Kun neuvostoliitto romahti ja markkinatalous alkoi viritä Venäjälle, sähköstä alettiin periä maksua. Tuolloin julkisuudessa ihmeteltiin, että ei kai sairaaloidenkin pidä maksaa sähköstä. Eiväthän leikkaussalit toimi ilman.
Tämä esimerkki tulee aina mieleen, kun aletaan puhua eritytetyistä ALV-kannoista. Kirjoilla, terveydenhuollolla ja julkisella liikenteellä (ja nyt myös sanomalehdillä) on alin, yhdeksän prosentin alv-kanta, elintarvikkeilla 12% ja kaikella tavallisella yleinen arvonlisäverokanta 23 %. Jos kaikki yhtenäistettäisiin 22 prosentiksi, valtio nettoaisi yli miljardin ja verotuksen haittavaikutukset vähenisivät.
Arvonlisäveron kautta annettava verotuki on todella huono tapa tukea pienituloisia, terveydenhuoltoa, julkista liikennettä tai kulttuuria. Suorat tuet menevät perille paljon paremmin ja maksavat paljon vähemmän.
Itse löydän kaksi teoreettista perustetta joidenkin hyödykkeiden alemmalle verokannalle.
Mutta huomatkaa: jos verotuet korvataan suorilla tuilla, niitä suoria tukia siis myös tarvitaan!
1) Henkilökohtaisissa palveluissa, joissa veroton itsepalvelu on pahin kilpailija ja joiden hintajousto on suuri, on talousteoreettisia perusteita alemmalle kannalle. En jaksa vääntää asiasta mallia, mutta uskoisin sen olevan helppoa.
2) Jos hyödykkeen (lähes) kaikki kustannukset ovat kiinteitä ja marginaalihinta on nolla (televisio-ohjelma esimerkiksi) sen osalta kaikki verot pahentavat hyvinvointitappiota ja isot verot tietysti enemmän kuin pienet. Tuollaisen hyödykkeen pitäisi oikeastaan olla verovaroin kustannettu ilmaishyödyke, mutta silloin valtio myös päättäisi, mitä tuotetaan ja mitä ei. Tämä oli peruste lehtien nollaverokannalle, mutta vielä parempi peruste se olisi nettilehtien nollaverokannalle, joiden arvonlisävero on kuitenkin 23 %. Painetulla kirjalla on 9 % ja sähkökirjalla 23 %.
Muuten olen sitä mieltä, että mielenkiintoinen veromalli olisi sellainen, jossa arvonlisävero vastaisi melkein koko julkisen sektorin rahoituksesta ja verokanta olisi noin 40 %. Progressiiviseksi tämä tehtäisiin pienellä kaikille maksettavalla perustulolla.
Jos otettaisiin käyttöön EU:ssa ehdotettu periaate, että arvonlisäveroa ei palautettaisi rajalla eikä perittäisi tuontihyödykkeistä, voisimme ajatella arvonlisäveroa kulutusveron sijasta tuotantoverona, yrityshän sen maksaa. Tällöin vero olisi tasavero yrityksen maksamille palkoille, koroille ja voitolle kuitenkin niin, että investoinnit saa vähentää voitosta heti. Huomatkaa: palkat ja voitot samalla verokannalla! Ulkomaankauppa mutkistaa tätä periaatetta vähän, mutta vain siltä osin kuin verokannat eroavat maittain.