Onko ikälaki hyvä uudistus?

Run­sas viikko sit­ten osal­lis­tu­in pienehköön sosi­aalipoli­ti­ikan asiantun­ti­joiden pohd­in­tail­taan van­hus­palvelu­laista eli ikälaista. Asi­as­ta alusti perus­palve­lu­min­is­teri Maria Guzen­i­na-Richards­son. Hän näyt­ti kuvia iloi­sista ja pirteistä van­huk­sista ulko­mail­la ja yksinäisyy­teen vajon­neista Suomes­sa. Van­hus­ten ase­ma on Suomes­sa huonom­pi kuin muual­la. Sitä on pakko parantaa. 

Tuo­hon oli pakko vas­ta­ta, että nuo kuvien iloiset van­huk­set eivät ole kun­nal­lisia van­hus­palvelu­ja vielä näh­neetkään. Mik­si me näemme ulko­mail­la niin pirteitä van­huk­sia ja mik­si he meil­lä ovat vetäy­tyneet demen­toituneeseen apa­ti­aan?

Eino Leino sanoi sen jo sata vuot­ta sitten: 

Muual­la tul­ta säihkyy harmaahapset; 
van­hois­sa hehkuu hen­gen aurinko. 

Meill’ ukkoina jo syn­tyy sylilapset

ja nuori mies on hau­taan valmis jo. 

Pes­simistisin vas­taus on, että ongel­mamme on geneet­ti­nen. Lohdullisem­pi on, että se liit­tyy pohjoisen yksipuoliseen rav­in­toon ja kaamok­seen. Rav­in­to on monipuolis­tu­mas­sa ja D‑vitamiinia saa purk­ista. Sitä pait­si emme näe ulko­mail­la niitä van­huk­sia, jot­ka nyhjöt­tävät apaat­tisi­na sisätilois­sa, kos­ka he nyhjöt­tövät sisätiloissa. 

Yhteisöl­lisyy­destä voi olla kyse. Maas­sa, jos­sa per­heet eivät ate­ri­oi yhdessä, elämän­ta­pa kohtelee huonos­ti van­huk­si­aankin.  Muut­toli­ik­keen takia van­huk­set asu­vat kaukana las­ten­lap­sis­taan. Yksinäisyys johtaa apatiaan. 

Olen­nainen ero on siinä, että melkein kaikissa muis­sa mais­sa huolen­pito van­huk­sista on lain tai tra­di­tion poh­jal­ta on sälytet­ty lap­sille, käytän­nössä naisille. Kansan­taloudel­lis­es­ti tämä on teho­ton­ta, tai olisi ainakin koulutet­tu­jen nais­ten Suomes­sa. Kansan­talous voi parem­min, kun naiset käyvät palkkatyössä ja mak­sa­vat palka­s­taan vero­ja ja asi­aan erikois­tuneet hoita­vat van­huk­sia. Eri asia on, miten van­huk­set voivat. 

Meil­lä työssä käyvät tekevät pitkää työaikaa ver­rat­tuna mui­hin Euroopan mai­hin. Tämä johtuu siitä, että osa-aikatyötä tehdään niin vähän. Tämän hait­tavaiku­tuk­si­in kuu­luu, että kansalaisy­hteiskun­ta toimii huonommin. 

Toisaal­ta, ei se van­hus­ten tilanne auvoinen ole siel­läkään, mis­sä suku on vas­tu­us­sa. Joil­lakin asi­at ovat hyvin, toisil­la taas hyvin huonos­ti. Oikeustur­va on vähäi­nen ja erot kohtelus­sa suuria.
Joukkomme oli varsin yksimieli­nen, että van­hus­palvelu­la­ki on huono esi­tys, vaik­ka sen tavoite onkin hyvä. Ainakin jäykki­in ikälu­okki­in perus­tu­va on teho­ton, kos­ka ihmiset ikään­tyvät kovin eri tahti­in. Joku sanoi, että oikeas­t­aan pitäisi vain pois­taa vam­mais­palvelu­laista rajoi­tus, ettei laki koske ikään­tymis­es­tä aiheutu­vaa vajaakun­toisu­ut­ta. Kuulen jo vasta­lauseet korvis­sani: Van­hu­us ei ole vam­ma!” ”Vam­maiset eivät ole mitään dementikkoja!” 

Nor­mi­tus vie aina tehot­to­muu­teen. Jos jotain pitäisi nor­mit­taa, nor­mitet­takoon kuin­ka paljon kun­nan on van­hus­palvelui­hin käytet­tävä. Sekin on teho­ton­ta, mut­ta vähem­män teho­ton­ta kuin jäykät nor­mit. Rahan käytössä saisi edes käyt­tää järkeä. 

Laki­in ei oikein voi kir­joit­taa, että ihmis­ten tulisi käyt­täy­tyä sivistyneesti ja inhimil­lis­es­ti, vaik­ka juuri tästä on kyse.
Pahim­mil­laan van­hus­palvelu­la­ki, ikäla­ki, vain ulkois­taa huolen­pidon ikäih­mi­sistä kokon­aan yhteiskun­nalle, mut­ta ei paran­na itse van­hus­ten ase­maa. Käytän­tömme vain etään­ty­isi niistä muista maista, jois­sa van­hus­ten ase­ma on parem­pi. Se olisikin siis omais­ten vapau­tus­la­ki. Tätä voi tietysti pitää myös hyvänä asiana, mut­ta ainakin se tulisi kalliiksi. 

Jos omaishoidon tukea kehitetään, se voi houkutel­la joitakin eläkeikää läh­estyviä jäämään koti­in hoita­maan isään­sä tai äitiään. Nythän vuorot­telu­va­paa­ta käytetään paljon tähän. Euromääräi­nen kor­vaus toimii kansan­taloudel­lis­es­ti ja yksilö­ta­sol­la oikein. Se houkut­telee pois töelämästä niitä, joi­ta ei siel­lä kovasti tarvi­ta (pieni palk­ka) ja/tai niitä jot­ka viihtyvät työssään huonos­ti. Van­huk­sen hoito laitok­ses­sa mak­saa 4000 euroa kuus­sa, joten ei ole kansan­taloudel­lis­es­ti huono vai­h­toe­hto, että 1500 euroa kuus­sa ansait­se­va jää pois töistä van­hempiaan hoita­maan. Sen sijaan ei olisi hyvä, että sydänkirur­gi jät­täisi työn­sä van­huk­sien­sa vuoksi. 

54 vastausta artikkeliin “Onko ikälaki hyvä uudistus?”

  1. Mis­sähän niitä yksinäisyy­teen vajon­nei­ta van­huk­sia näkee? 

    Kun itse tarkaste­len niin lähipi­ir­iäni kuin muitakin eläkeikään ehtineitä, niin touhua ja elämäniloa näyt­tää ole­van huo­mat­tavasti enem­män kuin kon­saan työssäkäyvil­lä. Van­huk­set matkustel­e­vat nyt kun eivät sil­loin aikanaan ehti­neet tai ei ollut varaa. Heil­lä on har­ras­tuk­sia, he lait­ta­vat piho­ja, mar­jas­ta­vat, sien­estävät jne.

    Vira­nomaset ja etenkin (vasemmisto)poliitikkot ovat omia tarkoi­tus­per­iään varten luoneet tuon mieliku­van sairaista ja apaat­ti­sista suo­ma­lais­van­huk­sista. Onhan toki heitäkin, mut­ta se suuri enem­mistö on ihan reipas­ta ja akti­ivista porukkaa.

    Ei van­huk­set itse havit­tele laitoshoitoa, sitä aja­vat nämä “sosi­aal­i­tan­tat” jot­ka kuvit­tel­e­vat vira­nomais­ten tietävän parem­min miten van­huk­sia tulee hoitaa kuin van­hus­ten itsen­sä, ja ovat mm. täl­lä lail­la ulkois­ta­mas­sa myös van­hus­ten ajat­telun yhteiskunnalle.

  2. Suomes­sa van­huk­set sysätään yhteiskun­nan ulkop­uolelle jo melko nuo­ri­na, oliko se 65 tai sin­nepäin. Demen­toi­tu­mista var­maan lykkäisi, jos itse kukin voisi osal­lis­tua työ- ja muuhun yhteiskun­nal­liseen elämään kun­ton­sa mukaan ilman ikära­jo­ja. Nyt eläkeiän saavutet­tuaan kaik­ki por­tit nor­maali­in elämään sulkeu­tu­vat ja pitää kek­siä jotakin eläkeläiselle “sopi­vaa” näennäispuuhastelua.

  3. Vois myös olla kätevää, jos jol­lain tapaa saatais hyväkun­toset eläk­keel­lä ole­vat van­huk­set jeesaa­maan huonom­pikun­tosia van­huk­sia. Eläkeläisil­lä on var­maan monil­la suht paljon ylimäärästä aikaa, jos­ta ne vois ehkä mielel­läänkin käyt­tää osan ole­mal­la hyödyks muille. 

    Tule­vaisu­udessa eläkeläiset osaa myös käyt­tää net­tiä, jon­ka luulis vähen­tävän jonkin ver­ran yksinäisyysongelmia.

  4. Vam­mais­palvelu­la­ki pitänee nimetä vajaakuntoisuuspalvelulaiksi.

    Se että sydänkirur­gi jät­tää työn­sä van­huk­sien­sa vuok­si on peri­aat­teessa hyvä asia. Ei ehkä paras yhteisku­nan työn­jaon opti­maal­isu­u­den kannal­ta, mut­ta ehkä opti­maa­li­nen sydänkirurgille ja ehkä hyvinkin tärkeä hänen vanhuksilleen.

    Jos van­huk­sen hoito laitok­ses­sa mak­saa 4000 euroa kuus­sa, myös omaishoita­jalle voisi mak­saa suun­nilleen 4000 euroa kuus­sa. Sama hin­ta, van­huk­sen kannal­ta jälkim­mäi­nen vai­h­toe­hto on useim­miten (ei toki aivan aina) parempi.

  5. “Van­huk­sen hoito laitok­ses­sa mak­saa 4000 euroa kuus­sa, joten ei ole kansan­taloudel­lis­es­ti huono vai­h­toe­hto, että 1500 euroa kuus­sa ansait­se­va jää pois töistä van­hempiaan hoita­maan. Sen sijaan ei olisi hyvä, että sydänkirur­gi jät­täisi tyhön­sä van­huk­sien­sa vuoksi.”

