Budjettiraameista

Käyt­tämäni ryh­mäpuheen­vuoro budjettikeskustelussa.
Arvoisa puhemies!

Hal­li­tuk­sen kehyspäätös on mit­takaaval­taan oikea. Yri­tys pienen­tää bud­jet­ti­va­jet­ta nopeam­min voisi kas­vat­taa työt­tömyyt­tä, ja vähempi olisi merkin­nyt vaar­al­lista velka­an­tu­mista. Valit­tu lin­ja vas­taa osa­puilleen hal­li­tu­so­hjel­mas­sa sovit­tua, puo­let menoleikkauk­sia ja puo­let veron koro­tuk­sia. On makua­sia, pide­täänkö kun­tien val­tiono­suuk­sien lisäleikkauk­sia menosäästönä vai kun­nal­lisveron korotuksena.

Kehyspäätök­sen yksi­tyisko­hdista löy­tyy paljon hyvää.

Hyvä kom­pro­mis­si syn­tyi arvon­lisäveros­ta ja sitä täy­den­tävistä pien­i­t­u­loisia suo­sivista verovähennyksistä.

Hiilid­iok­sidikom­po­nentin lisäämi­nen ener­giaverossa johtaa toiv­ot­tavasti maakaa­sun aset­tamisen kivi­hi­ilen edelle ajo­järjestyk­sessä kaukoläm­mön tuotan­nos­sa siel­lä, mis­sä nämä ovat tois­t­en­sa vaihtoehtoja.

Liiken­ner­atkaisu­is­sa on hyvää niiden raidepainotteisuus.

Hyvin iloisia vihreät ovat siitä, että työ­markki­nat­ues­sa luovu­taan puoli­son tulo­jen vaiku­tuk­ses­ta tukeen. Pitkäaikaistyötönkin voi tämän jäl­keen perus­taa per­heen ja per­heis­sä, jois­sa molem­mat puolisot ovat työt­tömiä, toinen voi ottaa vas­taan tar­jo­tun työn, vaik­ka toinen jäisi työ­markki­nat­uen varaan.

Kehi­tysy­hteistyömäärära­ho­jen osalta on tärkeää kehyspäätök­sen mukaises­ti varmis­taa, että päästöoikeuk­sien huu­tokau­pas­ta saatu­ja tulo­ja ohjataan kehi­tysy­hteistyöhön, jot­ta hal­li­tuk­sen sitoumus saavut­taa 0.7 %: kansan­tu­lo-osu­ud­es­ta voidaan saavuttaa.

Paljon ikävääkin löy­tyy. Aika huonos­ti olisi rahaa käytet­ty, jos yli mil­jardin euron menoleikkauk­set voisi tehdä kivuttomasti.

Murheis­samme olemme koulu­tuk­sen ja tieteen bud­jet­tien kar­simis­es­ta. Suomen men­estyk­sen globaalis­sa taloudessa tulisi perus­tua korkeaan osaamiseen. Opetuk­seen ja tieteen tekoon kohdis­tu­vat leikkauk­set toimi­vat tätä vas­taan. Asi­aa yritetään paika­ta yri­tysvero­tuk­sen puolel­la T&K toimin­nan ja busines ‑enke­lien vero­tu­il­la. Tarkoi­tus on hyvä, mut­ta keinos­sa saat­taa olla hiomista. Hal­li­tus­puolueet saat­ta­vat joutua palaa­maan asian äärelle ajatuk­se­na säi­lyt­tää hyvä päämäärä mut­ta harki­ta keinoa.

Arvoisa puhemies!

Suomen lähi­a­jan talous on euroop­palaiset olo­suh­teet huomioon ottaen hyvässä kun­nos­sa. Ongel­mamme ovat kauem­pana. Taloutemme ei ole pitkäl­lä aikavälil­lä kestäväl­lä poh­jal­la. Jos vero­tus ja val­tion meno­jen perus­teet pysy­i­sivät ennal­laan seu­raav­ina vuosikym­meninä, väestön ikään­tymi­nen painaisi julkisen talouden rankasti ali­jäämäisek­si. Pitkän ajan tas­apaino edel­lyt­täisi kymme­nen mil­jar­dia enem­män tulo­ja tai kymme­nen mil­jar­dia vähem­män meno­ja. Tätä kut­su­taan kestävyys­va­jeek­si. Vaik­ka julki­nen taloutemme on vielä läh­es tas­apain­os­sa, tosi­asi­as­sa otamme koko ajan velkaa tulevaisuudelta.

Suo­mi ei ole tässäkään asi­as­sa euroop­palaisit­tain huono. Melkein kaik­ki Euroopan maat kär­sivät samas­ta ongel­mas­ta, jon­ka perussyy on väestön ikään­tymi­nen ja eläkeläis­ten määrän kasvu. Vain Ruot­si ja Sak­sa ovat kuiv­il­la. Ruot­sis­sa pitkän ajan talous on yhtä paljon yli­jäämäi­nen kuin mei­dän on ali­jäämäi­nen.  Siel­lä pitäisi siis vero­ja alen­taa tai meno­ja lisätä.

