Puhe jota ei pidetty

Säh­läsin puheen­vuoropy­yn­nön val­tu­us­ton bud­jet­tikok­ouk­ses­sa ja jouduin jonon hän­nille. Oli pakko kiire­htiä min­is­teri Urpi­laisen ja val­tio­varain­valiokun­nan tapaamiseen, joten puheen­vuoro jäi pitämät­tä. Näin olisin puhunut.

On huole­hdit­ta­va tulopohjasta

Olen hyvin huolis­sani kaupun­gin tulopo­h­jas­ta. Kuten kaupung­in­jo­hta­ja sanoi, ener­gialaitok­sen tulou­tus, jon­ka varas­sa kaupun­gin talous suures­sa määrin lep­ää, on vaaras­sa. Pitkäl­lä aikavälil­lä isom­pi asia on kun­tien väli­nen kil­pailu vero­tu­loista, jos­sa Helsin­ki on sosi­aal­ista mieltä osoit­taen antanut paljon tasoi­tus­ta naa­pureilleen. Naa­pu­rit ovat valitet­tavasti käyt­täneet tätä itsekkäästi hyväkseen.

On toiv­ot­tavaa, että hal­li­tuk­sen käyn­nistämä kun­tau­ud­is­tus viheltää poik­ki tämän kun­tien välisen epä­sosi­aal­isu­uskil­pailun joko liit­tämäl­lä kun­nat yhteen tai keräämäl­lä verot seu­tukun­nan alueel­la ja jaka­mal­la sen väk­ilu­vun suh­teessa takaisin. Kos­ka tähän ei voi luot­taa, Helsin­gin on puo­lus­taudut­ta­va ker­mankuori­joi­ta vastaan.

Mei­dän ei tarvitse lakkaut­taa sosi­aal­ista asun­to­tuotan­toa eikä tehdä ran­nois­tamme kul­ta­ham­mas­ran­nikoi­ta, joi­hin köy­hillä tai edes keski­t­u­loisil­la ei ole asi­aa. Myön­teinen keino on tehdä Helsingistä niin hyvä paik­ka asua, että Helsinki­in pyritään ja muualle joudutaan.

Kallion renes­sanssi

Kan­nat­taisi ehkä käyn­nistää Kallion renes­sanssi. Sijain­nil­taan eri­no­maisen Kallion kaupungi­nosan imagoa tulisi kohot­taa kohen­ta­mal­la alueen julkisen tilan tasoa ja edis­tämäl­lä vähän isom­pi­en asun­to­jen syn­nyt­tämistä tuo­hon yksiö­val­taiseen kaupungi­nosaan, jot­ta myös lap­siper­heet voisi­vat asua alueella.

Kan­takaupun­ki on muu­toinkin suuri vahvu­utemme tässä valitet­tavas­sa kil­pailus­sa.  Se on tärkäm­pää kuin uus­tuotan­to, mut­ta uus­tuotan­nol­lakin on väliä.

Kru­unuvuoren sil­lal­la on kiire

On erit­täin tärkeää saa­da raitio­vaunusil­ta Kru­unuvuoren­ran­taan pikaises­ti niin, että yhteys on ole­mas­sa, kun ensim­mäiset asukkaat muut­ta­vat alueelle. Sil­ta tekee Kru­unuvuoren­ran­nas­ta kan­takaupun­gin jat­keen. Ilman sil­taa se olisi keskus­tas­ta 18 kilo­metrin päässä ole­va etälähiö. Jos rahoi­tusjo­hta­ja het­ken miet­tii näitä kah­ta vai­h­toe­htoa, hän var­maankin tar­joaa pikaises­ti rahat sil­lan rakentamiseen.

Kru­unuvuoren­ran­taan kehittämisyhtiö

Kovin lohk­outuneen hallintomme vuok­si meil­lä on suuria vaikeuk­sia saa­da toteutetuk­si ajois­sa investoin­te­ja, jot­ka mak­sa­vat itsen­sä silkkana rahana pikaises­ti takaisin, kos­ka nämäkin pakkaa­vat jäädä jonon hän­nille siinä mis­sä sinän­sä hyvät mut­ta tuot­ta­mat­tomat investoin­nit. Kaupun­ki saisi rahansa takaisin ratikkasil­las­ta pikaises­ti, sil­lä se nos­taa maan arvoa alueel­la huomattavasti,

Kaupun­gin kan­nat­taisi perus­taa Kru­unuvuoren­ran­nan kehi­tysy­htiö, jon­ka käyt­töön kaupun­gin maao­maisu­us alueel­la annetaan. Kehi­tysy­htiö ottaa maao­maisu­ut­taan vas­taan lainaa, toteut­taa sekä sil­lan että muun infra­struk­tu­urin ja myy tai vuokraa ton­tit. Kun lainat on mak­set­tu, yhtiö pure­taan. Rahoi­tusjo­hta­ja on ihme­tel­lyt, mitä hyö­tyä tästä saa, sil­lä eihän kehi­tysy­htiö saa lainaa ainakaan halvem­mal­la kuin kaupun­ki. Tästä ei olisi mitään hyö­tyä, jos kaupungis­sa tehtäisi­in aina opti­maal­isia päätök­siä.  Sen hyö­ty piilee siinä, että kan­nat­ta­vat investoin­nit ohit­ta­vat kan­nat­ta­mat­tomat – tai siis palveluin­vestoin­nit, jot­ka eivät tuo raho­ja takaisin, vaik­ka ovat muu­toin sym­pa­at­tisia. Jos tästä saadaan hyviä koke­muk­sia, samaa voisi soveltaa muil­lakin uustuotantoalueilla.

Kasvun rahoi­tus

Muut­ta­mi­nen muual­ta Suomes­ta van­haan helsinkiläiseen asun­toon mak­saa todel­la paljon, jos mak­suna pide­tään asun­to­jen hin­taeroa meil­lä ja muual­la. Van­ho­jen asun­to­jen hin­noille emme voi mitään, mut­ta uusia asun­to­ja voimme yrit­tää tar­jo­ta alle markki­nahin­to­jen. Voimme, mut­ta onko se järkevää. Toisaal­ta joudumme rahoit­ta­maan kaupun­gin kasvua. Rak­en­tamisen kanssa vähän hid­fastel­laan, kos­ka meil­lä ei ole varaa uusien asukkaiden vaa­timi­in investoin­tei­hin. Entä jos panisimme uudet asukkaat mak­samaan – ei vain sil­loin, kun he muut­ta­vat van­hoi­hin asun­toi­hin ja mak­sa­vat onnel­liselle myyjälle, vaan myös, kun he muut­ta­vat uuteen asun­toon. Sil­loinkin, kun kaupun­gin maalle rahoite­taan säätelemätön­tä asun­to­tuotan­toa, kaupun­ki antaa ton­tit aseveli­hin­taan. Täl­lä ei tue­ta uusia asukkai­ta vaan raken­nus­li­iket­tä, joka kyl­lä ottaa asun­noista markkinahinnan.
Jospa emme tuk­isikaan raken­nus­li­ikkeitä vaan kaupun­gin kehi­tys­tä ja ottaisimme maapo­h­jas­ta täy­den hin­nan. Maapo­h­jaan uud­is­rak­en­tamiselle voi myy­dä tai vuokra­ta tai sit­ten voi tehdä yhtä aikaa molem­pia. Myös kohtu­u­vuokraisen vuokra­sopimuk­sen voi myy­dä ja käyt­tää myyn­ti­hin­nan uusien asukkaiden vaa­timi­in investointeihin.

Jos halu­amme rak­en­taa enem­män, mei­dän on pan­ta­va uud­is­as­ukkaat mak­samaan palveluinvestointinsa.

Kil­pailua rakentamiseen

Lopuk­si halu­an sanoa, että olen kovin äimistynyt siitä, että Hitas-asun­non rak­en­t­a­mi­nen Helsinki­in voi mak­saa 4900 euroa neliöltä Jätkäsaa­res­sa.  Apu­laiskaupung­in­jo­hta­jan tulisi ryhtyä toimi­in raken­nusalan kil­pailu­olo­suhtei­den kohen­tamisek­si Helsingis­sä ja tar­jon­nan lisäämiseksi.