(Julkaistu kolumnina Savon Sanomissa)
Euroalueen jatkuvat kriisit kertovat euron sairaudesta. Sen syyt ovat moninaiset.
Oliivivyöhykkeiden asukkaiden syyttäminen laiskoiksi siestan viettäjiksi on väärin. Kreikkalaiset tekevät työtä – ne joilla sitä vielä on – vuodessa paljon enemmän kuin suomalaiset. Yrittäjyys on yleistä ja työpäivät ovat pitkiä. Alikehittyneisyyden vuoksi työn tuottavuus on heikkoa. Paikoin elämänmeno on lähempänä kehitysmaita kuin vauraan Euroopan tehotalouksia.
Tehottomuudessa on kyse myös perinteisistä elämäntavoista. Ranskakin puolustaa työvaltaista maatalouttaan ranskalaisilla arvoilla. Matkailijan silmin elämä näyttääkin mukavalta. Huonotuottoisissa elämänmuotoammateissa ei ole vikaa, jos tyytyy vastaavasti alempaan kulutustasoon. Ennen yhteisvaluuttaa se sujui hyvin. Köyhästä, mutta mukavan elämän etelästä ei muutettu sankoin joukoin rikkaaseen ja tehokkaaseen pohjoiseen, vaikka rajat olivat auki.
Yhteisvaluutan piti siirtää pohjoisen Euroopan ylijäämiä kehittämään eteläistä Eurooppaa. Rahaa siirtyi, mutta ei tuottavia investointeja vaan kiinteistökupla. Ylenpalttinen lainan tarjonta nosti asuntojen ja tonttien hinnat tolkuttomuuksiin. Näin tapahtui Suomessakin rahamarkkinoiden vapautuessa 1980-luvulla, ja huonosti siinäkin kävi. Nyt kiinteistökauppaa rahoittaneet pankit ovat vaikeuksissa, koska asiakkaat eivät selviä veloistaan. Vielä suuremmissa vaikeuksissa ovat kodeistaan häädetyt velalliset, joiden on vaikea selvitä kuiville elinaikanaan. Surullinen tarina!
Kreikan ja Italian poliitikot ovat toimineet vastuuttomasti, mutta Espanjassa ja Irlannissa on vaikea syyttää hallitusta, kuin korkeintaan siitä, etteivät ne osanneet vahtia pankkiensa luotonantoa. Suurempia syyllisiä ovat ne keskieurooppalaiset pankit, jotka voiton huumassa rahoittivat avokätisesti paikallisten pankkien asuntolainoitusta. Riskien analysointi kuului niille.
Keskuspankit tarkkailevat inflaatiota ja säätävät liikkeellä olevan rahan sen mukaan. Mittaavatko ne lainkaan oikeata asiaa? Riisin hinnan nousu on inflaatiota, mutta asuntojen hintojen kaksinkertaistuminen ei ole. Matalat korot kehittävät paraikaa asuntokuplaa myös Helsingin seudulla.
Kiinteistökuplan ohella etelään virrannut raha nosti myös palkkoja. Kreikassa palkat kaksinkertaistuivat kymmenessä vuodessa. Tällaiseen palkkatasoon Kreikalla ei ole edellytyksiä, ellei taloutta modernisoida kovalla kädellä. Tässä ei pettänyt niinkään moraali kuin talousteoria.
Globalisaatio on kohdellut Euroopan eri osia eri tavalla. Kiinalainen duunari tekee kaiken halvemmalla, Euroopan etu on ollut osaamisessa ja laadussa. Italian nuorisosta vain 15 prosenttia suorittaa korkeakoulututkinnon, Suomessa liki 40 %. Etelä-Eurooppa on aseeton halpatuontimaiden edessä. Niiden pitäisi ehdottomasti devalvoida valuuttansa, mutta euromaalla ei tätä mahdollisuutta ole.
Moni varoitti euroa perustettaessa, että Eurooppa ei ole järkevä valuutta-alue, koska maiden kehityserot ovat niin suuret. Erot Suomen sisällä ovat suuremmat kuin euromaiden välillä, mutta Suomen sisällä tehdäänkin suuria aluepoliittisia tulonsiirtoja. Siitä huolimatta suuri osa Suomesta tyhjenee pikkuhiljaa kasvukeskuksiin. Jos euroalue toimisi samalla tavalla kuin Suomi sisäisesti, valtavia summia aluepoliittista tukea siirtyisi pohjoisesta etelään ja kymmeniä miljoonia asukkaita etelästä pohjoiseen.
Koska euron arvo kelluu, euromaiden yhteenlaskettu vaihtotase on suunnilleen tasapainossa. Itse asiassa sen pitäisi olla vähän alijäämäinen, sillä Euroopan paras vientiartikkeli ovat eurosetelit, joita ulkopuolisten maiden asukkaat ostavat satojen miljardien edestä säilöäkseen säästönsä patjan sisällä. Tätä ei lasketa vienniksi vaan euromaiden velanotoksi. Kun Saksan vaihtotase on ylijäämäinen, joidenkin muiden euromaiden vaihtotaseen on oltava alijäämäinen.
Voimme sanoa, että Saksan ylijäämä aiheuttaa Etelä-Euroopan alijäämät nostamalla euron kurssiin liian korkeaksi. Se ehti nousta yhdestä dollarista yli 1,50 dollarin. Ulkomaanvaluutassa mitattuna kreikkalaisten palkkataso ei siis vain kaksinkertaistunut vaan peräti kolminkertaistui, mikä nyt ainakin oli liikaa. Nyt euro on onneksi vähän devalvoitunut ja kurssi on enää 1,25. Tämä helpottaa huomattavasti esimerkiksi Suomen vientiä.
Jos jokaisella maalla olisi oma euronsa, Saksan euro maksaisi varmaankin jotain 1,70, eikä Saksa oli mitenkään erityisen kilpailukykyinen. Kreikan euro olisi ehkä 0,70. Suomelle nykytaso on nyt ihan passeli. Etelä-Euroopan räpiköinti on auttanut Saksan kilpailukykyä olennaisesti, koska se on estänyt euron liiallisen kallistumisen. Saksa on hyötynyt Etelä-Euroopan vaikeuksista huomattavasti, ja on Suomikin
Sääliksi käy Espanjaa. Maan hallitus ei ole tehnyt mitään väärin. Espanjalaiset ja saksalaiset pankit ovat. Nyt Espanja on joutunut nostamaan veroja ja leikkaamaan menoja velkojamaiden vaatimuksesta. Tämä ei ole auttanut mitään. Työttömyys on noussut 25 prosenttiin, ja se taas on romahduttanut verotulot. Kuripolitiikasta ei ole ollut valtiontaloudelle mitään hyötyä, mutta koko maa on kärsinyt.
Työttömyyttä lisäämällä ei Eurooppaa pelasteta. Taloustieteen nobelisti Paul Krugman sanoo Euroopan tekevän taloudellista itsemurhaa ja Saksan entinen ulkoministeri Joschka Fischer sanoo Saksan olevan tuhoamassa Eurooppaa kolmatta kertaa. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF neuvoo jopa Suomea hillitsemään valtiontalouden säästöjä, jotta lama ei syvenisi.
Juuri nyt Euroopassa tarvittaisiin elvytystä, ei työttömyyden tahallista kasvattamista. Yhä useampi on päätynyt siihen, että Saksassa pitää nostaa palkkoja, jotta epätasapaino euroalueen sisällä helpottaisi.
Yhteisvaluutta vaatisi koordinoitua talouspolitiikkaa – ei vain köyhien kurittamista vaan myös esimerkiksi Saksan ja Suomen politiikan sääntelyä. Olen kovin pessimistinen siitä, onko se poliittisesti mahdollista. Ellei ole, yhteisestä valuutasta muodostuu taakka, vaikka se tähän asti on tuottanut ainakin Suomelle paljon hyötyä.
Ode,
Kun vastustat säästöjä ja vaadit valtioiden toimesta tapahtuvaa elvytystä, kerropa vielä mistä kriisimaat saavat rahat tuohon elvytykseen?
Markkinoilta ei ainakaan, eikä myöskään keskuspankista (ainakaan ilman perussopimusten muutosta joka vie vuosia).
Ainoa mahdollisuus haluamasi elvytyksen rahoittajiksi ovat siis toiset Euromaat.
Luuletko tosiaan, että kansalaiset Saksassa ja Suomessa hyväksyisivät tämän?
Luottaisitko, että esimerkiksi Kreikan valtio tekisi elvytysrahoilla jotain järkevää?
pekka
Jäikö huomaamatta, että esitin elvytystä euroalueella, en kriisimailla? Jos kriisimaat jarruttavat, ylijäämää tekevien maiden pitää kaasuttaa. Muuten kaikki pysähtyy.
Mihis ökologia unohtui?
Noiden edellä mainittujen asioiden vuoksi looginen johtopäätös olisi nyt purkaa valuuttaunioni ja kehittää Eurooppaa valtioiden välisen keskustelukerhon ja vapaakauppa-alueen hengessä…
Mutta onnistuuko jonkun monoliittisen, ei-taloudellisen logiikan alunperin muodostaman instituution purkaminen hallitusti? Voiko hallitsematon purkautuminen kuitenkin olla parempi ratkaisu kuin vuosien räpiköinti paikallaan junnaavien ratkaisujen ja kohoavan työttömyyden olosuhteissa?
Erikoista sinänsä, mutta esim. oman koulukuntani edustajista mm. Friedrich Hayek piti yhteistä rahaa Euroopassa rauhanprojektina. Niille sukupolville, jotka kokivat kaksi sotaa Euroopassa olivat kaikki ksv. instituutiot tervetulleita… Ehkä se ajatus katosi sen jälkeen kun me Euroopassa emme enää ole aloittaneet maailmansotia parin vuosikymmenen välein… 🙂
Ehkä nyt kohta tapahtuva Euroopan liiton ja valuuttaliiton tuhoutuminen on myös esimerkki siitä että ihmiset eivät todellisuudessa pysty suunnittelemaan taloudellisia instituutioita.
