Ryhmäpuheenvuoro valtuustossa kuntauudistuksesta

Jotain on olta­va pahasti vial­la, kun hal­li­tus halu­aa ryhtyä vaikeak­si tiedet­tyyn kun­tau­ud­is­tuk­seen. Mikä on rik­ki, kun pitää korjata?

Kas­vav­il­la kaupunkiseuduil­la, ei vain Helsin­gin seudul­la, on menos­sa muut­toli­ike, jos­sa keskuskaupun­git menet­tävät hyvä­tu­loisia veron­mak­sajia kehyskun­nille ja kaik­ista köy­him­mät kerään­tyvät alueen ulko­re­unoille. Hyv­in­voin­tiy­hteiskun­tamme perus­tuu kun­ti­in. Se ei toi­mi, jos rikkaat kerään­tyvät omi­in kun­ti­in­sa ja köy­hät omiinsa.

Kun­tien väli­nen seg­re­gaa­tio on itsessään hyvin paha asia, mut­ta sitäkin pahempaa ovat toimet, joil­la toiset halu­a­vat kalastel­la hyviä veron­mak­sajia itselleen ja toiset puo­lus­tau­tua. Tästä johtu­vat virheet näkyvät kaupunki­rak­en­teessa kauan senkin jäl­keen, kun kehi­tys­tä vinout­ta­vat pelisään­nöt joskus ymmär­retään kumo­ta. Mekin teemme sitä. Teol­lisu­uskadun ruuhkissa kärvis­televän kan­nat­taa muis­taa, että Helsin­ki on sallinut sinne kaikkien normien ylit­tävän määrän pysäköin­tipaikko­ja houkutel­lak­seen muut­toaikeis­sa ole­via yri­tyk­siä jäämään.

Kuka siis toimii väärin? Ei kukaan. Kaik­ki tekevät oikei­ta ratkaisu­ja edus­ta­mansa tahon kannal­ta. Vika on pelisään­nöis­sä, jot­ka ohjaa­vat turmi­ol­liseen osaoptimointiin.

Lop­putu­los puhukoon puolestaan. Pääkaupunkiseudul­la käytetään ihmis­ten kul­jet­tamiseen paikas­ta toisen kak­si ker­taa niin paljon ener­giaa kuin samankokoi­sis­sa keskieu­roop­palai­sis­sa kaupungeis­sa. Tämä on iso ympäristöhäpeä, mut­ta tätäkin pahempaa on, että näin viedään ihmisiltä aikaa, pilataan asuinaluei­ta ja estetään elinkeino­rak­en­teen muu­tos­ta kohden urbaa­nia palveluy­hteiskun­taa. Palveluelinkeinot eivät men­esty, kun ihmis­ten lähel­lä ei ole palvelu­ja eikä palveluyrit­täjän lähel­lä ihmisiä.

Asumis­es­ta tulee kallista. Maan hin­ta on hajau­tuneessa yhdyskun­tarak­en­teessa kalli­im­paa kaikil­la etäisyyk­sil­lä keskus­tas­ta, siis sekä keskus­tan lähel­lä että kaukana keskustasta.

Asun­to­jen hin­ta­suh­teet ker­to­vat tiivi­in yhdyskun­nan suo­sios­ta. Lähel­lä halut­taisi­in asua. Kehi­tys Helsin­gin seuduil­la ei vas­taa asukkaiden toivei­ta. Osaop­ti­moin­nin vuok­si tehtyä huonoa kaupunki­raken­net­ta lapsemme eivät tule anta­maan meille anteeksi.

.…

Naa­purimme ajat­tel­e­vat asi­as­ta aivan toisin. He eivät halua perus­taa Helsin­gin kanssa uut­ta kun­taa. Mukana on halu pitää kiin­ni etuoikeutetus­ta ase­mas­ta, mut­ta on kyse muustakin.

Helsin­gin palve­lu­tuotan­toa pide­tään kalli­ina ja hallintoa kankeana. Osit­tain, mut­ta vain osit­tain kyse on Helsin­gin parem­mas­ta palve­lu­ta­sos­ta. Meil­lä on enem­män lähipalvelui­ta samas­ta syys­tä kuin meil­lä on enem­män lähikaup­po­ja. Toisin kuin naa­pureil­lamme, yhdyskun­tarak­en­teemme tukee palvelu­ja käve­lyetäisyy­del­lä. Jos kaup­pa ja kir­jas­to ovat joka tapauk­ses­sa automatkan päässä, ne voi saman tien keskit­tää suurem­pi­in yksiköihin.

Suurelta osin naa­purei­den kri­ti­ik­ki on aiheel­lista. Me teemme asi­at kalli­isti ja hallintomme on kankeaa.

