Bartoszyce – Gizysco (Lötzen)

Onni on ehjä ketju ja toimi­vat vaihteet.

Bar­toszyces­tä ei apua löy­tynyt. Hark­itsin sitäkin, että menisin huoltoase­malle ja pyytäisin lainaksi kak­si pihtiä ja vään­täisen sen palasen suo­rak­si, mut­ta riski­ana­lyysi ei suos­in­ut tätä: vial­lisel­la ketjul­la voi ajaa, katken­neel­la ei voi. Linkutin siis eteen­päin, mut­ta päivä­matkan puo­livälis­sä Kertzyn kaupungista löy­tyi pyöräko­r­jaamo, jota piti enti­nen ammat­tipyöräil­i­jä. Vaik­ka puo­la ja suo­mi eivät ole aivan läheiset suku­laiskielet, jotenkin kom­mu­nikaa­tios­ta selvit­ti­in. Kun kävi selväk­si, että ketjuis­sa on vika, hän kysyi heti, paljonko niil­lä on ajet­tu. Kuul­tuaan vas­tauk­seni (yli 3000 km) hän sanoi – tai siis ele­hti –  ettei ketjua voi vai­h­taa. Kun sain jotenkin selite­tyk­si, että ongel­ma on yhdessä palases­sa, jota yritin vielä näyt­tää sormel­lani. (olin huolel­lis­es­ti siirtänyt ongel­maosan etu­rat­taan keskelle) mies tuhosi huolel­lisen valmis­telu­ni pyörit­tämäl­lä ketjua, löysi ongel­maosan heti, otti kak­si pihtiä ja vään­si osan suoraksi.

Kiitos vinkistä kier­rät­tää ketju­ja kol­men kier­rossa. Näil­lä rat­tail­la se on myöhäistä, mut­ta seuraavilla.

Hotellin inter­net-yhteys ei toimin­ut aamul­lakaan, mut­ta lähistöl­lä oli jokin baari, jon­ka net­ti näköjään toi­mi. Vietin sähkö­postin, eduskun­taon­gelmien ja blo­gin kanssa pitkään ja kun vielä piti kat­soa kaupunkia ja etsiä sitä pyöräko­r­jaamoa, lähdin matkaan vas­ta kah­den­toista jäl­keen. Oli suun­nitel­lut aika lyhyen päivä­matkan, joten myöhäi­nen liik­keel­lelähtö oli tahalli­nen, mut­ta tyhmä.
Täl­läkin ker­taa Fore­ca oli luvan­nut pil­vistä ja sadet­ta, mut­ta päivä oli aurinkoinen ja hel­teinen, itse asi­as­sa tukah­dut­ta­van kuuma. Viisas olisi läht­enyt yhdek­sään men­nessä ja ajanut aamun viiley­dessä.  Pyörän läm­pömit­tari nousi tuulet­tomas­sa säässä peräti 33 asteeseen. Tosin siihen vaikut­ti suo­ra auringonpaiste, mut­ta niin se vaikut­ti min­u­unkin ja mus­taan asfalt­ti­in. Tiedän koke­muk­ses­ta, että hel­teeseen tot­tuu, mut­ta ei ihan heti.

Täl­lä ker­taa tie oli uusi ja suo­ra, ja asfalt­ti oli sileää. Matkan­teko oli eiliseen näh­den huo­mat­ta­van jou­tu­isaa, vaik­ka reit­ti oli nousu­jo­hteinen. Oikeas­t­aan koko päivän aikana ei tul­lut surkeaa asfalt­tia, vaik­ka tien luok­ka muut­tui mon­een kertaan.

Kohteen läh­estyessä tuli melkein pimeää ja autot sytyt­tivät lam­put. Oliko kel­loni pysähtynyt? Ei. Min­ua ajoi takaa val­ta­va mus­ta pil­vi. Kun oli löytänyt hotellin ja avasin oven, alkoi sataa kaatamalla.

Gizy­cko on aivan kum­malli­nen kaupun­ki. Tääl­lä kuten Bar­toszycessä on noin 25 000 asukas­ta. Ikään kuin olisi kak­si kaupunkia lomit­tain. Kadun toisel­la puolel­la voi olla koris­teel­lisia keskieu­roop­palaisia hyvin kau­ni­ita talo­ja ja toisel­la puolel­la masen­tavia betoniparakkeja.

Vuo­teen 1945 tämä kuu­lui Itä-Preussi­in ja siis Sak­saan nimel­lä Lötzen. Sen jäl­keen se liitet­ti­in Puo­laan ja nimet­ti­in uud­estaan. Sak­salaiset karkotet­ti­in. Rin­nakkain on puo­lalaista sosial­is­tista real­is­mia ja sak­salaista pikkukaupunkia. Hit­lerin sota­seikkailu tuhosi paljon myös hyvää sak­salaista kulttuuria.
Koko tähä­nas­ti­nen matkani on näköjään kulkenut Itä-Preussis­sa. Ilmankos tääl­lä on paljon sak­salaisia tur­is­te­ja. Tule­vat tänne kat­so­maan van­ho­ja kotikul­mi­aan kuten suo­ma­laiset Karjalaan.

Toisel­la puolel­la kat­ua tällaista

ja toisel­la tällaista.