Elblag – Bartoszyce

Aamuyöstä oli kova ukko­nen. Sel­l­aista sääen­nuste oli pari päivää sit­ten lupail­lutkin. Aamul­la sade oli tauon­nut, mut­ta Fore­can ennuste ker­toi jatku­vas­ta ja kovas­ta sateesta, 20 mm päivän aikana. Pohdin hotel­li­in jäämistä, mut­ta kun rajum­man sateen piti alkaa vas­ta puolelta päivin eikä kova sade yleen­sä kestä kovin kauan, päätin yrit­tää lounasa­jak­si johonkin hyvään paikkaan. Kohtu­ullises­sa sateessa voi ajaa, ellei ole kovinkylmä.

Hotellin emän­tä toiv­ot­ti hyvää matkaa ja mainitsin sateesta. Hänen mukaansa Puolan sääen­nus­teen mukaan sateet menivät jo eikä koko päivänä pitäisi sataa. Mietin mis­tä saisin sel­l­aisen Puolan pienois­lipun vain tukeak­seni Puolan ilmati­eteen laitok­sen kan­taa kiis­tas­sa ylikansal­lisen Fore­can kanssa. Täl­lä ker­taa voit­to meni Puo­lalle 6–0. Sää oli ajamiseen ihanteelli­nen, pil­vipoutaa ja melkein tyyntä.

Pieni ylläri oli, että reit­ti nousi aluk­si 150 metriä. Yhtä nousua ja laskua oli oikeas­t­aan koko päivä. Melkoinen ero edel­lis­ten päivien tasankoajoon.

Ajo ylämä­keen oli raskas, mut­ta sit­ten fil­lari kul­ki aika tah­measti tasaisel­lakin. Piti kokeil­la, onko pyöris­sä kaik­ki kun­nos­sa. Takapyörä pyöri moit­teet­ta, mut­ta etupyörä pysähtyi melkein heti. Laa­hasiko jar­ru? Ei. Uusi etu­tanko­laukku­ni oli painanut vai­hde­vai­jerin pyörää vas­ten. Vai­jerin muovi oli kulunut puh­ki, mut­ta onnek­si met­al­lipunos oli ehjä ja piti vai­jerin paikoillaan.

Pari kilo­metrin jäl­keen vai­hdet­taes­sa ketju meni pois paikoil­taan. Yritin palaut­taa sitä vai­h­ta­mal­la isom­mal­la ja liu’uttamalla alamä­keen, mut­ta vai­hde ei toimin­ut. Se teräspunos oli antanut perik­si ja vai­hde­vai­jeri oli päässyt ulos tun­nelis­taan. Yritin paika­ta asi­aa laas­tar­il­la, mut­ta yri­tys osoit­tau­tui säälit­täväk­si, kos­ka laas­tari venyy. Vah­vaa eristys­nauhaa jostain, mut­ta mis­tä sitä keskeltä maaseu­tua saa?

Ruu­vasin säätöru­u­veil­la etu­vai­h­teen kohdalleen, val­itsin isom­man kiekon. Iso ongel­ma oli saa­da kum­malliseen pin­teeseen joutunut ketju vapaak­si. Ajoin 300 metriä ja vas­taan tuli auto­tarvike­myymälä. Eristys­nauhal­la vai­hde tuli kun­toon kahdessa min­uutis­sa, mut­ta kaik­ki ei ollut vielä hyvin. Ketju oli saanut vähän siipeen­sä siinä pin­teessä. Yksi väli oli vähän vään­tynyt ja häiriköi ikävästi vai­hteis­sa. Ennen tämä olisi ollut yksinker­tainen asia. Etsitään ketjus­ta sen liitosko­h­ta, avataan ketju ja pois­te­taan vioit­tunut osa, mut­ta nyt siihen taide­taan tarvi­ta eril­lisiä työkalu­ja? En ole koskaan joutunut katkaise­maan täl­laista uut­ta kapeaa ketjua.

Voisiko vai­h­taa koko ketjun? Näil­lä ketjuil­la ja rat­tail­la on ajet­tu noin 3500 kilo­metriä. Oli­si­vatko rat­taat kuluneet niin pahoin, että ketjun vai­h­t­a­mi­nen edel­lyt­täisi myös rat­taiden vai­h­tamista? (Ketju ja rat­taat van­henevat yhdessä, ketju venyy ja rat­taat kulu­vat. Kuluneisi­in rat­taisi­in ei voi vai­h­taa uut­ta ketjua, kos­ka se ei niihin enää sovi. Vähän niin kuin parisuhteessa.)
Pystyi sil­lä aja­maan, kun ei käyt­tänyt takana pien­impiä rattaita.
Aikaa oli tuhrautunut melkois­es­ti. Muutenkin tun­tui siltä, että jak­san urheilu­juo­man voimin per­ille. Urheilu­juo­man pienehkö sok­er­imäärä aut­taa jak­samises­sa kum­masti, kun on koko tal­ven kerän­nyt varar­avin­toa täl­laisia matko­ja varten.:-)

Matkan puo­livälis­sä ostin kau­pas­ta vet­tä. Tästä alkoi uusi, vas­ta päällystet­ty sileä tie. Aloin ymmärtää, mik­si eten­e­m­i­nen oli niin hidas­ta. Vai­h­to parani aivan olen­nais­es­ti. Niitä pien­impiä kiekko­ja alkoi jopa kaivata.
Tulin per­ille Bar­toszyceen seit­semän mais­sa, majoit­tauduin, pesin pyykkiä ja söin. Net­ti ei toimin­ut, vaik­ka oli luvattu.

Matkaa ker­tyi 112 kilo­metriä. Aika pitk­iltä ja raskail­ta ne tun­tu­i­v­at. Sykemit­tari oli samaa mieltä. Sen mukaan ener­giaa kului 5000 kcal, kun kilo­me­trei­hin näh­den nor­maalia olisi ollut noin 3000 kcal. Kovin mäki­nen maas­to, surkea asfalt­ti, raskas lasti? Kos­ka en ole tul­lut tänne urheile­maan vaan matkaile­maan, lyhen­nän päivä­matko­ja, kunnes pääse silealle asfaltille.