    Jos yksi henkilö jää hoita­maan yhtä van­hus­ta koti­in, se tulee kalli­im­mak­si kuin laitoshoito, kos­ka menetetään tämän työ­panos. Laitoshoi­dos­sa on yhtä hoita­jaa varten usei­ta van­huk­sia. En pääse laskuis­sani mitenkään siihen, että esim 1650€ tien­aa­van lähi­hoita­jan kan­nat­tasi kansan­taloudel­lis­es­ti hoitaa poti­las kotona. Olitko­han Osmo uno­htanut työ­panok­ses­ta tule­van hyö­dyn tai laitoshoita­jien mak­samat veroeurot.

  6. Minä mielel­läni käyt­täisin ylimääräistä aikaani van­hus­ten kanssa esim. shakin pelu­useen. En vain tiedä miten asi­aa tulisi läh­estyä: voiko van­hainkoti­in kävel­lä sisään ja läh­estyä ihmisiä suo­raan, vai meneekö se jonkun byrokra­t­ian kautta? 

    Nk. kum­mi­van­husjär­jestelmä toimisi tasan var­masti Suomes­sa. Meil­lä on niin paljon ihmisiä jot­ka voisi­vat (ja halu­aisi­vat) men­nä aikansa kuluk­si seu­rustele­maan van­hempi­en ihmis­ten kanssa. Täl­lä het­kel­lä lähin kohtaus­piste on lähiöbaari keskel­lä päivää, ja se nyt ei mon­es­takaan syys­tä ole se paras mah­dolli­nen paikka.

  7. Maaseudul­la­han tuo malli on toimin­ut iät ja ajat, mon­ta sukupolvea mah­tuu samaan asumustopiiriin.
    Ongel­ma on kaupun­git ja varsinkin pk seu­tu jos­sa on mielet­tömät asun­to­jen hin­nat ja ahtaus .

    Van­hus­ten koti­hoito toki tuo sen ikku­nan mamu­jen har­maanseen työl­listymiseen, kuten mm Ital­ias­sa on käynyt. Liekö se kenenkään etu ja toive?

  8. “Mis­sähän niitä yksinäisyy­teen vajon­nei­ta van­huk­sia näkee? ”

    No ei kai heitä näe jos he ovat neljän seinän sisäl­lä 24/7. Muutenkin teikäläisen lähipi­iris­sä näyt­tää ole­van vain akti­ivisia, hyväkun­toisia ja ‑tuloisia eläkeläisiä.

  9. > Kun itse tarkaste­len niin lähipi­ir­iäni kuin
    > muitakin eläkeikään ehtineitä, niin touhua ja
    > elämäniloa näyt­tää ole­van huo­mat­tavasti enemmän
    > kuin kon­saan työssäkäyvillä.

    Laitok­ses­sa apaat­tise­na istu­va tai makaa­va van­hus on yleen­sä ehtinyt olla aika kauankin eloisa eläkeläi­nen. Sit­ten ter­veys on pet­tänyt ja laitos kutsunut. 

    Viimeiset vuo­den ovat nykyään ihmiselle kovin raskai­ta, kos­ka lääketiede pitää ihmiset hie­man turhankin pitkään elossa.

  10. Noista geeneistä. Asi­a­han kor­jaan­tuu geen­in­vai­h­dol­la. Käsit­tääk­seni pro­jek­ti sijait­see bio­medicumis­sa. Menossa
    on men­toroin­ti­vai­he parkki­in­tunei­den busines-enkeleiden
    siiv­el­lä ‑ja taa­tu­in tuloksin. Odotel­lessani 120v. ‑geeniä
    + kauniina(=haluttavana) ‑geeniä, tyy­dyn kasvuhor­monei­hin, NHL-ura!

    Mitä nyt tuo­hon D‑vitamiiniin tulee,niin oma krop­pani tuotti
    kri­teer­it täyt­tämätön­tä ja siis purkille minäkin.
    Kiitos vil­li-ihmisen , sen Aadami­naikuisen, kuristamisesta
    sivistyneek­si aineen­vai­h­dun­tayk­sikök­si ‑pot­ta / pulpetti
    ‑istu­jak­si, älyämme netit­tää ruok­ien tuote­selostuk­sia, tur­vatiedet­tä. Ja tun­tea mikrobööle­jä, ihmisarvokkuutta.

    Mikko Pukki­nen joka viikol­la uuti­sis­sa malt­tiloi liksa-asioita,
    uud­is­taa päivät arkisem­mat hoivakoti osakey­htiöi­den uus­pe­rus­tan­taa (vai­he 1.) ja sit­ten niiden yhdis­tämistä (vai­he 2).
    Lop­ul­ta ne annetaan ulko­maisen toim­i­jan kuten IK tai Bridge­point käsi­in (vaihe3). Kasvua TerveystaloMehiläiselle
    ‑HUS Pri­vat on on jo toteutusputkessa. 

    Äiti Ter­es­sako se oli toimit­ta­mas­sa nun­ni­aan vanhustenapuihin
    Suomeen kun näitä kidute­taan ! Lisäisin vain yhdenvertais
    ‑hyv­in­voin­ti­val­tion äänestäjänä että kyl­lä nuorempiakin.
    Mut­ta siihen tur­tuu jatkok­oulu­tus-elinkauti­sopis­ton yliasteilla.
    Kat­so vaik­ka johtokun­nan lev­ol­lisu­ut­ta! — ja usko mitä Sinulle
    parhaak­sesi koko ajan vim­ma­tusti aiotaan.
    Juk­ka Sjöstedt

  11. Vam­mais­palvelu­lain nojal­la vam­mainen voi saa­da koti­in­sa henkilöko­htaisen avus­ta­jan, joka ulkoilut­taa koiran, käy kau­pas­sa ja siivoaa. Mut­ta taval­lisen van­huk­sen kun­nalli­nen koti­palveli­ja ei tuol­laisia palvelu­ja saa tehdä, vaik­ka van­huk­sen kun­to vas­taisi täysin vam­maisen kuntoa.

    Käytän­nössä en kuitenkaan pidä tarpeel­lise­na, että vam­mais­ten palvelu­ja ryhdyt­täisi­in tar­joa­maan myös taval­lisille van­huk­sille. Ongel­ma ei ole siinä, vaan pikem­minkin siinä, että useis­sa tapauk­sis­sa koti­palveli­jal­la tai laitoshoita­jal­la pitäisi olla hiukan enem­män aikaa van­huk­selle ja hie­man parem­pi palvelu­asenne, jot­ta asialli­nen ja inhimilli­nen palvelu pystytään antamaan.

    Mielestäni tarvi­taan tehokas laatukon­trol­li ja tehokkaat väli­neet tarvit­taes­sa puut­tua kun­tien heikko­ta­soiseen palveluun.

    Tehokas laatukon­trol­li ei syn­ny yksi­no­maan van­hus­palvelu­lain normeil­la. Laatukon­trol­li pitää käytän­nössä jär­jestää työn­tek­i­jöi­den, omais­ten, kun­nan sys­teemien ja ulkop­uolis­ten valvo­jien kaut­ta. Siitä syn­tyy hie­man lisäkus­tan­nuk­sia, mut­ta sil­lä tilanne voidaan korjata.

  12. “Kun itse tarkaste­len niin lähipi­ir­iäni kuin muitakin eläkeikään ehtineitä, niin touhua ja elämäniloa näyt­tää ole­van huo­mat­tavasti enem­män kuin kon­saan työssäkäyvillä. ”

    Kat­se­let liian nuoria.Kun ihmiset ovat 80–90-vuotiata niin kaver­it ja ikäise suk­su­laiset ovat harvassa.
    Kulu­mis­takin on jo niin paljon, että nor­maali itsenäi­nen kulkem­i­nen ei enää käy, vaik­ka halua olisi.Väsy voi iskeä mis­sä vain

  13. “Suomes­sa van­huk­set sysätään yhteiskun­nan ulkop­uolelle jo melko nuo­ri­na, oliko se 65 tai sinnepäin.”

    Nykyään ihmi­nen luokitel­laan van­huk­sek­si jo 50+ vuo­ti­aana ja hän­tä ale­taan savus­taa ulos työelämästä.

    Hyvä esimerk­ki oli SDP:n kan­ta ikään­tyneisi­in. Kysyin use­al­ta kansane­dus­ta­jae­hdokkaal­ta vaalien alla mitä SDP:llä on tar­jot­ta­vana n 60-vuo­ti­aalle työt­tömälle. Sain SDP:n van­hus­poli­it­tisen jar­gonin, jos­sa puhut­ti­in lähin­nä laitos ‑ja saattohoidosta !!

    Eli meil­lä poli­ti­ikan huip­ul­la pide­tään +50-vuo­ti­as­ta ruumisarkkukamana

    Kun pyysin tarken­nuk­sia niin Ilk­ka Taipale lähet­ti alko­ho­lion­gel­mas­ta selviämisen oppaan !!!

    Enpä usko, että ikään­tymistä mitenkään vakavasti ote­taan poli­ti­ikan huipulla.

    Näil­lä jutu­il­la on hyvä hauskut­taa vieraita

  14. Todel­lakin hyväkun­toiset eläkeläiset voisi­vat hyvinkin jeesa­ta lähel­lä asu­via huonokun­toisem­pia van­huk­sia vaikka­pa tekemäl­lä osa-aikaista työtä kun­nan palkkalistoilla. 

    Mut­ta työelämän pelisään­nöt on tehty jär­jet­tömän jäykik­si ja nykyi­nen ajat­te­lu­ta­pa on väärä.

    Jos nyky­isin havaitaan jokin ongel­ma palveluis­sa halu­taan asia kor­ja­ta heti vaa­ti­mal­la työn­tek­i­jöiltä lisää pätevyyt­tä ja lisää koulu­tus­ta. Näin sul­je­taan pois esimerkik­si taval­lis­ten naa­purei­den käyt­tämisen palvelu­jen tarjoamiseen. 

    Ajat­te­lu­ta­paa pitäisi muut­taa. Tietenkin tarvi­taan myös ammat­ti­taitoista henkilökun­taa. Mut­ta mon­et palve­lut voitaisi­in silti toteut­taa osit­tain taval­lis­ten ihmis­ten toimes­ta. Kysymys on järkevästä työn­jaos­ta ja valvontasysteemistä.