Tämä oli aiemmin saksalaisen historiallisen koulukunnan edustajien kritiikki esim. J.S Millin teoksissaan demokratian ja sen instituutioiden optimaalisten ominaisuuksien analyysiä vastaan. Kannattaa lukea kootut esseet teoksessa On Liberty. Idea oli siinä että instituutiot ja niiden toimivuus edellyttävät evolutiivistä, osittain ehkä juuri tietyn maantieteellisen tai kulttuurillisen alueen omasta pohjasta lähtevää perustaa. Siksi instituutioita ei voida luoda sillä tavalla että niiden toimivuus tai kestävyys olisi taattua…
Me ekonomistit emme tietenkään usko tuollaiseen, puhdas valinnan teoria on yleispätevä ja samaa loogis-deduktiivistä mekanismia voidaan käyttää erilaisten ilmiöiden kuvaamiseen maailmantilasta tai ajankohdasta riippumatta.
Olipas hyvä tiivistelmä EU:n valutta-alueen nykytilasta. Meni mielestäni vähän hukkaan Savon Sanomissa. Laajenna vähän ja julkaise esim. SK:ssa.
Seuraava kirjoitusvuoroni Kuvalehdessä on kesän jälkeen, jos silloinkaan. Kirjoitus vanhernee siihen mennessä. Voi vanhentua jo tänä iltana.
Olisi jo aika päästä eroon Saksa-vihasta, se on joo niin vanhanaikaista ettei “Paha-Saksa”=natsi-kortti enää vaakuta.
Tervetuloa 2000-luvulle.
Karu fakta on se, että etelä-Eurooppa on niin mätä että EU-tuet ovat menneet huijareiden taskuun.
Etelä-Euroopassa naureskellaan tyhmille pohjoimaille ja Saksalle kun tekevät töitä niin paljon eivätkä tajua huijaamisen ihanuutta.
Toki Suomikin on mädäntymässä, siitä on saatu esim. mm. oikeuslaitoksen rappiosta ja säätiöiden vallan kasvusta jne.….
> Yhteisvaluutta vaatisi koordinoitua talouspolitiikkaa – ei vain köyhien kurittamista vaan myös esimerkiksi Saksan ja Suomen politiikan sääntelyä.
Meillähän on nyt EU:n kautta koordinoidut yhteismarkkinat. Tarkoittaako tuo lause edellä, että tämä ei riitä, ja että pitäisi siirtyä liittovaltiotyyliseen yhteiseen talouspolitiikkaan?
Ihan jouheva kirjoitus jälleen Odelta.
Tätä uskaltaisin epäillä:
“Kreikkalaiset tekevät työtä – ne joilla sitä vielä on – vuodessa paljon enemmän kuin suomalaiset. Yrittäjyys on yleistä ja työpäivät ovat pitkiä.”
Kun katsoo tilastoja työpäivän pituudesta niin nuo maat ovat juuri niitä, joissa mihinkään tilastoon ei voi luottaa. Jos työmoraali on sillä tasolla, että pitää maksaa ylimääräistä, jos tullaan ajoissa töihin, niin varmasti työtuntikirjanpidossa ollaan kovasti ahkeria.
Suomalainen puolestaan tekee enemmän työtunteja kuin niitä kirjataan ja tilastoidaan ja työtahti on Suomessa huipussaan.
Hyvä kirjoitus, noinhan se on mennyt. Lisäykseksi vielä voisi todeta, että nyt tehdään oikeistolaista politiikkaa kovalla riskillä; kriisimaita kiristetään aina siihen asti kunnes on pakko höllätä eli lainata rahaa. Sitten alkaa seuraava kiristysperiodi kunnes taas ollaan katastrofin äärellä ja höllätään jne. Hyvinvointijärjestelmien alasajo on kaiken päämääränä. Euroopan konservatiivit ajavat Eurooppaa kohti kansallissosialismia.
“Nyt euro on onneksi vähän devalvoitunut ja kurssi on enää 1,25.”
Ruotsi kelluttaa kruunua. Kruunun arvo on viimeisen vuoden aikana ollut stabiilimpi kuin euron arvo.
Voi kysyä ylipäänsä, onko devalvaatiolla enää samanlaista merkitystä kuin vaihdantatalouden ja massateollisuuden aikana.
Saksassa tehtyjä autoja myydään kohisten USA:ssa eikä euron vaihtelulla ole siihen vaikutusta. Prime-luokan auto maksaa tehtaalla vähemmän kuin nuorison suosimat mopoautot. Arvonlisäys tulee valmistuksen jälkeen.
Suomessa valmistetut Nokian puhelimet kävivät eurosta huolimatta hyvin kaupaksi. Myynti romahti aivan muista syistä.
Jos kaikki maailman puhelimet tehtäisiin Nokian patenteilla, niin on aivan sama missä valuutassa kauppaa käydään.
Nykymaailmassa kaupan ja vaihdannan arvossa on mukana paljon immateriaalista arvoa/hintaa ja niihin eivät devalvaatioteoriat välttämättä päde.
EKP:llä riittää rahaa. Seuraamuksena voi olla inflaatiota, mutta valitettavasti ei kovin nopeasti, koska työttömyys on mitä on. Inflaatiolla tästä selvitään, halusi sitä tai ei. Toinen tapa on purkaa eurojärjestelmää.
Kiitos tästä Osmo! Lyhyesti ja ymmärrettävästi ilmaistuna asiaa ja asian eri puolia eritellen.
Hienoa myös, että tällaisia kirjoituksiakin julkaistaan ns. tavallisessa mediassa. Suomalaisessa keskustelussa on kuitenkin pääpiirteittäin vallalla se näkemys, että velkasuhteessa aina vain velallinen voi toimia paheksuttavasti — velkoja ei koskaan.
Velkasuhde sisältää kuitenkin molemmat puolet: toiselle se on sijoitus riskeineen ja toiselle laina.
Kyllä noita Kreikan, Espanjan, yms. kehitystä kannattaa tietenkin seurata, mutta emme me noihin asioihin kovin paljoa voi kuitenkaan vaikuttaa.
Parempi olisi laittaa pikaisesti omat asiat kuntoon:
1) Madaltaa työllistämiskynnystä hautaamalla kolmikannan pyhät lehmät, jotka ovat poikittain tiellä.
Tässä suositulla työministerillä olisi tekemistä. Voisi vaikka aluksi lakata lypsämästä sitä jo puolikuollutta lehmää…
2) Ottaa käyttöön PK-yritysten työllistämis- ja talouskasvupotentiaali.
Tässä ei tarvita mitään muuta, kuin antaa yrittäjälle kunnollinen ja oikeudenmukainen korvaus yrittäjäriskistä.
On se ihme, että tässä eivät jo hälytyskellot soi, jos ajattelee Nokian tilannetta ja sitä, ettei Helsingin pörssiin ole listautunut yhtään uutta yhtiötä 10 vuoteen!
3) Hoitaa kuntauudistus, yms. byrokration virtaviivaistus kuntoon periaatteella: virkamiehet (-naisetkin) siirrettävä tuottavaan työhön!
Seppo Korppoo
Yrittäjä, joka epäilee, että poliitikot eivät tee mitään, ennenkuin on jo myöhäistä
Miksi asiat sössineiden pankkien ei anneta itse vastata sössimisistään?
Kun poliitikot alkavat korjailemaan talousasioita, eivät ne mene kuin enemmän sekaisin. Selvittäköön markkinat itse itsensä ja jos lopputulos näyttää huonolta, katsotaan sitten mitä voisi tehdä. Nykytilanteessa kenelläkään ei oikeasti ole hajuakaan miten mikäkin politiikka kaoottiseksi muuttuneeseen taloussysteemiin vaikuttaa.
Osmo,
miksi Eurostatin tilastoissa makrotasolla näiden ns. alhaisen tuottavuuden maiden kotitalouksilla on enemmän varallisuutta kuin suomalaisilla kotitalouksilla?
Tietysti voidaan ajatella että varallisuus on epätasaisesti jakautunut näissä maissa. Varallisuuden jakaumasta tiedetään kai yleisesti jopa tulojen jakaumaa vähemmän…
Jos etelän maiden kotitaloudet ovat varakkaampia kuin me niin miksi pohjoisen tulisi rahoittaa muita?
Jos rahan pudottaminen mustista helikoptereista on ratkaisu nykyiseen talouskriisiin niin ainakin haluan että inflaatiorahoitusta ei kanavoida vain muutaman hyvin kytkeytyneen instituution kautta…
Haluan että ne mustat helikopterit lentävät asuinalueeni yläpuolen kautta… 🙂
Kyllä kai minun suomalaisen kotitalouden kulutukseni on yhtä arvokasta kuin ranskalaisen keskuspankkirahaa saaneen pankinjohtajan näillä rahoilla maksetuista palkkioista kulutetun kulutuksen… 🙂
Elvytyksen ongelma Euroopassa on, että on hieman vaikea keksiä, mitä ja miten oikein voisi elvyttää ilman, että lisäsi tuottamattomia investointeja ja julkista sektoria.
Suomessa tällä hetkellä elvytyksen kohde on tiedossa: yliopistojen ja ammattikorkakoulujen lisärahoitus muuto- ja täydennyskoulutukseen n 3 vuoden ajaksi. (Vastaa 90-luvun ns Relnderin rahoja, jotka toimivat todella hyvin.)
Julkinen sektori paisuu määräaikaisen opetushenkilökunnan verran.
Saa nähdä onistuuko.
Ei tästä suosta päästä ylös kun pistämällä setelipainot pyörimään.
Eikä oikeastaan mikään muu selitä sitä, miksi persaukisille annetaan rajattomasti velkaa, paitsi se jos niitä ei ole tarkoituskaan saada takaisin, vaan tavoitteena on rakentaa kupla ja ostaa arvottomilla lapuilla mahdollisimman paljon, niin kauan, kun musiikki soi.
Suurin ongelma, on se miten seteleitä saadaan painettua ilman, että se aiheuttaa laskennallista inflaatiota, eli nostaa eläkkeitä ja palkkoja. Mutta koska ei Euroopalla ole sitä ostovoimaa, mihin tämä on laskettu, niin vaivattomin tapa on pistää (pitää) inflaatio laukkaamassa. Palkan ja eläkkeiden alennukset olisivat poliitikoille poliittinen itsemurha.
Hyvä analyysi Osmolta!
Lisäänpä kuitenkin sen, että Kreikka on koko EU:n historian ajan ollut ykköstukialuetta — siis rakenne- ja koheesiorahastojen mittavien tukien kohde. Nämä tuet on tarkoitettu rakennemuutosta tukeviin investointeihin, mutta Kreikka ei ole saanut mitään aikaiseksi — no jaa, kyllä siellä on varmaan hyvät systeemit rahojen hävittämiseksi sopiviin taskuihin. Vitsit kertovat moottoritien pätkistä, jotka eivät ala mistään eivätkä johda mihinkään — onko niitä todella? Itse en ole nähnyt.
