Kannattaako Helsingin omistaa ydinvoimaa

Eilisessä Helsin­gin kaupung­in­val­tu­us­ton kok­ouk­ses­sa ei päätet­ty siitä, rak­en­taako TVO Olk­ilu­o­toon neljän­nen ydin­reak­torin, vaan siitä, sijoit­taako Helsin­gin kaupun­ki rahaansa tähän pro­jek­ti­in. Jääväsin itseni päätök­sen­teosta var­muu­den vuok­si, kos­ka olen Helsin­gin omis­ta­jay­htiön, Mankala Oy:n hal­li­tuk­ses­sa varapuheenjohtajana. 

Itse asi­as­ta olen sitä mieltä, että Helsin­gin tulee myy­dä osal­lis­tu­misoikeuten­sa eniten mak­savalle. Osu­ud­es­ta ei pidä luop­ua ilmaisek­si, kos­ka tämä olisi selvä lahjoi­tus jäl­jelle jääville osakkaille. Tai niin siis olete­taan ole­van, jos ydin­voimalan olete­taan ole­van hyvä sijoi­tus.

En ole var­ma siitäkään, että se on hyvä sijoi­tus. Voi myös olla, että TVO:n hal­li­tus pää­tyy samaan tulok­seen, eikä koko laitos­ta rakenneta. 

Olk­ilu­odon van­hat voimalat, ykkö­nen ja kakko­nen, tuot­ta­vat kaupun­gin kas­saan vähän sähkön hin­nas­ta riip­puen noin euron sekun­nis­sa, noin 30 miljoon­aa euroa vuodessa. Laskel­ma perus­tuu siihen hin­taeroon, joka on Nord­poolin tun­ti­hin­nan ja ydin­sähkön osto­hin­nan välis­sä. Tuskin pal­jas­tan suur­ta liike­salaisu­ut­ta ker­toes­sani, että Mankala Oy saa Olk­ilu­odon ydin­sähköä alle 20 euroa megawattitunnilta. 

Jos Olk­ilu­o­to kol­mosen osalta lop­pu menee hyvin, sen sähkön omakus­tan­nushin­naksi tulee julk­isu­udessa ollei­den tieto­jen mukaan selvästi yli 40 euroa megawat­ti­tun­nil­ta. Paljon huo­mom­pi bisnes siis. Voimalan rak­en­t­a­mi­nen tuot­taa Arevalle ehkä jopa kol­men mil­jardin euron tap­pi­on. On syytä olet­taa, että nelos­reak­tori on huo­mat­tavasti kol­mosreak­to­ria kalli­impi, joten sen sähkön omakus­tan­nush­in­ta on myös selvästi kalli­impi, sil­lä ydin­sähkön hin­nas­ta val­taosa on pääomakuluja.

Toisek­si kun noi­ta ydin­voimaloi­ta nyt tulee kuin sieniä sateel­la, sähköstä alkaa tul­la kesäisin yli­tar­jon­taa. Jos kukaan ei tee kartel­lia (hyi!), sähkön markki­nahin­ta nykyisen sähköverkon puit­teis­sa uhkaisi laskea Suomes­sa kesäkuukausik­si lähelle nol­laa. Niin se tekee nytkin Ruot­sis­sa ja Nor­jas­sa kevät­tul­vien aikaan, kun vet­tä joudu­taan juok­sut­ta­maan jopa ohi tur­bi­inien. Jos Ruot­sista tulisi Suomeen vähän tuhdimpi piuha, olisi sähkö tääl­läkin keväisin läh­es ilmaista. 

Jos sähkö on läh­es ilmaista mon­ta kuukaut­ta kesäl­lä, voi olla vaikea saa­da ydin­voimalaa kan­nat­tavak­si. Vas­taus tähän on, että myy­dään sitä Sak­saan, jol­la on vähän vaikeuk­sia omien ydin­voimaloiden­sa kanssa. Hyvä aja­tus, mut­ta piuha puut­tuu. Super­grid ehkä tulee joskus ja yht­enäistää sähkön hin­nan Euroopas­sa. Sil­loin suo­ma­lainen ydin­voima olisi var­maankin kannattavaa. 

Näi­den näkymien mukaan ydin­voima lie­nee kan­nat­tavaa, mut­ta asi­aan liit­tyy suuria epä­var­muustek­i­jöitä. Helsingis­sä on tässä ydin­voimako­ris­sa jo aika mon­ta munaa. Sik­si jo ihan riskien­hajo­tuk­sen mielessä kan­nat­taisi myy­dä tuo merk­in­täoikeus eniten tar­joavalle. Siitä voidaan mak­saa jopa vähän yli­hin­taa, kos­ka suo­ma­laises­sa ener­giapoli­ti­ikas­sa on meneil­lään valtataistelu. 

Voidaan myös kysyä, onko kun­nan ydin­toim­intaa omis­taa voimalaitos­ta, jon­ka tarkoituk­se­na on myy­dä sähkö Sak­saan. Voimalaitosten omis­t­a­mi­nen on ollut kun­nalle suh­teessa kan­nat­tavaa, kos­ka toisin kuin osakey­htiöt, kun­nat eivät mak­sa tuloveroa. Tämä kuitenkin muut­tuu EU:n takia. Helsin­ki joutuu yhtiöit­tämään ener­giay­htiön­sä ja sata­mansa, jol­loin omis­tamisen ilosta katoaa 25 prosenttia.