Keskuspankki apuun

Kir­joi­tus on julka­istu Suomen Kuvale­hdessä Näkökulma-artikkelina

Euroopan pitäisi tor­jua lamaa mut­ta varaa ei ole. EKP:lla on ja sen on aika luop­ua puhdasoppisuudestaan. 

Euroopan talouskri­i­sis­sä on kyse Kiinan jät­timäis­es­tä vai­h­to­taseen yli­jäämästä, hal­lit­se­mat­tomas­ta luot­toekspan­sios­ta, eteläiseen Euroop­paan voimal­la iske­neestä glob­al­isaa­tios­ta sekä heikko­jen hal­li­tusten vas­tu­ut­tomas­ta populismista.

Kiinan vai­h­to­taseen yli­jäämä uhkaa nous­ta lähelle 400 mil­jar­dia dol­lar­ia. Tämä ker­tyy Kiinan ulkop­uolelle velak­si; joko val­tioiden, yri­tys­ten tai koti­talouk­sien velak­si. Öljyn­tuot­ta­ja­maid­en yli­jäämät pahen­ta­vat epä­tas­apain­oa. Velan paisues­sa heikoim­mat lenkit alka­vat katkeil­la. Maail­ma kul­kee velka­kri­i­sistä toiseen kunnes Kiinan yli­jäämät pienenevät koti­maisen kulu­tuk­sen kasvun tuloksena.

Keskus­pank­ki voi laskea rahaa liik­keelle, mut­ta myös pankit pystyvät luo­maan rahaa luot­toekspan­sion kaut­ta lainaa­mal­la samaa rahaa mon­een ker­taan. Lainan­ot­ta­ja ei pane rahaa sukan­var­teen, vaan se palau­tuu pankki­in uudelleen lainat­tavak­si. Luot­toekspan­sio­ta yritetään säädel­lä vakavaraisu­ussään­nöil­lä. Viiden pros­entin vakavaraisu­us­vaa­timus merk­it­see vähän yksinker­tais­ten, että sama raha voidaan laina­ta kak­sikym­men­tä kertaa.

Pankki­maail­man kehi­tys inno­vati­ivi­sine rahoi­tuse­le­ment­tei­neen on luonut epä­vakaan hirviön, joka tuot­taa välil­lä yliku­umen­nut­ta kuplat­alout­ta ja välil­lä syök­see taloudet lamaan. Hyv­inä aikoina rahan määrää kas­vaa ja pääom­ahyödykkei­den, eri­tyis­es­ti asun­to­jen hin­nat nou­se­vat. Asun­toku­plat ovat olleet talouskri­isien keskeisenä syynä. Odotusten heiken­tyessä luot­toekspan­sio toimii toisin päin. Luot­to­tap­pi­ot pakot­ta­vat pankit vähen­tämään lainanan­toaan moninker­taisel­la määräl­lä, ja luot­to­la­ma on valmis.

Tal­tut­taisin hirviön kiristämäl­lä olen­nais­es­ti vakavaraisu­us­vaa­timuk­sia. Luot­toekspan­sio­ra­ha vähene, mut­ta se voidaan kor­va­ta keskus­pankki­ra­hal­la. Pankki­toimin­nas­ta tulee tylsem­pää. Rahan tar­jon­ta pysyy vakaana ja korot liik­keel­lä olev­as­ta rahas­ta tule­vat keskus­pankkien kaut­ta valtioille.

Glob­al­isaa­tio on heiken­tänyt eri­tyis­es­ti eteläisen Euroopan ase­maa. Pohjois-Italia ja Kat­alo­nia ovat asia erik­seen, mut­ta muuten EU:n eteläo­sis­sa talouden ajan­mukaist­a­mi­nen on sujunut hitaasti ja koulu­tus­ta­so on jäänyt jäl­keen. Näil­lä alueil­la ei ole oikein vahvuuk­sia kil­pailus­sa hal­patuon­ti­maid­en kanssa. Elin­ta­son pudo­tus­ta on yritet­ty lykätä velka­ra­hal­la. Kreikas­sa val­tion lisäk­si myös koti­taloudet ovat eläneet velaksi.

***

Kun Yhdys­val­tain asun­toku­pla puhke­si vuon­na 2008, oli oikein tais­tel­la lamaa vas­taan elvyt­tämäl­lä. Val­tioiden velkataak­ka kasvoi nopeasti. Ennen vuot­ta 2008 Espan­jan talous oli kun­nos­sa, nyt maa on pahasti velois­saan.  Kreikkaa luku­un otta­mat­ta kri­isi­in joutuneet maat oli­si­vat selvin­neet, jos ajat oli­si­vat jatkuneet hyv­inä. Jäl­keen­päin ajatellen oli sankar­il­lista, että Suomes­sa varaudut­ti­in huonoi­hin aikoi­hin keräämäl­lä suuria yli­jäämiä ennen vuot­ta 2008.

Euroopan keskus­pank­ki tor­jui luot­to­la­maa ilmoit­ta­mal­la, että rahaa saa hakea vakuuk­sia vas­taan niin paljon kuin halu­aa 1,5 pros­entin korol­la. Jotkin sak­salaiset ja ran­skalaiset pankit luuli­vat keksi­neen­sä lois­to­bis­nek­sen. Ne nos­ti­vat EKP:sta hal­paa rahaa mil­jardi­tolkul­la ja laina­si­vat sen korkeam­mal­la korol­la Kreikalle.

