Julkaistu blogina kunnallisalan kehittämissäätiön sivuilla (kaks.fi)
Jos maahan perustetaan 70 suurkuntaa, miten tulisi järjestää sosiaali- ja terveyspalvelut? Suurkunnista vain noin 20 olisi riittävän suuria huolehtimaan koko paketista itse, siis myös erikoissairaanhoidosta yliopistosairaalatasoista hoitoa lukuun ottamatta. Niissä kuitenkin asuisi selvä enemmistö suomalaisista.
On esitetty, että muodostettaisiin noin 20 sote-piiriä. Minusta olisi parempi, että nuo 20 riittävän suurta kuntaa, jotka ovat lähes kaikki maakuntiensa keskuskaupunkeja, huolehtivat koko maakunnan sosiaali- ja terveydenhuollosta vastuukuntamallin mukaisesti.
Sote-piiriratkaisu tarkoittaisi käytännössä, että vastuu perusterveydenhuollosta ja vanhustenhoidosta annettaisiin sairaanhoitopiireille. Tällaisella organisointitavalla on taipumus tulla kovin kalliiksi. Sairaanhoitopiirit eivät ole olleet erityisen ponnekkaita kahlitsemaan kustannuksia. Niitä johtavat lääkärit luonnollisesti painottavat terveydenhuollon etuja, eikä kovin suurta intoa ole puuttua myöskään lääkäreiden etuihin. Luottamuselimiltä ei voi edellyttää kykyä arvioida rahankäytön mielekkyyttä.
Vastuukuntamallissa terveydenhuolto olisi osa kunnan organisaatiota. Kunnanjohtaja olisi siis koko organisaation yläpuolella ja toiminnan menot olisivat saman budjettikurin alaisena kuin muutkin kunnan menot. Tästä on hyviä kokemuksia Oiva-kuntayhtymästä Päijät-Hämeessä. Hollolan kunta tuottaa terveyspalvelut muillekin alueen kunnille.