Mikä euroaluetta vaivaa

(Julka­istu kolumn­i­na Savon Sanomissa)

Euroalueen jatku­vat kri­isit ker­to­vat euron sairaud­es­ta. Sen syyt ovat moninaiset.

Oli­ivivyöhykkei­den asukkaiden syyt­tämi­nen laiskoik­si sies­tan viet­täjik­si on väärin. Kreikkalaiset tekevät työtä – ne joil­la sitä vielä on – vuodessa paljon enem­män kuin suo­ma­laiset. Yrit­täjyys on yleistä ja työpäivät ovat pitk­iä.  Alike­hit­tyneisyy­den vuok­si työn tuot­tavu­us on heikkoa. Paikoin elämän­meno on lähempänä kehi­tys­mai­ta kuin vau­raan Euroopan tehotalouksia.

Tehot­to­muudessa on kyse myös per­in­tei­sistä elämän­tavoista. Ran­skakin puo­lus­taa työ­val­taista maat­alout­taan ran­skalaisil­la arvoil­la. Matkail­i­jan silmin elämä näyt­tääkin mukaval­ta. Huono­tuot­toi­sis­sa elämän­muo­toam­mateis­sa ei ole vikaa, jos tyy­tyy vas­taavasti alem­paan kulu­tus­ta­soon. Ennen yhteis­val­u­ut­taa se sujui hyvin. Köy­hästä, mut­ta muka­van elämän etelästä ei muutet­tu sankoin joukoin rikkaaseen ja tehokkaaseen pohjoiseen, vaik­ka rajat oli­vat auki.

 

Yhteis­val­u­u­tan piti siirtää pohjoisen Euroopan yli­jäämiä kehit­tämään eteläistä Euroop­paa. Rahaa siir­tyi, mut­ta ei tuot­tavia investoin­te­ja vaan kiin­teistöku­pla. Ylen­palt­ti­nen lainan tar­jon­ta nos­ti asun­to­jen ja tont­tien hin­nat tolkut­to­muuk­si­in. Näin tapah­tui Suomes­sakin rahamarkki­noiden vapautues­sa 1980-luvul­la, ja huonos­ti siinäkin kävi. Nyt kiin­teistökaup­paa rahoit­ta­neet pankit ovat vaikeuk­sis­sa, kos­ka asi­akkaat eivät selviä velois­taan. Vielä suurem­mis­sa vaikeuk­sis­sa ovat kodeis­taan hääde­tyt velal­liset, joiden on vaikea selvitä kuiv­ille eli­naikanaan.  Surulli­nen tarina!

 

Kreikan ja Ital­ian poli­itikot ovat toim­i­neet vas­tu­ut­tomasti, mut­ta Espan­jas­sa ja Irlan­nis­sa on vaikea syyt­tää hal­li­tus­ta, kuin korkein­taan siitä, etteivät ne osan­neet vah­tia pankkien­sa luo­to­nan­toa. Suurem­pia syyl­lisiä ovat ne keskieu­roop­palaiset pankit, jot­ka voiton huumas­sa rahoit­ti­vat avokä­tis­es­ti paikallis­ten pankkien asun­to­lain­oi­tus­ta. Riskien analysoin­ti kuu­lui niille.

Keskus­pankit tarkkail­e­vat inflaa­tio­ta ja säätävät liik­keel­lä ole­van rahan sen mukaan. Mit­taa­vatko ne lainkaan oikea­ta asi­aa? Riisin hin­nan nousu on inflaa­tio­ta, mut­ta asun­to­jen hin­to­jen kaksinker­tais­tu­mi­nen ei ole. Mata­lat korot kehit­tävät paraikaa asun­toku­plaa myös Helsin­gin seudulla.

Kiin­teistöku­plan ohel­la etelään vir­ran­nut raha nos­ti myös palkko­ja. Kreikas­sa palkat kaksinker­tais­tu­i­v­at kymme­nessä vuodessa. Täl­laiseen palkkata­soon Kreikalla ei ole edel­ly­tyk­siä, ellei talout­ta mod­ernisoi­da koval­la kädel­lä. Tässä ei pet­tänyt niinkään moraali kuin talousteoria.

 

Glob­al­isaa­tio on kohdel­lut Euroopan eri osia eri taval­la. Kiinalainen duu­nari tekee kaiken halvem­mal­la, Euroopan etu on ollut osaamises­sa ja laadus­sa. Ital­ian nuorisos­ta vain 15 pros­ent­tia suorit­taa korkeak­oulu­tutkin­non, Suomes­sa liki 40 %. Etelä-Euroop­pa on asee­ton hal­patuon­ti­maid­en edessä. Niiden pitäisi ehdot­tomasti devalvoi­da val­u­ut­tansa, mut­ta euro­maal­la ei tätä mah­dol­lisu­ut­ta ole.

