Sopimuskoulut ja segregaatio

Kaupung­in­val­tu­us­tossa kiis­telti­in sopimusk­oulu­jen (entiset yksi­tyiset oppik­oulut) sopimuk­sista. Demar­it esit­tivät, että sopimusk­oulu­jen oppi­las­määriä pienen­netään, vaik­ka halukkaista ei ole pulaa. Ongel­mana on se, että koulutet­tu­jen van­hempi­en lapset hakeu­tu­vat huonoista kouluista näi­hin ”eli­it­tik­oului­hin”.

Sanoin tästä näin:

Kaupungi­nosien seg­re­gaa­tio jyrken­tymi­nen on erit­täin paha asia. Keskeisenä tek­i­jänä tässä on koulun taso ja maine. Apu­laiskaupung­in­jo­hta­ja Haataisen aja­tus siitä, että vähen­tämäl­lä mah­dol­lisu­ut­ta hakeu­tua sopimusk­oului­hin pakot­taisi hyväo­sais­ten per­hei­den lapset maineeltaan huonoi­hin koului­hin, on ymmär­ret­tävä lyhyel­lä aikavälil­lä, mut­ta turmi­olli­nen pitkäl­lä aikavälillä.

Jos huono­maineisen koulupi­irin asukkail­la ei ole muu­ta mah­dol­lisu­ut­ta saa­da lap­si­aan hyvään koulu­un kuin muut­taa pois alueelta, he muut­ta­vat. Tämä jyrken­tää alueel­lista seg­re­gaa­tio­ta. Näin on käynyt Van­taal­la, mut­ta juuri tämä mekanis­mi on jyrken­tänyt kaupungi­nosien välisiä ero­ja monis­sa maissa.

Me emme saa nos­taa käsiä pystyyn koulu­jen välisen eri­ar­voisu­u­den edessä. Parem­pi keino kuin yrit­tää pakot­taa ”hyviä” oppi­lai­ta ”huonoi­hin” koului­hin on tehostaa posi­ti­ivista diskrim­i­noin­tia. Siis sitä, että alueel­la, jos­sa kovin monel­la oppi­laal­la on vaikea koti­taus­ta, koulu saa oppi­las­ta kohden enem­män resursse­ja. Tähän kan­nat­taa käyt­tää rahaa aika paljon, sil­lä seg­re­gaa­tio on ongel­mana hyvin kallis.

110 vastausta artikkeliin “Sopimuskoulut ja segregaatio”

  1. OS: “Siis sitä, että alueel­la, jos­sa kovin monel­la oppi­laal­la on vaikea koti­taus­ta, koulu saa oppi­las­ta kohden enem­män resursseja.”

    Kan­nate­taan, tosin sil­lä varauk­sel­la että kom­pen­saa­tiona mak­sajik­si joutu­vien parem­pi­en aluei­den kouluille kaupun­ki perus­taa jokaiselle koul­ulle säätiön, kan­na­tusy­hdis­tyk­sen tms jol­la tehdään yksi­tyisen rahan kaat­a­mi­nen koului­hin pienessä (lahjoituk­set) ja isos­sa (tes­ta­men­tit) mit­takaavas­sa mah­dol­lisim­man vai­vat­tomak­si ja mah­dol­lis­te­taan ker­ho­toim­inta, leirik­oulut jnpp. 

    Hyvis­säkin kouluis­sa tun­tuu turhan niuk­ka rahoi­tus aiheut­ta­van kaiken­laista säätämistä ja mieli­pa­haa vaik­ka van­hempi­en resurs­seil­la asi­at pystyt­täisi­in hoita­maan hel­posti kuntoon.

    1. Yksi­tyiset koulut ovat tur­vas­sa posi­ti­ivisen diskrim­i­naaion negati­ivisil­ta puo­lil­ta siinä, että ne saa­vat val­ti­ol­ta rahat suo­raan ohi kun­nan ja tuo raha vas­taa osa­puilleen keskimääräisiä kus­tan­nuk­sia. Kaupun­ki voi(si) diskrim­i­noi­da parhai­ta koulu­jaan aliresur­soin­nil­la, mut­ta sopimusk­oulu­jen suh­teen niin ei voi tehdä. Parhaiden koulu­jen diskrim­i­noin­ti olisi silkkaa negati­ivista kateut­ta, sil­lä sieltä ei saisi siir­re­tyk­si kuin korkein­taan sato­ja tuhan­sia euroja.

  2. Kau­ni­isti puhut­tu. Sit­ten voisitkin ker­toa, kuin­ka mon­ta miil­jaar­dia voit osoit­taa rahaa “huonom­pi­en aluei­den” kouluille lisää ja mis­tä tämä raha on pois. Ettei jää pelkäk­si puheeksi.

    1. Posi­ti­ivisen diskrim­i­naa­tion rahat kolminker­tais­tet­ti­in juuri miljoonas­ta kolmeen. Ne voisi ehkä kolminker­tais­taa uud­estaan. Ongel­man vakavu­u­teen ja hin­taan näh­den kyse on pennosista.

  3. Keneltä se on pois jos lah­jakkaat lapset keskit­tyvät joi­hinkin koului­hin? Äkkiseltään luulisi homogeenisem­män oppi­las­mas­san helpot­ta­van ope­tustyötä sekä “eli­it­tik­oulus­sa” että siinä taval­lises­sa koulus­sa. Eikö noi­hin sopimusk­oului­hin kuitenkin yleen­sä ole tasoko­keet oppi­laille? Eli pääsyyn ei suo­ranais­es­ti vaiku­ta van­hempi­en tulota­so tai koulutus.

    1. Yksi­ty­isi­in oppik­oului­hin ei ole tasokokei­ta (pl SYK) mut­ta mon­een eri­ty­is­te­htävän saa­neeseen koulu­un on “sovel­tuvu­usko­keet”.. Nuo sovel­tuvu­usko­keet ovat erään­laisia yksipuolisia älykkyys­teste­jä. Niitä on myös kaupungink­ouluis­sa. Minä olisin tuskin päässyt Kru­u­nun­haan yläas­teen tanssilinjalle.

  4. Eiköhän asia ole niin, että mitä enem­män ihmisiä lokeroidaan omi­in luokki­in, niin sitä enem­män myös ennakkolu­u­lot kas­va­vat. Tämä sama pätee mielestäni myös eli­it­tik­oului­hin, joka tuo mieleen palu­un menneisyyteen.

    Ja sitä­pait­si ei perusk­ouluikäi­nen voi omak­sua eli­it­tik­oulus­sa aka­teemista älykkyyt­tä mil­loinkaan, vaik­ka olisikin poten­ti­aa­li­nen nero. Huolestut­tavaa on mielestäni koulumaail­mas­sa sekin, että joi­hinkin niin san­ot­tui­hin eli­it­tilukioi­hin pääsee sisälle vain jos perusk­oulun päästö­todis­tuk­sen keskiar­vo on yli yhdek­sän. Joko perusk­oulun arvostelu­asteikko on liian lep­sua tai sit­ten meil­lä on todel­lakin nero sukupolvi.

  5. Sopimusk­oulu­ja on kovin mon­en­laisia Helsingis­sä eivätkä ne kaik­ki suinkaan ole eri­tyisen suosit­tu­ja. Eli tässä kohtaan minus­ta on virheelli­nen käsi­tys. Jos kaik­ki Helsin­gin lukiot oli­si­vat Helsin­gin kaupun­gin, niin nyky­i­sistä sopimusk­ouluista pari olisi ensim­mäis­ten joukos­sa Pajusen listal­la lopetettavana.

  6. Tämä uuti­nen viimeistään vahvis­taa käsi­tyk­seni siitä, että oli oikein aloit­taa säästämi­nen las­teni saamisek­si ulko­maille koulu­un. Demarien kom­men­tis­sa: “Ongel­mana on se, että huonos­ta kouluista koulutet­tu­jen van­hempi­en lapset hakeu­tu­vat näi­hin ”eli­it­tik­oului­hin”” ei ole päätä, ei hän­tää. Kur­ju­u­denko pitäisi olla tavoitelta­va asia koko tas­apäisessä lot­tovoit­ta­jien Suomes­sa? Taitaa olla apu­laiskaupung­in­jo­hta­jan aika ottaa peili käteen ja tode­ta, etteivät koulu­jen­sa asi­at ole ihan kun­nos­sa, kun ker­ran kansa äänestää koulu­a­siois­sa väärin?

  7. Todet­takoon vielä tarken­nuk­sek­si että minus­ta jokaises­sa helsinkiläisessä koulus­sa on tar­jol­la tasokas­ta ope­tus­ta. Myös näis­sä vähem­män täl­lä het­kel­lä ‘suo­sios­sa’ ole­vis­sa sopimusk­ouluis­sa. Hyviä koulu­ja löy­tyy kaikkial­ta (opetuk­sen suh­teen), joten enem­män kään­täisin kat­set­ta yleiseen sosi­aalipoli­ti­ikkaan. Jos aikuiset voivat hyvin, niin toden­näköis­es­ti hei­dän lapsen­sakin. Jos jon­nekin kasaan­tuu ‘pahoivoin­tia’ niin valitet­tavasti se hei­jas­tuu koulun oppi­lais­sa. Koulu voi ja tekee parhaansa, mut­ta ei se voi yksin muut­taa maailmaa.

  8. Vaikket sitä auki kir­joit­tanutkaan, niin ongelma­han liit­tyy nimen omaan alueisi­in, jois­sa on paljon maa­han­muut­ta­jia, etenkin kol­mannes­ta maail­mas­ta maa­han­muut­ta­jia. Kan­sain­välis­es­ti kat­sot­tuna on melkein­pä luon­non­la­ki, että moinen keskit­tymi­nen johtaa “valkopakoon”, mikä puolestaan johtaa seg­re­goi­tu­miseen niin asuinaluei­den kuin koulu­jen puit­teis­sa. Näin myös esimerkik­si Ruot­sis­sa, vaik­ka siel­lä on ongel­maan asian tiimoil­ta poltet­tu rahaa ja rutkasti.