Hyvä kirjoitus.
Korjaisin vähän Espanjan osuutta.
Siellä on ihan sama tilanne kuin täällä 20-vuotta sitten. Ei ammattilaisten eli paikallispoliitikkojen johtamat paikallispankit ovat rahoittaneen holtittomasti. Nyt ovat sen Bankian sisällä. Varmaan pitänyt tutuille saada hyvä asunnot ja työtä sekä ollut usko ikuiseen nousuun. Ostihan SKOP pilvenpiirtäjän aikoinaan Brysselistä kun olivat niin halpoja ja Suomessakin oli hinnat nousseet paljon. Se taisi seisoa tyhjillään vuosia roskapankin omistuksessa.
Ihan totta se, että pitäisi mieluummin elvyttää kuin leikata, mutta kun on jo velkaa liikaa. Se elvytys pitää saada aikaan leikkausten jälkeen. Velkaa pitää saada alaspäin siedettävälle tasolla. Eli samalla pitää voimakkaasti investoida tulevaisuuteen. Tietysti se tarkoitta sitä että leikkausten pitää olla sen verran suuremmat.
Ehkäpä koko EU alueella on ajatusvirhe. Kaikilla ei voi olla korkea elintaso. Elintason pitää tulla tuottavuuden mukaan.
Halpatuontoa ei pidä viedä Kiinaan vaan se pitää tuottaa halvalla EU-alueella halpamaissa.
USA on jo tähän havahtunut, mutta ei vielä täällä.
Siihen tullaan varmaan menemään tämän kriisin myötä vaikka sitä ei haluta sanoa ääneen.
Eihän Suomessakaan haluta hyväksyä palkkaeroja tai eroja elintasossa eri alueilla.
Eipä se Neuvostoliittokaan pysynyt pystyssä. Siellä kaikki piti olla niin tasaista.
Se vain on niin että elintaso syntyy sitä mitä tuotetaan, ei velasta.
Anteeksi mitä sosialismia???
Oletko sitä mieltä että Suomen pitää avata vapaat rahahanat etelään.
Miten tämä eurokriisi vaikuttaa valtiomme kykyyn rahoittaa tulonsiirtoja ja peruspalveluja? Olen lukenut hyvin monenlaisia kirjoituksia aiheesta: eräät povaavat suomalaisten elintason laskua jopa 60- tai 70-lukujen tasolle. Myös kehitysapu ja sosiaalisen maahanmuuton rahoitus saattaisivat olla leikkauslistalla?
Vammaisena olisin todella pulassa, jos leikkauksia kohdistettaisiin perusturvaan tai esimerkiksi lääkekorvauksiin. Kokoomuslainen kaverini sanoi, että vakava talouskriisi saattaisi johtaa hyvinvointivaltion voimakkaisiin supistuksiin. Perussuomalaisten kannatus tulee kasvamaan todella, jos eurokriisi jatkuu, aina vain syvenee, lukuisista tukipaketeista ja takausvakuutteluista huolimatta. Ehkä oliivimaiden velat tulisi maksaa kokonaan pois, jotta kriisi olisi pysyvästi rauhoitettu. Ne taitavat olla biljoonia… Pelkkä pankkien pääomittaminen ei riitä… Suomen kannattaisi epäilemättä jäävätä itsensä siitä projektista.
Ode:
Jäi huomaamatta, mutta valaise nyt vielä kuinka “ei-kriisimaiden” suorittama elvytys auttaisi oliivivyöhykettä?
Eihän heillä ole juurikaan mitään myytävää rikkaaseen pohjoiseen.
Tietysti jos elvytys pohjoisessa tehtäisiin verotusta alentamalla, kasvanut yksityinen ostovoima voisi pieneltä osin kanavoitua etelän matkailusektorille, mutta sinä varmaan tarkoitit perinteistä valtion menoja lisäämällä tapahtuvaa elvytystä. En näe, että sellainen voisi mitenkään kanavoida rahaa pohjoisesta etelään.
(tilanne olisi vallan toinen jos eurooppalaiset olisivat yhtä “isänmaallisia”, kuin jenkit, joista ylivoimainen valtaosa lomailee omalla mantereella. Etelä-Euroopan valtiolla menisi paljon paremmin jos koko Eurooppa viettäisi rantalomansa siellä eikä kaukomailla)
Etelä-Eurooppa voisi myös menestyä mantereen maksukykyisten eläkeläisten alueena (kuten Florida jenkeissä).
Ja kenenkähän taskusta se “oikeudenmukainen” korvaus annettaisiin?
Ilmeisesti veronmaksajien — tässäpä taas loistava business plan!
Ikävä kyllä näyttää siltä, että koko potentiaali on käytössä eikä yritystukien viidakosta ota pirukaan selvää.
“Yhteisvaluutta vaatisi koordinoitua talouspolitiikkaa – ei vain köyhien kurittamista vaan myös esimerkiksi Saksan ja Suomen politiikan sääntelyä. Olen kovin pessimistinen siitä, onko se poliittisesti mahdollista. Ellei ei ole, yhteisestä valuutasta muodostuu taakka, vaikka se tähän asti on tuottanut ainakin Suomelle paljon hyötyä.”
Minusta Ode olet turhan pessimistinen tässä. Koordinoitu talouspolitiikka on nähdäkseni kyllä tulossa, mutta ei suinkaan hierarkisena ja yksiulotteisena pakottamisena, vaan koordinaatio tapahtuu enemmänkin julkisen keskustelun kautta. Lähtökohtana voidaan pitää sitä, että euroalueen hallitukset pakotetaan avaamaan erilaiset taloustietokantansa ja ‑laskelmansa niin, että eri maiden lehdistöt, kansalaisjärjestöt ja yksittäiset ihmiset voivat niihin tutustua ja tehdä vertailuja Euroopan talouksien välillä. Tämä pakottaa politiikan hiljalleen noudattamaan “yhteistä eurooppalaista järkeilyä”.
Nythän Euroopassa polittinen julkisuus toimii edelleen pitkälti kansallisesti vaikka muuten globalisaatio jyllääkin — tosin juuri eurokriisi on laajentanut poliittisen julkisuuden piiriä paljon. Kansallisvaltion jähmeitä hierarkioita on jo aika päästä purkamaan, ja julkisuuden eurooppalaistuminen tarkoittaa väistämättä myös demokratian lisääntymistä, kun kulloinkin vallassa olevat kansalliset hallitukset eivät enää pääse sanelemaan julkisen puheen sisältöä.
Timo Soini tietysti kauhistelee tätä “suvereniteetin menetystä” minkä ehtii, mutta näkisin että avautuminen on tarpeen, suotta Suomessakin sallitaan vain Jyrkin ja Jutan hallita eurokeskustelua.
Asiallinen analyysi Osmolta.
On selvää, että jos euro halutaan pitää koossa, Suomi, Saksa, Lux, Hollanti ja ehkä Itävalta toimivat seuraavat vuosikymmenet letkuissa olevien etelänmaiden rahoittajina. Tämä todennäköisesti johtaa euron arvon laskuun (ehkä printterin avustuksella?), mikä tarkoittaa, että vientimaina Suomi ja Saksa saavat osan sijoituksestaan “takaisin” valuuttakurssin kautta tulevana kilpailukykynä.
Tässä on vaan yksi iso mutta: en usko, että Merkel saati Suomen nykyiset hallituspuolueet ovat pitkään vallassa, jos/kun näistä asioista aletaan puhua “oikeilla nimillä” valtamediassa. Perus härmäläiset (myös ne kokoomuksen, kepun, demareitten ja vihreitten kannattajat) tuntuvat ainakin omien tuntemusteni perusteella olevan jo nyt hieman väsyneitä hallituksemme vastuunkantolinjaan. Ja ollaan vasta kriisin alkumetreillä. Samoja tunnelmia tuntuu tulevan Saksan maaltakin.
Oma veikkaukseni on, että jossain jäljelläolevista AAA-maista tapahtuu seuraavien vuosien aikana vallanvaihdos, ja valtaan päätyy antieuropuolue (Suomessa ehkä Kepu yllättää?). Tämä kehitys johtaa sitten siihen, että maksajamaissa alkaa hiljalleen maksuinto hiipua ja euro alkaa rapistua omaan mahdottomuuteensa.
No jaa, ehkä olen vaan optimisti 🙂
Hyvä kirjoitus. Osuva tulkinta Euroopan tilanteesta.
Samankaltaisia analyysejä on toki esitetty muuallakin, muun muassa edellä mainitun Krugmanin toimesta.
Et kuitenkaan Osmo ota juurikaan kantaa siihen, että mitä euroalueella pitäisi tehdä pitkällä tähtäimellä, jotta tilanne korjaantuisi. Tämä kiinnostaisi kovasti. Aihe on tietenkin vaikea, eikä välttämättä tosiaan kannata lyödä lukkoon kovin ehdottomia mielipiteitä, mutta jonkinlainen “ääneenajattelu” ja vaihtoehtojen pohtiminen olisi minusta paikallaan.
Myös Keskustan uusi puheenjohtaja peräsi avointa ja kiihkotonta keskustelua Euroopan kehityksen pitkän tähtäimen suuntaviivoista. Nyt ehkä liiaksi mennään vain kriisin ehdoilla miettimättä tarpeeksi kokonaisuutta.
Usein kuulee sanottavan, että Euroopalla on kaksi päävaihtoehtoa: (1) tiiviimpi taloudellinen koordinaatio ja yhdentyminen tai (2) euroalueen purkaminen.
Itse näen, että vaihtoehto (1) olisi tavoiteltavampi. Mielestäni tämän ei kuitenkaan välttämättä tarvitsisi tarkoittaa liittovaltiota samassa merkityksessä kuin Yhdysvalloissa tai Saksassa. Uskon, että ongelmat voisi ratkaista myös siten, että kansallisilla parlamenteilla säilyy tärkeä ja itsenäinen rooli.
Erityisellä mielenkiinnolla olen seurannut Ruotsin hallituksen linjauksia Eurooppa-politiikassa. Vaikka Ruotsi ei ole euroalueen jäsen tai liittymässä siihen, se ajaa mielestäni varsin johdonmukaisesti tiiviimpää Euroopan sisäistä koordinaatioita ja yhteistyötä useimmissa asioissa (mm. paremmin toimivia sisämarkkinoita). Samaan aikaan he eivät ymmärtääkseni kuitenkaan halua “tulonsiirtounionia” tai liittovaltiota, eivätkä myöskään EU:n jakautumista tiiviimmin integroituneeseen ydinalueeseen ja löyhemmin liittoutuneisiin maihin.
