Gdynia-Gdansk

Lai­va tuli per­ille jopa vähän etuajassa.
Reit­ti kohti Gdan­skia oli aluk­si hyvin hidas ajaa. Jatku­vasti liiken­neval­ois­sa. Pyöräil­i­jät ohjat­ti­in välil­lä ajo­radalle, välil­lä pyörätielle. Useim­mat ajoi­vat jalka­käytävää, jos pyöräti­etä ei ollut. Lop­ul­ta oli edessä pyöräl­lä ajo kiel­let­ty ‑merk­ki, joten oli pakko käyt­tää melko hitaasti ajet­tavaa pie­nil­lä laa­toil­la päällystet­tyä pyöräti­etä. Kun mah­dol­lisu­us tuli, erkanin pääti­estä ran­nas­sa kulke­valle pikku­tielle. Se oli tietysti rantalo­ma-aluet­ta. Olisi sitä tietysti voin­ut tän­nekin jäädä, mut­ta halusin nähdä Gdanskin.

Rantaa pitkin kul­ki lev­eä ja hyvin suosit­tu pyöräre­it­ti. Se oli niin suosit­tu, että ruuhkau­tu­mi­nen hidasti matkaa. Pyöräil­i­jöil­lä kun on kaikil­la vähän yksilölli­nen vauhti. Kaikkine pysähdyksi­neen ja hitaasti ajamisi­neen 30 kilo­metrin matkaan kului yli kak­si tun­tia, mut­ta minä olen loma­l­la enkä urheilemassa.

Tes­tasin akun kestävyyt­tä pitämäl­lä kart­tao­hjel­maa auki.  Ei se kauan kestänytkään. Lop­pui niin yllät­täen, etten ehtinyt pan­na vas­ta osta­maani laturia kiin­ni ajois­sa. Niin­pä yllä ole­va reit­ti jäi vähän lyhyeksi.

Söin oikein hyvää katkara­pu­pas­taa ja kat­soin Ital­ian nöyryy­tys­tä teras­sil­la van­has­sa kaupungissa.

Mik­sei enää osa­ta rak­en­taa kau­ni­ita kaupunke­ja, kun ennen selvästi osattiin?