    Oletko aivan var­ma, että ongel­mat huono­mainei­sis­sa kouluis­sa ovat sel­l­aisia, että ne voidan rahan avul­la voit­taa? Yksi keskeinen oppimiseen vaikut­ta­va tek­i­jä on nimit­täin moti­vaa­tio ja valitet­tavasti taitaa olla niin, että suuri osa tästä moti­vaa­tios­ta syn­tyy tai häviää koti­olois­sa. Miten siihen vaikute­taan koulu­un sijoite­tul­la rahalla? 

    Posi­ti­ivis­es­ti diskrim­i­noidut koulut saa­vat var­masti kulutet­tua kaik­ki rahat joi­ta niihin kaade­taan. Toiv­ot­tavasti sat­sauk­sen tuo­maa lisäar­voa myös arvioidaan. Minus­ta olisi suuri virhe kuvitel­la, että kaik­ki maail­man ongel­mat johtu­vat liian vähäi­sistä resurssoinnista.

  9. Tästä on ollut kai puhe aikaisem­minkin. Mitä ihmeen yksi­tyisk­oulu­ja ne ovat, jot­ka saa­vat julk­ista rahaa täy­den toimin­nan ylläpitämiseen? Edes lukukausi­mak­su­ja ei ole. Yksi­tyisk­oulu­ja hinku­vat saisi­vat mak­saa kus­tan­nuk­set viimeistä sent­tiä myöten itse. Ei tai­da olla innokai­ta. Kyse on itse asi­as­sa melkois­es­ta puliveivauk­ses­ta, kos­ka vain tietyl­lä porukalla on pääsy noi­hin ja kyl­lä niiden oppi­la­saines on ylem­mistä tulo- ja yhteiskuntaluokista.

  10. Varhainen vaikut­ta­mi­nen, siinä se. Yhden rikol­lisen net­to­vaiku­tus las­ke­taan miljoonis­sa eurois­sa. Mon­taa sielua ei tarvitse koulup­sykolo­gin pelas­taa, niin on palkkansa ansain­nut. Kär­ry­il­lä pitäisi pysyä alus­ta asti. Onko­han tuo perusk­oulun oppisu­un­nitel­ma ihan kaikille sopi­va lainkaan?

  11. On hyvä huomioi­da se, että sopimusk­oulut ovat osa Helsin­gin perusk­oulu­jär­jestelmää ja suuri osa sopimusk­ouluista on ihan taval­lisia lähik­oulu­ja, jot­ka toimi­vat oma­l­la alueel­laan ja pyrkivät kehit­tymään lähik­oulu­na oman oppi­laak­siot­toalueen­sa tarpei­ta vas­taa­maan. Koulut paini­vat samo­jen haastei­den kanssa kuin mikä tahansa muu koulu Helsingis­sä ‑mut­ta tässä tulee PD-rahoituk­sen kään­töpuoli: usein pienem­mil­lä resurs­seil­la. On todel­la valitet­tavaa, että kun on puhe sopimusk­ouluista, niin jopa kaupun­gin tason val­taakäyt­tävät näkevät jär­jestelmän yksioikoise­na ja sopimusk­oulut hah­mote­taan ensisi­jais­es­ti eliittikouluiksi.

  12. Pelas­takaa edes lapset näi­den lah­jakku­us­lu­okit­ta­jien ja
    työvoima-yksiköik­si kas­vat­ta­jien kynsistä ! 

    Mis­tähän näiltä per­iltä ‚enää, voisi löytää eliittikoulun ?
    Sel­l­aisen jon­ka ideaali olisi ihmisen luovuttamattoman
    ain­utk­er­taisu­u­den ja eri­tyis-sielukkuisu­u­den herättäminen.
    Että eläisi elämään­sä omista poten­ti­aaleis­taan naut­tien ja
    työstä naut­tien seu­rat­en van­haa lupaus­ta ihmisoikeudesta
    nous­ta jumalansakaltaisu­u­teen. En lask­isi näik­si normini
    esiku­vit­ta­jik­si työku­va-Iha­laista tai elinkeinotarve-Pekkarista.
    (Vai keitä nämä patis­teli­jat, työvoima-yksikkö­jen sorvarit
    täl­lä ker­taa ovatkaan ? Sin­nemäk­iä ja Fila­tove­ja joku aika sitten.)

    Kun Mikael Lil­iuk­selta kysyt­ti­in mik­si noin iso liksa,hän vastasi
    että las­ten pelas­t­a­mi­nen koului­hin Lon­tooseen tulee kalliiksi.
    Nim. rakas­ta Esivaltaa

  13. Aiheen vier­estä:
    Toteu­tuiko tuo perus­tur­van koro­tus kytkök­sel­lä ansiosi­don­naiseen vai ei? Yhdessäkään lehdessä ei ole asi­aa mainittu.

    Ja jos toteu­tui kytkök­sel­lä, mon­tako miljoon­aa meni perus­tur­vaan ja paljonko eliittityöttömille?

  14. Huolestut­tavaa on mielestäni koulumaail­mas­sa sekin, että joi­hinkin niin san­ot­tui­hin eli­it­tilukioi­hin pääsee sisälle vain jos perusk­oulun päästö­todis­tuk­sen keskiar­vo on yli yhdek­sän. Joko perusk­oulun arvostelu­asteikko on liian lep­sua tai sit­ten meil­lä on todel­lakin nero sukupolvi.

    Näi­den eli­it­tilukioiden sisään­pääsykeskiar­voon vaikut­taa kak­si tek­i­jää. Toinen on arvosano­jen inflaa­tio. Toinen on puolestaan se tosi­seik­ka, että lukioiden oppi­las­val­in­ta on val­takun­nalli­nen. Nämä Helsin­gin eli­it­tilukiot imevät parhaat oppi­laat kaikkial­ta Uudelta­maal­ta, jopa kauem­paakin. Lop­putu­lok­se­na on Uuden­maan lukioiden jyrkkä eri­ar­vois­tu­mi­nen: maakun­nan syr­jäisem­pi­en aluei­den lukiot otta­vat Helsingistä huono­ja oppi­lai­ta ja oppi­la­sainek­sen laatu on näis­sä kouluis­sa mon­esti tasaisen heikkoa. Juuri oppi­la­sainek­sen laadun vuok­si on han­kalaa arvioi­da pääkaupunkiseudun lukioiden ped­a­gogista tasoa. Jos koulu ottaa oppi­lai­ta vain ysipuo­likkaan keskiar­vol­la, ei opet­ta­jien työ ole kovin vaikeaa. Oppi­laat oppi­si­vat melkein­pä ilman opettajaakin.

    Lukioiden eri­ar­vois­tu­mi­nen on kuitenkin vain alueelli­nen, ei val­takun­nalli­nen ilmiö. Maaseu­tukaupungeis­sa ja ‑taa­jamis­sa, jois­sa on vain yksi lukio eikä lähiseudun kaupunkilukioi­ta kil­paile­mas­sa, oppi­la­saines on Gaussin kel­lokäyrän mukaista. Siihen kuu­luu niin heikko­ja kuin hyviäkin oppi­lai­ta. Vas­taavasti näitä lukioi­ta syöt­tävien yläastei­den opet­ta­jil­la ei ole intres­siä antaa numeroi­ta yläkant­ti­in, kos­ka kaik­ki oppi­laat pää­sevät halutes­saan lukioon.

  15. Rahan syytämisel­lä ei muute­ta mitään, rahal­la ei voi ostaa tasa-arvoa.

    Tasa-arvoisu­us läh­tee kotoa ja jos lap­si kas­vate­taan siihen, että hän on mui­ta ylem­pänä tai että hän lah­jakkaampi kuin muut.

    Ei tuol­la rahan syytämisel­lä mitään seg­re­taar­i­o­ta estetä , jos ei tuol­la Haataisen systeemilläkään

    “Jos koulu ottaa oppi­lai­ta vain ysipuo­likkaan keskiar­vol­la, ei opet­ta­jien työ ole kovin vaikeaa. Oppi­laat oppi­si­vat melkein­pä ilman opettajaakin.”

    Tämäkin on pelkkä myyt­ti, ei 10 oppi­las ole sen helpom­pi hal­lit­ta­va ja opetet­ta­va kuin 7 oppi­laskaan. Eivät luonne ja lah­jakku­us kor­reloi mitenkään. Tuo 10-oppi­las voi olla kiusaa­ja tai häirikkö siinä, mis­sä 7 oppilaskin.
    Ei Ein­steinkaan ollut malliop­pi­las eikä kuu­li­ainen oppi­las, päinvastoin

  16. Me kaik­ki Suomes­sa odotamme, että kaikil­la on tar­jol­la samat mahdollisuudet.
    Maail­manku­val­lis­es­ti eroa on siinä ovatko kaik­ki saman­laisia vai eri­laisia hyö­dyn­tämään mahdollisuuksia.

    Maa­han­muut­ta­jalap­sis­sa on ihan yhtä lah­jakkai­ta ja lah­jat­to­mia kuin meis­sä muis­sakin. Jos hei­dän kykyn­sä jätetään huo­muiot­ta sen takia, että osaa­vat vaik­ka phas­tua eivät ruot­sia, luvas­sa on ongelmia.

    Eri­tysopetuk­sen hajaut­ta­mi­nen luokkata­solle taas on ymmär­ret­tävää, kos­ka eri­tys­lapis­lle ei halu­ta antaa leimaa. Edis­tääkö se hei­dän osamis­taan, oppimis­taan ja ennen muu­ta muiden mah­dol­lisuuk­sia on sit­ten toinen jut­tu. Pari adhd ja autisminkitr­jon tapaus­ta luokas­sa on aika paljon.