Voisiko olla niin, että on kuitenkin olemassa kultainen keskitie: tiiviimpi koordinaatio ja yhteistyö ilman varsinaista liittovaltiota? Löytyykö taloushistoriasta esimerkkejä tällaisesta? Mitä kansantaloustieteen teoriat tästä sanovat? Pitäisikö yhteisvaluutta sittenkin purkaa, jotta EU voisi säilyä?
Osmo, mikä on sinun näkemyksesi, mihin suuntaan EU:n ja euroalueen pitäisi kehittyä?
Mitä jos EKP yrittäisi likviditeettiansan rikkomista niin, että se maksaa vaikka 2 prosenttia QE-rahasta painettuna seteleinä “helikopteri-rahana”. Suomikin hyötyisi kun paperiteollisuuden kysyntä kasvaisi. Se voitaisiin lähettää Euromaiden kansalaisille shekkinä, niin kun se tallettaan pankkiin, pankkikin saisi lainaa.
Olen vahvasti siinä uskossa, että jos inflaatio halutaan saada aikaan, se saadaan. Ongelma on, että päättävillä tahoilla vallitsee sen mittaluokan inflaatiokammo, ettei tehokkaita keinoja uskalleta ottaa käyttöön.
Minun käsittääkseni inflaation käynnistämisen ongelma on lähinnä siinä, että korot reagoivat rahan arvon alenemiseen nopeammin kuin palkat, ja liian suuri osa kotitalouksien velasta on sidottu liian lyhyisiin korkoihin. Tällöin, kun inflaatio lähtee liikkeelle, korot pomppaavat ylös välittömästi, ja tämä aiheuttaa loven kulutuskysyntään, kun palkat eivät ole vielä ehtineet seurata perässä. Parempi kuitenkin inflaatio jopa talouden kutistuessa kuin deflaatiokierre.
Olisiko syytä harkita seuraavaa muutosta euron käyttöön.
1) Euro jatkaisi kelluvana markkinoiden arvioimana vaihdettavana valuuttana.
2) Kaikilla mailla olisi kuitenkin oma yksilöllinen valuuttansa.
3) Kaikki sitä haluavat maat voisivat julistaa valuuttansa suhteen euroon kiinteään kurssiin, jonka muut eromaat vahvistaisivat.
4) Kyseistä kiinteää eurokurssia olisi mahdollista muuttaa vain euromaiden yhteisellä päätöksellä
5) Hinnat, palkat, verot ym kotimaiset kulut määriteltäisiin omassa valuutassa.
6) Kiinteä harvoin vaihtuva eurokurssi mahdollistaisi nopeasti sen, että hintakäsitys muodostuisi sekä omalla valuutalla, että euroilla. Käytännössä kummatkin olisivat yleisiä julkisia maksuvalineitä. “Kansainväliset” toimijat käyttäisivät euroa, kotimaassa asioivat omaa valuuttaa.
Systeemi poistaisi nykyisten kiinteiden kurssien aiheuttaman euron valuvian. Maakohtaiset devalvaatiot olisivat mahdollisia. Systeemi minimoisi valuutan vaihtotarpeen, eikä haittaisi liikaa ulkomaan kauppaa tai turismia. Haittana olisi euron/oman valuutan kurssin opiskelu, mutta nykyisten taskulaskimien aikana se olisi helppoa huomioida vaikka jokaisen ostoksen kohdalla.
Yhtä asiaa en kyllä tajua sitten millään. Saksa on hoitanut omat asiansa aivan pirun hyvin ja nyt sitä sitten syytetään siitä.
Mahtaisko mennä vaikka Suomessa läpi, että jos me satuttaisiin olemaan yhtä hyvässä iskussa kuin Saksa, niin meidän pitäisi typerällä politiikalla tuhota etumme, jotta manana-maat eivät kärsisi meidän liian hyvästä kilpailukyvystä.
Minä kyllä näkisin, että kaikkien maiden pitäisi ottaa oppia Saksasta ja ottaa sen kilpailukyky kiinni. Vain sillä tavalla EU-voi menestyä.
Vai kuvitteleeko joku, että EU:n kilpailukyky paranisi, jos kaikki maat olisivat Kreikan tapaisia tuhlareita?
Kun on yhteinen valuutta, pitäisi olla suunnilleen samalla tasolla kilpailukyvyssä. Siksi Saksassa pitäisi nostaa palkkatasoa, jolloin se heijastuisi euron kurssin alenemisena. Saksa on hilannut euron arvon aivan liian korkealle suhteessa muiden euromaiden kilpailukykyyn.
Villakoiran ydin kriisissä on että EU:lta puuttuu johdonmukaisuus ja määrätietoisuus talouspolitiikkassa. Tapa ratkoa kriisiä vaihtuu kuukaudesta toiseen: Ensin Kreikassa ei muka ole mitään kriisiä. Sit järjestetään yksi elvytyspaketti, mutta velkoja ei leikata missään tapauksessa. Sit leikataan kreikan velat kuitenkin, mutta vain jos kiristävät vyötä. Ja rahanpainokoneita ei ainakaan käynnistetä — ainakaan ennenkuin valta ranskassa vaihtuu. Ja niin tempoileva teatteri jatkuu…
Ilman liittovaltiota johdonmukaista politiikkaa lienee turha odottaa.
@JouniL sanoi:
“Ehkäpä koko EU alueella on ajatusvirhe. Kaikilla ei voi olla korkea elintaso. Elintason pitää tulla tuottavuuden mukaan.”
Kerettiläistä, tuloeroja ei saa olla!
“Halpatuontoa ei pidä viedä Kiinaan vaan se pitää tuottaa halvalla EU-alueella halpamaissa”.
Näin osittain tapahtuukin jo. Televisioni Merkki on Samsung, mutta takana lukee “Made in Romania”.
Mikä jäi Odelta mainitsematta, on ettei oliivivyöhyke pärjää edes itä-euroopan eu-maille halpatuotannossa.
Tämä “talouskurin” demonisointi alkaa olemaan jo aika väsynyttä. Omassa henkilökohtaisessa taloudessa useimmille on selvää ettei voi kuluttaa enemmän kuin ansaitsee. Sit kuitenkin on iso joukko vasemmistolaisia joiden mielestä valtiolle se on ihan ok?
En nyt ihan noin heti olisi poliitikkoja päästämässä vastuusta. Heidän kontollaan on korruptio ja riittämätön sääntely.
Työajan pituus ei tarkoita sitä että työpaikalla tehtäisiin töitä. Jokainen jolla on silmät päässä, voi helposti todeta käymällä vaikkapa E‑Euroopan kaupoissa.
Jokaisessa liikkeessä vetelehtii 2–3x se määrä työntekijöitä mitä Suomessa ja todellakin vetelehtii, oleskelee, juttelee keskenään, mutta ei juurikaan myy. Myyntisuoritteita tämä isompi sakki saa aikaiseksi suunnilleen saman verran kuin yksi suomalainen myyjä.
Kommentti nimimerkille “en ymmärrä”:
Palkkojen nostaminen Saksassa ei heikentäisi EU:n kilpailukykyä kokonaisuutena, koska euron heikentyminen kompensoisi tämän. Saksa pystyisi edelleen tuottamaan samat hienot tuotteensa, mersut ja bemarit ynnä muut, eivätkä ne olisi reaaliarvoltaan amerikkalaisille tai kiinalaisille yhtään sen kalliimpia kuin nytkään. Saksa on niin suuri talous euroalueessa, että Saksan palkkaratkaisuilla on suora vaikutus euron arvoon. Koko Euroopalle olisi eduksi, jos euro devalvoituisi. Eli toisin kuin nimimerkki “en ymmärrä” päättelee, Euroopan kilpailukyky kokonaisuutena nimenomaan kohentuisi. Saksan kilpailukyky suhteessa muihin euromaihin toki heikkenisi mutta euroalueen ulkopuolisiin maihin nähden ei. Myös Saksalle tämä olisi parempi, kun suurempi osa heidän ylijäämiensä tuotosta jäisi kotimaiseen kulutukseen (ja myös investointeihin) eikä valuisi Etelä-Eurooppaan synnyttämään varallisuuskuplia tai hyödyttöminä tulonsiirtoina Kreikalle.
Elvyttäminen tarkoittaa sitä että nostetaan kokonaiskysyntää. Leikkaukset tarkoittaa että kokonaiskysyntä laskee. Eli tää säästöjä mutta elvytystä, joka tuntuu olevan viimeisin älyllinen kulkutauti, on määritelmällisesti mahdoton ajatus. Mikä toki tekee siitä poliittisesti erittäin käyttökelpoisen kun voi olla montaa mieltä samaan aikaan.
Virallisia vastauksia on että ns. rakenteellisilla uudistuksilla saadaan talouskasvua nostettua. Ja mikäs siinä, mutta kun nuo nostavat pikemminkin kasvupotentiaalia kuin kasvua tässä suhdannetilanteessa nyt. Esimerkiksi jos oletetaan että leikkaamalla tuhat turhinta byrokraatia he vapauttavat tuottavampaan työhön, niin sitten pitäisi olla jotain tuottavampaa työtä tarjolla, mikä taas edellyttää kysyntää niille tuotoksille, jonka puute on se ongelma. Toki ajan kanssa työvoima siirtyy ja tuottavuus kasvaa, mutku ja koko pituudesaan: “The long run is a misleading guide to current affairs. In the long run we are all dead. Economists set themselves too easy, too useless a task if in tempestuous seasons they can only tell us that when the storm is past the ocean is flat again.”
Sinänsä Suomessa EKP:n korkopolitiikka on toiminut niin kuin pitääkin, matala korkotaso on ruokkinut kysyntää ja vaihtotaseen ylijäämä on sulanut. Mutta varsinkin Helsingin asuntokuplassa on yksi juttu joka on minusta yleisemmin oireellinen; Kasvukeskuksissa asuntomarkkinoilla tulee kuplia, mutta niissä sentään syntyy asuntoja ja kaupunkia josta on jotain iloa jälkipolvillekin. Se mikä Helsingissä on outoa että kupla on ollut aika pitkälle ihan vaan varallisuuden inflaatiota, eihän tänne ole rakennettu juuri mitään.
