Kuntauudistus ja terveydenhuolto

Kir­joi­tus on julka­istu kol­un­i­na Lääkärilehdessä

Kun­tau­ud­is­tuk­sel­la tähdätään vahvoihin kun­ti­in, jot­ka selviävät omin nokki­nen­sa palveluista, myös alue­sairaalata­son erikois­sairaan­hoi­dos­ta. Peruster­vey­den­huolto ja alue­sairaalata­soinen erikois­sairaan­hoito oli­si­vat samas­sa organ­isaa­tios­sa ja ter­vey­den­huolto toimisi osana kun­nan organisaatiota. 

Täl­lä tähdätään kah­teen eri asi­aan. Toisaal­ta halu­taan eroon kun­tien väli­sistä hallinto­him­meleistä , toisaal­ta rajaa erikois­sairaan­hoidon ja peruster­vey­den­huol­lon välil­lä häivytetään, kos­ka raja-aidoista koituu vain han­kaluuk­sia. Saman tien madal­letaan aitaa sosi­aal­i­huol­lon ja ter­vey­den­huol­lon­välil­lä, sil­lä asi­akas­ta ei voi pilkkoa osi­in. Yhteisessä organ­isaa­tios­sa peruster­vey­den­huol­lon ase­ma vahvis­tu­isi. Suomes­sa erikois­sairaan­hoito toimii eri­no­mais­es­ti, mut­ta ter­veyskeskusten toim­inta yskii. 

Helsin­gin kaupung­in­val­tu­us­ton puheen­jo­hta­ja Min­er­va Krohn on kuvan­nut demokra­ti­aa kun­tay­htymis­sä home­opaat­tisek­si – niin mon­een ker­taan laimen­netuk­si, ettei siitä ole mitään jäl­jel­lä.  Niihin muo­dos­tuu myös isän­nät­tömän rahan ongel­ma. Sairaalan ammat­ti­jo­hdon yläpuolel­la ei ole kuin ohut luot­ta­mus­miesjo­hto, joka kokoon­tuu ker­ran kuukaudessa luot­ta­maan.  Näistä tulee hel­posti menon­lisäysautomaat­te­ja, ammat­ti­jo­hto kun pitää aina oman alansa puol­ta. Jos toim­inta tulee kun­nan sisään, sairaala­jo­hta­jan yläpuolel­la on kun­nan­jo­hta­ja ja koko kun­nan taloushallinto.  Vaiku­tus on kak­sisu­un­tainen. Ter­vey­den­hoidon näkökul­ma tulee parem­min mukaan kun­nan koko päätök­sen­tekoon, esimerkik­si kaavoituk­seen. Hyödyt ter­vey­den­huol­lon siirtämis­es­tä peruskun­nan omak­si toimin­naksi ovat varsin suuret. 

Rahan käyt­tö sairaan­hoitopi­ireis­sä on nyt paljon väl­jem­pää kuin ter­veyskeskuk­sis­sa. Tämä on paha vääristymä, joka hait­taa hoitoa ja on kus­tan­nuste­ho­ton­ta. Jos ehdote­tut jär­jeste­lyt toteu­tu­vat, voimavaro­ja var­maankin nip­is­tetään erikois­sairaan­hoi­dos­ta ja lisätään ter­veyskeskuk­si­in. Erikois­sairaan­hoidon kon­sul­taa­tio saadaan peruster­vey­den­huol­lon välit­tömään käyt­töön. Se on mah­dol­lista, kos­ka niil­lä on sama väl­itön mak­sa­ja. saatavis­sa. Parem­min toimi­vat ter­veyskeskuk­set tuo­vat toisaal­ta huo­mat­tavia säästöjä sairaaloihin.

Sosi­aali- ja ter­veysmin­is­ter­iössä ei tähän oikein usko­ta, kos­ka kun­tia tulee rohkean uud­is­tuk­senkin jäl­keen ole­maan aivan liikaa. Ter­vey­den­huoltoa ajatellen maa kan­nat­taisi jakaa noin kah­teen kymme­neen alueeseen. Ihan tähän ei kun­tau­ud­is­tuk­sel­la tähdätä. Pitäisikö siis ter­vey­den­huolto siis kuitenkin jär­jestää kokon­aan kun­tien yhteistyönä eril­li­sis­sä kuntayhtymissä?

Ei pitäisi. Vaik­ka kun­tien määrä pudotet­taisi­in jon­nekin vähän alle sadan, vain ehkä 15 – 20 niistä on riit­tävän suuria huole­hti­maan yksin ter­vey­den­huol­losta.  Vaik­ka tämä on selvä vähem­mistö kun­nista, niis­sä asuu selvä enem­mistö suomalaisista. 

Jospa ajat­telisimme ker­rankin niin päin, että enem­mistö ihmi­sistä olisi pää­ta­paus ja vähem­mistö poikkeustapaus? Jär­jestetään suuril­la kaupunkiseuduil­la – lähin­nä maakun­takeskuk­sis­sa – ter­vey­den­hoito vah­van peruskun­nan mallin mukaan. 

Pienem­pi­en ja syr­jäis­ten ter­vey­den­hoito jär­jestetään muuten. Joko ne osta­vat palve­lut maakun­nan keskuskunnal­ta isän­täkun­ta­mallin mukaan Näin tehdään nyt osas­sa Päi­jät-Hämet­tä, jos­sa Hol­lo­la jär­jestää palve­lut mon­elle alueen kun­nista. Hyvin on men­nyt. Voidaan tietysti myös ajatel­la, että ERVA-alue jär­jestää pien­ten kun­tien palve­lut oman työn ohel­la. Voisi tietysti val­tiokin ottaa vas­tu­un, kos­ka val­tio sen joka tapauk­ses­sa taval­la tai toisel­la mak­saa. Jos ter­vey­den­huolto ote­taan pie­niltä kun­nil­ta pois, haja-asu­tusalueil­la ei tarvi­ta radikaale­ja kun­tali­itok­sia. Muiden tehtävien hoitoon riit­tävät kapeam­matkin harteet.