    Koulu­jen eri­ty­tymistä on maail­mal­la tutkit­tu pitkään.
    Luon­tevin tapa olisi antaa myös men­estymisen ja pätemisen mah­dol­lisuuk­sia sekä myön­teisiäö esimerkke­jä myös rakem­mil­la alueil­la kas­vav­ille lap­sille. Suomek­si: maa­han­muut­ta­japain­ot­teisil­la alueil­la lisätään perusk­oulus­sa luon­non­ti­etei­den (matem­ati­ik­ka, biolo­gia) ja kiel­ten pain­o­tus­ta samal­la kun lisätään eritysopetusta.

    Eikä tämä poista sitä, etteikö eli­it­tik­ouluis­sa olisi myös ongel­man­uo­ria, huumei­ta ja kiusaamista.

  17. Tim Har­fordin peli­teo­ri­aa kansan­ta­juis­ta­va kir­ja, The Log­ic of Life, on aika hyvä. Ei tarvitse edes kir­jas­tos­ta tila­ta. Pitkät pätkät käsit­telee seg­re­gaa­tio­ta. Mie­lenki­in­toinen on selostus Mov­ing to Oppor­tu­ni­ty ‑kokeesta jossa:

    One-third, cho­sen at ran­dom, were offered noth­ing addi­tion­al, although they con­tin­ued to qual­i­fy for res­i­dence in pub­lic hous­ing, built by the gov­ern­ment and with rents fixed at 30 per­cent of
    house­hold income. One-third were offered “Sec­tion 8”-vouchers, which enabled them, if they wished to move, to live in pri­vate hous­ing under sim­i­lar con­di­tions: They paid 30 per­cent of their house­hold income; the vouch­er cov­ered the rest. The final third, also cho­sen at ran­dom, were enrolled in the “Mov­ing to Opportunity~scheme. Mov­ing to Oppor­tu­ni­ty aimed to find out what hap­pened when house­holds moved away from the ghet­tos to areas with low lev­els of pover­ty. Par­tic­i­pants in the scheme were offered spe­cial relo­ca­tion coun­sel­ing to help them find a home in a new area of town and were giv­en hous­ing vouch­ers that cov­ered all rent above 30 per­cent of their income. But there was a catch in all of this: The vouch­ers were only valid if the fam­i­ly man­aged to find a place to live in a neighborhood
    with a pover­ty rate below 10 percent.

    Netistä voi googlata lisää, esim: http://en.wikipedia.org/wiki/Moving_to_Opportunity.

    Koe ei epäon­nis­tunut täysin — kun siis toiv­ot­ti­in alueel­lisen seg­re­gaa­tion vähen­tämisen vähen­tävän myös mui­ta sosi­aal­isia ongelmia. Esimerkik­si tyt­tö­jen koulumen­estys parani huo­mat­tavasti. Masen­tavaa kuitenkin on, että monil­ta osin tulok­set jäivät lai­hoik­si; rikol­lisu­uskaan ei vähen­tynyt lainkaan.

    No, Helsin­ki ei ole Boston, her­ran kiitos. Suo­mi voisi kuitenkin ottaa oppia USA:sta siinä, että kokeil­taisi­in eri­laisia jär­jeste­lyjä ja kat­sot­taisi­in kuin­ka hom­ma pelittää.

    Mikä sit­ten toimii, jos uusasut­ta­mi­nen ei? 

    Har­ford on pon­gan­nut act­ing white ‑ilmiön (Freack­o­nom­ic­sista kai). Tarkoit­taa, että tietyis­sä vähem­mistöis­sä halvek­si­taan esimerkik­si koulumen­estys­tä, kos­ka val­taa pitävä valkoinen väestö sitä arvostaa.

    Ruot­sis­sa­han tehti­in kohua herät­tänyt gradu(?), jos­sa haas­tatelti­in paikallisia mamu-nuorukaisia. Tärkeä osa maail­mankat­so­mus­ta oli kan­taväestön ja sen asen­tei­den halvek­sun­ta jos ei peräti viha. Väki­val­ta kan­taväestön “nössöjä” nuorukaisia kohtaan oli suosit­tua ajan­vi­etet­tä. Sak­san osalta löy­tyy Youtubesta saman­laista asen­net­ta kuvas­ta­va dokkari turkkilaisnuorisosta. 

    Tämä asenne on hal­la-aho­jen mielestä sisään­raken­net­tu tiet­ty­i­hin kult­tuurei­hin. Järkeväm­pää on tietysti ajatel­la, että ilmiö syn­tyy vuorovaiku­tuk­ses­sa, kos­ka muuten voi yhtä hyvin nos­taa kädet pystyyn antau­tu­misen merkiksi.

    Har­fordin mielestä tärkeää olisi — yllä­tys, yllä­tys –tais­tel­la kiel­teisiä stereo­ty­p­i­oi­ta vas­taan. Mut­ta ei niin, että oletet­taisi­in “suo­ma­lais­ten ole­van läpi­ra­sisti­nen kansa” (Ter­vo). Sen sijaan pitäisi yrit­tää vaikut­taa eri­tyis­es­ti työan­ta­jien asen­tei­den vivahteisiin. 

    Hyvinkin pieni asen­teel­lisu­us nimit­täin johtaa peli­teo­ri­an ja tutkimusten mukaan huono-osaisu­u­den kasautu­miseen: Jos isä ei pääse töi­hin, per­he muut­taa “slum­mi­in” ja ker­too lap­silleen, että koulu­tus ei kan­na­ta, kos­ka töi­hin ei pääse. Lapset alka­vat sabotoi­da koulunkäyn­tiä ja “valkoiset” pak­enevat. Ja niin edelleen.

    Tietysti pitää muis­taa, että suo­ma­lais­tenkin kesku­udessa huono-osaisu­us kasautuu. Tiety­il­lä etnisil­lä vähem­mistöil­lä ongel­ma on kuitenkin vielä polt­tavampi, kos­ka he erot­tau­tu­vat jo ulkonäkön­sä puolesta.

  18. En minäkään oikein ymmär­rä tätä huol­ta. Ne huono­jen koulu­jen ongel­mat ovat mitä ovat, mut­ta kuten jo aiem­min totesin, se että ns. hyvät oppi­laat tai ns. parem­pio­saiset lapset hakeu­tu­vat johonkin muuhun koulu­un, ei ole mitenkään näi­den koulu­jen resurs­seista pois. 

    Demarei­den käsi­tys tasa-arvos­ta on ilmeis­es­ti se, että van­hem­mat eivät saisi tehdä ker­ras­saan mitään val­in­to­ja, jot­ka vaikut­ta­vat las­ten koulu­tuk­seen. Tässä ei ilmeis­es­ti yleisem­minkään ole kyse mis­tään muus­ta kuin kateud­es­ta ja kiusanteosta. 

    Ennakkolu­u­lo­jen syn­tymi­nen on mah­dol­lista kah­ta reit­tiä. Toinen tapah­tuu mieliku­vien kaut­ta sil­loin, kun ei olla kon­tak­tis­sa johonkin ihmis­ryh­mään. Toinen syn­tyy omako­htais­es­ta koke­muk­ses­ta. Ensim­mäisen tyyp­pinen ennakkolu­u­loisu­us karisee, kun elämänkoke­mus­ta tulee, mut­ta jälkim­mäi­nen ei koskaan. 

    Kun on tarpeek­si kat­sel­lut narkkare­i­ta ja mui­ta sosi­aal­i­ta­pauk­sia, jot­ka ehdoin tah­doin tuhoa­vat oman, las­ten­sa, ja naa­purei­den­sa elämän, ei enää edes koe itseään ennakkolu­u­loisek­si. Vaan viisaammaksi.

  19. Näen eri­tyisk­ouluis­sa perustelu­ja sel­l­ai­sis­sa tapauk­sis­sa että oppi­las on todel­la keskimääräistä niin paljon lah­jakkaampi että taval­lises­sa koulus­sa he eivät tek­isi mitään. Toki voidaan sel­l­aises­sa tapauk­sis­sa nos­taa yhden luokan yli.

  20. Koulu­jen eri­lais­tu­mi­nen on ongel­ma siinä tapauk­ses­sa, että myös opet­ta­jien ja opetuk­sen laatu eri­lais­tuu. Nythän asia ei ole niin, vaan mis­sä tahansa koulus­sa saa hyvää opetusta.

    Toinen ongel­ma on tieteysti sekä eli­it­tik­oulu­jen että ns. huono­jen koulu­jen oppi­laiden vier­autu­mi­nen yhteiskun­nan todel­lisu­ud­es­ta. Olisi ter­veel­listä tot­tua pien­estä pitäen siihen, että yhteiskun­nas­sa on mon­en­laisia ihmisiä.

  21. Näen eri­tyisk­ouluis­sa perustelu­ja sel­l­ai­sis­sa tapauk­sis­sa että oppi­las on todel­la keskimääräistä niin paljon lah­jakkaampi että taval­lises­sa koulus­sa he eivät tek­isi mitään. Toki voidaan sel­l­aises­sa tapauk­sis­sa nos­taa yhden luokan yli.

    Yhden luokan yli nos­t­a­mi­nen ei auta siihen ongel­maan, että eri oppi­lail­la on eri­lainen opiskelu­mo­ti­vaa­tio. Sil­lä on iso vaiku­tus luokan sosi­aaliseen toimivu­u­teen. Saati sit­ten opetuk­sen ped­a­gogiseen toteutukseen.

    Opiskelu­mo­ti­vaa­tio taas tulee pitkälti kotoa. Lah­jakku­udel­la on toki tekemistä koulumen­estyk­sen kanssa, mut­ta lah­jakku­uskin on vain osin syn­nyn­näistä. Se lop­pu­osa tulee pitkälti kotoa.