Ja minusta se yleisempi ongelma on se että kautta länsimaiden sodan jälkeen rakennettu infra, väylät, talot, tehtaat, voimalaitokset, jne. on uusimisiässä. Se pitäisi uudistaa monestakin syystä, ympäristösyistä, koska se hajoaa käsiin, jotta tuottavuus kasvaisi, koska se on monin osin aluneperinkin surkeaa. Ja kysyntälama olisi juuri se kohta missä julkiseen infraan kannattaisi panostaa. Mutta kun ei enää osata tehdä sitä infraa ainakaan missään järkevässä aikataulussa, jos joku rataprojekti kestää vuosikymmenen niin vaikea sitä on ajoittaa suhdanteeseen. Olkoonkin että tällä menolla voidaan hyvinkin saada vuosikymmenen mittainen lama.
Olin aamulla katsonut euron kehitystä ja pörssikursseja. Totesin, että jaaha — sama meno jatkuu.
Sitten avasin radion kello kymmenen. YLE:n uutisissa kerrottiin, että Kreikan vaalituloksen myötä euron kurssi ja pörssit ovat lähteneet vahvaan nousuun.
Aleksander Stubb II, jolla on oma patsas Senaatintorilla, oli aamutelevisiossa riemuinnut euromyönteisten konservatiivien vaalivoitosta euron voittona.
Totuus on toisenlainen. Euron kurssi on lähtenyt jyrkkään pudotukseen. Omx Nordic kurssi-indeksi on miinuksella.
Axel Oxenstiernaa lainaten:
“An nescis, mi ODE, quantilla prudentia mundus regatur.”
Kannattaisipa lukea muita kun kommunististen talous“oppineiden” ajatuksia. Kommunismilla kun ei ole selvitty hengissä missään.
Mitä Eurooppaa auttaisi se että Saksa tuhoaisi kilpailukykynsä? Näillä “opeilla” Saksa nimittäin olisi menettänyt kilpailukykynsä aikaa sitten.
Saksan on pakko tehdä kaikkensa että se selviää kansainvälisessä kisassa Kiinaa vastaan. Niin pitää tehdä muidenkin Euroopan valtioiden. Ne jotka eivät tätä tee kärsivät siitä raskaasti, kuten Kreikassa hyvin nähdään. Vika on kuitenkin täysin heidän omansa, joten mitään sääliä ei kannata tuntea.
Tarkoitatko todella näin.
Minusta ongelma on huonon kilpailukyvyn maat, ei hyvän.
Silläkö asiat korjataan että hyvän kilpailukyvyn omaa valtion tila lasketaan vaikka Kreikan tasolle.
Onhan se tasarvoista, mutta sitten voi sanoa lopullisesti: Buy Buy Euroopppa.
Kaikki toistaa Nokian mallia. Koko Euroopan tuotanto siirty pois ja täällä eletään Kiinalaisten ja muiden turistien tuomilla rahoilla. He käyvät ihmettelmässä, että onpa niillä yllättävän hieno historia takana. Ihan samaa tyyliin kuin täältä käydään Egyptissä.
“Euroopan etu on ollut osaamisessa ja laadussa.”
Euroopan tulevaisuuden kannalta suuri kysymys tietenkin on, missä on ollut ja on jatkossa Euroopan etu.
Suomen etu on ehkä ollut osaaminen ja laatu suhteessa kiinalaisiin sun muihin halpatyömaihin.
Suurin osa Euroopasta kuitenkin toimii ihan muulla logiikalla, kuten Soininvaara itsekin toteaa. Analyysi tupaa kuitenkin jäämään kesken.
Seuraavaksi haluaisinkin tietää, miksi kreikkalaisilla kotitalouksilla on enemmän vaurautta kuin suomalaisilla vaikka BKT per capita on monta kymmentä prosenttia matalampi.
Mistä on kysymys??? Voisiko joku analysoida vaikkapa tältä pohjalta:
1) Suomalaiset kotitaloudet joutuvat ostamaan auton muita useammin ja maksamaan siitä tolkuttomasti enemmän kuin muut verotuksen takia. Siis, ihan oikeesti, mikä on sellainen demokratia, joka ensin kaavoittaa ihmiset metsiin ja sitten verottaa autoilun hintaan jotain 70% ylimääräistä?
2) Vaikka köyhät yritetäänkin sijoittaa metsiin eli lähiöihin tai kaukaloihin, asunnot maksavat paljon ja neliöhinta kohoaa vuosi vuodelta elinkustannusindeksiä nopeammin. Minkä muun hyödykkeen kohdalla hinta vain nousee vuodesta toiseen? Asuntojen rakentaminen pitäisi ilmeisesti ulkoistaa Kiinaan.
3) Suomessa ei ole palveluita, joista moni nyt työttömänä chillaava voisi hankkia elantonsa. Samalla minun elintasoni nousisi, kun saisin pihvin ja viinihörpyn kreikkalaiseen hintaan.
Loistavaa!
Ja espanjan valtion lainoista vaadittava korko taitaa olla taas tehnyt uudet ennätykset:
http://www.bloomberg.com/quote/GSPG10YR:IND
Hoh hoijaa. Palkkojen nostaminen Saksassa siirtää tehtaat sieltä Kiinaan (kuten Suomessa on jo tapahtunut). Saksasta tulee tämän jälkeen samanlainen roskavaltio kun Kreikasta. Olipa hyvä idea.
“Sääliksi käy Espanjaa. Maan hallitus ei ole tehnyt mitään väärin.”
Eikö? Alueiden harrastamaan järjetöntä tuhlausta ei oikein missään vaiheessa vaivauduttu valvomaan — eli vaikka valtion budjetti oli näennäisesti reilassa, niin julkisen sektorin perä vuosi kaikkialla muualla lähes holtittomasti.
Eikös jossain päin Espanjaa mm. rakennettu aluehallinnon toimesta kv.-tason lentokenttä, joka parhaillaan puskee pujoa, koska edes rahtilentoyhtiöt eivät ilmaiseksikaan halua käyttää ko. kenttää. Ilmeisesti kenttä päätyy jonkinlaiseksi julkisen sektorin tuhlailun muistomerkiksi…
Toinen mistä Espanjan hallituksia ja kaikkia muita porsas-kvartetin mañana-maiden hallituksia voi syyttää on se, ettei menneinä vuosikymmeninä tehty käytännössä yhtään mitään taloudellisen tehokkuuden ja joustavuuden lisäämiseksi. Ennemmin keskityttiin korruptoituneen ja tehottoman julkisen sektorin ja tulonsiirtojen pöhöttämiseen.
Näiden maiden kansalaiset saavat myös syyttää itseään kaikista vaikeuksistaan — noissa maissahan varma resepti vaalitappioon oli se, että edes uskalsi ehdottaa uudistusten harkitsemista. “Rahaa on!” ‑tyyppisillä vaalilauseilla vaalivoiton saavuttanut haastaja perui aina järjestäin kaikki uudistukset ja hyvitti kansaa vielä uusilla rahaa syövillä tehottomuuksilla.
Joten ihan oikein, että koko poppoo pannaan syvään kyykkyyn pariksi seuraavaksi vuosikymmeneksi. Sitten, kun vaikuttaa siltä, että etelän vetelät ovat omaksuneet edes osan protestanttisesta työmoraalista, niin ehkä voisi antaa armon käydä oikeudesta.
Ei kaikilta EU-mailta voi talousmaantieteellisten erojen vuoksi vaatia samanlaista taloudenhoitotapaa. Erot luovat sitä dynamiikkaa ja yhteinen raha on enemmän mittari joka mittaa miten talous toimii eri maissa. Eihän Suomessakaan ole eri rahaksikkö käytössä pohjhjois- ja itä-Suomessa kuin etelässä.
Tietenkin korruptio pitää kitkeä pois siellä missä sitä esiintyy ja laittomuukssista rangaistava syylliset. Mafiat ja muut jotka kuppaavat valtioilta rahaa omaan taskuun pitää laittaa kuriin.
Muutama asia vaatisi mielestäni korjauksen: EU-maat jotka eivät ole liittyneer Euroon pitää laittaa samoilla ehdoilla talouskriisin maksajiksi kuin Euro-maat. Kruunut ja Punta ovat käytännössä peesanneet Euroa koko sen olemassaolon ajan ja ennen sitä ne peesasivat D‑markkaa kymmeniä vuosia.
Vaikka EU koostuu itsenäisistä kansallisvaltiosta, pitää omista kansallisista eduistaan kynsin h ja hampain kiinni pitävät nationalistit saada ymmärtämään että mahdollinen kriisin eskaloituminen kansalaistottelemattomuuden kautta levottomuuksiin ja väkivaltaan jossain kolkassa EU:ta on koko maanosalle haitaksi ja väkivallan seurausten hoito ja jälleenrakennus tulee kalliimmaksi kuin yhteiskuntarauhan säilyttäminen rahan avulla.
“Alikehittyneisyyden vuoksi työn tuottavuus on heikkoa. Paikoin elämänmeno on lähempänä kehitysmaita kuin vauraan Euroopan tehotalouksia.”
Mitähän jos joku Halal-Aho tai muu persu olisi sanonut saman? Näen jo lööpin: “PS kansanedustaja haukkui Kreikkaa alikehittyneeksi kehitysmaaksi!” TV-uutisiin voitaisiin sitten haastatella jotain satunnaista pahastunutta kreikkalaista, joka tuohtuneena kertoisi miten Kreikka on sentään demokratian ja länsimaisen sivistyksen koti jne.
Aamuteeveessä asiantuntijat, jälkiviisaat ja muut voisivat sitten märehtiä, mitä kaikkea haittaa äärioikeiston älämölöstä taas tällä kertaa on maallemme ollut.
😀
Tietysti “kommunismi” sanan käyttöä voisi rajoitta tapauksiin, jotka kuvaavat kommunistista yhteiskuntajärjestelmää, eikä vain kaikesta sisällöstä puhdistettuna haukkumasanana…
Etelä-Eurooppaa auttaisi, jos sen ja Saksan välinen, euron synnyttämä, vaihtotaseen räikeä epätasapaino saataisiin korjattua. Kansallisten valuuttojen aikana tilanne pysyi kunnossa.
Eihän tässä sääliä ole osoitettu mitään muuta kuin keskieurooppalaisia pankkeja kohtaan.