    Pien­ten siir­tymäaiko­jen vuok­si lähel­lä asu­val­la eläk­keel­lä ole­val­la naa­puril­la olisi enem­män aikaa van­huk­sen koti­palvelu­un kuin tavanomaisel­la kun­nan työn­tek­i­jäl­lä. Eikä tarvit­taisi mitään työn­tek­i­jöi­den tauko­tu­pia. Saataisi­in pienem­mäl­lä rahal­la aikaisek­si parem­paa palvelua. 

    Ei esimerkik­si van­huk­sen lait­ta­mi­nen iltaisin nukku­maan vaa­di mitään ihmeel­listä koulu­tus­ta. Kun­nal­liset koti­palveli­jat tekevät sen usein viiden min­uutin pikakäyn­nil­lä, jol­loin siir­tymi­nen asi­akkaal­ta toiselle saat­taa viedä 10 min­u­ut­tia. Lähel­lä asu­va eläkeläistyön­tek­i­jä voisi teh­da saman pienem­mäl­lä kiireellä.

    Eläkeläis­naa­puri voisi esimerkik­si käy­dä van­huk­sen luona kak­si ker­taa päivässä ja kun­nan ammat­ti­taitoinen vak­i­tu­inen koti­palveli­ja ker­ran, koti­sairaan­hoita­ja puolestaan ker­ran kahdessa viikossa.

    Jos emme muu­ta palvelu­jen tuot­tamisen tapaa, meiltä saat­taa lop­pua ammat­ti­taitoiset van­huk­sia palvel­e­vat henkilöt.

  15. Eikä se van­hus­ten­huolto ole kovin hel­posti raken­net­tavis­sa ikään­tynei­den las­ten varaan

    Min­ul­lakin on yli 80-vuo­ti­aat van­hem­mat Lapissa.
    Mut­ta kotona Helsingis­sä on vielä kak­si las­ta ja hekin vaa­ti­vat päivit­täistä huoltoa.

    Ja jot­ta tilanne ei olisi yksinker­tainen niin van­hin lap­si on omil­laan ja hänel­lä kak­si las­ta, joiden hoi­dos­sa aut­te­len myös, nytkin 2,5 vuo­tias pyörii jaloissa

    Ja työt­tömänä työkkäri hol­hoaa yhdestä suun­nas­ta ja sanelee aikatauluja

    Kun eläkeikäni on 65-vuot­ta niin olen vielä viisi vuot­ta kyykytettävänä

    Eikä tuo matkailu Hki-Oulu-Rovanie­mi mitenkään hal­paa ole, joten ei sitä tehdä Osmon suun­nit­telemil­la pikkualmuilla 

    Eli kun nykyään lap­sia tehdään yhä van­hemp­ina niin tilanne on täl­lainen monella

  16. jrn
    Minä mielel­läni käyt­täisin ylimääräistä aikaani van­hus­ten kanssa esim. shakin pelu­useen. En vain tiedä miten asi­aa tulisi läh­estyä: voiko van­hainkoti­in kävel­lä sisään ja läh­estyä ihmisiä suo­raan, vai meneekö se jonkun byrokra­t­ian kautta?
    No eiköhän sinne voi kävel­lä ihan sisään. Tai (Helsingis­sä) vira­nomais­ten kaut­ta saa tieto osoit­teesta http://www.hel.fi/hki/sosv/fi/vapaaehtoistoiminta

  17. jrn:

    Minä mielel­läni käyt­täisin ylimääräistä aikaani van­hus­ten kanssa esim. shakin pelu­useen. En vain tiedä miten asi­aa tulisi läh­estyä: voiko van­hainkoti­in kävel­lä sisään ja läh­estyä ihmisiä suo­raan, vai meneekö se jonkun byrokra­t­ian kautta? 

    No eiköhän sinne voi kävel­lä ihan sisään. Tai (Helsingis­sä) vira­nomais­ten kaut­ta saa tieto osoit­teesta http://www.hel.fi/hki/sosv/fi/vapaaehtoistoiminta

  18. Juk­ka Sjöstedt:
    Noista geeneistä. Asi­a­han kor­jaan­tuu geen­in­vai­h­dol­la. Käsit­tääk­seni pro­jek­ti sijait­see bio­medicumis­sa. Menossa
    on men­toroin­ti­vai­he parkki­in­tunei­den busines-enkeleiden
    siiv­el­lä ‑ja taa­tu­in tuloksin. Odotel­lessani 120v. ‑geeniä
    + kauniina(=haluttavana) ‑geeniä, tyy­dyn kasvuhor­monei­hin, NHL-ura!

    Voisitko ker­toa vähän tarkem­min, mitä ihmettä tarkoi­tat täl­lä Bio­medicumis­sa käyn­nis­sä ole­val­la geeninvaihtoprojektilla?

  19. Van­hus tarkoit­taa tässä var­maan laitoshoitoon pää­tynyt­tä. Muil­la van­huk­sil­la­han menee niin lujaa kuin Suomes­sa nyt voi men­nä. Yksi ero on sak­salaiskom­mentin mukaan, että Suomes­sa ei laitok­sis­sa saa tar­jo­ta alko­ho­lia. Niistä puut­tuvat ravintolatkin. 

    Suomes­sa­han ei muutenkaan ymmär­retä rav­in­toloiden merk­i­tys­tä elämän­laadun paran­ta­ji­na. Muual­la lapset ja las­ten­lapset viet­tävät van­hus­ten kanssa aikaa nimeno­maan rav­in­tolois­sa. Syödään, juo­daan pelataan, jutel­laan, istu­taan iltaa.

    Suomes­sa taas rav­in­to­laruo­ka mak­saa sikana ja kaupun­git kaavoite­taan niin hajanais­es­ti, että vain kaikkein hyvä­tu­loisem­pi­en tai muuten rikkaiden alueille syn­tyy riit­tävästi kysyn­tää säädyl­lisille seurusteluravintoloille. 

    On kuin Suomes­sa tahal­laan tah­dot­taisi­in viedä ne viimeisetkin arkipäivän ilot kansalaisil­ta, siis niiltä, joiden kuukausi­palk­ka ei ole kansane­dus­ta­jan tasoa, jot­ka asu­vat kor­peen raken­netus­sa lähiössä tai liian matalis­sa ker­rostalois­sa keskus­tois­sa ja joutu­vat mak­samaan taksin­sa itse. Siis myös vanhuksilta.

    No, onnek­si meil­lä sen­tään puolestaan on kaamos, lumimyrskyt ja synkkä met­sä, joi­ta sivistyskan­so­jen jäsenet meiltä kadehtivat.

  20. “Vam­mais­palvelu­lain nojal­la vam­mainen voi saa­da koti­in­sa henkilöko­htaisen avus­ta­jan, joka ulkoilut­taa koiran, käy kau­pas­sa ja siivoaa. Mut­ta taval­lisen van­huk­sen kun­nalli­nen koti­palveli­ja ei tuol­laisia palvelu­ja saa tehdä, vaik­ka van­huk­sen kun­to vas­taisi täysin vam­maisen kuntoa.”

    Näin on, van­huk­sel­la ei ole vam­mais­lain mukaiseen avus­tuk­seen kuin aivan ääri­ra­joil­la esim äiti­ni liki 100 vuo­tia täti­ni asui yksin keskel­lä ei mitään Lapis­sa. Hän ei päässyt hoito­laitok­seen, mut­ta kun­to ei riit­tänyt edes ulkoiluun.
    Kun­ta kus­tan­si kak­si ker­taa viikos­sa avus­ta­jan , joka pesi mum­mon paljus­sa ja tyh­jen­si likasan­got, talos­sa kun ei ollut viemäriä, vesi sen­tään tuli.

    Lapset oli­vat jo kuolleet ja Ruot­si­in men­neinä eivät lapsen­lapset enää pitäneet yhteyt­tä Suomeen

    Tutu­il­la ei ollut enää ajokorttia,joten mum­mo oli aivan yksin lop­un aikaa

    Täl­laista on van­hus­ten “hoito” 2010, onnek­si kuole­ma kor­jasi keväällä

  21. Minä odot­te­len toiveikkaana vanhusten/senioreiden yhteisöa­suan­to­ja, jos­sa voisin voimieni (nyt niitä vielä on) mukaan aut­taa mui­ta ja myöhem­min saa­da tarvites­sani apuia muil­ta. Ja jos­sa on hyvät edel­ly­tyk­set tava­ta mui­ta, niin ettei yksinäisyys yllätä. En edel­lytä sen ole­van yhteiskun­nan raken­nu­ta­ma laitos, olen valmis käyt­tämään siihen nykyisen mökki­ni arvon (esim asum­isoikeusasun­to voisi olla hyvä mahdollisuus.)
    Nythän laitok­si­in ei pääse, ennenkuin on niin huonos­sa kun­nos­sa, ettei yksinään pär­jää. Eikä isois­sa kaupungeis­sa kai silloinkaan.
    Usein par­jat­tu laitos voi olla van­huk­selle paljon mukavampi ja tur­val­lisem­pi kuin oma koti, jos­ta ei itse pääse ulos ja jos­sa piipah­taa hoita­ja pari ‑kolme ker­taa päivässä. Ongel­mallisia ovat tehostet­tu palvelu­a­sum­i­nen, jos­sa viral­lis­es­ti van­hus asuu omas­sa kodis­saan ja elää itsenäis­es­ti, vaik­ka ei ehkä enää siihen käytän­nössä kykene. Kuitenkaan hänestä ei huole­hdi­ta saman­lais­es­ti kuin varsi­naises­sa laitok­ses­sa. Ellei ole omaisia apuna tai ystäväl­listä ja huole­hti­vaa henkilökun­taa (sitä kyl­lä var­maan suurin osa van­hus­ten hoita­jista on), tilanne voi olla han­kala, kun kukaan ei huole­h­di esim. lääk­i­tyk­sen seu­raamis­es­ta ja tarpeel­li­sista muutoksista.
    Kun ussein puhutaan siitä, että van­huk­sen pitäisi saa­da asua mah­dol­lisim­man pitkään omas­sa kodis­sa, pitäisi olla myös sel­l­aisia kote­ja, jois­sa on hyvä olla vaik­ka elämän lop­pu­un asti. Olisiko ARA:lla tekemistä?

  22. Osmo, ei saa sanoa ääneen, että liial­liset sosi­aali­palvelumme ovat vahingik­si ihmisille. 😉 Jokuhan voisi vetää johtopäätök­sen, että bud­jet­tileikkauk­set on tehtävä suurim­paan kuluerään, sosi­aali- ja ter­veyspalvelui­hin (70% yhteiskun­nan menoista).

