Lapista Suomen Kongo?

En voi mitenkään ymmärtää joidenkin kokoomus­poli­itikko­jen himoa lahjoit­taa Suomen min­er­aali­varat kan­sain­välisille yhtiöille peri­aat­teel­la löytäjä saa pitää. Oli aivan älytön­tä käytän­nössä lahjoit­taa Sok­lin arvokas fos­faat­tiesi­in­tymä nor­jalaisille, vaik­ka kaik­ki tiesivät, että maail­mas­sa tulee kad­mi­u­mista vapaas­ta fos­faatista suuri pula ja sen hin­ta tulee nouse­maan. Val­tion omis­ta­jao­h­jauk­ses­sa oli tuol­loin jotain pahasti vialla.

Kaivos­ala ajet­ti­in Suomes­sa alas, kun rikkaat malmiesi­in­tymät ehtyivät, tai niin luul­ti­in. Niin­pä nyt joudu­taan luot­ta­maan vier­aan apu­un maaperämme tyh­jen­tämisek­si sen rikkauksista.

Mut­ta onko kiire?  On kak­si syytä, mik­si pitäisi odottaa.

1)      Maail­man min­er­aali­varo­jen arvo ei voi jatkos­sa kuin nous­ta väkirikkaiden kehi­tys­maid­en saavut­taes­sa elin­ta­sos­sa teol­lisu­us­maat. Mik­si siis tyh­jen­tää maaperämme nyt eikä sit­ten kun hin­ta on moninker­tais­tunut? Mal­mi säi­lyy kyl­lä maas­sa. Yri­tyk­sil­lä on kiire, kos­ka vaik­ka malmin arvo nousee sen pysyessä maas­sa, hyö­ty voi aikanaan men­nä jollekin muulle.

2)      Kan­sain­välisille kaivosy­htiöil­lä on hal­lus­saan jotain, jol­la ne pystyvät paikallis­ta­maan malmi­varat parem­min kuin suo­ma­laiset. Jos tuo jokin on paten­toitu, se on koh­ta kaikkien käytössä patent­tien van­hetes­sa. Jos se ei ole paten­toitu, se on aikanaan kaikkien käytössä, kos­ka tieto vuo­taa. Tilan­net­ta voi kuva­ta ver­tauk­sel­la tilanteesta, jos­sa kas­sakaapin avainkoo­di on hukas­sa. Yleisavain­ta ollaan nouta­mas­sa, mut­ta ennen kuin se tulee paikalle, se joka tietää avainkood­in saa  pitää kas­sakaapin sisäl­lön. Muut paikalla ole­vat ovat innois­saan, kun saa­vat pien­tä tip­piä vas­taan aut­taa saali­in kan­ta­mais­es­ta pakettiautoon.

Jos minä löy­dän Sau­di-Ara­bi­as­ta öljyläh­teen, jostain syys­tä en saa sitä pitää, mut­ta jos saudi­ara­bi­alainen löytää malmia Suomes­ta, se kuu­luu kor­vauk­set­ta hänelle. (Saudin pitää tosin perus­taa pöytälaatikkoyri­tys Sveit­si­in tai johonkin muuhun ETA-maa­han.) Mitä järkeä on täl­laises­sa anteliaisuudessa?

ETA-säään­nösten mukaan emme saa suosia koti­maisia yri­tyk­siä, mut­ta mei­dän ei ole pakko antaa malmi­varo­jamme ilmaisek­si. Voimme verot­taa kaivos­toim­intaa. Nor­ja perii kan­sain­välisiltä öljy-yhtiöiltä val­tavia sum­mia. Saman mekin voimme tehdä.

Kan­sain­väliset kaivosy­htiöt eivät ole mitenkään kuu­luisia ympäristöar­vo­jen kun­nioit­tamis­es­ta. Käden­jälkeä voi men­nä kat­so­maan vaik­ka Kon­goon. Yksi syy siihen, että kaivos­toim­inta Suomes­sa on tul­lut uud­estaan houkut­tel­e­vak­si, on, että nykyte­knolo­gial­la osa­taan hyö­dyn­tää myös hyvin heikko­ja esi­in­tymiä. Samal­la se tarkoit­taa, että val­ta­va määrä kiveä murskataan sepe­lik­si ja val­tavia määriä kemikaale­ja vapaute­taan luon­toon. Pohjois-Suo­mi joutuu ilmeis­es­ti valöit­se­maan kaivos­toimin­nan ja tur­is­min välil­lä. Sen valin­nan soisi edes olla omis­sa käsis­sämme eikä niin, että ulko­maisil­la yri­tyk­sil­lä on oikeus tul­la tänne ja pila­ta vesistömme ilman, että suo­ma­laisil­ta kysytään mitään.

Tal­vi­vaara on varoit­ta­va esimerk­ki siitä, mikä Pohjois-Suomea uhkaa. En tiedä, ylit­tääkö Tal­vi­vaaran kaivos lupae­hton­sa monikym­menker­tais­es­ti jonkin virheen vai häikäilemät­tömän petok­sen takia. On joka tapauk­ses­sa oikeu­den­ta­ju­ni vas­taista, että kaivosy­htiön ei tarvitse kor­va­ta hai­tankär­si­jöille mitään. Mon­et ovat jo menet­täneet kiin­teistö­jen­sä arvon jok­seenkin kokon­aan, mut­ta edessä voi olla koko matkailuelinkeinon alasajo Sotkamossa.

Kaivosy­htiön seli­tys nyt on, että alku­peräisen hake­muk­sen mukaiset päästöt oli­vat niin epäre­al­is­tisen pieniä, ettei sel­l­aisia voi yhtiöltä vaa­tia. Luvut oli­vat kuitenkin yhtiön itsen­sä antamia.

Kos­ka vira­nomaisil­la ei ole edel­ly­tyk­siä arvioi­da, mil­laisia päästöjä pros­es­seista syn­tyy, lupamenet­telyssä pitäisi ottaa tavak­si, että yhtiö ilmoit­taa itse tule­vien päästö­jen määrän ja lupa perus­tuu tähän ilmoituk­seen. Jos päästöt ylit­tävät mis­tä syys­tä tahansa, yhtiö joutuu mak­samaan niistä sakkoa ennal­ta määrä­tyn kilo­hin­nan mukaan. Tästä mak­set­taisi­in tietysti kor­vauk­set hai­tan kär­si­jöille. Odot­ta­mat­tomien tapah­tu­mien joh­dos­ta mak­sut voivat tietysti nous­ta hyvin korkeik­si, mut­ta sitä varten voi ottaa vakuutuksen.