Asunnonvälityksessä ei juuri ole ollut hintakilpailua. Välityspalkkio on noin neljä prosenttia asunnon myyntihinnasta. Jotkut pikkuyritykset ovat joskus yrittäneet tarjota halvemmalla, mutta myyjä ei ole näihin luottanut. Ajatuksena on ollut, että minkä välityspalkkiossa voittaa, sen asunnon hinnassa roimasti menettää.
Hintakilpailun puuttuessa kiinteistönvälitys on ajautunut hyvin haaskaavaan loukkuun. Jos keskikokoisen asunnon välittämisestä saa yli kymppitonnin palkkion, ei monta asuntoa tarvitse kuukaudessa myydä, kun jo pääsee sievoisille tuloille. Suuret tulot houkuttelevat apajille enemmän jakajia. Lopputuloksena on ”saaliin” pirstoutuminen tarpeettoman monelle välittäjälle. Yksi kiinteistönvälittäjä myy kaiketi vain pari asuntoa kuukaudessa, jos sitäkään. Yhdysvalloissa tilanne on vielä sairaampi. Välityspalkkio on kiinteät kuusi prosenttia ja parhailla alueilla välittäjät myyvät keskimäärin vain kolme asuntoa vuodessa. Kiinteistönvälittäjän työajasta menee asiakkaiden hankintaan paljon enemmän aikaa kuin itse päätyöhön, asuntojen myymiseen. Alalla tuottavuus on järkyttävän matala.
Samanlainen haaskaava kilpailu on syntynyt kalastuksessa. Maailman kalansaaliin korjaamiseen riittäisi huomattavasti pienempi määrä kalastajia. Jos kalastusoikeudet huutokaupattaisiin, sama saalis saataisiin ylös, mutta kalastajia tarvittaisiin paljon vähemmän.
Myyntiturva — Vuokraturvan tytäryhtiö — on nyt aloittanut toisenlaisen pelin. Tyytymällä palkkioon, joka on murto-osa kilpailijoiden palkkiosta, he laskevat myyvänsä yhtä työntekijää kohden moninkertaisesti enemmän asuntoja pääsevänsä näin samaan tai jopa parempaan ansiotasoon.
Tätä on odotettukin. Tuhansia lahjakkaita ihmisiä vapautuu kiinteistönvälityksestä tuottavaan työhön kun työn tuottavuus kiinteistön välityksessä nousee. Ja asiakkaat säästävät selvää rahaa.