Panevezys – Bauska

 

Aamu venyi, kos­ka olin mielestäni loma­l­la enkö töis­sä – jos nukut­taa niin nukut­taa – ja kos­ka piti met­sästää urheilu­juo­maa. Aamun ylel­lisyyk­si­in kuu­lui Hesarin lukem­i­nen, kun oli ker­rankin nopea net­tiy­hteys. Näköjään Suomes­sa saadaan asi­at sotku­un, vaik­ka olen pois­sa sotke­mas­ta. -:) Matkaan vas­ta puolen­päivän jäl­keen. Viivästys ratkaisi sen, että en valin­nut Birzain kaut­ta kulke­vaa reit­tiä vaan pysyt­te­len Via Balticalla.

Olin päät­tänyt, että jos Via Balti­ca osoit­tau­tuu ihan mah­dot­tomak­si, kään­nyn Birza­i­hin risteyk­ses­tä, joka oli noin 40 kilo­metrin matkan päässä, ja tulen per­ille Suomeen vas­ta lauantaina.

Tuo­hon risteyk­seen asti Via Balti­ca oli ihan muki­in menevä. Profi­ilil­taan tyl­sä, mut­ta juuri sik­si niin help­po ajaa. Pien­nar oli lev­eä ja ajo vaara­ton­ta, kun­han itse nou­dat­taa tiet­tyä varovaisu­ut­ta. Olin esimerkik­si päät­tänyt, että pysäh­dyn aina juomista varten. Kun kopeloi toisel­la kädel­lä juoma­pul­loa, voi herkästi kään­tyä vähän vasemmalle.

Lev­eätä pien­nar­ta riit­ti run­saat 30 km, sit­ten oli­vat rahat lop­puneet. Vaik­ka tie oli raken­net­tu lev­eäk­si, lev­eä pien­nar oli sorapo­h­jainen ja asfal­toitu pien­nar kovin kapea. Mitähän täl­lä säästet­ti­in, kos­ka se tien rak­en­t­a­mi­nen lev­eäk­si mak­saa mal­tai­ta ja asfal­toin­ti ei tähän näh­den juuri mitään. Pienta­reenkin on olta­va kan­ta­va, kos­ka joskus joku kuitenkin pysäyt­tää paina­van rekan sille.  Tämä har­mit­ti, mut­ta ei ollut tur­val­lisu­us­ris­ki, kos­ka asfaltin reunal­ta voi pudo­ta tur­val­lis­es­ti sille sorap­in­taiselle pientareelle.

Sen risteyk­sen jäl­keen pien­nar muut­tui oikeasti kapeak­si ja se on todel­la vaar­al­lista, kun rekkaa tulee takaa koko ajan. Onko­han tieinsinööri ajanut koskaan fil­lar­il­la? Lähel­lä asfaltin reunaa ajami­nen on vaar­al­lista, kos­ka jos siltä meinaa pudo­ta ja yrit­tää estää sitä, mut­ta putoaa kuitenkin, hor­jah­taa holtit­tomasti vasem­malle suo­raan sen rekan alle.

Välil­lä oli vähän tietöitäkin, joista fil­lar­ille oli vain iloa, kos­ka se toi nopeusra­joituk­sen autoille. Tietä oli jyr­sit­ty asfal­toin­tia varten. Sel­l­aista karhen­nus­ta on Suomes­sa ikävä ajaa, mut­ta tääl­lä rai­dat kulki­vat vain pitkit­täin, eivätkä hai­tan­neet fil­lar­ia lainkaan. Des­t­ian kaver­it! Tol­laisia karhen­timia voisi ostaa Suomeenkin!

Ennen Lat­vian rajaa yritin saa­da Nes­teen huoltoase­mal­ta ilmaa renkaisi­in ja Lat­vian kar­tan. En saanut kumpaakaan. Uole­vi Raaden aikana täl­lainen ei oli käynyt päin­sä. Tyy­dyin jäätelöön, joka mak­soi kak­si ker­taa niin paljon kuin aiem­min yksi­tyisessä pysähdy­s­paikas­sa. (1,30 euroa/0,65 euroa)
Tääl­lä on todel­la har­val­la huoltoase­mal­la tar­jol­la ilmaa. Ensin en halun­nut ottaakaan, kos­ka olin pan­nut lähtiessä renkaisi­in kahdek­san ilmake­hää, ja huoltoasemil­ta saa yleen­sä vain viisi.   Mar­i­jam­poleessa bon­gasin kuitenkin Stat Oilin ase­man, jos­sa kom­pres­sori­in saat­toi aset­taa tavoitel­lun paineen ja tämä laite hyväksyi myös kahdek­san ilmakehää.

Rajal­la ei tarvin­nut edes jar­rut­taa – pysähtymi­nen oli peräti kiel­let­tyä. Kaikkea pahaa se EU on taas saanut aikaan. Lat­vian puolel­la van­hat pass­in­tarkas­tusjono­jen lait­teet ruos­tu­i­v­at paikalleen toimet­tom­i­na. Litit repun poh­jalle ja latit esiin.

Baus­ka näyt­ti yhtä räjähtäneeltä paikalta kuin viisi vuot­ta sit­ten.. Puhe­lin tar­josi kah­ta hotel­lia ja menin toiseen. Matkus­ta­jakodin oloinen, kuin sukel­lus 30-luvulle. Ei net­tiä tietenkään.
Jotain edis­tys­tä osoit­ti, että kaupungis­sa on Hesburger.

Söin illal­lisen kaupun­gin jok­seenkin ain­oas­sa ruokar­avin­to­las­sa, samas­sa jos­sa söin viisi vuot­ta sit­ten. Lisäk­seni paikalla oli pariskun­ta, joka soit­tau­tui suo­ma­laisek­si. Matkalla moot­toripyöril­lä Kroa­t­i­aan.  Mikähän siinä Kroa­t­i­as­sa vetää? Laival­lakin oli väkeä prätkil­lä Kroa­t­i­aan. Oli­vat pysähtyneet Bauskaan, kos­ka matkalla oli niin val­ta­va sade, etteivät pystyneet aja­maan. Minä en ollut havain­nut mitään sadet­ta. Kun tulin ulos rav­in­to­las­ta, kaupun­ki oli läpimärkä, mut­ta sade oli juuri tauon­nut. En ole matkan aikana joutunut ker­taakaan sateeseen. Onko­han Fore­can huonos­sa ennus­teon­nes­sa kyse min­un hyvästä onnes­tani?  Jos olisin taipu­vainen hih­huliuskon­toi­hin, alka­isin vetää jo johtopäätöksiä.