    Onko oikein lait­taa motivoitunut oppi­las luokkaan, jos­sa on kak­sikym­men­tä EVVK-asen­teel­la liik­keel­lä ole­vaa oppi­las­ta, ja jos­sa motivoitu oppi­las toden­näköis­es­ti tulee kiusatuk­si? Min­un on hyvin, hyvin vaikea uskoa, että lah­jakas ja motivoitunut oppi­las hyö­ty­isi täl­lais­es­ta ympäristöstä.

    Vielä parem­pi kysymys on se, hyö­ty­i­sivätkö ne huonom­mista asemista lähtevät oppi­laat niistä parem­mista asemista lähte­vistä oppi­laista luokallaan? Tuskin. Lop­putu­los olisi se, että kukaan ei hyö­ty­isi mut­ta osa porukas­ta kärsisi.

    Seg­re­gaa­tio on ongel­ma, ja sitä vas­taan tais­telemiseen kan­nat­taa investoi­da isostikin rahaa. Jostain syys­tä kuitenkin jo tilanteen kar­toit­ta­mi­nen — val­takun­nal­liset kokeet perusk­oulus­sa — nos­ta­vat mon­es­sa paikas­sa kar­vat pystyyn. Peru­songel­ma on kuitenkin koti­olo­jen eri­laisu­us, ei koulu­jen erilaisuus.

    (Ja kyl­lä minäkin vas­tus­tan nykyisenkaltaista lukioiden rank­ing-lis­taa. Siinä pitäisi aina ottaa huomioon kir­joit­tanei­den perusk­oulukeskiar­vot. Sel­l­ainenkin lukio on aivan huip­pua, joka tekee heikos­ta ainek­ses­ta keskinker­taisia ylioppilaita!)

  22. Tästä on ollut kai puhe aikaisem­minkin. Mitä ihmeen yksi­tyisk­oulu­ja ne ovat, jot­ka saa­vat julk­ista rahaa täy­den toimin­nan ylläpitämiseen? Edes lukukausi­mak­su­ja ei ole. Yksi­tyisk­oulu­ja hinku­vat saisi­vat mak­saa kus­tan­nuk­set viimeistä sent­tiä myöten itse. Ei tai­da olla innokai­ta. Kyse on itse asi­as­sa melkois­es­ta puliveivauk­ses­ta, kos­ka vain tietyl­lä porukalla on pääsy noi­hin ja kyl­lä niiden oppi­la­saines on ylem­mistä tulo- ja yhteiskuntaluokista.

    Nykyisel­lä jär­jestelmäl­lä seg­re­gaa­tioke­hi­tys ei ole niinkään tulosta koulu­jen hallinnoin­nista, vaan siitä että on eri­ta­soisia koulu­ja. Seg­re­gaa­tio syn­tyy mah­dol­lisu­ud­es­ta vali­ta oma koulu, ei koulun mah­dol­lisu­ud­es­ta vali­ta oppi­laansa. Kaik­ki yksi­tyisk­oulut eivät ole ker­mankuor­in­taa, ja kaupun­gin koulu­jenkin välil­lä on suuria ero­ja. (Jos kyse olisi koulu­jen hallinto­jär­jestelmien eroista, kaik­ista kouluista kan­nat­taisi tehdä yksityiskouluja…)

    Seg­re­gaa­tio syn­tyy nykyjär­jestelmässä per­hei­den eri­lais­es­ta panos­tuk­ses­ta lapsen koulunkäyn­ti­in. Nyt kon­tu­lalaisel­la yksin­huolta­jaäidil­lä on täy­det aineel­liset mah­dol­lisu­udet lait­taa lapsen­sa vaik­ka SYK:iin. Mut­ta esimerkik­si viiden­tuhan­nen euron lukukausi­mak­su veisi tämän mah­dol­lisu­u­den kokon­aan ja peru­ut­ta­mat­ta. Olisiko se hyvä?

    Käsit­tääk­seni osa­puilleen ain­oa tapa hävit­tää koulu­jen erot olisi arpoa kaupun­gin kaik­ki koul­u­laiset eri koului­hin. Pakolli­nen alueel­lisen koulun käyt­tämi­nen tek­isi seg­re­gaa­tios­ta taloudel­lista ja vauhdit­taisi entis­es­tään asuinaluei­den eriytymistä.

  23. “Onko oikein lait­taa motivoitunut oppi­las luokkaan, jos­sa on kak­sikym­men­tä EVVK-asen­teel­la liik­keel­lä ole­vaa oppi­las­ta, ja jos­sa motivoitu oppi­las toden­näköis­es­ti tulee kiusatuk­si? Min­un on hyvin, hyvin vaikea uskoa, että lah­jakas ja motivoitunut oppi­las hyö­ty­isi täl­lais­es­ta ympäristöstä.”

    Kyl­lä siitä siinä mielessä hyö­tyy, ettei tule epäre­al­is­tisia käsi­tyk­siä ihmi­sistä, kuten jos­sain pumpulis­sa pide­tyssä ryh­mässä. Mei­dän kaveri­porukas­sa moni sanoo hyö­tyneen­sä meistä motivoituneim­mista oppi­laista, kun eivät kehdan­neet olla kovin paljon huonompia.

    Opet­ta­jalle­han lah­jakas ja motivoitunut oppi­las on sikäli han­kala, kun ruve­taan hel­posti syyt­tämään tämän lem­mikin suosimisesta.

    Olin itse juuri tuol­lainen lah­jakas(?) ja motivoitunut oppi­las kohtu­ullisen heikos­sa koulus­sa (oppi­la­saines, ei ope­tus), joten koke­mus­ta on.

    Jos lah­jakkaiden ope­tus­ta halut­taisi­in paran­taa, pitäisi luop­ua pakko­matem­ati­ikan opetuk­ses­ta, kos­ka siitä ei ole hyö­tyä kuin näille (meille?) lah­jakkaille, mut­ta heikom­man ainek­sen mukana roikot­ta­mi­nen syö kohtu­ut­tomasti vaatimustasoa.

  24. Valmis­tu­in kevääl­lä opet­ta­jak­si ja opin­nois­sa käsitelti­in mm koulumen­estyk­seen vaikut­tavia tekijöitä.

    Koulun:opettajan, luokkakoon , toverei­den etc vaiku­tus on vain n 5 %

    Koul­ul­la ei siis ole juurikaan väliä, jos se täyt­tää perustason.

    Suurin koulumene­tyk­seen vaikut­ta­va tek­i­jä on sosi­aa­li­nen taus­ta, eri­tyis­es­ti äidin.

    Lah­jakku­ut­ta on yritet­ty määritel­lä ja yleisin lie­nee Gard­ner­in kahdek­san lah­jakku­u­den määrittely.

    Har­va oppi­las on lah­jakas ja useim­mat heistäkin vain yhdel­lä alueella.

    Kun lah­jakkai­ta on Gaussin käyrän mukaises­ti jakaan­tuneina ja yleis­es­ti lah­jakkaina pide­tään parhaim­paan 1–5 % kuuluvia
    Näin Suomen perusk­oulus­sa on vain 5000- 25000 aidosti lah­jakas­ta eli n 8 per koulu.
    Helsingis­sä heitä olisi n 2500 ja 9 luokalle jakaan­tuneina n 250 ja kahdek­saan lah­jakku­us­ryh­mään jaet­tuna n 40 per luok­ka eli Helsin­gin kokoinen kaupun­ki saisi kasaan eri­ty­isope­tus­ta tar­joa­van koulun, jos val­in­ta on väljä.

    Ongel­ma on val­in­ta sil­lä van­hem­mil­la on oma käsi­tyk­sen­sä oman lapsen lahjakkuudesta.

    Mut­ta nykyään voi olla akti­ivi­nen itsekin, esim yliopis­tot jär­jestävät verkkokursse­ja mon­es­sa aineessa, matem­ati­ikas­sa tar­jon­ta on monipuolista

    Myöskin mui­ta keino­ja on esim poikani oli kesän töis­sä Jyväskylän yliopis­ton fysi­ikan laitoksella
    Vaa­timuk­se­na oli 10 matikas­sa ja fysi­ikas­sa, opet­ta­jan suosi­tus ja testeis­sä selviytymien

  25. Luokan yli hyp­päämi­nen on har­voin hyvä ratkaisu, kos­ka ihmis­ten on kehi­tyt­tävä muutenkin sosi­aalis­es­ti. (Eräs tutu­is­tani pääsi lääkik­seen 17 vuo­ti­aana, men­estyi kyl­lä siel­läkin hyvin, mut­ta ei käsitääk­seeni suosit­tele samaa muille)

    Opin­to-ohjaus on ongel­ma-alue, mut­ta enem­män on se, että ihan per­in­tei­sis­sä koulu­aineis­sa men­estymi­nen koe­htaan yhteiskun­nas­sa vielä type­r­äm­mäk­si kuin yrittäjyys!

    Urheil­i­joille, laula­jille, näyt­telijöille ja piirtäjille on faniryh­män­sä ja kannustajansa.
    Jos laskem­i­nen sujuu ja tähdet kiin­nos­ta­vat, se on jo opet­ta­jienkinkin mielestä erikoista.

    Miten ker­toa demareille, että ylipäätään koulus­sa olemista ja men­estymistä pitäisi arvostaa enem­män — ja myös näille nörteille tar­jo­ta jotain kannustusta.

    Poikien trage­dia on, että kehnon perusk­oulu­odis­tekuk­sen kanssa päästään keskinker­taiseen lukioon, jos­ta sekä sosi­aalis­es­ti että sen ansios­ta myös taidol­lis­es­ti ei kovin kumm­l­lisia mah­dol­lisuuk­sia jatkoon ole. Siihen Aal­lon tyt­tökam­pan­jat ja innokas Lin­da Liukas eivät paljoa tar­joa välineitä.