  23. Van­hus­ten otta­mi­nen vam­mais­palvelu­lain piiri­in kuu­lostaa hyvältä ja yksinker­taiselta ajatukselta.
    Pakko­hoitoa­han ei mis­sään tarkoite­ta, reip­paat ja akti­iviset van­huk­set saakoot touhuta entiseen tapaan, niin kauan kuin pystyvät.

  24. tun­nen usei­ta suo­ma­laisia, jot­ka ovat muut­ta­neet nuo­ri­na maail­malle ja tekevät duu­nia ja katso­vat eteen­päin vaik­ka ovat jo yli seit­semänkymp­pisiä. Bisnes on veris­sä. Ker­ran kysyin yhdeltä täl­laiselta että mil­lonkas ajat­telit jäädä eläk­keelle ja hän vas­tasi että ”ja ryyp­päisin itseni hau­taan? Ei kiitos minä painan duu­nia mieluummin”.

    Suomes­sa ale­taan valmis­tau­tu­maan hau­taan jo viiskymppisinä.

  25. Eläkeläis­naa­puri voisi esimerkik­si käy­dä van­huk­sen luona kak­si ker­taa päivässä ja kun­nan ammat­ti­taitoinen vak­i­tu­inen koti­palveli­ja ker­ran, koti­sairaan­hoita­ja puolestaan ker­ran kahdessa viikossa. 

    Tiedän täl­laisen tapauk­sen, mis­sä naa­puri­a­pua hyväk­sikäytetään kor­vauk­set­ta. En usko, että on mitenkään ain­oa tapaus laji­aan, vaan aika paljon on täl­laisen epävi­ral­lisen avun varas­sa. Jos hom­ma viral­lis­tet­taisi­in, niin sit­ten­hän sitä pitäisi var­maan jotain maksaakin.

  26. Suomes­sa taas rav­in­to­laruo­ka mak­saa sikana ja kaupun­git kaavoite­taan niin hajanaisesti

    Suo­ma­lainen rav­in­to­laruo­ka on itseasi­as­sa erit­täin kil­pailukyky­istä hinnal­taan ja laadul­taan. Koke­mus­ta on viimeisen vuo­den ajal­ta use­ast­akin Välimeren maas­ta. Saman vitosen tai kympin se perus­ruo­ka siel­lä kes­ki-Euroopas­sakin yleen­sä maksaa.

    Suomes­sa saa hyvän lounaan 6–8 eurol­la, keit­tolounaan jopa 3 eurolla.

    Aika paljon nois­sa kahvilois­sa ja louna­s­paikois­sa näkyy eläkeläisiä päivisin. Työväenopis­ton har­rasteryh­mät ovat täyn­nä eläkeläisiä, on eläkeläis­ten päivä­tansse­ja, hienoil­la kun­tok­lubeil­la on päivisin eläkeläis­ten ryh­miä yms. tun­tuu että jos vain kiin­nos­taa niin eläkeläisille löy­tyy ainakin kaupungeista läh­es jatku­vasti kaikkea aktiviteettia.

  27. Muis­te­taan nyt vain se jokapäiväi­nen uskon­tun­nus­tuk­semme hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nalle, joka hoitaa van­huk­set ja lapset tehokkaasti ammat­ti­taitois­es­ti koulute­tul­la työvoimal­la siis­teis­sä ja steri­ileis­sä laitok­sis­sa. Kiitok­set yhteiskun­nalle joka vapaut­taa mei­dät työtätekevät näistä raskaista velvollisuuksista.

  28. Liian van­ha: “Nykyään ihmi­nen luokitel­laan van­huk­sek­si jo 50+ vuo­ti­aana ja hän­tä ale­taan savus­taa ulos työelämästä.”

    Tässä on paljon perää ja se riip­puu ennen kaikkea siitä, että ikään­tyneille työn­tek­i­jöille pitää usein mak­saa paljon enem­män samas­ta työ­suorituk­ses­ta kuin nuorem­mille työntekijöille.

    Useim­mis­sa tämän päivän töis­sä suori­tus­ta­son keskimääräi­nen huip­pu on jos­sain 50 vuo­den tietämis­sä, jois­sain hom­mis­sa selvästi alle, toi­sis­sa taas vähän yli. Ihmis­ten väli­nen vai­htelu on tietysti suur­ta, mut­ta keskimäärin se menee jotenkin noin. Useim­mis­sa töis­sä palkkaus taas ei perus­tu suo­raan henkilöko­htaiseen suorituk­seen vaan jatkuu 50 ikävuo­den jäl­keen samal­la tai jopa korkeam­mal­la tasol­la, vaik­ka tuot­tavu­us alkaa keskimäärin vähitellen alen­tua. Näin keskimääräi­nen kuilu suorituk­sen ja palkkakus­tan­nusten välil­lä kas­vaa. Pieni osa 50-vuo­ti­aista, huo­mat­ta­va vähem­mistö 55-vuo­ti­aista, ehkä jo enem­mistö 60-vuo­ti­aista ja val­taen­em­mistö 65 vuot­ta täyt­täneistä tuot­taa työ­nan­ta­jalleen tap­pi­o­ta — ei sik­si, etteikö hei­dän työl­lään olisi arvoa vaan sik­si, ettei suori­tus vas­taa enää kustannuksia.

    Jos organ­isaa­tion johdol­la on ylipäätään mitään kep­piä tai porkkanaa toimia kan­nat­tavasti tai saa­da tuo­tok­sia aikaan kohtu­ullisin kus­tan­nuksin, sille syn­tyy tarve saa­da ikään­tyneet eläk­keelle. Ja jos organ­isaaa­tios­sa porkkanaa tai kep­piä on tar­jol­la myös muulle henkilökun­nalle organ­isaa­tion tavoit­tei­den saavut­tamisen tai kus­tan­nusten jah­taamisen perus­teel­la, myös työ­tover­it voivat hyö­tyä siitä, jos saa­vat ikään­tyneet ripus­ta­maan han­skat naulaan.

    Ja jos taas suori­tus­ta­soltaan heiken­tyneitä ikään­tyneitä ei taval­la tai toisel­la saa­da ulos, se voidaan työ­paikalla tulki­ta työ­moraalia heiken­täväk­si viestik­si siitä, ettei kus­tan­nusten pitämis­es­tä kuris­sa ja suori­tus­ta­sos­ta ylipäätään välitetä tääl­lä. Se on vaar­alli­nen viesti, jon­ka lähet­tämistä esimiehet yleen­sä halu­a­vat varoa.

    Eri taso­jen esimiehet niin yksi­tyisel­la kuin julkisel­lakin puolel­la ovat siis usein puun ja kuoren välis­sä. Laki kieltää ikäsyr­jin­nän mut­ta paine ikään­tynei­den saat­tamiseen työelämästä ulos voi olla kova, usein sekä ylhäältä että alhaalta.

    Fik­su ratkaisu tähän olisi tietysti se, että alen­netaan ikään­tynei­den kus­tan­nuk­sia työ­nan­ta­jalle niin että ikään­tyneetkin ovat työy­hteisöilleen kan­nat­tavia ja halut­tavia työn­tek­i­jöitä. Tähän voidaan päästä monin eri tavoin, esimerkik­si alen­ta­mal­la työ­nan­ta­jan sosi­aal­i­tur­va­mak­su­ja ikään­tynei­den osalta, joskaan tämä yksin ei kovin pitkälle auta.

    Japanis­sa on tai ainakin oli kuulem­ma tapana, että eläkeikä oli ver­rat­en alhainen ja sen jäl­keen val­taosa ihmi­sistä täy­den­si vaa­ti­mat­to­mia eläkkeitä jatka­mal­la työtä eri sopimuk­sel­la, saman tai eri työ­nan­ta­jan palveluk­ses­sa, alem­mal­la pal­ka­lla ja yleen­sä helpom­mis­sa hom­mis­sa. Tämä kuu­lostaa fik­sum­mal­ta kuin se suo­ma­lainen ratkaisu, jos­sa osa ikään­tyneistä painaa viimeis­inä vuosi­naan ham­paat irvessä ollak­seen suuren palkkansa arvoinen samal­la kun esimiehet ja joskus työ­tover­itkin miet­tivät keino­ja kalli­ik­si käyvien ikään­tynei­den tyrkkäämisek­si eläkkeelle.

    Hal­li­tush­er­roik­si alle kuusikymp­pis­inä ryhtyvät yri­tysjo­hta­jat ovat muuten Suomes­sakin täl­laisen japani­laistyyp­pisen jär­jeste­lyn piiris­sä eli vai­h­ta­vat työu­ransa lop­pu­vu­osi­na helpom­pi­in hom­mi­in ja alem­mille lik­soille. Voisiko siitä ottaa laa­jem­minkin oppia?

  29. Ter­veys- ja sosi­aal­i­toimes­sakin pätee kak­si lakia: 1. Tie hel­vetti­in on kivet­ty hyvil­lä aikeil­la. 2. Laatu ja määrä ovat aina kään­täen ver­ran­nol­lisia. Ter­veyt­tä hoidet­ti­in Suomes­sa pitkään rak­en­ta­mal­la seiniä. Nykyään pitää lisäk­si pystyt­tää juridi­ik­ka ja it. Onnel­lise­na enti­saikana sielua hoiti kirkko ja ruumista kyläy­hteisö. Nykyään tiedosta­va kulut­ta­ja luovut­taa autono­mi­ansa lääkärille, juris­tille, ekonomille tai naa­makir­jalle, kun ne osaa­vat markki­noi­da itseään vielä parem­min kuin enti­nen papis­to. Kaikkien tavoit­teena on, että lyp­sävä lehmä eläisi pitkään — laadus­ta ei ole niin väliä. Val­tio koulut­taa lisää lääkäre­itä, sairaan­hoita­jia, ter­vey­den­hoita­jia, lähi­hoita­jia ja tule­vaisu­udessa kai hoi­va-assis­tent­te­jakin julkiselle sek­to­rille, jon­ka noidankierre on selvä: lisää velvoit­tei­ta, vähem­män lik­saa — laadus­ta ei ole niin väliä. Mitä tulee senio­r­i­laista? Paljon porua, vähän villoja.