Mitä Ruot­si ja Sak­sa ovat tehneet toisin? Molem­mat ovat paran­ta­neet men­estyk­sel­lis­es­ti huolto­suhdet­taan työperäisen siir­to­laisu­u­den avul­la. Molem­mat ovat myös tehneet viimeisen kymme­nen vuo­den aikana määräti­etoisia toimia, joil­la on puu­tut­tu rak­en­teel­liseen työt­tömyy­teen ja piden­net­ty työuria. Poli­it­tis­es­ta ide­olo­gias­ta se ei näytä ole­van kiin­ni. Ruot­sis­sa ne toteut­ti por­var­i­hal­li­tus ja Sak­sas­sa Schröderin punav­ihreä hal­li­tus. Toimen­piteet oli­vat kovia eivätkä ne ole men­neet riidat­tomasti, mut­ta niiden ansios­ta Ruot­si ja Sak­sa vält­tyvät sel­l­aisil­ta ikäviltä päätök­siltä, joi­ta me joudumme tässäkin raamibud­jetis­sa tekemään. – kuten esimerkik­si nuo opetuk­seen ja tieteeseen kohdis­tu­vat säästöt.

Raamibud­jet­ti­ratkais­us­sa on määräti­etoisia aske­lia tähän suun­taan. Merkit­tävä panos­tus nuorten yhteiskun­tataku­useen on hatun­nos­ton arvoinen olois­sa, jois­sa vähän kaikesta joudu­taan kar­si­maan. Hyviä ovat myös kir­jauk­set työn ja tulon­si­ir­to­jen parem­mas­ta yhteenso­vi­tuk­ses­ta, joiden tarkoituk­se­na on helpot­taa työt­tömien tart­tumista edes tilapäisi­in työmah­dol­lisuuk­si­in. Asum­is­tukea pitkäaikaistyötön saisi työl­listymisen jäl­keen nos­taa pidem­pään entisen suu­ruise­na. Työl­listymis­bonus merk­it­see työt­tömyysko­r­vauk­sen ja palkan nos­tamista vähän aikaa päällekkäin.

Työt­tömän veroko­rt­ti tur­vaisi työt­tömän talouden vakau­den hänen ottaes­saan jonkin tilapäisen työn. Työt­tömyysko­r­vaus tulisi tilille katkea­mat­tomana entisen suu­ruise­na. Yhteenso­vi­tus tehtäisi­in palkan puolel­la pidät­tämäl­lä puo­let palka­s­ta palau­tuk­se­na työt­tömyyskas­salle tai Kelaan. Lop­putu­los olisi sama kuin nytkin, mut­ta ilman vaaraa katkok­sista tuloissa.

Arvoisa puhemies!

Seu­rauk­se­na Euroopan talous­vaikeuk­sista on maamme vai­h­to­tase kään­tynyt ali­jäämäisek­si. Vien­timme pain­ot­tuu investoin­ti­tavaroi­hin. Vien­ti ei vedä, jos osta­ja­mais­sa ei luote­ta tule­vaisu­u­teen. Vai­h­to­taseen ali­jäämä on vaar­alli­nen asia, kos­ka yleen­sä se purkau­tuu jos­sain vai­heessa val­tion talouden alijäämäksi.

Lähi­t­ule­vaisu­u­den talouske­hi­tyk­sen pahin uhka liit­tyy euroalueen talouske­hi­tyk­seen. Kokon­aisuute­na euroalue voi aivan hyvin – paljon parem­min kuin esimerkik­si Yhdys­val­lat. Ongel­mana on euro­maid­en keskinäi­nen epä­tas­apaino. Euroopas­sa tarvi­taan parem­paa talous­poli­ti­ikan koor­di­naa­tio­ta. Ilman sitä on vaarana, että euro­maat alka­vat kil­pail­la toisi­aan vas­taan sisäisil­lä deval­vaa­tioil­la, siis palkko­jen alen­tamisel­la. Sel­l­ainen ei tätä maanosaa pelas­taisi vaan suis­taisi sen taan­tu­maan. Euroalueen ulkoinen vai­h­to­tase on ollut pitkään jok­seenkin tas­apain­os­sa ja tulee kel­lu­van val­u­ut­takurssin ansios­ta sel­l­aise­na toden­näköis­es­ti pysymäänkin. Tämä tarkoit­taa, että jos joil­lain euro­mail­la on yli­jäämäi­nen vai­h­to­tase, joil­lain toisil­la on olta­va ali­jäämäi­nen vai­h­to­tase. Suurin yli­jäämä on Sak­sal­la. Tätä vas­ten Sak­sas­sa viimeaikoina toteutetut kohta­laisen suuret palkanko­ro­tuk­set ter­ve­hdyt­tävät euro­maid­en epä­tas­apain­oa ja aut­ta­vat kri­isin ratkaisussa.