Meritokratia ja luokkayhteiskunta (2) Mitä on lahjakkuus

Edel­lisessä artikke­lis­sa puhuin kovin yleistävästi lah­jakku­ud­es­ta. Kuitenkin kyse on laa­jem­min omi­naisuuk­sista, joista on hyö­tyä elämässä men­estymiselle. Kuva toinen puoli muo­dos­tuu omi­naisuuk­sista, joista on haittaa.

Näitä on ennen kaikkea ter­veys ja valitet­ta­van koroste­tusti mie­len­ter­veys, sil­lä mie­len­ter­vey­den ongelmia nyky-yhteiskun­ta sietää paljon huonom­min kuin per­in­teinen maat­alousy­hteiskun­ta. Skit­sofren­ian kanssa pär­jäsi heinäpel­lol­la, mut­ta huonos­ti mod­ernissa liike-elämässä. Tiedämme, että köy­hät ovat paljon sairaampia kuin rikkaat, mut­ta minä ainakaan en tiedä, onko tyyp­il­lisem­pää, että sairaus tekee köy­häk­si kuin että köy­hyys tekee sairaaksi.

Päi­hderi­ip­pu­vu­us suun­taa yhteiskun­nal­lisen kehi­tyk­sen herkästi vauhdil­la alaspäin. Köy­hyys ja juop­pous kor­reloi­vat voimakkaasi. Tässä syy- ja seu­raus­suhde lie­nee pääosin niin päin, että juop­pous tekee köy­häk­si. On toki tot­ta, että jos on lievääkin taipumus­ta juomiseen, työt­tömyys­jak­sot eivät riskiä ainakaan vähennä.

Edulli­nen ulkonäkö on men­estys­tek­i­jä sekin. Eikä ihan vähäi­nen. Myös miehillä.

Kog­ni­ti­ivi­sista kyvy­istä on suuresti hyö­tyä. Eniten on tietoa älykkyys­testien määrit­telemästä älykkyy­destä. Tarkoi­tan, mitä kir­joi­tan. Älykkyys ei ole mikään selkeä lah­jakku­u­den laji, vaan se määritel­lään mit­tarin kaut­ta. Kyse on keskenään kor­reloivista kog­ni­ti­ivisen lah­jakku­u­den alala­jeista, joista las­ke­taan vähän mieli­v­al­tais­es­ti pain­otet­tu keskiar­vo. Se on vähän saman­lainen käsite kuin pis­temäärä kym­menot­telus­ta. Samaan pis­temäärään voi päästä kovin eri­tyyp­pisil­lä osatuloksilla.

Ihan kun­nos­sa nuo älykkyys­mit­tar­it eivät kyl­lä ole. Huip­pupis­teisi­in pää­tyvät ovat usein aika outoa joukkoa, eivätkä he aina men­esty maail­mas­sa mitenkään hyvin.

Uskon (pelkään) että lah­jakku­u­den alala­jei­hin päästään paljon parem­min käsik­si jonkin ajan kulut­tua, kun henkisten omi­naisuuk­sien periy­tyvyy­destä tiede­tään enem­män. Sen jäl­keen käsite ”älykkyys” saat­taa kado­ta käytöstä. Puhutaan enem­män muistin rak­en­teesta, päät­te­lykyvys­tä ja esimerkik­si impul­si­ivi­su­ud­es­ta ja pitkäjän­teisyy­destä. Tätä odotel­lessa älykkyys­testien määrit­tämä sum­makäsite on aivan kelvollinen.

Se mil­laisia kog­ni­ti­ivisia kykyjä vaa­di­taan, vai­h­tuu yhteiskun­nan kehit­tyessä nopeasti. Muu­ta­ma vuosikym­men sit­ten matemaat­tiset kyvyt oli­vat hyvin tärkeitä ja ovat ne vieläkin, mut­ta ver­baal­is­ten taito­jen merk­i­tys on kas­va­mas­sa. Eri­laiset vuorovaiku­tuskyvyt arvatenkin koros­tu­vat. Jos älykkyys­testien ennus­tavu­ud­es­ta halu­taan huole­htia, tuon pain­ote­tun sum­man pain­o­ja on ken­ties syytä ajan­mukaistaa aika-ajoin ja laa­jen­taa testiä. Kyky luo­da kauneut­ta esimerkik­si korostuu.

Jotkut har­vat voivat men­estys­tä musikaal­isil­la tai urheilullisil­la lahjoil­la.  Tämä on hyvin valikoivaa. Sil­lä, että näil­lä aloil­la kuu­luu toisek­si ylimpään kym­menyk­seen, ei suur­ta men­estys­tä luo, mut­ta hyvin pär­jää, jos kuu­luu älykkyys­testis­sä toisek­si ylimpään kym­menyk­seen.  Muo­toilu vaatii omat osaa­jansa, mut­ta Suy­o­mi ei tek­isi mitään kahdel­la miljoon­al­la huip­puta­son muotoilijalla.

Sata vuot­ta sit­ten rius­ka työmies oli arvokkaampi kuin heiveröi­nen hin­telä. Sil­lä ei ollut merk­i­tys­tä, jos riuskalla työmiehel­lä ei oikein ollut lukupäätä ja jos se heiveröi­nen hin­telä hakeu­tui mielel­lään luke­maan out­o­ja kir­jo­ja.  Sitä emme tiedä, mitä omi­naisuuk­sia arvoste­taan 50 vuo­den päästä.