Minä olen nähnyt sen salaisen vakuussopimuksen, tai siis selaillut sitä. Tosin on sanottava, että ilman oikeustieteen koulutusta siitä ei paljon ymmärrä eikä suomalaisen oikeustieteen koulutuskaan auta, vaan pitäisi tutustua amerikkalaiseen. Salaamiseen on aivan perusteltu syy. Syyn kertominen on vaikeata, koska silloin tulisi paljastaneeksi juuri sen, mitä salataan. Salaaminen ei johdu suomalaisista vaan muista. Sillä suojellaan muita sopimuskumppaneita, joita on useita.
Salailua ei myöskään tarvita sen peittämiseksi, että sopimus on huono. Sen voi päätellä myös julkistetuista osista. En ole ennen kehunut Timo Soinin plokia, mutta siellä se on esitetty ymmärtääkseni aika oikein. Itseäni tässä asiassa arveluttaa se, että eräissä tapauksissa vakuussopimus voi myös lisätä Suomen riskejä.
Suomen antamia takuita vastaan Suomi saa monimutkaisten järjestelyjen kautta sulkutilille vakuuden, jonka se saa nostaa aikaisintaan vuonna 2041, jos Kreikka ei kykene maksamaan velkojaan. Alkuvaiheessa tuo vakuus koostuu Kreikan valtion papereista. Ne on tarkoitus vaihtaa vuoden 2014 loppuun mennessä johonkin rahanarvoiseen, tarkemmin sanottuna johonkin viidestä parhaasta valtion velkakirjasta. Alun perin piti olla AAA-luokitusta, mutta sellaiset valtiot ovat käymässä vähiin.
Tähän vaihto-operaatioon liittyy omat riskinsä. Kuka ne ostaa? Kreikan valtio on saanut mairittelevan luokituksen C. Näin Kreikka on ainoa Euroopan maa, jonka ei tarvitse pelätä luottoluokituksensa laskua, koska tästä ei pääse enää alemmas. Luokka C tarkoittaa noin suurin piirtein, ettei velkapapereita kannata painaa paperille, koska paperi on niin kallista. Jos Kreikka kohtapuoliin ilmoittaa, ettei tästä tule mitään, emmekä me aio maksaa mitään, Suomi on lisännyt vastuitaan etupainotteisesti ja kärsii enemmän kuin muut. Siinä vaiheessa vakuutena on niitä Kreikan valtion papereita.
Koska Jaakko Kianderkin on sanonut, ettei Kreikka selviä tästä, uskallan minäkin sanomaan, että olen ollut pitkään samaa mieltä. Tuskin tällä blogilla saa rahamarkkinoita sekaisin.
Jos Kreikka pysyy eurossa, se ei selviä, vaikka saisi kaikki velkansa anteeksi. Maalla ei ole millä maksaa tuonti. Ainoa mahdollisuus on devalvaatio ja se taas edellyttää, että on valuutta, joka devalvoida. Sisäinen devalvaatio olisi varsin tuhoisa. Jos kaikki hinnat ja palkat puolitetaan, kaikkien velkojen, ulkomaisten ja kotimaisten arvo kaksinkertaistuu.
Mitä devalvaatio auttaa maata, jolla ei ole vientituotteita? Sillä on vientituotteena turismi, joka voisi alkaa kukoistaa, jos drakma devalvoidaan vaikka panemalla sen arvo puoliksi. Olettaen tietysti, että maahan pääsee, eivätkä lentokoneet ja rautatiet seiso lakon takia.
Devalvaatio nostaisi tuontihinnat kaksinkertaisiksi. Kotimaisessa kulutuksessa tuontituotteiden kilpailukyky katoaisi ja kotimarkkinat elpyisivät.
Ulkomaisten velkojen arvo tuplaantuisi, mutta ei sentään kotimaisten. Ulkomaisista veloista Kreikka ei selviäisi eikä selvinnyt Argentiinakaan, joten…
Onneksi on ne vakuudet.