Sopimuskoulut ja segregaatio

Kaupung­in­val­tu­us­tossa kiis­telti­in sopimusk­oulu­jen (entiset yksi­tyiset oppik­oulut) sopimuk­sista. Demar­it esit­tivät, että sopimusk­oulu­jen oppi­las­määriä pienen­netään, vaik­ka halukkaista ei ole pulaa. Ongel­mana on se, että koulutet­tu­jen van­hempi­en lapset hakeu­tu­vat huonoista kouluista näi­hin ”eli­it­tik­oului­hin”.

Sanoin tästä näin:

Kaupungi­nosien seg­re­gaa­tio jyrken­tymi­nen on erit­täin paha asia. Keskeisenä tek­i­jänä tässä on koulun taso ja maine. Apu­laiskaupung­in­jo­hta­ja Haataisen aja­tus siitä, että vähen­tämäl­lä mah­dol­lisu­ut­ta hakeu­tua sopimusk­oului­hin pakot­taisi hyväo­sais­ten per­hei­den lapset maineeltaan huonoi­hin koului­hin, on ymmär­ret­tävä lyhyel­lä aikavälil­lä, mut­ta turmi­olli­nen pitkäl­lä aikavälillä.

Jos huono­maineisen koulupi­irin asukkail­la ei ole muu­ta mah­dol­lisu­ut­ta saa­da lap­si­aan hyvään koulu­un kuin muut­taa pois alueelta, he muut­ta­vat. Tämä jyrken­tää alueel­lista seg­re­gaa­tio­ta. Näin on käynyt Van­taal­la, mut­ta juuri tämä mekanis­mi on jyrken­tänyt kaupungi­nosien välisiä ero­ja monis­sa maissa.

Me emme saa nos­taa käsiä pystyyn koulu­jen välisen eri­ar­voisu­u­den edessä. Parem­pi keino kuin yrit­tää pakot­taa ”hyviä” oppi­lai­ta ”huonoi­hin” koului­hin on tehostaa posi­ti­ivista diskrim­i­noin­tia. Siis sitä, että alueel­la, jos­sa kovin monel­la oppi­laal­la on vaikea koti­taus­ta, koulu saa oppi­las­ta kohden enem­män resursse­ja. Tähän kan­nat­taa käyt­tää rahaa aika paljon, sil­lä seg­re­gaa­tio on ongel­mana hyvin kallis.