  26. Osmo, mielestäni olet täysin oike­as­sa. Oma per­heeni on juuri tuol­lainen per­he, jos­sa on korkeasti koulute­tut van­hem­mat ja kolme koulus­sa hyvin men­estyvää las­ta. Ei meitä mikään mahti saisi pane­maan lap­si­amme lähik­oulu­un, jos se olisi mielestämme huono. Joko panisimme lapsemme siinä tapauk­ses­sa sopimusk­oulu­un tai vas­taavaan tai jos se ei olisi mah­dol­lista, muut­taisimme alueelle, jos­sa on parem­pi lähikoulu.

    Meil­lä ei ole tosin ollut tarvet­ta pan­na lap­si­amme vai­h­toe­htoisi­in koului­hin, kos­ka lähistöl­lä ole­vat perusk­oulut ovat olleet tarpeek­si hyviä.

    Uskon kyl­lä posi­ti­ivisen diskrim­i­noin­nin aut­ta­van huonoina pidet­ty­jen koulu­jen saamisek­si parem­mik­si. Esimerkik­si tietääk­seni maa­han­muut­ta­japer­heis­sä suh­taudu­taan koulunkäyn­ti­in yleen­sä hyvin myön­teis­es­ti. Ongel­mak­si voi kuitenkin tul­la las­ten puut­teelli­nen kieli­taito. Ylimääräisil­lä resurs­seil­la on sekä mah­dol­lisu­us tehostaa suomen kie­len ope­tus­ta että palkata avus­ta­jia tuke­maan kieltä huonos­ti osaavien las­ten oppimista.

    On kuitenkin väärin luul­la, että ongel­mat joh­tu­isi­vat pelkästään maa­han­muut­ta­jataus­tais­ten koul­u­lais­ten määrästä. Muis­tan jo 1985 erään Jakomäessä opet­ta­jana toim­i­neen henkilön ker­toneen alueen oppi­laiden haas­tavu­ud­es­ta. Tuskin­pa alueen kouluis­sa oli siihen aikaan mon­takaan maa­han­muut­ta­jatau­taista lasta.

  27. Liian van­ha: “Tämäkin on pelkkä myyt­ti, ei 10 oppi­las ole sen helpom­pi hal­lit­ta­va ja opetet­ta­va kuin 7 oppi­laskaan. Eivät luonne ja lah­jakku­us kor­reloi mitenkään.”

    Olen tästä eri mieltä. Yksi lap­sis­tani on eli­it­tilukios­sa (tosin kaupun­gin lukios­sa eikä sopimusk­oulus­sa), johon lapseni aloi­tusvuon­na sisään­pääsykeskiar­vo oli vähän päälle 9,3. Lapseni koulunkäyn­tiä seu­rat­tuani voin ker­toa, että siel­lä pär­jää ihan hyvin keskinker­tainenkin opet­ta­ja. Oet­ta­jan ope­tustyylistä riip­pumat­ta oppi­laat keskit­tyvät tun­nil­la kuun­tele­maan, mitä opet­ta­ja sanoo, tekevät kiltisti annetut tehtävät ja jos opet­ta­ja selit­tää jonkin asian epä­selvästi, oppi­laat pystyvät kyl­lä selvit­tämään asian itse luke­mal­la sen kir­jas­ta. Tosin jos opet­ta­ja ei hal­litse kun­nol­la opet­ta­mansa aineen asi­a­sisältöä, niin siitä hän jää kyl­lä hel­posti kiinni.

    Toinen lapseni on lukios­sa, johon pääsee numeroa alhaisem­mal­la keskiar­vol­la. Kyl­lä min­ulle on tul­lut kaikesta se kuva, että tässä toises­sa lukios­sa panos­te­taan oppi­laista ja hei­dän oppimis­es­taan huole­htimiseen aivan eri taval­la kuin ensim­mäisen lapsen eliittilukiossa.

  28. “Ongel­ma on val­in­ta sil­lä van­hem­mil­la on oma käsi­tyk­sen­sä oman lapsen lahjakkuudesta.”

    Tosi on, ja sit­ten tälle niin-lah­jakkaalle hanipup­pellille etsitään eli­it­tik­oulu. Henk. koht. koke­muk­seni perus­teel­la epäilen etteivät sovel­tuvu­ustestit (mis­sä niitä käytetään) mit­taa juurikaan epämääräis­es­ti määritel­tyä “lah­jakku­ut­ta” tai “älykkyyt­tä” (muis­takaa toki tapaus Ein­stein), vaan oppi­laan moti­vaa­tio­ta ja ennen kaikkea keskit­tymiskykyä, pahim­mas­sa tapauk­ses­sa sitä kuin­ka vaa­tivia oppi­laan van­hem­mat ovat.

    Eli­it­tik­oulu­jen sijas­ta pikem­minkin pitäisi kehit­tää ns. “hyvien oppi­laiden”, kymppe­jä mah­dol­lisuuk­sia osal­lis­tua omaa mie­lenki­in­toa vas­tavi­in har­ras­tuk­si­in, tehdä matem­ati­ikan tun­neil­la omaa suori­tus­ta­soa vas­taavia tehtäviä siinä mis­sä muut oppi­laat puuhaa­vat perusjut­tu­ja. ym ym. Ken­ties yläas­teel­la mah­dol­lisu­us siir­tyä lukio­matem­ati­ikkaan jo yläas­teel­la jos tun­neil­la pitkästyy kuo­li­aak­si, ja lukios­sa jotain tiede­pro­jek­te­ja yhdessä korkeak­oulu­jen kanssa kiinnostuneille…

    Myös Suomen Akatemi­an Viksu-kil­pailun tapaisia jut­tu­ja pitäisi tukea. Itse olisin halun­nut var­maan osal­lis­tua, mut­ta kuulin koko kisas­ta valitet­tavasti vas­ta hie­man liian myöhään…

  29. Vielä yksi argu­ment­ti luokkien yli hyp­päämistä vastaan:
    Ongel­ma on, että vaik­ka tavalli­nen suo­ma­lainen perusk­oulu tar­joaa kyl­lä hyvän peru­sopetuk­sen, se ei tar­joa kovin kum­moisia mah­dol­lisuuk­sia musi­ikil­lisen, matemaat­tisen, tai minkään muunkaan lah­jakku­u­den kehit­tämiseen. Näitä mah­dol­lisuuk­sia ei tule lisää luokan yli hyppäämällä.

  30. “Olen tästä eri mieltä. Yksi lap­sis­tani on eli­it­tilukios­sa (tosin kaupun­gin lukios­sa eikä sopimusk­oulus­sa), johon lapseni aloi­tusvuon­na sisään­pääsykeskiar­vo oli vähän päälle 9,3. Lapseni koulunkäyn­tiä seu­rat­tuani voin ker­toa, että siel­lä pär­jää ihan hyvin keskinker­tainenkin opettaja. ”

    Min­ul­la on 2 poikaa lukios­sa, jos­sa sisään­pääsyyn vaa­di­taan 9,3 . Olen ollut valvo­jana monil­la retkil­lä ja keskustel­lut opet­ta­jien kanssa.

    Ei hyvä koulumen­estys takaa aurinkoista ja sosi­aal­ista luon­net­ta vaan lah­jakas lap­si voi olla aivan yhtä hyvin kiusaa­ja ja häirikkö .

    Yleen­sä se menee näin, että mitä suurempi
    asiantun­ti­ja sitä han­kalampi ihminen.

    Lisää voi har­ras­taa vaik­ka kuin­ka paljon, matem­ati­ikas­sa voi kokeil­la esim yliopis­to­jen matikkak­er­ho­ja, verkko-opin­toi­hin kun ei edes tarvitse matkustaa.
    Ja avoimen yliopis­ton kurs­seil­la voi kokeil­la vaik­ka kuin­ka korkeaa matematiikkaa.

    Useinkaan ei ole kysymys todel­lis­es­ta tarpeesta vaan laisku­ud­es­ta ja/tai lah­jat­to­muud­es­ta: Kyl­lähän minä tai lapseni kehittyisin/kehittyisi, mut­ta kun koulu rajoittaa

  31. Eli­it­tik­oulu­tarve kumpuaa seg­re­taar­i­on edis­tämisen halus­ta. En minäkään lap­sil­leni eli­it­tik­oulua opiskelun takia suositel­lut vaan sosi­aal­is­ten mah­dol­lisuuk­sien laventamisella.

    Hyvä veli-jär­jestelmä on voimis­saan ja on hyvä jos on tut­tu poten­ti­aal­is­ten men­estyjien kanssa.

    Eli­it­tik­oulu on todel­lakin vain ja ain­oas­taan eri­ar­voisu­u­den lisäämistä varten

  32. Abi: “Tosi on, ja sit­ten tälle niin-lah­jakkaalle hanipup­pellille etsitään eliittikoulu.”

    Niin pitääkin. Lah­jakkaim­mat pär­jäävät aina, sen sijaan lukumääräl­lis­es­ti val­tavasti suurem­pi kakkos­ketju eli yleis­lah­jakkaat puur­ta­jat pitää viimeistään lukios­sa opet­taa tekemään töitä ajat­telun avar­tamisek­si, ja silti he vielä näpertävät aka­teemista perus­tutk­in­toa kun lah­jakkaim­mal­la ainek­sel­la on jo väitöskir­ja valmiina.

  33. Minä taas en ymmär­rä tätä “oppi­ipa­han sit­ten että ihmiset ovat eri­laisia”, tässä argu­men­tis­sa ei ole mitään järkeä. Yhtä lail­la voitaisi­in lopet­taa kaik­ki kiusaamisen vas­tus­tuskam­pan­jat sun muut, kos­ka tur­paansa saa­mal­la oppii että elämä on kovaa.