Pohjoisten maiden pitäisi kiristää budjettejaan. Tämä laskisi inflaatiopaineita ja EKP löysäisi rahapolitiikkaa. Jos me elvytämme, käy päinvastoin ja etelä kärsii.
Kreikka ei laita talouttaan kuntoon ennen kuin vannomme, että lakkaamme auttamasta sitä. Siihen asti he yrittävät rahastaa ja pohjoisenkin poliitikot kanavoivat rahaa korruptoijapankeilleen.
Sun Tzu, jään kaipaamaan perusteita mielipiteesi tueksi.
Krugmanin käsityksen mukaan lähes ainoa keino pelastaa euroalue syvältä ja pitkältä taantumalta on kiihdyttää inflaatiota ja kasvattaa kokonaiskysyntää löysemmällä rahapolitiikalla (esim. EKP:n ohjauskoron laskulla) ja samalla varmistaa, että palkat nousevat Saksassa Etelä-Eurooppaa nopeammin. (Koska euromääräisten nimellispalkkojen lasku ei käytännössä onnistu, niin inflaatio auttaisi tasoittamaan erot siten, että kaikkien palkat nousevat, mutta toisten enemmän kuin toisten.)
Olen huomaavinani, että myös monet tämän blogin kommentaattorit pitävät Krugmanin strategiaa hyvänä ja toimivana, Osmo mukaan lukien. Myös Erkki Tuomioja on nostanut Krugmanin puheenvuoroja esiin. Minusta tuntuu, että oikeistopuolueilla onkin eniten vaikeuksia ymmärtää kansantalouden toimintaa, kun virheellisesti kuvitellaan, että voidaan toimia samalla tavalla kuin yksittäisen liikeyrityksen kohdalla.
Tämä nykyinen politiikka euroalueella on yhtä hullua ja tuhoisaa kuin Suomen “vahvan markan politiikka” oli 1990-luvun laman kynnyksellä. Mutta silloinhan Kokoomus olikin edellisen kerran pääministeripuolue Suomessa. Pahimmassa tapauksessa jälki tulee nyt olemaan vielä tuhoisampaa.
Tietenkin. Itkun ja ilmaisen rahan kerjäämisen sijaan Zorbaksen pitäisi keskittyä siihen että alkaa pistämään pystyyn kilpailukykyistä vientiteollisuutta. Sillä se vaihtotase korjaantuu.
Kuinka asiat olivat ennen, siihen ei aikaa kannata tuhlata. Mennyttä et voi muuttaa.
Juuri näin.
Tilanne on ihan sama kuin alkoholistilla. Kysessä on sairaalloinen riippuvuus rahasta.
Ovat valmiita tekemään mitä vain ryypyn saadakseen kun juominen on alkanut. Aina löytyy joku Kreikkalainen antamaan surkukommentin ulkomaiselle toimittajalle.
Ehdoton raittius on ainoa vaihtoehto.
Joka kerran kun annetaan periksi lisätään Kreikkalaisten ongelmia.
Kun eivät itse pääse eroon, pitää muiden vieroittaa.
Teknisesti kriisi olisi varmasti ratkaistavissa, kuten talousasiantuntijat ovat pitkään toitottaneet. Talousasiantuntijat kuitenkin harvoin tunnustavat, että ongelmien ratkaisut edellyttävät teknisen ratkaisun lisäksi sosiaalisen ratkaisun, jonka pitäisi motivoida ja rahoittaa tekninen ratkaisu, ylläpitää ja valvoa oikeudenmukaisuutta, tasapuolisuutta ja laillisuutta jne. Poliittisesti sosiaaliset ratkaisut ovat vaikeita, kun jo lähtökohtaisesti ollaan eri mieltä, koska tilanne koskee eri osapuolia eri tavoin.
Vahvaa, imperiumien kanssa kilpailevaa mahtia ei luoda sopimusteitse. Muutama vuosi meni kivasti, mutta kun vieno tuuli alkoi nousta, paperit lentelivät ja sopimuksia alettiin neuvotella uusiksi. Ei ole tapaa vääntää rikkovaa osapuolta mattoon sopimusten nimissä. Vakaussopimus, anyone? Kärpäs-Barroson tarjoama “tjodellinen yhdentyminen” vaikuttaa komission tähänastisen näytön pohjalta vähintäänkin uskaliaalta.
Jatkuvien kompromissien myötä ongelmien sosiaaliset ratkaisut muuttuvat yhä monimutkaisemmiksi. Unionin uskottavuus rapautuu. Miten EMU tai EU kestää ne “todelliset” kriisit, joita meillä lienee edessä, jos geologeja, biologeja tai kansantaloustieteilijöitä on uskominen? Katainen diskonttaa meidän muiden tavoin ongelmia ajan ja etäisyyden suhteen. Rio ohoi!
Yhteishengen pohjaksi Eurooppa on liian abstrakti. Laillisuus- ja oikeusperinteiden hienouksiin tai yhtenäisiin maksujärjestelmiin on vaikea identifioitua pollyannojen ja euroidealistien pienen piirin ulkopuolella. Kieli, perinne ja kulttuuri — tai ylipäätään kaikki millä on tavalliselle ihmiselle merkitystä — ovat edelleen kansallisia. On vaikea vedota mihinkään yleiseurooppalaisuuteen rahoituksen tasaamiseksi — etenkin kun juuri kansalliset erot talousasioissa synnyttävät epäluottamusta.
Huomisen talouskasvu on vakuutena tämän päivän veloille. Ennusteiden mukaan talouskasvu siirtyy Aasiaan — ainakin siksi aikaa kun resursseja sen ylläpitämiseksi vielä riittää. Meillä muilla alkavat valtiolaivojen purjeet lepattaa. Toki paikoin siemaillaan Chiantia pergolan varjossa ja huokaillaan talvisodan henkeä, mutta yhä useammalle on tarjolla limits of growth ja sen banquet of consequences.
–
Olisi mielenkiintoista lukea osaavaa tekstiä länsimaiden velkaantumisen ja talouskasvun suhteesta viimeiseltä 20 vuodelta. Silmämääräisesti näytti siltä, että kotitaloudet velkaantuivat vuosittain noin talouskasvun verran Suomessa 2000-luvulla. Jos näin on, miten talous kasvaa velkaantumisen hidastuessa?
Pitääkö tällä keskustelufoorumilla ihan oikeesti vääntää rautalangasta mikä on kelluva valuutta?
Kilpailukyky tarkoittaa lähinnä palkkojen asettumista vastaamaan tuottavuutta. Nimellispalkkojen alentumista ei nopealla tahsdilla ole tapahtunut kai missään (ja aiheuttamalla velkojen reaaliarvon kasvun se syventäisi nykyistä lamaa entisestään), ja EKP haluaa estää sen tapahtumisen inflaation avulla niin kuin Saksa omaa kilpailukykyään menneenä vuosikymmenenä paransi.
Kreikka ulos eurosta — tai mielummin haudataan koko helvetinkone.
Parempi toki olisi, ettei euroa olisi koskaan keksitty, niin että sitä ei tarvitsisi purkaa.
Työni takia olen joutunut seuraamaan tätä talouskehitystä ja keskustelua Suomessa ja muuallakin jo monen vuoden ajan.
Koko maailmatalouden rakenne ja kilpailutilanne ovat peruuttamattomasti muuttuneet sitten kylmän sodan aikojen.
Tässä tilanteessa Eurooppa ei ole kyennyt uudistumaan ja pysymään kehityksen rytmissä mukana, vaan on tarrautunut kouristuksenomaisesti vanhaan.
Tämän seurauksena Eurooppa on kokonasisuutena romahtanut kilpailukyvyttömyyden aiheuttamaan, 7000 miljardin euron kokoiseen velkakuoppaan.
Tästä kuopasta nousemiseen menee kymmeniä vuosia, sillä tällaista kuoppaa ei saada mitenkään lisävelan otolla täytettyä.
Vaihtoehdoksi jää siten vain rehellinen, tuottava työ.
Muutamat maat, kuten Saksa ovat palkanalennuksilla, rajuilla rakennemuutoksilla ja kovilla panostuksilla uuteen tekniikkaan voineet pysytellä kilpailuykyisenä, kun vielä ottaa huomioon maan suhteellisesti ottaen n. 15% Suomea pienemmän julkisen sektorin.
Nokian yms. kansainvälistä tasoa olevien yhtiöiden, sekä Venäjänkaupan ansiosta Suomi on “sensaatiomaisesti” selvinnyt näihin päiviin asti kohtalaisen hyvin.
Viimeisten 10 vuoden aikana Suomi on kuitenkin surullisella tavalla alkanut menettää kilpailukykyänsä ja tuottamaton julkinen sektori on paisunut nelinkertaiseksi sitten 60-luvun.
Mitä nyt siten Suomen pitäisi tehdä, jottei jouduta suden suuhun?
Olisivatko uudet valtion yhtiöt se oikea linja? Entä panostus suuryhtiöihimme valtioapujen, yms. kautta?
Entä valtion panostukset infrastuktuuri‑, yms. hankkeisiin?
Miten olisivat uudet Talvivaarat, jotka rahoitettaisiin ulkomaisella riskirahalla?
Tosiasiassa meillä ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin panostaa omaan PK-sektoiriimme.
Se työllistää, kehittää uutta tekniikkaa, sekä luo kipeästi tarvittavaa talouskasvua ja vientiä.
Riskit kantaa yritäjä itse, parhaassa tapauksessa laskuttaa ulkomaisia asiakkaita, ja toimii tehokkaimmin ilman poliitikkojen asioihinpuuttumista ja hirmuverotusta.
Seppo Korppoo
Yrittäjä, joka työllistää omalla riskillään, laskuttaa ulkomaisia asiakkaita, ja toimii ilman tukiaisia
Eiköhän “vahva markka” ollut hieman vanhempi keksintö kuin 90-luvun ja vaikkapa Mauno Koivisto koko muun vasemmiston mukana oli sen takuumies.
Olisihan siinä puolensa, mutta nykyisellään se toimii loistavasti hörhönpaljastimena.
Ensinnäkin, hyvin suuri osa ihmisiä on velkainen suuren osan elämästään, mikä tarkoittaa sitä, että ovat kuluttaneet ennen kuin ovat hankkineet rahoja työllään.