  30. Se jäi sanomat­ta, että ei mikään laki kykene paran­ta­maan van­hus­ten ase­maa sil­lä ongel­ma on päät­täjien moraali­va­je eli huono hoitokin kel­paa jos se on halpaa

    Toinen ongel­ma on byrokra­tia, työtön ei voi hoitaa omaisi­aan sil­lä sil­loin hän ei ole työ­markki­noiden käytet­tävis­sä ja menet­tää työt­tömyysko­r­vauk­sen ja työt­tömän statuksen

    Kun +50-vuo­ti­a­ta työt­tömiä on 100000 ja he ovat poten­ti­aal­isia omaishoita­jia niin byrokra­tia estää omaishoidon

  31. Ensim­mäi­nen käde­no­jen­nus nykyiseltä hal­li­tuk­selta huonokun­tois­t­en eläkeläis­ten suun­taan olisi osa-aikaisen työn­teon tekem­i­nen kan­nat­tavak­si. Suurin ongel­ma tuli Osmon tek­stis­sä jo esille: muual­la kyetään tekemään osa-aikatyötä, jon­ka ohes­sa hoide­taan niin lapset kuin van­huk­setkin, meil­lä Suomes­sa tosi­aan paine­taan liian pitkää työpäivää. Keveäm­mäl­lä työn­vero­tuk­sel­la tehtäisi­in osa-aikatyöhön siir­tymi­nen kan­nat­tavam­mak­si (täl­lä het­kel­lä suuri osa työikäis­es­tä aikuisväestöstä työsken­telee täyspäiväis­es­ti, kos­ka osa-aikaisen työn palk­ka ei riitä toimeen­tu­loon) ja keven­net­täisi­in sosi­aali- ja ter­veysalan bud­jet­tia kun tarve näi­hin julkises­ti tuotet­tui­hin palvelui­hin vähenisi. Suomes­sa kovin har­va äiti esimerkik­si siir­tyy äitiys- ja van­hempaiva­paal­ta osa-aikatyöhön, vaan per­heen­lisäyk­sen jäl­keen palataan samaan täyspäiväiseen työryt­mi­in kuin ennen lapsen saamista, ja lap­sia hoide­taan yhtä pitkä päivä kun­nal­lises­sa päivähoi­dos­sa. Suurten ikälu­okkien van­hetes­sa myös hoidon tarve tulee räjähtämään käsi­in ja pelkästään julk­isin voimin tätä tarvet­ta ei pystytä täyt­tämään. Tarvi­taankin sekä asen­nemuu­tos­ta että val­ti­ol­lisen tason päätök­sen­tekoa, jot­ta tule­vat van­huk­set (tästä 10–20 vuot­ta ajas­sa eteen­päin) tule­vat pär­jäämään pitem­pään ilman laitoshoitoa ja mui­ta julk­isin varoin tuotet­tu­ja sosiaalipalveluja. 

    Yhdyn aikaisem­pi­en kir­joit­ta­jien kom­ment­tei­hin siitä, että meil­lä Suomes­sa myös suh­taudu­taan van­hempaan väestöön kovin merkil­lis­es­ti. 60+ (saatik­ka 50+!) ikäi­nen ihmi­nen ei automaat­tis­es­ti tarkoi­ta van­hus­ta tai eläkeleläistä, vaan etenkin yrit­täjäpuolel­la on val­tavasti ihmisiä, jot­ka paina­vat töitä vielä 70+ ikäis­inä. Työa­jan jous­toil­la saataisi­in myös palkkatyön­tek­i­jöille lisää työvu­osia, jos ter­veys siihen antaa myöten. Mikään pakko ei tulisi olla eläköi­tyä ilman omaa halua, vaan töis­sä pitäisi saa­da olla niin pitkään kuin tun­tee jak­sa­vansa. Suurten ikälu­okkien eläköi­tymisen myötä työ­markki­noil­ta katoaa myös val­tavasti ns. hil­jaista tietoa, joka tulisi val­jas­taa tule­vien työssäkävi­jä­sukupolvien käyt­töön. Sysäämäl­lä ihmisiä eläk­keelle sen sijaan, että heille kyetään jaka­maan osa-aikaista työtä ei voite­ta mitään, vaan hävitään henkisessä pääo­mas­sa. Eri­no­mainen esimerk­ki tästä oli aikanaan Vihreässä Lan­gas­sa haas­tatel­tu Juha Her­nes­nie­mi (Vihreä Lan­ka 29.10.2010): Juha Her­nes­nie­mi on nyt 63-vuo­tias ja suun­nit­telee leikkaa­vansa vielä kymme­nen vuot­ta, ehkä enemmän.

    ”Ihmi­nen voi lopet­taa uransa seinään ja jät­tää kaik­ki pulaan. Sil­lä lail­la voi tehdä itses­tään kor­vaa­mat­toman. Tai voi siirtää elämä­naikaisen oppin­sa uudelle sukupolvelle.”

  32. jrn kir­joit­ti: “Minä mielel­läni käyt­täisin ylimääräistä aikaani van­hus­ten kanssa esim. shakin pelu­useen. En vain tiedä miten asi­aa tulisi läh­estyä: voiko van­hainkoti­in kävel­lä sisään ja läh­estyä ihmisiä suo­raan, vai meneekö se jonkun byrokra­t­ian kautta? 

    Nk. kum­mi­van­husjär­jestelmä toimisi tasan var­masti Suomes­sa. Meil­lä on niin paljon ihmisiä jot­ka voisi­vat (ja halu­aisi­vat) men­nä aikansa kuluk­si seu­rustele­maan van­hempi­en ihmis­ten kanssa. …”

    Kyl­lähän täl­laista kum­mi­van­hus­toim­intaa on Suomes­sakin ole­mas­sa. Omaan lähipi­iri­i­ni kuu­lu­va henkilö käy ker­ran viikos­sa paikallises­sa van­hainkodis­sa tun­nin tai parin ajan rupat­tele­mas­sa erään yhdek­sänkymp­pisen van­huk­sen kanssa. Ymmärtääk­seni tämä on ollut puolin ja toisin kovin antoisaa. 

    En valitet­tavas­to osaa suo­ral­ta kädeltä ker­toa, mitä kaut­ta tämä järjestyi, mut­ta googlaa­mal­la ja muu­ta­mal­la puhe­lin­soitol­la vaikka­pa niihin van­hainkotei­hin uskoisin asian selviävän. Toiv­otan lämpimästi men­estys­tä, mikäli innos­tut eten­emään asiassa.

  33. TL
    Suo­ma­lainen rav­in­to­laruo­ka on itseasi­as­sa erit­täin kil­pailukyky­istä hinnal­taan ja laadultaan.

    Lounas­rav­in­to­las­sa epäilemät­tä näin, mut­ta ei niis­sä vietetä per­heen kanssa aikaa tai istu­ta iltaa, vaan käy­dään vauhdikkaasti syömässä ja ne ovat auki ain­oas­taan päivällä.

  34. “Sysäämäl­lä ihmisiä eläk­keelle sen sijaan, että heille kyetään jaka­maan osa-aikaista työtä ei voite­ta mitään, vaan hävitään henkisessä pääomassa.”

    Suomes­sa ihmiset sysätään kortis­toon ja sos­sun luukulle, ei eläk­keelle. Varhaiseläk­keet on lopetet­tu, joten käytän­nössä nuo ns “eläke­jär­jeste­lyt” ovat potkimista kortistoon.
    On tietysti hienoa esim Nokian kannal­ta puhua eläke­jär­jeste­ly­istä, mut­ta todel­lisu­udessa ihmiset menevät työkkärin tai sos­sun luukulle

  35. Osa-aikaisu­u­den val­ta­mai­ta ovat Hol­lan­ti, Sak­sa, Iso-Britannia,Tanska, Ruot­si, Itä­val­ta Bel­gia. Hol­lan­nis­sa osa-aikaisten osu­us on jopa 40 % työvoimas­ta, muis­sa n 25 % kah­ta puolta

    Suomes­sa heitä on n 14 % mikä ei ole kuitenkaan kaukana EU-keskiar­vos­ta , n 17 %(Euro­stat)

  36. OS: “Nor­mi­tus vie aina tehottomuuteen”.

    Pierre-Joseph Proud­hon ja Friedrich Hayek oli­si­vat, jos vielä eläi­sivät, var­maankin samaa mieltä. 

    Spon­taani järjestys johtaa kuitenkin yhteiskun­nat yleen­sä vielä suurem­paan tehot­to­muu­teen ja jopa suo­ranaiseen katas­trofikier­teeseen. Esim. USAs­sa pankki­ir­it sai­vat vapaasti laina­ta tyhjä­taskuille rahaa ja raken­nel­la tämän bis­nek­sen ver­hok­si val­taisan pyra­midi­hui­jauk­sen. Täl­lä spon­taanil­la hui­jauk­sel­la ja sen seu­rauk­sil­la on ollut myös maail­man van­hus­ten elämän­laatu­un val­taisat vaiku­tuk­set. Luulen, että se on vetänyt muu­ta­man suo­ma­laisenkin van­huk­sen suut mutrulle. 

    Nor­mi­tus ei liioin ole automaat­tis­es­ti este yhteisöl­lisyy­den toteu­tu­miselle. Normien perustalle raken­net­tu “hyv­in­voin­ti­val­tio on päässyt mod­ernissa maail­mas­sa lähem­mäk­si toimin­nal­lista yhteisöideaalia kuin yksikään yhteisö” (Heik­ki Lehto­nen (1990) Yhteisö. Tam­pere: Vastapaino, s. 255).

  37. Ikävu­osien 60–75 välil­lä suurin osa suo­ma­lai­sista on vielä ihan kohtu­ullisen hyvässä kun­nos­sa ja suo­ri­u­tu­isi työte­htävistä hyvin. Nopei­den päätök­sien ja uuden opet­telun vaa­timuk­set voivat jois­sain töis­sä olla kuitenkin niin kovat, että tuot­tavu­us jää alle palkan, eri­tyis­es­ti kun meil­lä on vähän nihkeä suh­tau­tu­mi­nen siihen, että palkkaa voisi alentaa.

    Tämä johtaa siihen, että kun palkkaa ei voi­da käytän­nössä laskea, niin pitää potkia ulos vaik­ka kepulikonstein. 

    Isäni on eläk­keel­lä, mut­ta tekee töitä edelleen puolipäiväis­es­ti ja iltaisin ja viikon­lop­puisin tekee vas­taavia hom­mia vielä har­ras­tuk­se­naan. Hän jou­tui kyl­läkin jäämään työkyvyt­tömyy­seläk­keelle jo kuusi vuot­ta sit­ten selän pet­tämisen vuok­si. Kun selkä on pul­tat­tu jäykäk­si ja kävelem­i­nen hidas­ta, työ nyt vaan ei ole kovin tuot­tavaa, vaik­ka olisi kuin­ka hyvä siinä. 

