Onko ikälaki hyvä uudistus?

Run­sas viikko sit­ten osal­lis­tu­in pienehköön sosi­aalipoli­ti­ikan asiantun­ti­joiden pohd­in­tail­taan van­hus­palvelu­laista eli ikälaista. Asi­as­ta alusti perus­palve­lu­min­is­teri Maria Guzen­i­na-Richards­son. Hän näyt­ti kuvia iloi­sista ja pirteistä van­huk­sista ulko­mail­la ja yksinäisyy­teen vajon­neista Suomes­sa. Van­hus­ten ase­ma on Suomes­sa huonom­pi kuin muual­la. Sitä on pakko parantaa. 

Tuo­hon oli pakko vas­ta­ta, että nuo kuvien iloiset van­huk­set eivät ole kun­nal­lisia van­hus­palvelu­ja vielä näh­neetkään. Mik­si me näemme ulko­mail­la niin pirteitä van­huk­sia ja mik­si he meil­lä ovat vetäy­tyneet demen­toituneeseen apa­ti­aan?

Eino Leino sanoi sen jo sata vuot­ta sitten: 

Muual­la tul­ta säihkyy harmaahapset; 
van­hois­sa hehkuu hen­gen aurinko. 
Meill’ ukkoina jo syn­tyy sylilapset
ja nuori mies on hau­taan valmis jo. 

Pes­simistisin vas­taus on, että ongel­mamme on geneet­ti­nen. Lohdullisem­pi on, että se liit­tyy pohjoisen yksipuoliseen rav­in­toon ja kaamok­seen. Rav­in­to on monipuolis­tu­mas­sa ja D‑vitamiinia saa purk­ista. Sitä pait­si emme näe ulko­mail­la niitä van­huk­sia, jot­ka nyhjöt­tävät apaat­tisi­na sisätilois­sa, kos­ka he nyhjöt­tövät sisätiloissa. 

Yhteisöl­lisyy­destä voi olla kyse. Maas­sa, jos­sa per­heet eivät ate­ri­oi yhdessä, elämän­ta­pa kohtelee huonos­ti van­huk­si­aankin.  Muut­toli­ik­keen takia van­huk­set asu­vat kaukana las­ten­lap­sis­taan. Yksinäisyys johtaa apatiaan. 

Olen­nainen ero on siinä, että melkein kaikissa muis­sa mais­sa huolen­pito van­huk­sista on lain tai tra­di­tion poh­jal­ta on sälytet­ty lap­sille, käytän­nössä naisille. Kansan­taloudel­lis­es­ti tämä on teho­ton­ta, tai olisi ainakin koulutet­tu­jen nais­ten Suomes­sa. Kansan­talous voi parem­min, kun naiset käyvät palkkatyössä ja mak­sa­vat palka­s­taan vero­ja ja asi­aan erikois­tuneet hoita­vat van­huk­sia. Eri asia on, miten van­huk­set voivat. 

Meil­lä työssä käyvät tekevät pitkää työaikaa ver­rat­tuna mui­hin Euroopan mai­hin. Tämä johtuu siitä, että osa-aikatyötä tehdään niin vähän. Tämän hait­tavaiku­tuk­si­in kuu­luu, että kansalaisy­hteiskun­ta toimii huonommin. 

Toisaal­ta, ei se van­hus­ten tilanne auvoinen ole siel­läkään, mis­sä suku on vas­tu­us­sa. Joil­lakin asi­at ovat hyvin, toisil­la taas hyvin huonos­ti. Oikeustur­va on vähäi­nen ja erot kohtelus­sa suuria.
Joukkomme oli varsin yksimieli­nen, että van­hus­palvelu­la­ki on huono esi­tys, vaik­ka sen tavoite onkin hyvä. Ainakin jäykki­in ikälu­okki­in perus­tu­va on teho­ton, kos­ka ihmiset ikään­tyvät kovin eri tahti­in. Joku sanoi, että oikeas­t­aan pitäisi vain pois­taa vam­mais­palvelu­laista rajoi­tus, ettei laki koske ikään­tymis­es­tä aiheutu­vaa vajaakun­toisu­ut­ta. Kuulen jo vasta­lauseet korvis­sani: Van­hu­us ei ole vam­ma!” ”Vam­maiset eivät ole mitään dementikkoja!” 

Nor­mi­tus vie aina tehot­to­muu­teen. Jos jotain pitäisi nor­mit­taa, nor­mitet­takoon kuin­ka paljon kun­nan on van­hus­palvelui­hin käytet­tävä. Sekin on teho­ton­ta, mut­ta vähem­män teho­ton­ta kuin jäykät nor­mit. Rahan käytössä saisi edes käyt­tää järkeä. 

Laki­in ei oikein voi kir­joit­taa, että ihmis­ten tulisi käyt­täy­tyä sivistyneesti ja inhimil­lis­es­ti, vaik­ka juuri tästä on kyse.
Pahim­mil­laan van­hus­palvelu­la­ki, ikäla­ki, vain ulkois­taa huolen­pidon ikäih­mi­sistä kokon­aan yhteiskun­nalle, mut­ta ei paran­na itse van­hus­ten ase­maa. Käytän­tömme vain etään­ty­isi niistä muista maista, jois­sa van­hus­ten ase­ma on parem­pi. Se olisikin siis omais­ten vapau­tus­la­ki. Tätä voi tietysti pitää myös hyvänä asiana, mut­ta ainakin se tulisi kalliiksi. 

Jos omaishoidon tukea kehitetään, se voi houkutel­la joitakin eläkeikää läh­estyviä jäämään koti­in hoita­maan isään­sä tai äitiään. Nythän vuorot­telu­va­paa­ta käytetään paljon tähän. Euromääräi­nen kor­vaus toimii kansan­taloudel­lis­es­ti ja yksilö­ta­sol­la oikein. Se houkut­telee pois töelämästä niitä, joi­ta ei siel­lä kovasti tarvi­ta (pieni palk­ka) ja/tai niitä jot­ka viihtyvät työssään huonos­ti. Van­huk­sen hoito laitok­ses­sa mak­saa 4000 euroa kuus­sa, joten ei ole kansan­taloudel­lis­es­ti huono vai­h­toe­hto, että 1500 euroa kuus­sa ansait­se­va jää pois töistä van­hempiaan hoita­maan. Sen sijaan ei olisi hyvä, että sydänkirur­gi jät­täisi työn­sä van­huk­sien­sa vuoksi.