Käsittämätön kampanja

On pakko tun­nus­taa, että kun Haav­is­ton kam­pan­jaa alet­ti­in puuha­ta viime keväänä, en ollut lainkaan var­ma, että eduskun­tat­ap­pi­on vuok­si köy­htyneen puolueen kan­nat­taa panos­taa suuria sum­mia pres­i­dentin­vaa­likam­pan­jaan kun­nal­lis­vaalivuon­na. Pres­i­dentin­vaali on iso­jen nor­su­jen tanssi, jos­sa pienen puolueen ehdokas ei men­esty, vaik­ka olisi kuin­ka hyvä. Olen ollut usein väärässä, mut­ta har­voin näin pahasti.

Olin otet­tu siitä val­tais­es­ta innos­ta, jol­la tuhan­net ihmiset tuli­vat kam­pan­jaan mukaan täyn­nä luovia ideoita. En tiedä, onko kukaan doku­men­toin­ut, mitä kaikkea tehti­in, mut­ta siitä saisi pak­sun kir­jan. Poli­ti­ikas­ta ei ole kahvi­tun­neil­la aiem­min paljon keskustel­tu, kos­ka ei ole ollut mis­tä keskustel­la, mut­ta viime aikoina on puhut­tu ja paljon.

Jonkin teo­ri­an mukaan vihreä liike syn­tyi Suomes­sa Koi­järvel­lä – ei sen jär­ven takia vaan liik­keen syn­nyt­tämän verkos­toi­tu­misen takia. Nyt on syn­tynyt uusi verkos­to, joka tulee vaikut­ta­maan suuresti Suomen poli­ti­ikas­sa. En tiedä, kanavoituuko tar­mo vihrei­den kaut­ta, sil­lä oli­han mukana paljon vihreisi­in kuu­luma­ton­ta väkeä, mut­ta jotain kaut­ta se kanavoituu. Poli­it­ti­nen elämä ei palaa tämän jäl­keen ennalleen.

Olen näkev­inäni Niin­istö – Haav­is­to –kamp­pailus­sa tule­vaisu­u­den asetel­man. Molem­mat edus­ti­vat uude­naikaisia urbaane­ja poli­itikko­ja. Tule­vaisu­udessa väki asuu yhä enem­män kaupungeis­sa ja nuoret kaupungeis­sa ovat yleen­sä joko kokoomus­laisia tai vihre­itä. Urbaanil­la en tarkoi­ta mitään maaseutuvastaista.

Vähän surulli­nen olin Paa­vo Lip­posen kohtalosta. Olen arvostanut Lip­pos­ta suuresti, ja olisi toivonut hänen poli­it­tiselle uralleen toisen­laista lop­pua. Joku voi ihailu­ani ihme­tel­lä, mut­ta Lip­posen hal­li­tuk­ses­sa min­is­ter­inä olleena tun­nen aivan eri Lip­posen kuin useim­mat tun­te­vat julk­isu­u­den kaut­ta. Vaik­ka arvostan, mon­es­ta asi­as­ta olen toki eri mieltä.