    Suomes­sa tarvit­taisi­in jotain tämän kaltaista enem­män. Isois­sa fir­moissa tämä ei onnis­tu ollenkaan, kos­ka yhtäältä työ­nan­ta­jal­la on jäykät pros­es­sit ja toisaal­ta ammat­tili­itot ovat heti raivoa­mas­sa ja pistämässä hom­malle stopin jos joku tekee töitä vähänkään pienem­mäl­lä pal­ka­lla. Pienis­sä per­heyri­tyk­sis­sä voi näin vielä tehdä.

    Koko eläkesys­tee­mis­sä ei kyl­lä minus­ta ole oikein mitään järkeä. Mik­si ter­veen ihmisen eläk­keen pitäisi määräy­tyä yhtään mis­tään muus­ta kuin siitä, mihin hän on itse säästänyt? Vaku­u­tuksin voidaan hoitaa sairaseläk­keet tapauk­sis­sa, jois­sa vam­mau­tuu tms, mut­ta suurin osa sairaseläkkeistä tulee tosi­asi­as­sa bun­routin tms. psyykkisen syyn takia, ja tämä voitaisin vält­tää, jos hel­lit­tämi­nen olisi mahdollista.

  38. Yksinker­tainen keino lisa­ta tyon­tek­i­joi­ta van­hus­palvelui­hin olisi rekry­toi­da hyvakun­toisia elake­laisia seu­ralaisik­si ja ulkoilut­ta­jik­si vanhainkoteihin/kotipalveluun. Nyt taman pitkalti estaa se, etta jos saa elaket­ta ja rin­nal­la tekee palkkaty­ota, palka­s­ta menee jopa 60% veroa. 

    Kaik­ki elakkei­den paalle tien­at­ta­vat palkat voisi­vat olla verot­to­mia, ainakin tiet­tyyn tulo­ra­jaan saak­ka. Niin moni hyvakun­toinen elake­lainen voisi tien­ata osa-aika­tois­sa. Taloudelli­nen toimeli­aisu­us lisaan­ty­isi, elake­lais­ten ostovoima kas­vaisi, mata­la­palkkaisi­in osa-aika­toi­hin saataisi­in lisaa tekijoita. 

    Entas jos elakeikaiset saataisi­in myos lap­sia hoita­maan osa-aikaisi­na per­he­p­aiva­hoita­ji­na? Pienikin palk­ka (vaikka­pa net­tona 700–1000e/kk) olisi var­masti mon­elle ter­ve­tul­lut lisa elak­keen paalle.

  39. Sylt­ty:

    Lounas­rav­in­to­las­sa epäilemät­tä näin, mut­ta ei niis­sä vietetä per­heen kanssa aikaa tai istu­ta iltaa, vaan käy­dään vauhdikkaasti syömässä ja ne ovat auki ain­oas­taan päivällä.

    Usein puhutaan että Suomes­sa ei ole Euroop­palaista kaupunkikult­tuuria, ja käsitän sen niin että Välimeren mais­sa matkailleet kaipaa­vat niitä kaupunkien van­ho­ja käve­lykeskus­to­ja jois­sa on kilo­metri­tolkul­la ulkoil­mar­avin­toloi­ta täyn­nä ihmisiä ja elämää. Se on usein lähin­nä pin­taa mais­sa jois­sa on kym­meniä miljoo­nia asukkaita.

    Ilmas­to ja sijain­ti on toki yksi tek­i­jä. Vielä suurem­pi tek­i­jä tuon “kaupunkikult­tuurin” syn­tymiseen on veronkier­to, säädök­sien kier­to, yrit­tämiseen pakot­ta­va heikko sosi­aal­i­tur­va, hal­patyövoiman saatavu­us ja hal­patyövoimave­toiset puoli-ilmaiset maat­alous­tuot­teet. 3€ tuore tapas ja paikalli­nen vii­ni voi hyvinkin olla afrikkalaisen kalas­ta­maa ja tomaat­ti pimeäl­lä työvoimal­la kasteluviljeltyä.

    Kaupunkien ulkop­uolel­la on Etelä-Euroopas­sa on usein rän­sistynyt­tä, apaat­tisen näköisiä ihmisiä, väsyneen näköisiä van­huk­sia, ker­jäläisiä, Itäblokin tyt­töjä tyrkyl­lä mini­hameis­sa yms. yleiseu­roop­palaista kulttuuria.

    Kyl­lä se yhteisölli­nen per­hekult­tuuri syn­tyy äkkiä Suomeen kun puo­lite­taan eläk­keet ja sosi­aal­ituet. Pieni­palkkainen palve­lu­työkin voi alkaa äkkiä houkut­tele­maan monia työttömiä.

  40. Itse jo 1970-luvul­la inter­railil­la Ruotsin etäläosas­sa huo­masin, että Suo­mi on aika kaukana Kes­ki-Euroopas­ta kuten on myös liki Turun tasoinen maanti­eteelli­nen Tukhol­ma paikaltani katsottuna.

    Mut­ta men­nään nyt sit­ten tääl­lä Suomes­sa kun yritetään olla muka jonkin sortin keskieu­roop­palaisia (Jutan pärstän kuvil­la joka päivä hesarista kat­sot­tuna). Rehni (O Rehn) taitaakin olla 1. suo­ma­lainen per­in­teis­ten euroop­palais­ten val­lan­pitäjien komerossa, joka ase­mansa puoles­ta on ryhtyy jon­ain päivänä omi­aan pilkkaamaan.

  41. TL: “Usein puhutaan että Suomes­sa ei ole Euroop­palaista kaupunkikult­tuuria, ja käsitän sen niin että Välimeren mais­sa matkailleet kaipaa­vat niitä kaupunkien van­ho­ja käve­lykeskus­to­ja jois­sa on kilo­metri­tolkul­la ulkoil­mar­avin­toloi­ta täyn­nä ihmisiä ja elämää.”

    Ko. palvelu­jen alhainen kysyn­tä on kyl­lä johtunut Suomen alhais­es­ta palk­ka- ja elin­ta­sos­ta — eikä se vieläkään kovin hyvä ole. Pär­jätään, kun molem­mat puolisot käyvät töis­sä, Välimeren mais­sa tul­laan toimeen yhden työssäkäyvän palkalla.

  42. “Yksinker­tainen keino lisa­ta tyon­tek­i­joi­ta van­hus­palvelui­hin olisi rekry­toi­da hyvakun­toisia elake­laisia seu­ralaisik­si ja ulkoilut­ta­jik­si vanhainkoteihin/kotipalveluun. Nyt taman pitkalti estaa se, etta jos saa elaket­ta ja rin­nal­la tekee palkkaty­ota, palka­s­ta menee jopa 60% veroa.”

    Tulo­jen ja eläk­keen pitäisi olla aika isot, että lisätöistä menisi näin suuri vero. Suomes­sa on kokon­aisvero­tus, joka ei erit­tele, mikä osa tuloista tulee pää­työstä ja mikä sivu­työstä. Liika ennakon­pidä­tys palaute­taan veron­palau­tuksi­na takaisin.

    Ennakon­pidä­tys sivu­työstä voi olla tuo­ta luokkaa, etenkin, jos ei toimi­ta sivu­tuloveroko­rt­tia tai sivu­tuloveroko­r­tis­sa on liian korkea ennakon­pidä­tyspros­ent­ti ja jos se on liian korkea, sen voi vaihtaa.

  43. Seu­raa­va aloi­tus voisi olla ajanko­htainen: “Van­hus­palvelu­iden rahoi­tus 20-luvulla”

    Hyv­inä vuosi­na tehty­jen laskelmien mukaan Suomen talous kestää väestömme van­hen­e­misen aihut­ta­mat kus­tan­nuk­set. Nyt olisi aika tehdä kor­jauk­set näi­hin ennusteisi­in. Suomea odot­taa pitkä taan­tu­ma, joka kään­tyy reaalisek­si kasvuk­si vas­ta väestömme ikärak­en­teen kor­jaantues­sa, joskus 40-luvulla.

    Suomes­sa tehdään poli­ti­ikkaa neljän vuo­den aika­jän­teel­lä. Mielestäni viisaan kansan tulisi valmis­tau­tua tule­vaan. Uskon, että tule­vis­sa vaaleis­sa käy­dään keskustelua otsikoil­la: “Van­huk­set vs. human­itääri­nen maa­han­muut­to; van­huk­set vs. kehi­tys­a­pu; van­huk­set vs. maail­man­paran­t­a­mi­nen; van­huk­set vs. punav­ihreät; hyv­in­voin­ti­val­tio ja talousromahdus” 

    Tun­tuu pahal­ta lait­taa vas­takkain van­huk­set ja muut humaan­it (ei suo­ma­laisille tarkoite­tut avus­tuk­set ), mut­ta se on real­is­mia ja ilme­nee “pop­ulistien” nousuna. Minä olen näistä asioista keskustel­lut van­noutunei­den kokoomus­lais­ten kanssa ja ajatuk­set ovat pienen alus­tuk­seni jäl­keen yllät­tävän saman­su­un­taiset. Fak­ta on muuten niin, että Suomes­sa ei edes mukavarakkaal­la keskilu­okalla ole varaa mak­saa kallista laitoshoitoaan. Suomes­sa omaisu­udet ja eläk­keet kovin pieniä ovat.

    Koti­palvelus­sa työsken­televä lähi­hoita­ja-äiti­ni sanoi, että suurin osa van­huk­sista on tyy­tyväisiä elämään­sä kun­han saa­vat hie­man piristys­tä päivään­sä. Laitoshoi­dos­sa tillanne voi toki olla toinen.

  44. “Usein puhutaan että Suomes­sa ei ole Euroop­palaista kaupunkikult­tuuria, ja käsitän sen niin että Välimeren mais­sa matkailleet kaipaa­vat niitä kaupunkien van­ho­ja käve­lykeskus­to­ja jois­sa on kilo­metri­tolkul­la ulkoil­mar­avin­toloi­ta täyn­nä ihmisiä ja elämää.”

    Ei tarvitse men­nä Etelä-Euroop­paan per­heille sopivia seu­rustelu­rav­in­toloi­ta etsimään. Kyl­lä per­her­av­in­to­lakult­tuuri löy­tyy melkein kaikkial­ta muual­ta pait­si Pohjo­is­maista pois lukien Tan­s­ka ja poikkeuk­sel­lisen vau­raat ja tiheästi asu­tut alueet á la Södermalm.