Oleellinen ero yksityistalouden ja valtiontalouden välillä tulee kuitenkin siinä, että yksityinen työura on ajallisesti rajallinen, kun taas valtio on “ikuinen”. Jos sinun ei oletettaisi koskaan jäävän eläkkeelle, niin pankki olisi kyllä sinulle valmis antamaan aina suuremman ja suuremman asuntolainan uutta asuntoa varten.
Toinen merkittävä ero valtion kohdalla on se, että sen tulot ovat kiinni talouden yleisestä kasvusta. Jos se suuremmalla tuhlauksella pystyy saamaan talouden kasvamaan, niin se voi päästä jopa parempaan asemaan kuin jos olisi pitänyt talouden nyörit tiukalla. 1930-luvun lamasta USA:n veti kuiville alkanut maailmansota, joka johti valtavaan valtion kulutuksen ja sitä myötä velkaantumisen kasvuun. Eikä kulutus ollut edes mitään maan sisäistä tuottavuutta parantavaa infran rakentamista, vaan lentokoneita, laivoja ja tankkeja.
> Siksi Saksassa pitäisi nostaa palkkatasoa,
> jolloin se heijastuisi euron kurssin
> alenemisena.
Aika teoreettisella tasolla mennään, Osmo. Kuten varmaan jokainen vientiteollisuuden palveluksessa joskus viimeisten kymmenen vuoden aikana työskennellyt tietää ei tässä ole kysymys siitä, kuka Euroopassa tienaa mitäkin. Kiinalainen ja intialainen tekijä kun tienaa jokatapauksessa 50–90% vähemmän. Eli jos saku nostaa palkkojaan, ei tästä syntyvä “hyöty” valu Kreikkaan, vaan Kiinaan: Bemari vie sen viimeisenkin Euroopassa sijaitsevan X5-tehtaansa Chongqingiin tai Chengduun. Tämä tietysti tapahtuu sillä oletuksella, että nykyinen (yli)vapaa globaali markkinatalousmalli jatkaa elämäänsä seuraavat vuosikymmenet (mitä en pidä kovin todennäköisenä).
Eli summa summarum: lopetetaan nämä krugmanmaiset höpinät Saksan palkkojen nostamisesta ja yritetään sen sijaan pitää Euroopan kilpailukyvystä huolta. Tämä tehdään pitämällä tuotantokulut mahdollisemman alhaalla ja innovaatiotasomme mahdollisimman ylhäällä. Jos Etelä-Eurooppa ei näihin ed mainittuihin toimiin pysty, perustakoot oman eteläneuronsa.
Spoileri kirjoitti:
> Olisi mielenkiintoista lukea osaavaa tekstiä
> länsimaiden velkaantumisen ja talouskasvun
> suhteesta viimeiseltä 20 vuodelta.
Jos tarkastellaan tätä viimeisintä “taloussykliä” (teknokuplan puhkeamisesta tähän ns. finanssikriisiin eli n. 2001–2008) on silmiinpistävää, että länsimaissa (US, Eurooppa) ei talous ole kasvanut juurikaan, jos kasvusta siivotaan pois kasvaneen velkaantumisen aiheuttanut “kasvu”. Tämän voi havaita ehkä konkreettisimmin Yhdysvaltojen talouskasvudatasta, kun siitä siivotaan pois huippuvuosina (2004–2006) tapahtunut ns. “mortgage withdrawals:sta” aiheutunut ylimääräinen kulutus. Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa:
http://financialreckoningday.blogspot.co.uk/2009/04/gdp-growth-with-and-without-mortgage.html
Kasvu Jenkeissä oli siis noin 1%:n luokkaa (!!??) viime syklin parhainakin kasvuvuosina, kun pääosin kulutukseen suuntautunut raha, minkä asuntovelkaiset hakivat pankeista asuntojensa hintojen nousua vastaan, siivotaan datasta pois. What growth???
Lisäksi logiikka on erilainen tässä[*]: jos yksityistaloudessa raha käy tiukille, käy järkeen säästää ja etsiä lisätöitä. Yksityistalous on niin pieni että se ei heilauta ympäröivää maailmaa — ruoka ei lopu kaupoista ja työtilaisuuksia riittää.
Jos koko kansantalous säästää, loppuu sekä ruoka kaupoista että työtilaisuudet.
Krugman repi joku vuosi sitten hiuksia päästään kolumnissaan kun kuuli että Obama on värväämässä menestyneitä liikemiehiä talousneuvonantajikseen. Juju oli siinä että yksityisessä bisneksessä (jossa voitot usein vieläpä revitään ottamalla markkinaosuutta kilpailijoilta) hyvin toimiva logiikka voi olla katastrofi kansantalouteen sovellettuna.
Joskus arveluttaa että jopa Kreikan kriisin sitkeys johtuu siitä että Merkel yrittää jääräpäisesti soveltaa samaa logiikkaa mihin hän on tottunut käydessään ostamassa leipää Lidlistä ja maksaessaan asuntolainaansa.
———————————–
[*] Mutta joo, ylläolevakin on yksinkertaistus, josta mm. puuttuu Rantasen viittaama Kiina-Saksa ‑dynamiikka. Happosain teksti vain oli vielä suoraviivaisempi yksinkertaistus.
Näin se on — mutta eihän Eurooppa “kokonaisuutena” ole mikään monoliitti eivätkä yritystoimintaa pyöritä hallitukset, vaan yritykset.
Tilanne on oikeasti se, että eurooppalaiset yritykset eivät ole pystyneet uusiutumaan — karmeimpana esimerkkinä Nokia, muitakin löytyy. Toki löytyy myös menestyviä yrityksiä.
Mutta talouskasvun lykkääminen hallitusten harteille on narulla työntämistä.
Olen siis aivan mielettömän huolissani meidän hyvinvoinnista ja kiinalaisten kanssa. Siksi meidän on alennettava palkkoja. Emme pysty kilpailemaan kiinalaisten kanssa alhaisilla palkoilla, joten meidän on alennettava palkkoja. Rahoitussektorin sulaminen on estettävä samoin kuin valtioiden velkaantuminen, niinpä inflaatio on meidän suurin uhka. Siksi meidän on alennettava palkkoja. Valtion velkakirjojen alhaisen arvon takia kannatan korkeita korkoja, varsinkin kun valtioiden velanhoitokyky on ongelma. Siksi meidän on alennettava palkkoja. Olen myös huolissani velkojen siirtymisestä tuleville sukupolville, saamisten siirtyminen lienee vielä suurempi ongelma. Siksi palkan alennus. Osaaminen on se millä pärjätään, siksi haluan leikata koulutusta ja lisätä nuorisotyöttömyyttä sekä alentaa palkkoja. Saksan pankit eivät osanneet sijoittaa, joten rahoitussektorin sääntelyä on väljennettävä ja palkkoja alennettava. Helvetin kommunistit.
Täällä ei selvästi ole ketään pragmaattisia kyynikkoja. Mikä on Saksan motivaatio hilata etelä-eurooppaa mukana nyt kun ne on jo imetty kuiviin? Eihän saksan pankit niistä enää saa hyötyä. Joku tulee vielä huomaamaan tämän saksassa. No, onhan siellä saksassa vielä paljon saatavia etelä-euroopasta, saatavia joita nyt pohjois-eurooppakin saksaan makselee…
Jos ei muuta niin täytyy sanoa, etta sakemannit ovat osanneet järjestää asiansa.
Isolle joukolle ns. oikeistolaisia taitaa jäädä huomaamatta, että kun mittakaavaa kasvatetaan käänteinen väite pitää myös paikkansa eksaktina matemaattisena/kirjanpidollisena faktana: Maailmantalous ei voi myöskään ansaita enempää kuin se kuluttaa.
Riippumatta siitä, mitä “jokainen vientiteollisuuden palveluksessa työskennellyt tietää” Saksalla on kuitenkin euroaikana, ja euron vaikutuksesta, ollut massiivinen vaihtotaseen ylijäämä suhteessa Etelä-Euroopan maihin (sivu 19).
(Krugmanilla on ollut myös aika kovia kommentteja oman hallintonsa haluttomuudesta tehdä mitään Kiinan valuuttakurssipolitiikalle, joka keinotekoisesti tukee sikäläistä vientiteollisuutta)
Risto:
> Saksalla on kuitenkin euroaikana, ja euron
> vaikutuksesta, ollut massiivinen vaihtotaseen
> ylijäämä suhteessa Etelä-Euroopan maihin…
…pitkälti, koska Saksan reaalipalkat LASKIVAT 4% 2000–2010. Ja samaan aikaan meillä ja etelässä mentiin toiseen suuntaan.
Risto:
> Krugmanilla on ollut myös aika kovia
> kommentteja oman hallintonsa haluttomuudesta
> tehdä mitään Kiinan valuuttakurssipolitiikalle, > joka keinotekoisesti tukee sikäläistä
> vientiteollisuutta
Ei mennä sen syvemmälle Kiinaan, koska se ei nyt tähän käytyyn keskusteluun suoranaisesti liity, mutta ota kuitenkin Risto pieni reality check tähän väliin: Jos kiinalaisen tehdastyöläisen palkka on EUR200/kk ja saksalaisen sen EUR2000/kk, niin onko Kiinan 20–30% valuuttakurssimanipulaatiolla sen suurempaa merkitystä Euroopan ja Kiinan vientiteollisuuden kilpailukyvyn suhteen? (jees, sillä ON merkitys esim Thaimaan ja Kiinan kilpailukyvyn suhteen, mutta se on sitten taas aivan toinen keskustelu :=)
NukkuMatti kirjoitti:
“Krugmanin käsityksen mukaan lähes ainoa keino pelastaa euroalue syvältä ja pitkältä taantumalta on kiihdyttää inflaatiota ja kasvattaa kokonaiskysyntää löysemmällä rahapolitiikalla”
Yleinen (en sano että välttämättä oikea) käsitys kai kuitenkin on, että velkakriisin syynä on ylivelkaantuminen, eli liian löysä taloudenhoito. On hyvin epäintuitiivinen ajatus, että löysä rahapolitiikka voisi ratkaista ylivelkaantumisen. Teidän “sillä se lähtee millä on tullutkin” kannalla olevien täytyy perustella asianne paljon nykyistä ymmärrettävämmin, ennen kuin voi olettaa että ihmiset alkaisivat nähdä mahdollista viisauttanne.
tpyyluoma kirjoitti:
“Pitääkö tällä keskustelufoorumilla ihan oikeesti vääntää rautalangasta mikä on kelluva valuutta?”
