Salattu sopimus

Minä olen näh­nyt sen salaisen vaku­us­sopimuk­sen, tai siis selail­lut sitä. Tosin on san­ot­ta­va, että ilman oikeusti­eteen koulu­tus­ta siitä ei paljon ymmär­rä eikä suo­ma­laisen oikeusti­eteen koulu­tuskaan auta, vaan pitäisi tutus­tua amerikkalaiseen. Salaamiseen on aivan perustel­tu syy. Syyn ker­tomi­nen on vaikea­ta, kos­ka sil­loin tulisi pal­jas­ta­neek­si juuri sen, mitä salataan. Salaami­nen ei johdu suo­ma­lai­sista vaan muista. Sil­lä suo­jel­laan mui­ta sopimuskump­panei­ta, joi­ta on useita.

Salailua ei myöskään tarvi­ta sen peit­tämisek­si, että sopimus on huono. Sen voi päätel­lä myös julk­iste­tu­ista osista. En ole ennen kehunut Timo Soinin plokia, mut­ta siel­lä se on esitet­ty ymmärtääk­seni aika oikein. Itseäni tässä asi­as­sa arve­lut­taa se, että eräis­sä tapauk­sis­sa vaku­us­sopimus voi myös lisätä Suomen riskejä.

Suomen antamia takui­ta vas­taan Suo­mi saa mon­imutkaisten jär­jeste­ly­jen kaut­ta sulku­tilille vaku­u­den, jon­ka se saa nos­taa aikaisin­taan vuon­na 2041, jos Kreik­ka ei kykene mak­samaan velko­jaan. Alku­vai­heessa tuo vaku­us koos­t­uu Kreikan val­tion papereista. Ne on tarkoi­tus vai­h­taa vuo­den 2014 lop­pu­un men­nessä johonkin raha­nar­voiseen, tarkem­min san­ot­tuna johonkin viidestä parhaas­ta val­tion velka­kir­jas­ta. Alun perin piti olla AAA-luok­i­tus­ta, mut­ta sel­l­aiset val­tiot ovat käymässä vähiin.

Tähän vai­h­to-oper­aa­tioon liit­tyy omat riskin­sä. Kuka ne ostaa? Kreikan val­tio on saanut mairit­tel­e­van luok­i­tuk­sen C. Näin Kreik­ka on ain­oa Euroopan maa, jon­ka ei tarvitse pelätä luot­tolu­ok­i­tuk­sen­sa laskua, kos­ka tästä ei pääse enää alem­mas. Luok­ka C tarkoit­taa noin suurin piirtein, ettei velka­pa­pere­i­ta kan­na­ta painaa paper­ille, kos­ka paperi on niin kallista.  Jos Kreik­ka kohta­puoli­in ilmoit­taa, ettei tästä tule mitään, emmekä me aio mak­saa mitään, Suo­mi on lisän­nyt vas­tu­itaan etu­pain­ot­teis­es­ti ja kär­sii enem­män kuin muut. Siinä vai­heessa vakuute­na on niitä Kreikan val­tion papereita.

Kos­ka Jaakko Kian­derkin on sanonut, ettei Kreik­ka selviä tästä, uskallan minäkin sanomaan, että olen ollut pitkään samaa mieltä. Tuskin täl­lä blogilla saa rahamarkki­noi­ta sekaisin.

Jos Kreik­ka pysyy eurossa, se ei selviä, vaik­ka saisi kaik­ki velka­nsa anteek­si. Maal­la ei ole mil­lä mak­saa tuon­ti. Ain­oa mah­dol­lisu­us on deval­vaa­tio ja se taas edel­lyt­tää, että on val­u­ut­ta, joka devalvoi­da. Sisäi­nen deval­vaa­tio olisi varsin tuhoisa. Jos kaik­ki hin­nat ja palkat puo­lite­taan, kaikkien velko­jen, ulko­mais­ten ja koti­mais­ten arvo kaksinkertaistuu.

Mitä deval­vaa­tio aut­taa maa­ta, jol­la ei ole vien­ti­tuot­tei­ta? Sil­lä on vien­ti­tuot­teena tur­is­mi, joka voisi alkaa kukois­taa, jos drak­ma devalvoidaan vaik­ka pane­mal­la sen arvo puo­lik­si. Olet­taen tietysti, että maa­han pääsee, eivätkä lentokoneet ja rautati­et seiso lakon takia.

Deval­vaa­tio nos­taisi tuon­ti­hin­nat kaksinker­taisik­si. Koti­maises­sa kulu­tuk­ses­sa tuon­ti­tuot­tei­den kil­pailukyky katoaisi ja koti­markki­nat elpyisivät.

Ulko­mais­ten velko­jen arvo tuplaan­tu­isi, mut­ta ei sen­tään koti­mais­ten. Ulko­mai­sista veloista Kreik­ka ei selviäisi eikä selvin­nyt Argen­ti­inakaan, joten…

Onnek­si on ne vakuudet.