    Vaik­ka en ole asi­aan yhtään pere­htynyt ja joudun men­emään selkäy­d­in­tun­tu­mal­la, olen aika var­ma, että se johtuu a) ruuan hin­noista, b) juomien hin­noista, c)säätelystä, d) ahdis­tunut­ta kököt­tämistä suo­si­vas­ta per­in­teestä ja d)typerästä kaupunkisu­un­nit­telus­ta, joka ei luo riit­tävää kysyntää.

    Kes­ki-Euroopas­sa ihmiset perus­ta­vat talo­jen­sa kel­larik­er­rokseen rav­in­toloi­ta, joi­hin lähialueen muu­ta­mas­ta kymmen­estä omakoti­talosta per­heet kokoon­tu­vat ehkä yht­enä iltana viikos­sa syömään, juo­maan, heit­tämään tikkaa, laula­maan ja niin pois päin. Itsekon­trol­li pelaa naa­purien kesku­udessa ja lapset oppi­vat ihmisik­si. Suomes­sa kun tuol­laista ehdot­taisi, virkamies kuolisi järky­tyk­sen aiheut­ta­maan sydänkohtaukseen.

    Tietysti Sak­sas­sa, Ran­skas­sa, Holan­nis­sa jne. on myös ihan taval­lisia seu­rustelu­rav­in­toloi­ta vaik­ka mil­lä mital­la, joi­hin voi viedä lapset ja iso­van­hem­mat iltaa viettämään.

    Toiv­ot­tavasti maa­han­muut­ta­jien kotout­ta­mi­nen ei onnis­tu niin hyvin, että jämähtävät omi­in kotei­hin­sa suo­ma­laiseen tapaan.

  45. TL: “Usein puhutaan että Suomes­sa ei ole Euroop­palaista kaupunkikult­tuuria… Välimeren mais­sa matkailleet kaipaa­vat niitä kaupunkien van­ho­ja käve­lykeskus­to­ja… Se on usein lähin­nä pin­taa mais­sa jois­sa on kym­meniä miljoo­nia asukkaita.”

    Oli­pa poikkeuk­sel­lisen negati­ivi­nen kuva, suo­raan tur­i­s­tirysään kävelleeltä. Ehkä Bul­gar­i­as­sa tai Roma­ni­as­sa näkee apaat­tisia, likaisia, köy­hiä van­huk­sia tur­is­tikeskus­to­jen ulko­laidoil­la istuk­si­mas­sa. Espan­jas­sa, Ital­ias­sa, Ran­skas­sa en ole koskaan tör­män­nyt täl­laiseen dystopi­aan, vaan kyl­lä siel­lä keskus­tan ulkop­uolel­lakin on elämää, ihmisiä, aktivi­teet­te­ja, yhdessä ruokaile­via perheitä. 

    Monis­sa eteläisem­mis­sä mais­sa rav­in­to­la- ja kahvi­la­hetket kuu­lu­vat arkeen yhtä erot­ta­mat­tomasti kuin Suomes­sa jokail­tainen työpäivän­jälkeinen kokkailu, kos­ka ulos ei ole varaa men­nä syömään. Lounas­ruokailu voi Suomes­sa olla edullista, mut­ta moniko käy lounaal­la yhdessä koko per­heen kanssa, vieläpä iso­van­hem­mat mukaan ottaen? Voi olla, että yhteis­ruokailu liit­tyy kes­ki- ja eteläeu­roop­palaiseen per­in­teeseen, jos­sa van­huk­set ja lapset hoide­taan per­heen kesken. Sil­loin luon­nol­lis­es­ti van­huk­set ja lapset ovat niin erot­tam­a­ton osa per­het­tä, että hei­dän kanssaan vietetään aikaa muutenkin, ulkona ruokaillen, kahvilois­sa ja puis­tois­sa oleillen. 

    En todel­lakaan haikaile Suomeen Brit­tei­hin kaavail­tua BS-mallia (big soci­ety eli bull­shit soci­ety), jos­sa julkissek­tori kor­vataan kokon­aan vapaae­htoisvoimil­la: hoitoala, koulu­tus, jopa poli­isivoimat kor­vat­taisi­in naa­pu­rus­to-hoitoloil­la, kotik­ouluil­la ja vapaae­htois-kort­telipoli­i­seil­la. Mut­ta Suo­mi on kult­tuuris­es­ti poikkeuk­sel­lisen kaukana inhimil­lisem­mistä maista, jois­sa per­he ymmär­retään use­am­man sukupol­ven kokon­aisu­udek­si, pariskun­ta keskenään tai las­ten­sa kanssa ei ole vielä kokon­ainen perhe. 

    Osasyynä tähän on Suomen jäykkä vira­nomais­tulk­in­ta, jos­sa esimerkik­si aikuisia lap­sia ei enää pide­tä per­heen osana, eikä iso­van­hempia ole mis­sään vai­heessa luet­tukaan per­heeseen. Toinen syy luon­nol­lis­es­ti ovat pitkät väli­matkat, Suomes­sa on jopa harv­inaista kah­den tai kol­men sukupol­ven asua samal­la paikkakun­nal­la, kaupungis­tu­misen ja työ­paikko­jen perässä vaeltamisen vuok­si. Olen kyl­lä itsek­seni hil­jaa ihme­tel­lyt, mik­si Suomes­sa niin har­voin iso­van­hem­mat muut­ta­vat las­ten ja las­ten­las­ten perässä, vaan jäävät mielu­um­min peräkylille. Luulisi, että kotiseu­tu­rakkau­den ja urautuneisu­u­den voit­taisi jokapäiväi­nen tai ‑viikkoinen mah­dol­lisu­us viet­tää aikaa rakkaiden läheis­ten seurassa.

  46. Pap­pa­rainen: “Hyv­inä vuosi­na tehty­jen laskelmien mukaan Suomen talous kestää väestömme van­hen­e­misen aihut­ta­mat kus­tan­nuk­set. Nyt olisi aika tehdä kor­jauk­set näi­hin ennusteisiin.”

    Suomen talous kyl­lä kestää, mut­ta “van­huk­set” joutu­vat itse kus­tan­ta­maan suurem­man osan palveluis­taan. Muu­ta vai­h­toe­htoa ei ole näköpiirissä.
    Ja siihen niitä koko ajan paranevia eläkkeitä tarvi­taankin. Suurin osa eläkeläi­sistähän on työeläk­keel­lä ja pär­jäävät kohta­lais­es­ti. Muiden kohdal­la toimi­va sosi­aal­i­tur­va olisi tarpeen.

  47. Eräs ystäväni on maas­ta jos­sa van­huk­sia kun­nioite­taan aivan eri taval­la kuin Suomes­sa. Hänel­lä on val­oku­va jos­sa suku­laiset tapaa­vat hänen van­haa äitiään. Se kuva ker­too mis­tä on kysymys. Äiti istuu tuo­lil­la nur­mikol­la ja suku­laiset ympäril­lään kumar­ta­mas­sa. Tavas­sa jol­la he ovat ter­ve­htimässä on jotain sel­l­aista van­hem­man ihmisen suur­ta kun­nioi­tus­ta. Ystäväni äidil­lä on asi­at hyvin, hänel­lä on huole­htivia suku­laisia ympärillään.

    Minus­ta olisi paikallaan miet­tiä sitä, mik­si me suo­ma­laiset emme auta toisia ihmisiä? Minä ainakin muis­tan sen ajan, kun yritin aut­taa niin sain vira­nomaisil­ta aika kylmää kohtelua. Asi­at eivät min­ulle kuu­luneet. Se on ainakin yksi ongel­ma. Meil­lä jokaisel­la on lais­sa suo­tu niin tiuk­ka yksi­ty­isyys, että se jo rajaa aut­ta­jatkin pois.

    Toisaal­ta myös saat­taa olla niinkin, että luul­laan joutu­vamme liian suureen vas­tu­useen tois­es­ta ihmis­es­tä, jos autamme. Emme halua sel­l­aista. Saatamme luul­la, että tämä johtaa tilanteeseen jos­sa meiltä menee aivan liikaa voimavaro­ja ja jäämme jonkin­laiseen moraaliseen kahleeseen. Näin ei saisi olla.

  48. Jos suun­nitel­laan vam­maisille ja ikään­tyneille yhteistä vajaakun­toisu­us­palvelua, kan­nat­taa muis­taa, että me vam­maiset tarvit­semme näitä palvelui­ta myös kiirei­sis­sä ja tuot­tavis­sa elämän­vai­heis­sa, kuten työ- ja perhe-elämässä.

    Itse vam­mauduin kolme vuot­ta sit­ten vaikeasti raskau­den ja syn­ny­tyk­sen yhtey­dessä. Siis elämän kiireisim­mässä vai­heessa, las­teni ollessa 0- ja 2‑vuotiaat.

    Suomen nykyisen upean vam­mais­palvelu­lain ansios­ta olemme saa­neet kotikunnal­tamme Helsingiltä tukea niin, että olen kyen­nyt kan­ta­maan vas­tu­un pien­ten lastemme arjes­ta vam­mas­tani huoli­mat­ta. Ilman tätä tukea olisimme olleet todel­la liemessä.

    Vam­mais­palvelun tuki­vai­h­toe­hto­jen monipuolisu­us sekä palvelun nopeus ovat myös rohkaisseet min­ut suun­nit­tele­maan nyt palu­u­ta työelämään.

    Jot­ta voin luot­taa työn­saan­timah­dol­lisuuk­si­i­ni vam­maise­na, työ­nan­ta­jien on voita­va luot­taa siihen, ettei vam­mani estä min­ua työsken­telemästä ter­vei­den kol­le­go­jeni (olen korkeak­oulutet­tu) verois­es­ti. Min­un on siis voita­va vaku­ut­taa tule­vat työ­nan­ta­jani siitä, että saan työelämässä tarvit­se­mani apu­vä­li­neet nopeasti ja jous­tavasti, kul­loisenkin tarpeen mukaan, ja voin näin ollen keskit­tyä itse työelämän haasteisiin.

    Jos asioisin vajaakun­toisu­u­teeni liit­tyvis­sä asiois­sa jatkos­sa “samal­la luukul­la” kuin kaik­ki kotikun­tani ikään­tyneet, saisinko­han enää tukea niin kat­tavasti ja yksilöl­lis­es­ti kuin tarvit­sen elääk­seni lap­siper­heen työssäkäyvän van­hem­man elämää?