Arvelen että kyllä. Sinähän tuossa yrität sanoa, että jos Saksassa nostettaisiin palkkoja, niin tästä seuraisi että (a) Saksassa palkat eivät nousisi, ja (b) muualla Euroopassa palkat laskisivat. (Siis dollarimääräisesti)
Jos tuommoisen viestin haluaa saada läpi yhtään nykyistä suuremmalle määrälle ihmisiä, se pitää kyllä perustella nykyistä hitaammin, ymmärrettävämmin ja kuulijaystävällisemmin (vähemmän ylimielisesti).
Omakin intuitioni pistää kovasti vastaan sekä sinun että NukkuMatin/Krugmanin väitteille. Ainoastaan luonnontieteellinen koulutukseni jaksaa pikkuisen toppuutella, että kyllä se intuitiokin saattaa joskus olla väärässä.
Pelkkien sanallisten selitysten sijaan pitäisi olla joku laskennallinen malli, kasa yhtälöitä, joiden kanssa voisi vähän leikkiä, jolla voisi yrittää selvittää, missä kohtaa intuitio menee vikaan (jos menee).
Minä kirjoitin tpyyluomalle:
“Sinähän tuossa yrität sanoa, että jos Saksassa nostettaisiin palkkoja, niin tästä seuraisi että (a) Saksassa palkat eivät nousisi”
Tai no, tuskin sinäkään yritit väittää, että jos Saksassa nostettaisiin palkkoja, Saksassa eivät palkat nousisi ollenkaan. Mutta yritit kai väittää että ne eivät nousisi olennaisesti?
Käytännössä kaikkien muiden kuin saksalaisten olisi viisasta alentaa palkkoja ja samalla vielä nostaa tuottavuutta. Tarkoitta yleensä niitä perkeleellisiä uuslipiraaleja uudistuksia (yksityistämisiä, työmarkkinoiden vapauttamista, ay-liikkeen vallan karsimista), mutta myös investointeja järkeviin kohteisiin (koulutus, infra).
Ongelmat tulevat siitä, kun oliivimaat eivät oikein kykene tekemään mitään noista.
Palkkojen alentamisen, siis deflaation tie on talouden kannalta myrkkyä, koska kaikkien velkojen reaaliarevo nousee ja maa ajautuu kysyntälamaan. Olisi erittäin tuhoisaa käynnistää euromaiden kilpailu sisäisillä dvalvaatioilla.
Suunnilleen sama viesti on Krugman äskettäisessä postauksessa:
http://krugman.blogs.nytimes.com/2012/06/15/wealth-destruction/
Siinä on käppyrä nettovarallisuudesta USA:ssa. Asuntokuplan puhkeamisen jälkeen on pudottu käytännössä samalle tasolle, jossa oltiin teknokuplan puhkeamisen jälkeen 2002. Koko Bushin kauden “talouskasvu” oli siis todellisuudessa pelkästään asuntokuplan paisumista. Vastaava ei pätenyt teknokuplaan, vaan 2002 oltiin selvästi ylemmällä tasolla kuin edellisen laman (1992) jäljiltä.
Kiinalainen tuottavuuskin on kuitenkin vielä paljon länsimaita huonommalla tasolla. Kumma juttu, kun sinusta 20–30% prosenttia on merkityksetöntä kun puhutaan Renminbin arvosta, mutta ilmeisesti vähempikin nousu olisi tuhoisaa, kun kysessä olisi saksalaisten työläisten palkat.
Kiinalainen tekee kaksi kertaa enemmän työtunteja kymmenesosapalkalla länsimaiseen verrattuna. Et tarvitse mitään taloustieteen opintoja ymmärtääksesi että näin se ei voi olla.
Ero siis tasoittuu. Sisäinen devalvaatio tapahtuu joko hallitusti niin että länsimaiden hallinnot ohjaavat asiaa, tai sitten mennään katastrofin kautta. Katastrofissa vaan syntyy enemmän ruumiita.
Risto kirjoitti:
> Kumma juttu, kun sinusta 20–30% prosenttia on
> merkityksetöntä kun puhutaan Renminbin arvosta, > mutta ilmeisesti vähempikin nousu olisi
> tuhoisaa, kun kysessä olisi saksalaisten
> työläisten palkat.
Tehdastyö on Länsi-Kiinassa (siis pelkää työ, unohdetaan halvempi energia, alhaisemmat kiinteistökulut yms tässä) tosiaan tuon noin 90% Saksaa tai Suomea halvempaa. Jos renmimbi revalvoitaisiin 30%:lla euroa vastaan nyt, kiinalainen tehdastyöläinen edelliseen esimerkkiini viitaten tienaisi euroissa EUR260/kk. Jos Saksan tehdastyöläinen edelleen tienaisi EUR2000/kk, olisi kiinalainen tehdastyö enää 87% saksalaista halvempaa. Minun mielestäni tämä on varsin merkityksetön muutos maiden tehdastyön kilpailukyvyssä. Oletko Risto eri mieltä?
On varmaankin niin, että huonolaatuisten massatuotteiden valmistaminen Kiinaan markkinoitavaksi ei muutu pienella devalvoinnilla kannattavaksi. Jos puhutaan räätälöidyistä, korkealaatuista tuotteista, jotka valmistetaan Euroopan markkinoille, voi käydä niin, että aika vähästä on kiinni suomalaisen tuotannon kannattavuus.
Heittona sanoisin että 95% tämänkin palstan lukijoista omistaa Kiinassa (tai muualla halpa-Aasiassa) kasatun tietokoneen, kännykän, taulutelkkarin, jne.
Kummasti on laatu kelvannut!
Niin, ilmeisestikin muutkin asiat vaikuttavat tehdastyön sijaintipaikkaan kuin palkat, kun kerran kaikki työ ei ole siltikään Kiinaan muuttanut.
Jätit muuten vastaamatta kysymykseen, miksi parinkymmenen prosentin muutos valuuttakursseissa olisi merkityksetön, jos kerran saman suuruinen tai pienempikin muutos palkkakustannuksissa täällä olisi niin hirveän merkityksellinen.
Asiaan liittyen on muuten tälläistäkin uutisoitu ja kommentoitu:
http://krugman.blogs.nytimes.com/2011/10/08/re-shoring/
(USA:n, eikä Eurooppaan liityen, mutta en ymmärrä, miksi samat peruslainalaisuudet eivät pätisi)
Risto kirjoitti:
> Jätit muuten vastaamatta kysymykseen, miksi
> parinkymmenen prosentin muutos
> valuuttakursseissa olisi merkityksetön, jos
> kerran saman suuruinen tai pienempikin muutos
> palkkakustannuksissa täällä olisi niin hirveän > merkityksellinen.
Risto, tuntuu, että tulkitset kirjoituksiani jostain syystä lähes tarkoituksenomaisesti väärin…
Totta kai Kiinan yuanin revalvointi johtaisi maan kilpailukyvyn heikkenemiseen. Mutta kuten edellä laskin auki, ei sillä ole juurikaan merkitykseen siihen, teetetäänkö tehdastyö Kiinassa vai Saksassa. Matalan lisäarvon tehdastyö todennäköisesti siirtyisi osin Kiinasta Vietnamiin ja esim Bangladeshiin, jos Kiina revalvoisi tuon 20–30% yli yön.
Miksi sitten Saksan 20% palkankorotus yli yön (minkä toteutus on ainakin minulle täyttä utopiaa ja teoreettista pohdiskelua) olisi turmioksi Saksan kilpailukyvylle? No, varmaan ymmärrät, että useimmat saksalaiset yritykset eivät kilpaile halpatuotantomaitten tehdastyöyritysten kanssa, vaan esim. Ruotsin, Suomen ja Yhdysvaltojen kaltaisten “korkeamman lisäarvon” tuotteita ja palveluja valmistavien maitten yritysten kanssa. Jos saku nostaisi tuon 20% palkkojaan yli yön, ei sen teollisuus pysty sopeutumaan tähän yli yön, vaan joutuu nostamaan myös tuotteittensa hintoja yli yön, jos haluaa pitää kannattavuudestaan kiinni. Täydellisesti toimivassa kilpalussa tämä hintojen nosto johtaisi siihen, että muissa maissa toimivat kilpailijat voittaisivat markkinaosuutta saksalaisilta yrityksiltä. Tämä johtaisi tietysti osaltaan siihen, että Saksan kauppataseen ylijäämä pienenisi. Onko se sitten hyvä vai huono asia? Uskoisin, että saksalaisten mielestä se on huono asia. 🙂
Miksi pitäisi valmistaa halpistuotteita Kiinaan? Toki kannattavampaa on valmistaa korkealaatuisia ja kalliita tuotteita myös Kiinaan.
Suomalaisen tuotannon kannattavuus taas on paljolti kiinni pääkonttorin päätöksistä.
Kävin muutama vuosi sitten Salon kännykkätehtaassa, tuotantolinja on/oli niin automaattinen, että on ihan sama missä se kännyköitä ulos rouskuttaa — ilmeisesti seuraavaksi Kiinassa.
Tehdäänkö niitä vielä muuallakin?
Saattaisi semmoinenkin nimittäin kelvata vähän kalliimmalla!
No kato kun se tais olla koko palkankorotuksen idea 🙂
Komppaan heittoa. Halpa-Aasiassa on maailman edistyneimmät ja moderneimmat tehtaat. Milloin viimeksi tänne on avattu jotain huippumodernia tehdasta? Joskus 50-luvulla? Miksi tänne ei investoida? Ainiin, täällä tuotetaan vaan palveluita nykysin. Ja senkin palvelutaso ei ole enää mitään huippua. Suomessa koskaan ollutkaan.
Eikö Talvivaara tai OL3 kelpaa? Ok, OL3:sta ei ole vielä avattu. Tai entä Nokian jo lakkautetut tuotantolaitokset? Kyllä ne perustettaessa ovat olleet state of the art-laitoksia. Entä Neste Oilin biodiesellaitos? Varmaan kaikki sahat ja konepajammekin ovat aika lailla myös huippuluokkaa.
Kyllä Suomessa on paljonkin korkeaan teknologiaan perustuvaa tuotantoa (kun ei täällä millään käsisahalla pärjää), mutta eivät sillätavalla näy uutisissa kun tänne ei enää rakenneta miljardin eulon sellukombinaatteja (ja yllättäen Soininvaaran palstalla ydinvoimaa tai kaivoksia taas ei pidetä yhtään minään).