Ei tontteja VVO:lle

Helsin­gin Sanomis­sa käsitelti­in tänään tont­tien antamista Helsingis­sä VVO:lle. Yhtiöl­lä on sisäl­lä kolme viras­ton sille varaa­maa tont­tia. Minus­ta asia on Helsin­gin kannal­ta täysin yksiselit­teinen. Helsin­gin ei pidä antaa yhtään tont­tia VVO:lle, eri­tyis­es­ti ei Jätkäsaaresta.

VVO:lle yleishyödyl­lisenä raken­nut­ta­jana liit­tyy kak­si ongel­maa, jot­ka tuli­vat esille Viikissä. Toinen on vahvis­tet­tu vuokra, 13,88 euroa neliöltä, joka on kovin kallis. Pahat kielet ker­to­vat, että VVO:n yleishyödyl­lisen puolen rahat vuo­ta­vat vapaara­hoit­teiselle puolelle. Jos yri­tyk­sel­lä on noin korkea kus­tan­nus­ta­so, sille ei oikeas­t­aan pitäisi antaa raken­net­tavak­si mitään. Ei vaik­ka asukkaat oli­si­vat saa­neet asun­ton­sa tuol­la 13,88 vuokral­la. Yksi väite, jon­ka totu­usar­voa en tiedä, löy­tyy ketjus­ta “VVO:n sikavuokra”/Entinen työn­tek­i­jä, omas­ta tah­dostaan 7.3.2012 kel­lo 12:14.

Toisin kuin on san­ot­tu, tämän vuokrata­son VVO on tietääk­seni pitänyt eikä sitä ylitetä. Näin siis ARA-kielellä.

Asukkai­ta kiin­nos­taa ARA-kielel­lä ilmais­tua vuokraa enem­män se vuokra, jon­ka he joutu­vat oikeasti mak­samaan. Se taas on täysin markki­nahin­tainen, 20 euroa neliöltä.

Mikä on ero ARA-kielisen ja todel­lisen vuokran välillä?

Tuo­ta yli kuu­den euron eroa VVO ei pistä liivei­hin­sä, vaan se tilitetään kon­sernin sisäl­lä vuokran ”tasauk­sen” nimis­sä kon­sernin toiselle vuokrat­aloy­htiölle. VVO on itse ilmoit­tanut, että näitä on esimerkik­si Pohjois-Kar­jalas­sa, jos­sa perusko­r­jauk­sia ei voi­da rahoit­taa vuokrien koro­tuk­sil­la, kos­ka asun­not eivät mene kau­pak­si. Se raha pysyy siis yleishyödyl­lisyysku­plan sisäpuolel­la. Tämä on täysin lail­lista. Tuo ARA:n tutkimus tulee osoit­ta­maan, että VVO on pitänyt lupauk­sen 13,88 euron vuokras­ta. ARA ei tule löytämään VVO:n toimin­nas­ta moit­teen sijaa.  Lai­tan ”tasauk­sen” lain­aus­merkkei­hin, kos­ka tässä vuokra ”tasa­taan” niin, että korkei­ta vuokria nos­te­taan ja matalia alennetaan.

On sinän­sä perustel­tua jotenkin pelas­taa maakun­tien konkurssikyp­sät vuokrat­aloy­htiöt, mut­ta se ei ole helsinkiläis­ten vuokra-asukkaiden tehtävä. Tämä kuu­luu val­ti­olle. Kos­ka VVO on ilmoit­tanut toim­intansa ole­van täysin hyväksyt­tävää, on aivan ilmeistä, että he aiko­vat menetel­lä samal­la taval­la jatkos­sakin. Sik­si VVO:lle ei pidä antaa Helsingistä yhtäkään tont­tia, elleivät he anna kir­jal­lista lupaus­ta, että val­takun­nal­lista vuokrien tasaus­ta ei sovel­leta näi­hin tont­tei­hin. Pelkkä lupaus ei riitä, se on myös sank­tioita­va niin suurel­la sopimus­sakol­la, ettei sopimuk­sen rikkomi­nen kannata.

Kaik­ki ARA-ton­tit ATT:lle, elleivät yhtiöt lupaa, ettei vuokrien tasaus­ta tehdä kuin Helsin­gin sisällä!

Jos ollaan sitä mieltä, että otamme asun­topoli­ti­ikan arse­naali­in tuot­taa markki­noille markki­nahin­taisia vuokra-asun­to­ja, mitä voisi sinän­sä perustel­la oikein hyvin, voit­toa ei pidä lahjoit­taa ulos, vaan ottaa se kaupungille, joka omis­taa maan ja joka on käyt­tänyt erit­täin paljon rahaa Jätkäsaaren saat­tamisek­si rakennuskelpoiseksi.