  49. “Pieni osa 50-vuo­ti­aista, huo­mat­ta­va vähem­mistö 55-vuo­ti­aista, ehkä jo enem­mistö 60-vuo­ti­aista ja val­taen­em­mistö 65 vuot­ta täyt­täneistä tuot­taa työ­nan­ta­jalleen tap­pi­o­ta – ei sik­si, etteikö hei­dän työl­lään olisi arvoa vaan sik­si, ettei suori­tus vas­taa enää kustannuksia.”

    Min­un työ­paikallani kaikkein tuot­tavim­mat ihmiset ovat olleet 60 ja yli. Kaikkein parhaim­mat ovat naisia, joil­la on itsel­lään lap­sia (ja jo lapsen­lap­si­akin). Hei­dän kohdal­laan kyse on tulo­spaineen alais­es­ta ja raskaas­ta myyn­ti­työstä, jos­sa asi­akkaat ovat jol­lakin tapaa vaikei­ta läh­es aina. Nuo­ril­la ei her­mo kestä juonit­telua ja muu­ta tylyyt­tä juuri lainkaan. Toisaal­ta asi­akkaat eivät kun­nioi­ta nuo­ria yhtään. Ehkä sik­sikin, että he eivät osaa olla tarpeek­si hieno­tun­teisia, kos­ka eivät kykene vielä iästään johtuen havait­se­maan ihmis­ten mie­len­tilo­ja ja osaa käyt­täy­tyä niiden mukaises­ti. Eikä nuo­ril­la mon­esti vain ole sitä kun­nioi­tus­ta, kos­ka tarpeel­liset nöyryy­tyk­set ovat kokematta…

    Van­hem­mat eivät ota kuule­maansa niin raskaasti ja heil­lä on herkät kor­vat sekä kyky olla näkemät­tä ihmisiäkään mus­tavalkois­es­ti. “Van­huk­selle” asikkaal­la on vain huono päivä sil­lä ker­taa, nuorelle kiukut­tel­e­va asi­akas on ihmisenä läpimätä. Ja sehän kuu­luu äänestä ja näkyy ilmeistä sekä eleistä. Mikään ei sil­loin toimi.

    Itse olen 50 vuo­den ikäi­nen pojan­ves­seli ja arvioni mukaan vielä kymme­nen vuo­den kulut­tua asiantun­ti­jate­htävässäni huo­mat­tavasti parem­pi ja tehokkaampi kuin 25 vuo­den ikäisenä. Tätä pitää tosin kysyä asian ajanko­htaistues­sa toim­i­tusjo­hta­jal­tamme, joka on sil­loin 82-vuotias.

  50. On selvää että jois­sain töis­sä korkean iän tuo­mas­ta koke­muk­ses­ta on enem­män hyö­tyä kuin iän tuomista vaivoista. Pääosin näin ei ole.

    En usko että esimerkik­si omat van­hempani ovat olleet siinä kuu­denkympin kieppeil­lä kumpikaan kovinkaan kum­moisia työn­tek­i­jöitä. Sen ver­ran paljon kumpikin oli viimeis­inä työvu­osi­naan saikul­la, ettei kovinkaan kum­moinen räkänok­ka tarvitse olla, että pistää parem­mak­si, puhu­mat­takaan 10v nuorem­mas­ta jo 20–30v koke­mus­ta omaavas­ta kollegasta.

    Har­maan­tu­va pantteri
    Itse olen 50 vuo­den ikäi­nen pojan­ves­seli ja arvioni mukaan vielä kymme­nen vuo­den kulut­tua asiantun­ti­jate­htävässäni huo­mat­tavasti parem­pi ja tehokkaampi kuin 25 vuo­den ikäisenä. 

    Mut­ta oletko 10 vuo­den kulut­tua vieläkin tehokkaampi kuin tänään? Oletko tänään tehokkaampi kuin olit 5v sitten?

    Olen nyt 33 vuot­ta. Olen aivan var­ma että kuu­denkympin kieppeil­lä, jos vielä teen näitä samo­ja hom­mia samal­la taval­la, en pär­jää enää kuten nyt pär­jään. Ei ole mah­dol­lista. Joudun opet­tele­maan liikaa uusia asioi­ta ja se stres­saa jo nyt. Joil­lakin van­hem­mil­la kol­le­goil­la on selvästi min­ua enem­män ongelmia pysyä perässä.

  51. “koti­palveli­jal­la tai laitoshoita­jal­la pitäisi olla hiukan enem­män aikaa van­huk­selle ja hie­man parem­pi palvelu­asenne, jot­ta asialli­nen ja inhimilli­nen palvelu pystytään antamaan.”
    Mikä on koti­palveli­ja? Minä olen kun­nalli­nen koti­avus­ta­ja, en ole kuul­lut palveli­joista kuin suo­ma­lai­sis­sa eloku­vis­sa, eivätkä kun­nan tar­joamia ole nekään olleet.
    Tule näyt­tämään meille vaik­ka vapaae­htois­es­ti sitä asen­net­ta sil­lä asi­akas­määräl­lä mitä meil­lä on!
    Työn­tek­i­jät eivät niitä sään­töjä ja aikara­jo­ja jär­jestä, työn­tek­i­jät yrit­tävät kokoa­jan kas­vavien tulos­vaa­timusten mukaises­ti selvitä.
    Häpeä var­joasikin tuol­laisen kirjoittaja.

  52. Lainaan Riit­ta Räsäsen kan­nan­ot­toa omaa väitös­tutkimus­taan esitel­lessään eräässä toises­sa yhtey­dessä. Tuo väitös kos­ki van­hus­ten koke­maa elämän­laat­ua laitoshoidossa:

    “Keskustelun rajoit­tumista viime vuosi­na lähin­nä vain kiel­teisek­si pidän uhkana itse toimin­nan sisäl­lön asial­liselle ja laa­jem­malle tarkastelulle. Se voi jopa vähen­tää kehit­tämistyötä sekä heiken­tää hoitoalan ammat­ti­lais­ten hakeu­tu­mista alalle, työssä pysymistä ja jak­samista sekä alan yleistä kehittymistä. 

    Usein yksit­täis­ten, kiel­teis­ten laatukoke­musten perus­teel­la tehdyt yleistyk­set ovat olleet irral­lisia ja yksit­täisiä sekä täysin irral­laan laadun kokon­aisu­ud­es­ta. Eri­tyis­es­ti laitoskult­tuuri­in on yhdis­tet­ty ruti­in­i­mainen toim­inta, van­hus­ten vähäiset yksilöl­liset mah­dol­lisu­udet ja lääketi­eteelli­nen ajat­telumalli. Epäasial­lis­es­ta kohtelus­ta on myös viestit­ty. Vaik­ka aikaisem­mat tutkimuk­set ker­to­vat laatuon­gelmista, myös myön­teis­es­tä kehi­tyk­ses­tä on paljon näyttöä. 

    Mik­si ihmi­nen halu­aa aina vain mässäil­lä ikävil­lä, joskus hyvin yksit­täisil­lä tapauk­sil­la, joiden luotet­tavu­ud­es­ta ei edes ole näyt­töä? Usein draa­man tun­tu on pääl­lim­mäisenä. Poli­ti­ikan teossa näen sen vas­tu­ut­tomana. Onkin jo todet­tu, että poli­it­ti­nen keskustelu on hai­tan­nut alalle hakeutumista”

    Kuten huo­maamme, Osmon avaus ja refer­oin­ti Guzen­i­na-Richard­sonin alus­tuk­seen osuu suo­raan tuo­hon viimeiseen kap­paleeseen. Osmokin siis edesaut­taa sel­l­aista poli­it­tista keskustelua joka jopa hait­taa van­hus­ten hoidon kehit­tymistä. Näin siis tuoreen väitök­sen mukaan. Osmo, taas ker­ran, katse peiliin

  53. Aika moni näköjään syyt­tää val­tio­ta, kun­tia ja päät­täjiä siitä, että van­hus­palve­lut tuote­taan mah­dol­lisim­man hal­val­la. Uskaltaisin kuitenkin väit­tää, että van­huk­set hoide­taan hal­val­la, kos­ka me asi­akkaat ja omaiset emme halua mak­saa niistä. Täl­läkin het­kel­lä van­huk­selle saa huip­pu­laa­tu­ista yksi­tyis­es­ti tuotet­tua hoitoa, mut­ta ei, me halu­amme että kun­ta hoitaa mum­mot ja mielu­um­min ilmaisek­si tai ainakin niin, että vero­ja ei tarvitse paljoa mak­saa. Mik­si ne mum­mot pitää kyörätä sinne kun­nal­liseen hoitokoti­in, jos niiden laatu tuohduttaa?

    KL: Usein puhutaan että Suomes­sa ei ole Euroop­palaista kaupunkikult­tuuria, ja käsitän sen niin että Välimeren mais­sa matkailleet kaipaa­vat niitä kaupunkien van­ho­ja käve­lykeskus­to­ja jois­sa on kilo­metri­tolkul­la ulkoil­mar­avin­toloi­ta täyn­nä ihmisiä ja elämää.

    En tiedä välimeren maista, mut­ta esim. Iso-Bri­tan­ni­as­sa on ihan arkipäivää men­nä mum­mo­jen, paap­po­jen, las­ten ja van­hempi­en kanssa lähipu­bi­in syömään, pelaa­maan bil­jar­dia ja otta­maan tuopil­liset ja jutustele­maan, ihan taval­lise­na arki-iltana. Pubit eivät ole mitään suo­ma­laisia lähiöräkälöitä eivätkä varsi­naisia rav­in­toloi­ta. Sun­nun­taisin niis­sä tar­joil­laan brun­ssia, ja joka ain­oa kul­makun­nan pubi on täyn­nä per­heitä. Suomes­sa brun­ssil­la voivat käy­dä lähin­nä Punavuoren hip­ster­it tai ne, joil­la on varaa käy­dä Salu­tor­getis­sa koko per­heen voimin. 

    Muutet­tuani takaisin Suomeen kaipasin tätä illanis­tu­mis­mah­dol­lisu­ut­ta kaikkein eniten. Tääl­lä ei ker­ta kaikki­aan ole tar­jol­la mukavaa, kohtu­uhin­taista illanis­tu­mi­s­paikkaa, johon voisi sen kum­mem­min lait­tau­tu­mat­ta viedä 90-vuo­ti­aan mum­mon­sa ja kaverin 3‑vuotiaan tena­van. Lähiöräkälöitä kyl­lä riittää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *