Hyvinvointivaltio puhtaalta pöydältä

Jos aloit­taisimme kaiken alus­ta, mil­laisen hyv­in­voin­ti­val­tion tekisimme?

Siitä tulisi hyvin eri­lainen. Hyv­in­voin­ti­val­tion uud­is­tamista vaivaa polkuri­ip­pu­vu­us; on vaikea ajatel­la, että asi­at tehtäisi­in toisin kuin on tehty aina. Sik­si Euroopan tasol­la on myös niin vaikea keskustel­la hyv­in­voin­tipoli­ti­ikas­ta, kos­ka kaikil­la on oma his­to­ri­ansa ja omat insti­tuu­tion­sa, joiden ulkop­uolelle ei oikein osa­ta ajatel­la. Myös eri­lai­sista organ­isaa­tioista on tul­lut itse­tarkoituk­sel­lisia. Yrit­täkääpä esit­tää, että työt­tömyysko­r­vauk­set hoidet­taisi­in kätevästi Kelas­ta ilman työt­tömyyskas­so­jen päällekkäistä toim­intaa. Paljon säästy­isi rahaa ja vaivaa, mut­ta se nyt ei vaan käy. Työ­nan­ta­jille taas ei käy, että luopuisimme ”yksi­ty­i­sistä” työeläkey­htiöistä ja siir­ty­isimme val­ti­ol­liseen eläke­jär­jestelmään. Eläke­poli­ti­ikkaan työeläkey­htiöitä ei tarvi­ta, mut­ta muuten ne ovat mukavia olemassa.

Paljon yksinker­taisem­pi siitä myös tulisi. Sosi­aal­i­tur­vaa on raken­net­tu tilkkutäkkiperi­aat­teel­la niin mon­imutkaisek­si, ettei sitä hal­litse enää kukaan. Se on täyn­nä epäjo­hdon­mukaisia kan­nustei­ta, jot­ka ovat syn­tyneet alun­perin täysin vahin­gos­sa. Jos olet menos­sa int­ti­in ja asut tyt­töys­täväsi kanssa, älkää menkö naimisi­in. Avoli­itossa int­ti mak­saa puo­let vuokras­ta, naimi­sis­sa oleville ei maksa.

Sosi­aal­i­tur­val­la olisi kak­si tehtävää. Tasa­ta tulo­ero­ja hyvä- ja huono-osais­ten välil­lä sekä vaku­ut­taa eri­lais­ten sosi­aal­is­ten onnet­to­muuk­sien varalta.

Yleinen tulon­tasaus: vero­tus ja perustulo

Yleistä tulon­tasaus­ta toteutetaan nyt toisaal­ta pro­gres­si­ivisel­la verol­la ja toisaal­ta tulon­si­ir­roil­la (perus­tur­va). Nämä kak­si tulo­jen­tasausjär­jestelmää var­maankin yhdis­tet­täisi­in vähän perus­tu­loa muis­tut­tavak­si, melko suo­ravi­ivaisek­si tasauk­sek­si. Yksinker­taisim­mil­laan käteen jäävät tulot riip­puisi­vat ansio­tur­vas­ta lin­eaaris­es­ti kun­non perus­tu­lon tapaan Y* = C + (1‑t)Y, mis­sä t on vero­pros­ent­ti. Olisi siis perus­tu­lo ja siihen yhdis­tet­tynä lin­eaari­nen veroasteikko.

Voi olla, että yhä kat­sot­taisi­in vähän kieroon niitä, jot­ka heit­täy­tyvät pelkkien tulon­si­ir­to­jen varaan. Niin­pä jos on jäämässä saama­puolelle, perus­tu­lo ehkä ehdol­lis­tet­taisi­in siihen, että on työ­markki­noiden käytet­tävis­sä, mut­ta nor­maal­i­ta­pauk­ses­sa yleinen tulo­jen­tasaus menisi suun­nilleen noin.

Ansio­tur­vaan omavas­tu­u­ta ja vakuutusperiaatetta

Jonkin­lainen ansiosi­don­nainen sosi­aal­i­tur­va toteutet­taisi­in myös, mut­ta se ei olisi niin sol­i­daari­nen kuin nykyi­nen. Yleinen tulo­jen­tasaus huole­htisi sol­i­daarisu­ud­es­ta ja ansiosi­don­nainen vas­taisi parem­min puh­das­ta vaku­u­tus­ta. Nythän ansiosi­don­nainen on erään­lainen sekoi­tus vaku­u­tus­ta ja sol­i­daarisu­ut­ta, mis­tä mon­et sen ongel­mat juon­tu­vat. Sel­l­ainen käytän­tö kuin on asfalt­timiehillä ei kävisi enää päin­sä: kesät töis­sä ja tal­vet muiden kus­tan­nuk­sel­la loma­l­la (=työt­töminä). Jos työt­tömyys­vaku­u­tus hin­noiteltaisi­in riskin mukaan, poruk­ka var­maankin opet­telisi aja­maan lumiauraa.

