­sivät mukana oleville val­tioille niiden päästöki­in­tiöi­den suh­teessa. Maid­en väli­nen ilmas­to-oikeu­den­mukaisu­us toteu­tu­isi pain­ot­ta­mal­la maid­en kiin­tiöis­sä asukaslukua. Rikkaiden maid­en yri­tyk­set jou­tu­isi­vat osta­maan kiin­tiöitä köy­histä maista, mut­ta köy­hissä mais­sakaan ei kan­nat­taisi kulu­tus­ta ehdoin tah­doin nos­taa. Luvas­sa ole­va rahavir­ta houkut­telisi kehi­tys­maat mukaan.

Kaikkia mai­ta ei voi tähän pakot­taa. Yksimielisyy­den vaa­timus vesit­täisi koko asian. Ote­taan siis mukaan ne jot­ka tule­vat. Ulkop­uolelle jäävien kil­pailue­tu voitaisi­in neu­traloi­da niiden vien­nille asetet­tavil­la hiilitulleilla.

Vaik­ka tässä mallis­sa köy­hät maat oli­si­vat voit­ta­jia, niitä voi silti olla vaikea saa­da mukaan. Moni Aasian maan käyt­tää val­tavasti rahaa polt­toaineen hin­nan alen­tamiseen, kos­ka ben­san hin­nan nousu on tule­nar­ka asia miljoonien moot­toripyörien maissa.

Nykyti­laan öljyn­tuot­ta­ja­maat häviäi­sivät, mut­ta aika paljon ne ovat viimeisen viiden­toista vuo­den aikana voit­ta­neet. Teol­lisu­us­maid­en vai­h­to­taseet parani­si­vat merkit­tävästi. Val­tiot saisi­vat päästökau­pas­ta huo­mat­tavia tulo­ja, joiden turvin ne voisi­vat alen­taa muu­ta verotusta.