Moni varoit­ti euroa perustet­taes­sa, että Euroop­pa ei ole järkevä val­u­ut­ta-alue, kos­ka maid­en kehi­ty­serot ovat niin suuret. Erot Suomen sisäl­lä ovat suurem­mat kuin euro­maid­en välil­lä, mut­ta Suomen sisäl­lä tehdäänkin suuria alue­poli­it­tisia tulon­si­ir­to­ja. Siitä huoli­mat­ta suuri osa Suomes­ta tyh­je­nee pikkuhil­jaa kasvukeskuk­si­in. Jos euroalue toimisi samal­la taval­la kuin Suo­mi sisäis­es­ti, val­tavia sum­mia alue­poli­it­tista tukea siir­ty­isi pohjois­es­ta etelään ja kym­meniä miljoo­nia asukkai­ta etelästä pohjoiseen.

Kos­ka euron arvo kel­luu, euro­maid­en yhteen­las­ket­tu vai­h­to­tase on suun­nilleen tas­apain­os­sa. Itse asi­as­sa sen pitäisi olla vähän ali­jäämäi­nen, sil­lä Euroopan paras vien­tiar­tikke­li ovat eurosetelit, joi­ta ulkop­uolis­ten maid­en asukkaat osta­vat sato­jen mil­jar­di­en edestä säilöäk­seen säästön­sä pat­jan sisäl­lä. Tätä ei las­ke­ta vien­niksi vaan euro­maid­en velan­otok­si. Kun Sak­san vai­h­to­tase on yli­jäämäi­nen, joidenkin muiden euro­maid­en vai­h­to­taseen on olta­va alijäämäinen.

Voimme sanoa, että Sak­san yli­jäämä aiheut­taa Etelä-Euroopan ali­jäämät nos­ta­mal­la euron kurssi­in liian korkeak­si. Se ehti nous­ta yhdestä dol­lar­ista yli 1,50 dol­lar­in. Ulko­maan­val­u­u­tas­sa mitat­tuna kreikkalais­ten palkkata­so ei siis vain kaksinker­tais­tunut vaan peräti kolminker­tais­tui, mikä nyt ainakin oli liikaa. Nyt euro on onnek­si vähän devalvoitunut ja kurssi on enää 1,25. Tämä helpot­taa huo­mat­tavasti esimerkik­si Suomen vientiä.

Jos jokaisel­la maal­la olisi oma euron­sa, Sak­san euro mak­saisi var­maankin jotain 1,70, eikä Sak­sa oli mitenkään eri­tyisen kil­pailukykyi­nen. Kreikan euro olisi ehkä 0,70. Suomelle nyky­ta­so on nyt ihan pas­seli.  Etelä-Euroopan räpiköin­ti on aut­tanut Sak­san kil­pailukykyä olen­nais­es­ti, kos­ka se on estänyt euron liial­lisen kallis­tu­misen. Sak­sa on hyö­tynyt Etelä-Euroopan vaikeuk­sista huo­mat­tavasti, ja on Suomikin

 

Sää­lik­si käy Espan­jaa. Maan hal­li­tus ei ole tehnyt mitään väärin. Espan­jalaiset ja sak­salaiset pankit ovat. Nyt Espan­ja on joutunut nos­ta­maan vero­ja ja leikkaa­maan meno­ja velko­ja­maid­en vaa­timuk­ses­ta. Tämä ei ole aut­tanut mitään. Työt­tömyys on nous­sut 25 pros­ent­ti­in, ja se taas on rom­ah­dut­tanut vero­tu­lot. Kuripoli­ti­ikas­ta ei ole ollut val­tion­taloudelle mitään hyö­tyä, mut­ta koko maa on kärsinyt.

Työt­tömyyt­tä lisäämäl­lä ei Euroop­paa pelaste­ta. Talousti­eteen nobelisti Paul Krug­man sanoo Euroopan tekevän taloudel­lista itse­murhaa ja Sak­san enti­nen ulko­min­is­teri Josch­ka Fis­ch­er sanoo Sak­san ole­van tuhoa­mas­sa Euroop­paa kol­mat­ta ker­taa.  Kan­sain­vä­li­nen val­u­ut­tara­has­to IMF neu­voo jopa Suomea hillit­semään val­tion­talouden säästöjä, jot­ta lama ei syvenisi.

Juuri nyt Euroopas­sa tarvit­taisi­in elvy­tys­tä, ei työt­tömyy­den tahal­lista kas­vat­tamista. Yhä use­ampi on pää­tynyt siihen, että Sak­sas­sa pitää nos­taa palkko­ja, jot­ta epä­tas­apaino euroalueen sisäl­lä helpottaisi.

Yhteis­val­u­ut­ta vaatisi koordi­noitua talous­poli­ti­ikkaa – ei vain köy­hien kurit­tamista vaan myös esimerkik­si Sak­san ja Suomen poli­ti­ikan sään­te­lyä. Olen kovin pes­simisti­nen siitä, onko se poli­it­tis­es­ti mah­dol­lista. Ellei ole, yhteis­es­tä val­u­u­tas­ta muo­dos­tuu taak­ka, vaik­ka se tähän asti on tuot­tanut ainakin Suomelle paljon hyötyä.