Ansiosi­don­naiseen tur­vaan tulisi vähän saman­lainen bonuk­sen kaut­ta toteutet­tu omavas­tuu kuin on liiken­nevaku­u­tuk­ses­sa. Pienet onnet­to­muudet, esimerkik­si lyhyet työt­tömyys­jak­sot jou­tu­isi mak­samaan takaisin niin kuin pienen kolar­in joutuu tosi­asi­as­sa mak­samaan itse bonuk­sen mene­tyk­senä. Vas­ta isom­mat onnet­to­muudet mak­set­taisi­in aidosti yhteis­es­tä kas­sas­ta. Kos­ka sairau­den ja työt­tömyy­den riski­in voi itsekin vaikut­taa, pitäisi olla jokin lievä kan­nuste olla tarvit­se­mat­ta työt­tömyysko­r­vauk­sia ja sairausvakuutuskorvauksia.

Sin­ga­poren terveystili

Täl­lainen malli on sairaus­vaku­u­tuk­ses­sa Sin­ga­pores­sa. Se menee suun­nilleen niin, että jokaisel­la on oma pakolli­nen ter­veystili, jol­la pitää kuukausit­tain tal­let­taa tiet­ty osa tuloista. Tilil­lä on kat­to. Jos se saavute­taan, mak­sut voi lopet­taa. Tililtä mak­se­taan kaik­ki ter­veys­menot, mut­ta jos siihen kos­ke­taan, mak­sut alka­vat uud­estaan. Miinuk­selle tili ei kuitenkaan voi men­nä. Jos tilil­lä ei ole tarpeek­si rahaa, sairausku­lut mak­se­taan yhteis­es­tä kas­sas­ta. Keski­t­u­loiset siis mak­sa­vat pienet menot tosi­asi­as­sa itse, mut­ta suuret kor­vataan eikä ter­veyspalvelu­jen saan­ti jää koskaan raha­pu­las­ta kiin­ni. Tulot­tomat saa­vat ilmaisen ter­vey­den­huol­lon, kos­ka hei­dän tilil­lään ei ole rahaa koskaan. Samaa peri­aatet­ta voisi soveltaa työttömyyskorvauksiin.

Hait­tako­r­vauk­set työkyvyt­tömyy­seläkkei­den tilalle

Syype­r­usteinen tuki, esimerkik­si työkyvyt­tömyy­seläke, toteutet­taisi­in hait­tako­r­vauk­se­na, jon­ka vas­taan­ot­ta­mi­nen ei edel­lyt­täisi sitä, ettei asianomainen tee työtä kyky­jen­sä mukaan. Jos toinen jal­ka on amputoitu, siitä on hait­taa, mut­ta jos silti pystyy ansio­työhön, niin antaa men­nä vaan. Koet­takaa itse ker­toa kehi­tys­vam­maisille, mik­si nämä saa­vat ansai­ta vain 600 euroa kuus­sa, vaik­ka enem­päänkin pysty­isi. Työkyvyt­tömyy­seläk­keet kor­vat­taisi­in siis hai­tan suu­ru­u­teen suh­teutetul­la perus­tu­lon koro­tuk­sel­la, jon­ka suu­ru­us riip­puu haitas­ta, ei ansio­tu­lo­jen määrästä.

Kun­nal­liset palve­lut kor­vat­taisi­in ehkä yksi­ty­isil­lä palveluil­la, joiden ostamista tuet­taisi­in palvelusetelil­lä (tai peräti tarve­po­h­jaiselle tulon­si­ir­rol­la, jota ei kuitenkaan tarvit­sisi käyt­tää palvelun ostamiseen. Las­ten päivähoi­dos­ta mak­set­taisi­in kor­vaus, jol­la voi joko ostaa päivähoitopaikan tai käyt­tää sen koti­hoidon tuke­na (jol­loin se on verotet­tavaa). Tässä mallis­sa olisi huonona puole­na se, että esimerkik­si päivähoito eriy­ty­isi rikkaiden ja köy­hien palveluik­si.  Sik­si en tästä mallista pidä ainakaan perusk­oulun ja päivähoidon osalta, mut­ta ennus­taisin, että niin kuitenkin tehtäisiin.

Tulisi paljon parempi

Jos olisi mah­dol­lista rak­en­taa koko raken­nel­ma puh­taal­ta pöy­dältä, siitä tulisi paljon parem­pi. Se kan­nus­taisi työn­tekoon, toimisi johdon­mukaises­ti ja selkeästi ja sen pyörit­tämi­nen mak­saisi paljon vähem­män. Saataisi­in parem­pi oikeu­den­mukaisu­u­den ja tehokku­u­den väli­nen kompromissi.