  34. Toinen melkein asi­aan liit­tyvä huomio: Yksi­tyisk­oulut oli­si­vat mainio jut­tu, jos niille vain annet­taisi­in enem­män vapaut­ta. Englan­nis­sa yksi­tyisk­oulut ovat innovoineet esimerkik­si poikien koulumen­estys­tä paran­tavia käytän­töjä. Suomes­sa monop­o­li jyrää ja vira­nomainen suun­nit­telee koulua ensitäkin enem­män tyt­tö­jen ehdoil­la (kuu­lostaa usko­mat­toma­l­ta mut­ta on mitä ilmeisim­min totta).

    Mut­ta, hei, onhan Suomen koul­u­laitos maail­man paras. Nope, sano ope, Suomen koul­u­laitos on kohta­laista tasoa, jos mamu­jen määrä vakioidaan. Poikien kielelli­nen osaami­nen suh­teessa tyt­töi­hin tosin on huonoin PISA-tutk­i­tuis­sa maissa.

    Eli kun ker­ran Suomen val­ti­olli­nen koul­u­laitos ei osaa poikia opet­taa, mik­si hel­vetis­sä ei anneta muiden yrittää?

    Koulun keskusjo­htoisu­us ilme­nee samal­la taval­la ongel­mana muidenkin oppimisongel­mais­ten ryh­mien kohdalla.

  35. Kansalainen kir­joit­ti peli­teo­ri­as­ta ja seg­rekaa­tios­ta, jos­ta ainakin itsel­leni tuli mieleen että pitäisikö ainakin siis kun­nis­sa ja val­ti­ol­la alkaa har­ras­ta­maan diskrim­i­naa­tio­ta palkates­sa “ei syn­type­r­äisiä suo­ma­laisia”? Eli ainakin niin, että jos on kak­si läh­es sama­nar­voista hak­i­jaa, niin sit­ten ei kan­ta-Suo­ma­lainen menisi aina edelle. Samoin koulu­tuk­ses­sa voitaisi­in helpot­taa maa­han­muut­ta­jien sisäänpääsyä. 

    Jos palkkaus- ja koulu­tus­poli­ti­ikas­sa pyrit­täisi­in ehkäisemään huono-osaisu­ut­ta, voisi seg­rekaa­tio­ta parhait­en estämään. Ja että “eli­it­tik­oului­hin” sisään­pääsyssä määräisi myös etni­nen taus­ta esim. alem­man sisään­pääsyra­jan muodossa.

  36. Jos “todel­lisia lah­jakkai­ta” onkin vain se max 5%, ei heil­lä ole juuri vaiku­tus­ta seg­re­gaa­tioon. Seg­re­gaa­tioke­hi­tys muo­dos­tuu ihan keskinker­taisen älykkäi­den las­ten van­hempi­en asen­teesta oppimista kohtaan. Kansan suus­sa lah­jakkaana pidet­tyä las­ta on opetet­tu oppi­maan 7 vuot­ta jo ennen koulun aloit­tamista. On luet­tu kir­jo­ja ajatuk­sel­la ja keskustellen läpi, on tehty ark­isia asioi­ta yhdessä, opit­tu syy-seu­raus­suhtei­ta kokon­aisuuk­sia, yksi­tyisko­htia, vaa­dit­tu keskit­tymistä, palkit­tu oikeas­ta ja ran­gais­tu väärästä. Tämän jäl­keen osaamisen osoit­ta­mi­nen koulus­sa ei ole jut­tu eikä mikään, kaik­ki koulus­ta tule­va oppi rak­en­tuu nätisti ole­mas­saol­e­van maail­manku­van päälle ja vahvis­taa sitä. Yhtäkkiä saa kuul­la ole­vansa joku eli­it­ti­lah­jakas. Sen sijaan jos van­hem­mat ovat laimin­lyöneet kas­vatuk­sen ja opetuk­sen ennen koulua joutuu lap­si aloit­ta­maan ikäänkuin 7 vuot­ta mui­ta jäl­jessä. Ei ihme jos ei suju. Lisäk­si näi­den van­hempi­en malli kotona ei tue koulun tavoit­tei­ta. Turha puhua maa­han­muut­ta­jalap­sista ongel­mana kun suurin ongel­ma on välin­pitämät­tömät van­hem­mat taus­tas­ta riippumatta.

  37. Odel­la oli ihan hyviä pointteja.

    Nuorem­pi poikani oli Olar­in luon­non­tiedelukios­sa. Hyb­vä ratkaisu. Vält­ti virheeltä, joka vei isukin turmioon, eli kuvit­teel­mas­ta lahjois­tana liikaa.

  38. Ei, lah­jakkaam­mat eivät automaat­tis­es­ti pär­jää aina, eikä vapaa-ajan ker­hoil­la ja verkkoak­tivi­teeteil­la ei voi­da kor­va­ta hyvää kouluopetusta.

  39. “Sen sijaan jos van­hem­mat ovat laimin­lyöneet kas­vatuk­sen ja opetuk­sen ennen koulua joutuu lap­si aloit­ta­maan ikäänkuin 7 vuot­ta mui­ta jäl­jessä. Ei ihme jos ei suju. Lisäk­si näi­den van­hempi­en malli kotona ei tue koulun tavoitteita.”

    Suomes­sa taso­erot oppi­laiden välil­lä oli­vat PISA tutkimuk­seen mukaan pienimpiä

  40. Mielestäni on ihan oikeutet­tua, että van­hem­mat halu­a­vat lapsen­sa “parem­paan” koulu­un kauem­mak­si, jos niin parhaak­si näkevät ja jak­sa­vat las­tansa sinne kul­jetel­la. Hul­lua taas on, että toisaal­ta näitä lap­sia (las­ten van­hempia siis) houkutel­laan val­it­se­maan lähik­oulu tekemäl­lä lähik­oulu­un sovel­tuvu­uskoelu­okkia pääsykokei­neen. Tämä saat­taa jakaa jäl­jelle­jäävät oppi­laat kah­teen kasti­in: toiselle luokalle pää­sevät “hyvät” ja toiselle jää huonot, häiriköt ja vaikka­pa inte­groidut oppi­laat. Näin siis pahim­mas­sa tapauk­ses­sa, ei aina. Joka tapauk­ses­sa van­hempi­en akti­ivi­su­us ja kiin­nos­tus lapsen­sa koulunkäyn­ti­in vaikut­taa, kuka luokalle hakee, kuka ei. Tämä taas vaikut­taa mm. luokan työrauhaan.

    Lähik­oulu pitäisi pitää tasa-arvoise­na jokaiselle oppilaalle.

    Mik­sei lähik­oulus­sa voisi pala­ta tasokurs­sei­hin? Luokan sisäl­lä matemaat­tis­es­ti lah­jakkaille pien­ryh­mässä vaa­ti­vam­paa matikkaa, muille nykyisenkaltaista (ei siis sup­pei­ta kursse­ja kuten ennen muinoin). Samoin kielis­sä. Ope voisi aut­taa val­it­se­maan oikean tason. Tasol­ta toiselle voisi vai­h­taa. Moni maa­han­muut­ta­ja, vaikkei kieltä osaisikaan niin hyvin on lah­jakas mm. matikas­sa, samoin osa erityisoppilaista.

  41. En yleen­sä jak­sa kauheasti uskoa siihen oikeis­to­laiseen mari­naan suo­ma­lais­es­ta tas­apäistämis­es­tä, mut­ta kouluista puhut­taes­sa houku­tus on kyl­lä suurem­pi kuin koskaan muulloin.

    Yksi­tyisk­oulu­ja ei saisi olla, tai ainakin ne pitäisi pois­taa keskilu­okan ulot­tuvil­ta lakkaut­ta­mal­la val­tion tuki. Kuitenkin yksi­tyisk­oul­u­lais­ten van­hem­mat mak­sa­vat koulu­tuk­ses­ta verois­saan siinä mis­sä muutkin, ja lukukausi­mak­su­jen per­im­i­nen on pääsään­töis­es­ti kiel­let­ty lail­la. Pois­taa pitäisi silti, että eivät olisi keskilu­okan kakarat siel­lä yksi­tyisk­ouluis­sa tosi rikkai­ta häiritsemässä. 

    Esimerkik­si vähem­mistökieliy­hteisö ei tietenkään saisi itse perus­taa omaa koulua lap­silleen, vaan sitä pitäisi anoa val­ti­ol­ta. Val­tion suosi­ma ped­a­gogi­ik­ka on ain­oa sal­lit­tu, ja jos ajat­telet kas­vatuk­ses­ta eri taval­la (esim. Stein­er, Montes­sori tai mikä tahansa muu), se on voi voi.

    Niin­hän se menee, että jos lapset eivät kohtaa koulus­saan yhteiskun­nan koko kir­joa, syn­tyy yhteiskun­taryh­mien välisiä ennakkolu­u­lo­ja. Lah­jakkaiden las­ten tyl­sistyt­tämi­nen hor­rokseen on pieni hin­ta sosi­aalis­es­ta sekoit­tamis­es­ta, joka estää ennakkolu­u­lo­jen syn­tymisen. Tämän käytän­nön ansios­ta Suomes­sa ei ole lainkaan sosi­aaliryh­mien välisiä ennakkoluuloja.

    Voivathan ne lapset sitä pait­si kotona vapaa-ajal­laan opiskel­la pidem­mälle, kun pakolli­nen tois­t­en luke­maan oppimisen vier­estä seu­raami­nen on ensin aamupäiväl­lä lusit­tu pois. Lopuk­si hauku­taan tietenkin hieno­hel­mak­si, kun edes kehtaa kyseenalais­taa rivis­sä marssimisen hienouden. Ties vaik­ka vierus­toveri rivis­sä olisi se seu­raa­va lapse­na väärinymmär­ret­ty fysi­ikan nobelisti.

