Toimiiko kilpailu Helsingin rakentamisessa?

Min­ua on aina ihme­tyt­tänyt se, mik­si talon rak­en­t­a­mi­nen Helsinki­in on selvästi kalli­im­paa kuin muualle maa­han. Vetääkö joku välistä, vai vetävätkö ehkä kaik­ki? Nyt en puhu siitä, että asun­not ovat kalli­ita vaan siitä, että ero ton­tin­hin­nan ja valmi­in asun­non hin­nan välil­lä on kovin suuri.

Asun­to­jen markki­nahin­toi­hin voi vaikut­taa peri­aat­teessa vain hin­tasään­nöste­lyl­lä tai lisäämäl­lä tar­jon­taa paljon. Asun­to­jen markki­nahin­noil­la ei ole san­ot­tavaa yhteyt­tä rak­en­tamiskus­tan­nuk­si­in, kos­ka markki­nahin­ta on joka tapauk­ses­sa selvästi rak­en­tamiskus­tan­nusten yläpuolel­la niin, että rak­en­t­a­mi­nen on aina kannattavaa.

Ilmeis­es­ti raken­nuk­sil­la mak­se­taan Helsingis­sä vähän parem­paa palkkaa kuin vaikka­pa Varpaisjärvel­lä, mut­ta raken­nus­ma­te­ri­aalien pitäisi olla samanhintaisia.

Tämän päivän Helsin­gin Sanomis­sa Aal­to-yliopis­ton pro­fes­sori Chris­ter Bengs sanoo Helsin­gin kil­pailut­ta­van liian iso­ja kohtei­ta, jol­loin vain kolme raken­nus­li­iket­tä pystyy osal­lis­tu­maan. Näin tue­taan monop­o­lia. Tämän toise­na puole­na on se, että riit­tävän iso kohde on tuotan­to­taloudel­lis­es­ti järkevämpi. Jos raken­nus­li­ike rak­en­taa Helsingis­sä kym­men­tä taloa yhtä aikaa. Kil­pailua rak­en­tamises­sa pitää lisätä. Jos pienem­mät urakat ovat se keino, käytet­täköön sitä.

Joskus muinoin kiin­teistöpoli­ti­ik­ka ja kaavoitus oli­vat puoluei­den tärkeä tulon­lähde, ilmais­tak­seni asian kau­ni­isti. Olen ollut siinä sin­isilmäisessä käsi­tyk­sessä, että käytän­tö on sit­tem­min siistiytynyt.

Vähän huono maku jäi aikanaan Eiran­ran­nan kil­pailut­tamis­es­ta, Alueel­la myyti­in asun­to­ja 9000 euroa neliöltä, mut­ta ton­teista mak­set­ti­in vain kakkosel­la alka­via sum­mia. Jotain on kil­pailus­sa vikana, kun tont­tik­il­pailus­sa kaik­ki osaa­vat tar­jo­ta niin vähäisiä hin­to­ja, että kat­teesta tulee kovin ylimitoitettu.

Siinä kävi vielä niin, että jokainen tut­tu yhtiö sai oman tont­tin­sa. Tai siis niin se esitelti­in. Yhdestä ton­tista oli tul­lut selvästi korkeampi tar­jous, mut­ta kiin­teistövi­ras­ton virkamiehet esit­tivät sitä hylät­täväk­si, kos­ka yhtiön taidoista ei ollut näyt­töä. Näin myös lau­takun­ta päät­ti. Vihreät nos­ti­vat asi­as­ta kaupung­in­hal­li­tuk­ses­sa metelin, ja päätös muutet­ti­in. Kyl­lä sekin ulkop­uo­li­nen sai talon­sa pystyyn siinä mis­sä muutkin.

Olin myös kovin huolestunut siitä, että raken­nus­li­ik­keet jar­rut­ti­vat vuo­den 2008 jäl­keen asun­to­tuotan­toa, vaik­ka asun­not oli­si­vat men­neet kau­pak­si voitol­la. Tar­jon­taa kan­nat­taa rajoit­taa hin­tata­son tukemisek­si vain, jos oma osu­us rak­en­tamis­es­ta on niin suuri, että sil­lä on vaiku­tus­ta hin­tata­soon. Jos oma vaiku­tus hin­tata­soon on mar­gin­aa­li­nen, asun­to­ja kan­nat­taa tuot­taa niin kauan kuin kate on positiivinen.

Jos kil­pailu toimisi kun­nol­la, aluei­den hin­taerot hei­jas­tu­isi­vat ton­tin­hin­toi­hin liki suo­ravi­ivais­es­ti. Jos talon rak­en­t­a­mi­nen yri­tysvoit­toi­neen mak­saa 2000 €/neliö ja asun­to­jen markki­nahin­ta on toisel­la alueel­la 3000 €/neliö ja toisel­la 4000 €/neliö, ton­tin myyn­ti­hin­to­jen pitäisi olla osa­puilleen 1000 € ja 2000€ neliöltä. Näin ei kuitenkaan ole, ei läh­eskään. Joko raken­nusyri­tyk­set ovat kovin huono­ja tuot­ta­maan talo­ja edullis­es­ti tai ne kuin yhteis­es­tä sopimuk­ses­ta käyt­tävät Helsin­gin asun­top­u­laa keinona rikastua.

Helsin­gin on keski­tyt­tävä toimi­in, joil­la lisätään kil­pailua raken­nus­markki­noil­la. Järkevää voisi olla myös asun­to­jen varaami­nen muual­ta tuleville rakennusmiehille.

===

Joku var­maankin halu­aisi kir­joit­taa, että Helsin­gin pitäisi kaavoit­taa kun­non yli­tar­jon­ta ton­teista, jot­ta asun­to­jen hin­nat lask­i­si­vat. Ne kir­joituk­set kan­nat­taa säästää seu­raavaan postauk­seen, joka käsit­telee tätä kysymystä.