On tunnustettava, että en oikein tiennyt, mitä pitäisi vastata kysymykseen, tapaisitko presidenttinä Dalai Laman? Periaatteet toisaalta, tärkeät kauppasuhteet Kiinaan toisaalta. Idealisti vai realisti?
Kysymyksen voi tehdä myös niin päin, kannattaako pienen maan suurvallan naapurissa edistää kansainvälisessä politiikassa kyynisyyttä vai periaatteellisuutta. Joskus mekin olemme tarvinneet ja voimme taas joskus tarvita sitä, että muualla maailmassa kunnioitetaan oikeudenmukaisuutta ja puolustetaan pienten kansojen oikeuksia eikä olla kyynisiä. Jos kukaan ei jänistä vaan kaikkien maiden johtajat ovat valmiit tapaamaan Dalai Laman, ei mitään maata voi rangaista. Onko siis syytä olla osa ratkaisua vai osa ongelmaa?