    Anteek­si vain tämä pis­teliäisyyteni. En minä usko, että kukaan mitään pahaa tarkoit­taa, mut­ta tämä koulu­a­sioi­hin liit­tyvän sovin­naisu­u­den määrä on vain jotain aivan käsit­tämät­tömän posketonta.

    En odota seu­raaval­la anek­dootil­la ole­van mitään todis­tusvoimaa muille kuin itsel­leni, mut­ta kävin ker­ran tutus­tu­mas­sa erääseen suurehkoon koulu­un, jon­ka yläas­teel­la on muu­ta­ma rin­nakkaislu­ok­ka. Opet­ta­jat oli­vat yleen­sä samo­ja koulun kaikille luokille. Eräs luok­ka koulus­sa oli nimeltään “kielilu­ok­ka”, ja sille piti erik­seen hakea kokeel­la, jos­sa tes­tat­ti­in englan­nin kie­len taitoa.

    Ehkä vähem­män yllät­tävästi englan­nin kie­len taito kuu­den­nen luokan lopus­sa kor­reloi vah­vasti yhden jos toisenkin asian kanssa, ja luokan oppi­la­saines oli kau­ni­isti san­ot­tuna valikoitunut­ta. Meinin­ki oli kuin tois­es­ta maail­mas­ta ver­rat­tuna naa­purilu­okkaan. Ennen kuin kävelin luokkaan, opet­ta­jat kat­soi­vat aiheel­lisek­si val­is­taa min­ua, että kyse ei ole mis­tään eli­it­tilu­okas­ta, tänne voi hakea kuka tahansa, kyse ei todel­lakaan ole eli­it­tilu­okas­ta. Ei kai sit­ten ollut, kun ker­ran niin sanottiin.

    Seg­re­gaa­tion inhimil­lis­es­tä ja taloudel­lis­es­ta haitallisu­ud­es­ta ja hait­to­jen tor­ju­misen tärkey­destä olen Osmon kanssa tietenkin samaa mieltä.

  42. Luokan yli hyp­päämisessä on myös se ongel­ma, että itseään van­hempi­en (ja toden­näköis­es­ti isom­pi­en) las­ten kesku­udessa ei pär­jää esim. liikun­nas­sa. Ris­ki kiusatuk­si tulemis­es­ta kas­vaa. Ylipäätään huip­puä­lykäs nört­tikin on tunne-elämältään kyp­symät­tömämpi kuin vuot­ta van­hem­mat lapset. Ajoko­rtinkin saa myöhem­min jne.

    Mis­täkö tiedän? No kun itse hyp­päsin aikanaan ensim­mäisen luokan ylitse.

    Kan­natan eril­listä ope­tus­ta matemaat­tis­es­ti lah­jakkaille. Näen jo turhau­tu­misen alkei­ta omas­sa laps­es­sani, joka ensim­mäisel­lä luokalla voisi hyvin tehdä kuu­den­nen luokan matem­ati­ikan tehtäviä. Opet­ta­ja tosin on kieltänyt laske­mas­ta edes ekan luokan kir­jaa oma­toimis­es­ti eteenpäin 🙁

    1. Olen Totu­uskomis­sion kanssa kovin samaa mieltä. Ope­tusjär­jestelmämme hyväksyy val­tion voimakkaasti tuke­man eril­lisen opetuk­sen liikun­nal­lis­es­ti tai musikaalis­es­ti lah­jakkaille, mut­ta matemaatt6isesti lah­jakkaille, mis­sä ei minus­ta ole mitään logiikkaa.

  43. - — tehdä matem­ati­ikan tun­neil­la omaa suori­tus­ta­soa vas­taavia tehtäviä siinä mis­sä muut oppi­laat puuhaa­vat perusjuttuja.

    Tässäkin asi­as­sa on usei­ta tapo­ja ede­tä. Osa ei vaa­di kuin viit­seliäisyyt­tä opet­ta­jal­ta. Esimerkik­si itse olen kohtu­ullisen hyvä matem­ati­ikas­sa (lukioaikoinani 30 parhaan joukos­sa lukion matem­ati­ikkak­il­pailus­sa), vaikken oikeasti lah­jakas olekaan. Ne todel­liset kärkimiehet paini­vat ihan eri sar­jas­sa, minkä onnek­si sain oppia jo ennen yliopis­toa. Koulun näkökul­mas­ta olin kuitenkin “lah­jakas”.

    Hyvä oppi­las todel­lakin tyl­sistyy perusk­oulun matem­ati­ikan­tun­nil­la. Opet­ta­jan ratkaisu oli yksinker­tainen: “Laske rauhas­sa matem­ati­ikankir­ja läpi, äläkä kiin­nitä opetuk­seen huomio­ta, jollei siltä tun­nu.” Tulos oli hyvä: opin tekemään töitä ja sain aivan älyt­tömän vah­van ruti­inin laskea yksinker­taisia lasku­ja. Tästä on myöhem­min ollut saman­laista hyö­tyä kuin pianis­tille lop­ut­tomas­ta perushar­joi­tusten teosta. Matem­ati­ikkaa opi­taan laske­mal­la hirveästi yksinker­taisia tehtäviä (tai todis­ta­mal­la nau­ret­ta­van yksinker­taisia lau­sei­ta). Eli ei perusk­oul­u­laisen hirveästi tarvitse oppia lukio­matem­ati­ikkaa. Aika lah­jakkallekin oppi­laalle riit­tää, että opet­telee sen perusk­oulu­matem­ati­ikan selkärankaan. (Olen saanut matemaat­tis­ten ainei­den opet­ta­jan pätevyy­den, joten on min­ul­la jotain teo­reet­tis­takin poh­jaa tuon anek­doot­ti­na esit­tämäni tueksi.)

    Tuo yllä kuvaa­mani eriyt­tämi­nen oli näen­näis­es­tä help­poud­estaan huoli­mat­ta opet­ta­jalle raskas­ta, sil­lä mon­et protestoi­vat äänekkäästi: jos olen jo saanut laskea etukä­teen tun­nil­la kaik­ki kir­jan tehtävät, min­ulle ei jää kotite­htäviä! Eihän täl­laista epä­tasa-arvoa voi sietää.

  44. Ja sit­ten vielä se ruot­si, joka lie­nee jatkos­sa tehokkain sggrekaa­tion väline mitä kuvitel­la voi.

    Matemaat­tis­es­ti lah­jakas ulko­maalais­taus­tainen saa kohtu­ullis­es­ti nähdä vaivaa suomen oppimiseen, mut­ta ruotsin taidon puut­tumi­nen sul­kee pois lukios­ta ja yliopis­toista Suomessa.
    Tähän haasku­useen ei pitäisi olla varaa.

    Lisäk­si ruotsin val­in­ta tehdään 13-vuo­ti­aana, joka on surkein mah­dolli­nen ikä ihan jokaiselle lapselle.

    Min­ulle ja muille on ihan hyvä oppia ruot­sia tai jotain yläas­teel­la ja on oikein että yhteiskun­nal­la on siihen porkkana. Aikaansa ilti voisi käyt­tää jonkin muun kie­len paris­sa, jos siihen on kiinnostusta.

  45. “Maunulan yhteisk­oulu ja Helsin­gin matematiikkalukio”
    “Perusk­oulu

    Perusk­oulun pain­o­tuk­set: matem­ati­ik­ka ja liikunta.”

    Ainakin Helsingistä löy­tyy matem­ati­ikkaan erikois­tunei­ta kouluja.
    Van­taal­la jois­sain kouluis­sa on matem­ati­ikan tasoryhmiä

    Suurin ongel­ma on, ettei matemaatikoille juurikaan löy­dy töitä ja niin­pä tohtori­ta­sol­la pää­tyy useim­miten opet­ta­jak­si kouluun

  46. Eiks samal­la logi­ikalla pitäisi myös vähen­tää ruotsinkielis­ten koulu­jen sisäänot­toa? Näis­sähän on usein parem­pi keskiar­vo kuin suomenkielisssä. Oppi­laiden van­hem­mat on myös keskimääräistä use­am­min ylem­pää sosi­aalilu­okkaa, joten ruotsinkieliset koulut selvästi ylläpitävät segregaatiota.

    Muutenkin usko­ma­ton­ta että yksi­tyisk­oulu­jen oppi­las­määristä edes päätetään kun­nis­sa. Se, paljonko oppi­lai­ta yksi­tyisk­oulu halu­aa, tulisi olla koulun oma kau­palli­nen päätös. Hyvin kuvaavaa siitä ajat­te­lu­tavas­ta mikä suomes­sa val­lit­see, että on ihan nor­maalia että val­tio puut­tuu ja sään­telee kaikkea kau­pal­lista toim­intaa pilkun tarkasti.

    Onnek­si viime aikoina on syn­tynyt virk­istävää liike­hd­in­tää, esim popup-ravintolat.

    Yksi­ty­i­sis­sä kouluis­sa vira­nomaisen rooli tulisi olla ain­oas­taan valvoa että lap­sia kohdel­laan kouluis­sa hyvin ja luvat­tua ope­tus­su­un­nitel­maa noudatetaan.

  47. “Hyvin kuvaavaa siitä ajat­te­lu­tavas­ta mikä suomes­sa val­lit­see, että on ihan nor­maalia että val­tio puut­tuu ja sään­telee kaikkea kau­pal­lista toim­intaa pilkun tarkasti.”

    Suomes­sa yksi­tyisk­oulu ei ole kau­pal­lista toim­intaa, sil­lä rahat tule­vat val­ti­ol­ta eikä organ­isaa­tio saa tuot­taa voittoa.
    Jos yhteiskun­ta on palvelun osta­ja niin se voi ker­toa mis­tä se haluaa

    Eikä yksi­tyisk­oulu mitään tasoa takaa, kävin aikoinani yksi­tyisen oppik­oulun eikä sen rauhat­tomam­paa ja huonom­paa koulua löydy.
    Opet­ta­jatkin kiusat­ti­in ulos yhdessä-kahdessa lukukaudessa

  48. Liian van­ha: “En minäkään lap­sil­leni eli­it­tik­oulua opiskelun takia suositel­lut vaan sosi­aal­is­ten mah­dol­lisuuk­sien laven­tamisel­la. Hyvä veli-jär­jestelmä on voimis­saan ja on hyvä jos on tut­tu poten­ti­aal­is­ten men­estyjien kanssa.”

