Yksi osa ja hyvin merkittävä osa kuntauudistuksen tarvetta on kuntien välinen sosiaalinen eriytyminen kaupunkiseuduilla. Tämä näkyy alla olevissa kuvissa, joissa on kuvattu kuntaan muuttaneiden ja kunnasta pois muuttaneiden tulotaso.
Keskuskuntiin muuttaa pienituloista väkeä ja niistä muuttaa ulos suurituloista. Kehyskunnat vastaavasti keräävät muuttoliikkeen ansiosta suurituloista väkeä. Kehitys on täysin luonnollista. Merkittävä osa hyvätuloisista pyrkii asumaan suurissa omakotitaloissa ja merkittävä osa pienituloisista asuu kerrostaloissa.
Olisi hyvin luonnotonta rakentaa vuokrakerrostalo Pornaisten keskustaan ja aivan tolkutonta alkaa raivata väljiä omakotitontteja keskeltä kaupunkia vaikkapa Helsingin keskuspuistosta. Helsingillä on toki mahdollisuus varata hyvätuloisilla houkuttelevia kerrostalotontteja satamilta vapautuneilta rannoilta, mutta se lisäisi Helsingin sisäistä segregaatiota.
Miksi veroja ei tasata koko maassa? Tasataankin. Yli 80 prosenttia kunnista saa tosiasiassa verotulonsa valtiolta, noin 3000 euroa asukasta kohden. (Siksi ne yrittävät estää opiskelijoita kirjautumasta opiskelukunnan asukkaiksi.) Omaa rahaa ne saavat vain siltä osin, kun veroprosentti ylittää maan keskiarvon. Kaikilla ei voi ylittää. Ne joilla se alittaa, kärsivät omien asukkaidensa korkeista tuloista! Vain kasvavilla kaupunkiseuduilla omilla verotuloilla on suurempaa merkitystä.
Koko maassa veroja ei olisi oikeudenmukaista tasata, koska kasvavilla kaupunkiseuduilla on korkeampi hinta- ja palkkataso. Nimellisesti kunnilla on isot tulot, mutta ne hupenevat siihen, että pitää maksaa muuta maata korkeampia palkkoja. Se on välttämätöntä asumisen kalleuden vuoksi. Lisäksi kasvu tuottaa paljon menoja, koska pitää rakentaa teitä, metroja, kouluja, terveyskeskuksia ja kaikkea muuta, mitä kasvu tuo mukanaan.