 

Onko EKP:n inflaa­tio­tavoite, vähän alle kak­si pros­ent­tia, liian mata­la? Inflaa­tion vähäisyys jäyk­istää palk­ka- ja osit­tain myös hin­tarak­en­teen, kos­ka palkat eivät jous­ta alaspäin ja hin­natkin huonos­ti. Palkkarakenne pysyy ajan­mukaise­na, kun palkat nou­se­vat eri tahti­in, mut­ta tämä edel­lyt­tää inflaa­tio­ta. Kan­sain­välisen val­u­ut­tara­has­ton pääekon­o­misti Olivi­er Blan­chard ehdot­taa että keskus­pankit sal­li­si­vat noin viiden pros­entin inflaa­tion tulevaisuudessa.

Euroopan mata­lampi inflaa­tio heiken­tää sen kil­pailukykyä suh­teessa mui­hin val­u­ut­ta-alueisi­in. Kun Yhdys­val­lois­sa inflaa­tion olete­taan ole­van suurem­pi, se näkyy jo nyt dol­lar­in alem­pana arvona ja amerikkalais­ten parem­pana kil­pailukykynä.  Euroa pitäisi vähän heikentää.

Huonos­ti kävisi Suomelle, jos me yksin päästäisimme palkat ja hin­nat nouse­maan. Jos sen sijaan isot EU-maat ja eri­tyis­es­ti Sak­sa tek­i­sivät niin, se hei­jas­tu­isi enem­män kuin koko pain­ol­laan euron kurssi­in ja ulkoinen kil­pailukyky paranisi. Jos inflaa­tio nousisi pros­en­til­la, inflaa­tio-odotuk­set lask­i­si­vat euron kurssia paljon yli pros­en­til­la. Inflaa­tio paran­taisi kilpailukykyä!

Euro­maat kil­pail­e­vat nyt toisi­aan vas­taan sisäisil­lä deval­vaa­tioil­la, mikä lop­ul­ta heiken­tää niiden kaikkien tilan­net­ta ja tekee eteläis­ten aluei­den toipumisen liki mah­dot­tomak­si. Yhteinen val­u­ut­ta vaatisi talous­poli­ti­ikan koordinaatiota.

***

Euroopan ulkop­uolelta tule­vat neu­vot talouskri­isin ratkaisemisek­si poikkea­vat kovasti täkäläis­es­tä ajat­telus­ta. Nobel-palkit­tu Paul Krug­man neu­voo Euroopan vahvo­ja mai­ta otta­maan lainaa ja elvyt­tämään. Yhdys­val­lois­sa vel­ka ei ole ongel­ma, kos­ka keskus­pank­ki on pitkämieli­nen. Korkokaan ei ole ongel­ma, kun sitä mak­se­taan oma­lle pankille, siis itselle.

EKP on ollut tiukkana siitä, ettei se rahoi­ta val­tioiden ali­jäämiä. Bri­tann­ian ja Yhdys­val­tain keskus­pankit ovat olleet suurpiirteisempiä.

***

Vuo­den 2008 lama ram­paut­ti ter­veitäkin val­tioi­ta ja tule­vat vuodet ram­paut­tanevat lisää. Laman edessä ollaan aseet­to­mia, kos­ka elvy­tyk­seen ei enää ole varaa. Val­tion­talouteen Suomes­sakin ker­tynyt pain­o­lasti merk­it­see yhteiskun­nal­lista onnet­to­muut­ta. On korotet­ta­va vero­ja, heiken­net­tävä ope­tus­ta ja jätet­tävä tiet kuop­paisik­si. Täl­lais­es­ta masok­ismista ei hyödy kukaan.

Yhdys­val­lois­sa ja Bri­tan­ni­as­sa keskus­pank­ki on rahoit­tanut avokä­tis­es­ti bud­jet­ti­va­jei­ta, jol­loin val­tiot ovat säi­lyt­täneet toim­intakykyn­sä. His­to­ri­an kauhukoke­mus oli Yhdys­val­lois­sa suuri lama ja Sak­sas­sa hyper­in­flaa­tio. Sik­si Yhdys­val­lois­sa tor­ju­taan lamaa ja Euroopas­sa inflaatiota.

Pysyviä bud­jet­tial­i­jäämiä ei pidä rahoit­taa keskus­pankki­ra­hal­la, mut­ta lamas­ta ja sen tor­jun­nas­ta aiheutuneen ker­talu­on­toisen sokin keskus­pank­ki voisi rahoit­taa, jot­ta val­tioiden toim­intakyky palaisi. Toki val­tion ali­jäämien rahoi­tus syö yksi­ty­istalouden resursse­ja, mut­ta vielä pahem­min talout­ta rokot­taisi­vat suuret veronkorotukset.

Keskus­pankin tuki val­ti­olle on yksinker­taista, jos keskus­pankit ovat kansal­lisia. EKP:n kohdal­la se voisi merk­itä, että keskus­pank­ki taval­laan tek­isi maid­en välisiä tulon­si­ir­to­ja. Käykö näin, riip­puu koros­ta. Jos EKP antaa Ital­ialle jät­ti­lainan ja Italia mak­saa siitä korkoa, mekin saamme korko­tuo­to­s­ta osamme.

Keskus­pankin apua kai­hde­taan, kos­ka pelätään, että siitä tulee tapa. On poli­itikko­ja, joiden mielestä aina on aika elvyt­tää. Keskus­pankin rahoi­tus pitäisi pystyä rajaa­maan lamas­ta aiheutuneeseen ker­talu­on­toiseen vajeeseen. Rak­en­teel­lisia ali­jäämiä keskus­pankin ei pidä rahoit­taa, mut­ta puh­da­sop­pisu­u­den nimis­sä Euroop­paa ei pidä ajaa tuhoon.