Vaik­ka käytän­tömme eivät olisi huonom­pia, ne ovat ainakin eri­laisia kuin eri­tyis­es­ti Espoos­sa. Helsinkiläisen ja espoolaisen hallintokult­tuurin yhdis­tämi­nen olisi vaikea ja pitkäaikainen urak­ka. Se on myös tarpee­ton­ta, sil­lä yli miljoo­nan asukkaan kun­ta olisi palvelu­jen tuot­ta­vana yksikkönä liian suuri. Espoolais­ten halus­sa säi­lyt­tää omat, hei­dän mielestään parem­mat käytän­nöt, on vin­ha perä, mut­ta perustel­tu on myös mei­dän halumme säi­lyt­tää palve­lut käve­lyetäisyy­del­lä. Pieni kun­tien väli­nen kil­pailu on vain hyväksi.

Osaop­ti­moin­nin tuo­mat ongel­mat ja sosi­aa­li­nen oikeu­den­mukaisu­us puolta­vat kun­tali­itok­sia, demokra­t­ian, hallintokult­tuurien eri­laisu­us palve­lu­tuotan­non mit­takaa­va taas puolta­vat sitä, ettei kun­tia tulisi yhdistää.

Ratkaisuna vihreät esit­tävät kak­si­ta­soista mallia. Liitet­täköön Espoo, Helsin­ki, Kau­ni­ainen, Sipoo ja Van­taa yhdek­si kun­naksi. mut­ta jatkakoot kukin näistä kun­nan sisäl­lä pitäjinä. Kun­ta keräisi verot ja huole­htisi sosi­aali- ja ter­veyspalvelu­jen jär­jestämis­es­tä ja rahoituk­ses­ta, joukkoli­iken­teestä, maan käytön tärkeim­mistä ratkaisu­ista ja niin edelleen. Päivähoidon ja perusk­ouluin kaltaiset lähipalve­lut ja detaljikaavoitus jääköön pitäjien vas­tu­ulle.  Rahansa pitäjät saisi­vat suurkunnal­ta vaik­ka asukaslu­vun perus­teel­la. Täl­lainen kak­si­ta­hoinen ratkaisu pois­taisi osaop­ti­moin­nin hai­tat, mut­ta var­jelisi liial­lisen keskit­tämisen nur­jil­ta puolilta.

Suurkun­ta olisi elinkei­nop­o­li­ti­ikas­saan tehokkaampi, kos­ka enää ei tarvit­sisi kisail­la siitä, minkä kaupun­gin alueelle yhtiöt toim­intansa sijoit­ta­vat. Helsinkikin alka­isi nähdä Keilaniemen edut seudun elin­voimaisu­u­den kannal­ta. Kyse on vähän samas­ta kuin siinä, että pai­men­to­laiskansa voi parem­min, jos sen asukkaat keskit­tyvät kar­jan kas­vatuk­seen eivätkä karjavarkauksiin.

Tässä yhtey­dessä Helsin­ki, Espoo ja Van­taa voitaisi­in jakaa pienem­mik­si yksiköik­si. Täl­lä olisi omat hyvät ja huonot puolen­sa. Tätäkin kysymys­tä val­tion aset­ta­mat selvi­tys­miehet aikanaan selvit­täi­sivät yhdessä kun­tien edus­ta­jien kanssa.

Onko viiden kun­nan yhdis­tymi­nen opti­maa­li­nen vai pitäisikö mukaan ottaa Helsin­gin seudun kaik­ki 14 kun­taa? Näin laa­jan alueen otta­mi­nen mukaan johtaisi asian vesit­tämiseen. Neljä­toista kun­taa käsit­tävä metropoli­hallinto olisi heikko ja sen tehtävät jäi­sivät vähäisik­si. On esimerkik­si perustel­tua kaavoit­taa Helsinkiä ja Van­taa­ta tiukasti yhdessä, mut­ta Por­nainen suun­nitelkoon keskus­tansa niin kuin itse halu­aa. Esil­lä ole­vaan viiden kun­nan lisäk­si voisi mukaan ehkä ottaa Kirkkon­um­men ja Keravan.

Selvi­tystyön käyn­nistymi­nen on vas­ta pros­essin alku. Sen kulues­sa on mah­dol­lista pohtia esimerkik­si kak­si­ta­soisen mallin yksi­tyisko­htia, hallinnon raken­net­ta, osal­lis­tu­misen tapo­ja, ylem­män ja alem­man tason työn­jakoa ja esimerkik­si sitä, jatka­vatko nykyiset kun­nat pitäjinä vain olisiko tarkoituk­sen­mukaisem­paa jakaa nykyiset kun­nat pienem­pi­in yksiköihin.

Helsin­gin tulee vas­ta­ta myön­teis­es­ti esi­tyk­seen kun­ta­jako­selvit­täjän aset­tamis­es­ta ja vas­tauk­ses­saan puoltaa kak­si­ta­soista mallia.