Kun ihmisillä on vähän rahaa, eikö kannattaisi kaavoittaa sinne, missä maa on halpaa? Tätä ehdotti Matti Vanhanen, joka vastusti asumisen keskittämistä ratojen varsille, koska maa on siellä niin kallista. Ajatus on luonnollinen, mutta täysin virheellinen. Maa on asemien lähellä kallista, koska se on haluttua. Siitä tulee halvempaa, jos sitä on enemmän, eikä tässä kaikki. Jos kaavoitetaan lähelle asemia, maa halpenee myös kaukana asemista. Tämä on hyvä käydä läpi vähän tarkemmin, sillä Matti Vanhanen ei ole yksin vaatimassa rakentamista huonoille paikoille, jotta saataisiin halpoja asuntoja.
Yksinkertaistetaan asiaa siten, että on kolmenlaisia sijainteja, joille rakentaminen maksaa yhtä paljon, mutta maan hinta vaihtelee, hyviä (A), keskinkertaisia (B) ja huonoja ©. Kaavoitettu maa on alueella A kalleinta ja alueella C halvinta.
Koska halutaan auttaa köyhiä, kaavoitetaan lisää alueelle C. Alueilla A ja B kaavoitettujen tonttien hinta pysyy entisenä ja alueella C hinta laskee tarjonnan kasvaessa. Näin parannetaan huonoimpien asemaa, mutta he myös joutuvat asumaan huonoimmille alueille.
Jos sen sijaan kaavoitetaan lisää alueelle A, laskee alueen A tonttien hinta. Alueelle A muutetaan alueelta B, jolloin alueen B tonttien hinta laskee. Niin laskee myös alueen C hinta, koska sieltä taas muutetaan alueelle B. Alueen C hinta laskee suunnilleen yhtä paljon kuin se olisi laskenut, jos olisi kaavoitettu Matti Vanhasen ohjeiden mukaan alueelle C. tässä vaihtoehdossa asutaan keskimäärin paremmilla alueilla ja asumisen hinta on laskenut kaikilla alueilla.
Tästä on kyse, kun kaupunkitaloustieteilijät sanovat, että mitä hajautuneempi on yhdyskuntarakenne, sitä kalliimpaa on asuminen sekä lähellä että kauempana keskuksista.
(Tämäkin on katkelma tulevasta kirjastani, jonka yritän kiikuttaa maanantaina kustantajalle. Terkkuja Siljalle! Kirjoitan minkä pystyn. )