Itsenäinen maa tarvitsee oman keskuspankin?

Olen alka­nut epäil­lä, että Euron syn­nyt­tämi­nen on perus­tunut talous­te­o­reet­tiseen virheeseen. Olen alka­nut epäil­lä, että itsenäi­nen val­tio tarvit­see oman keskus­pankin selvitäk­seen huonoista ajoista.

Japani on maail­man velka­isimpia mai­ta. Sen val­tion vel­ka ylit­tää 200 pros­ent­tia BKT:sta eikä tsuna­mi mitenkään helpot­tanut tilan­net­ta. Japanin luot­tolu­ok­i­tus­ta on vähän alen­net­tu, mut­ta se on silti varsin hyvä. Maa saa lainaa yhden pros­entin korolla.

Mik­si kukaan ei ole huolis­saan Japanin nään­tymis­es­tä velkataakkansa alle?

Kos­ka Japani on pääasi­as­sa velkaa itselleen. Tai siis keskus­pankilleen. Setelira­hoi­tus­ta on käytet­ty aika reip­paasti. Onko Japani joutunut hyper­in­flaa­tioon, onko jenin arvo rom­ah­tanut? Japanin ongel­mana on inflaa­tion sijas­ta deflaatio.

Setelira­hoi­tus on vaar­alli­nen ase vas­tu­ut­tomien poli­itikko­jen käsis­sä mut­ta hyvä keino vas­tu­ulli­sis­sa käsissä.

Atlantin (ja osin Kanaalin) toiselta puolelta euroop­palaisia on kehotet­tu paina­maan rahaa, jos sitä ker­ran on liian vähän. Näin Yhdys­val­lois­sakin tehdään. Ja Britanniassa.

Kansal­lis­val­tio voi näin tehdä, kos­ka se vas­taa itse seu­rauk­sista ja sik­si tekee sitä vain maltil­lis­es­ti. Jos EKP avaisi piikin, jotkut maat oli­si­vat per­so­ja tur­vau­tu­maan tähän keinoon, kos­ka hai­tat jae­taan yhdessä.

Euro­maid­en osalta val­tioiden bud­jetin kaut­ta menevässä setelira­hoituk­ses­sa on kak­si ongel­maa. Toinen on psykologi­nen. Sak­salaiset pelkäävät inflaa­tio­ta enem­män kuin rut­toa. On parem­pi, että kansa nään­tyy nälkään kaduil­la kuin että keskus­pank­ki ostaa val­tion lain­o­ja. Toisen ongel­ma liit­tyy maid­en väliseen tasa-arvoisu­u­teen. Jos EKP rahoit­taa yhtä maa­ta, merk­it­see tämä jät­timäistä tulon­si­ir­toa euro­maid­en välillä.

Nykyi­nen tilanne on labi­ili. Ajatel­laan, että yhtä maa­ta kohtaisi suuri onnet­to­muus, vaikka­pa vaka­va maan­järistys ja val­tio velka­an­tu­isi rutkasti. Tämä heiken­täisi sen tilan­net­ta kah­ta kaut­ta. Velan määrä sinän­sä on taak­ka, mut­ta sitä lisäisi korko­jen nousu, kun val­tion lainaan ei voisi luot­taa. Jos keskus­pankin setelipaino on viime kädessä takana, korot pysyvät maltil­lisi­na, kuten ovat pysyneet Yhdys­val­lois­sa ja Japanis­sa näi­den maid­en tolkut­tomas­ta velka­an­tu­mis­es­ta huolimatta.

Tur­vau­tu­mi­nen setelira­hoituk­seen olisi huono jut­tu, mut­ta ei suo­ranainen katas­trofi, jol­lainen uhkaa nyt Italiaa.

Var­maankin päädymme siihen, että EKP joutuu osta­maan joidenkin maid­en papere­i­ta, eikä edes ihan vähän. Tämä on epistä vai onko? Jos nuo maat pystyvät mak­samaan edes korot, mekin pääsemme niistä naut­ti­maan, kos­ka korot mak­se­taan omis­ta­ja­maid­en hallituksille.