    Vaik­ka yksi lap­sis­tani on eli­it­tilukios­sa, niin min­ulle ei ollut koskaan tul­lut mieleenikään, että joku voisi vali­ta lukion tuol­laisel­la perus­teel­la. Oma lapseni val­it­si lukion­sa sik­si, että hän halusi lukioon, jos­sa oppi­laat ovat motivoitunei­ta opiskele­maan ja ymmärtävät asi­at hel­posti niin, että tun­neil­la ei tarvitse kuun­nel­la sitä, kun opet­ta­ja tankkaa perusasioi­ta mon­een ker­taan. Toinen tärkeä syy oli se, että lapseni halusi ker­rankin olla koulus­sa tavalli­nen oppi­las eikä se, jon­ka osaamiseen ja men­estymiseen opet­ta­jat ja muut oppi­laat aina kiin­nit­tävät huomio­ta. Lisäk­si hän­tä kiin­nos­ti se, että lukios­sa on tar­jol­la laa­ja ja monipuo­li­nen valikoima eri­laisia kursse­ja. Kaik­ki nämä tavoit­teet ovat toteu­tuneet hyvin lapseni lukiossa.

    Me van­hem­mat emme mitenkään suositelleet juuri tätä lukio­ta lapsellemme. Itse asi­as­sa emme olleet edes miet­ti­neet ko. lukio­ta mah­dol­lise­na vai­h­toe­htona, ennen kuin joskus 9. luokan syksyl­lä lap­si itse ilmoit­ti halu­a­vansa sinne.

  49. “Ris­ki kiusatuk­si tulemis­es­ta kas­vaa. Ylipäätään huip­puä­lykäs nört­tikin on tunne-elämältään kyp­symät­tömämpi kuin vuot­ta van­hem­mat lapset”

    Hyvä oppi­las on poikkea­va siinä kuin muutkin poikkea­vat. Eri­tyis­es­ti jos­sain kol­man­nelle-viiden­nel­lä ennen koulua syn­tyneet erot ovat tasoit­tuneet ja moni “lah­jakas” osoit­tau­tuukin taviksek­si ja se aiheut­ta katkeruutta.

    Kiusaamisen jatku­mi­nen riip­puu myös kiusat­ta­van itsen­sä suh­tau­tu­mis­es­ta, vah­va pär­jää tässäkin
    Mut­ta kyl­lä nykyisessä koulus­sa on paljon kiusaamisen estäviä tek­i­jöitä esi oppi­laiden oma aktiivisuus.

    Mut­ta mikä on kiusaamista onkin jo suurem­pi ongel­ma, siitä on mon­ta mielipi­det­tä ja mon­et vanhemmat/opettajat ovat lähin­nä hysteerikkoja.

    Suurimpia ongelmia tänä päivänä koulus­sa ovat van­hem­mat, jot­ka a) sal­li­vat oman lapsen­sa häiriköin­nin ja puo­lus­ta­vat stp, eikä taustal­la aina ole per­heen sosi­aaliset ongel­mat, suurim­mat häiriköt löy­tyvät ns hyvistä per­heistä, jot­ka eivät hyväksy, että lap­si on tavis

    2) ahdas­mielisyys ja kon­trol­loin­ti, las­ta suo­jel­laan aivan liikaa nykyään, kyl­lä maail­ma on oikeasti riske­jä täyn­nä ole­va paik­ka eikä ylisuo­jelu auta selviämisessä.
    Esim lehtien luvun ja uutis­ten kat­selun kieltämi­nen on jo sel­l­aista las­ten suo­jelua etten enää ymmär­rä sen posi­ti­ivista vaikutusta.

    Mitä tulee tuo­hon alun kom­ment­ti­in ero­jen tasoit­tumis­es­ta ja järjestyk­sen muut­tumis­es­ta niin meil­lä on koulu­tusjär­jestelmässä aukko: Se on esik­oulu. Se on liian lyhyt ja peri­aat­teessa se on päivähoitoa, jos­ta per­itään maksu

    Esik­oulun pitäisi alkaa jo 3–4 vuo­ti­aana ‚se tasoit­taisi tehokkaasti ala-asteen eroja

  50. ‘se ei tar­joa kovin kum­moisia mah­dol­lisuuk­sia musi­ikil­lisen, matemaat­tisen, tai minkään muunkaan lah­jakku­u­den kehit­tämiseen. Näitä mah­dol­lisuuk­sia ei tule lisää luokan yli hyp­päämäl­lä.’ (Olli Pottonen)
    Tuleeko niitä mah­dol­lisuuk­sia lisää sil­lä, että kaikkien on pakko kärvis­tel­lä yhtä kauan siel­lä koulus­sa, vaik­ka ei mitään oppisikaan?
    Mis­ery loves com­pa­ny, san­o­taan englan­niksi. En näe mitään muu­ta moti­ivia tälle innolle pistää hikar­it lusi­maan yhtä kauan kuin muutkin ja mielel­lään mahd. vit­tumaises­sa seurassa.

  51. ‘Luokan yli hyp­päämisessä on myös se ongel­ma, että itseään van­hempi­en (ja toden­näköis­es­ti isom­pi­en) las­ten kesku­udessa ei pär­jää esim. liikun­nas­sa.’ (Totu­uskomis­sio)
    Minä en hypän­nyt luokan yli, ja pakkoli­ikun­ta oli silti syvältä. Hyp­päämät­tömyys ei ratkaise ongel­maa, joka johtuu ihan muus­ta kuin oppi­laista, jot­ka eivät jak­sa innos­tua pal­lon potkimis­es­ta. Ongel­man voisi ratkaista sil­läkin, että pois­tet­taisi­in koko ‘oppi­aine’: minä en oppin­ut edes niiden voikka­maikoille niin rakkaiden lau­mala­jien sään­töjä. Ei niin, että niitä olisi ikinä tarvin­nut mihinkään. Jotain rajaa tässä las­ten ajan haaskaamises­sa yhdentekevyyksiin.

  52. Ohi­men­nen san­ot­tuna, hap­posa, ruotsinkieliset eivät pär­jää koulus­sa yhtä hyvin kuin suomenkieliset. Kun luulee muu­ta, kyse on ennakkoluulosta. 

    Suomen­ruot­salais­ten sosi­aa­li­nen ase­ma myös vas­taa aika tarkkaan suomenkielis­ten vas­taavaa, vaik­ka maanvil­jeli­jöitä on enem­män — ja toki myös niitä rikkai­ta, mut­ta heikäläis­ten määrä on tilas­tol­lises­sa ver­tailus­sa merk­i­tyk­setön. Aika häm­mästyt­tävää, muuten, että ei mene sen parem­min, kun ajat­telee minkälaisia etuoikeuk­sia heikäläisille jaellaan.

    Yksi­tyisk­oulu­jen oppi­las­määristä päätetään kun­nis­sa sik­si, että ne (ja usein myös val­tio) mak­sa­vat laskut. Liike­taloudel­lisil­la peri­aat­teil­la toimivia koulu­ja­han Suomes­sa ei ole.

  53. Muutenkin usko­ma­ton­ta että yksi­tyisk­oulu­jen oppi­las­määristä edes päätetään kun­nis­sa. Se, paljonko oppi­lai­ta yksi­tyisk­oulu halu­aa, tulisi olla koulun oma kau­palli­nen päätös.

    Suomes­sa minkään tason yksi­tyi­nen koulu­tus ei saa tavoitel­la voit­toa. Tämä on poli­it­ti­nen päätös, joka on tehty säädet­täessä peru­sope­tus­la­ki ja muut ope­tushallinnon lait. Kenel­läkään ei voi olla “kau­pal­lista” perustet­ta ottaa oppi­lai­ta. (Yksi­tyisessä ammat­tik­oulus­sa voi olla oppi­las­määrän mitoituk­sen poh­jana oman koulun palvele­man yri­tyk­sen henkilöstö­tarve, mut­ta tämä on ihan eri asia.) Vasti­neena tästä epäkau­pal­lisu­ud­es­ta yksi­tyiset perusk­oulut, ammat­tik­oulut ja lukiot saa­vat rahoituk­sen­sa yhteiskunnalta.

    Suomes­sa yksi­tyisk­oulun ole­mas­saolon taustal­la on aina uskon­to tai jokin muu ide­olo­gia. Nämä ovat ain­oat lail­liset syyt perus­taa yksi­tyi­nen perusk­oulu. Asian luon­teen perus­teel­la on selvää, että jos uskon­nolli­nen tai ide­ologi­nen koulu saa määritel­lä itse oppi­las­määrän­sä, se määrit­tää sen mah­dol­lisim­man suurek­si. Jot­ta julkiselle maal­liselle ja suun­nilleen arvoneu­traalille koul­ulle jäisi sija, ei yhteiskun­nan varo­ja voi­da työn­tää lop­ut­tomasti yksi­ty­isille ide­ol­o­gisille ja uskon­nol­lisille kouluille.

    1. Helsingis­sä on run­saasti entisiä oppik­oulu­ja, jot­ka ovat jatka­neet sopimusk­ouluina ilman mitään uskon­nol­lista tai muu­ta taus­taa. Niil­lä on oma oppi­laak­siot­toalue, mut­ta niihin pyritään muual­takin. N e ovat hallinnol­lis­es­ti itsenäisiä m utta toimi­vat veron­mak­sajien rahoil­la saaden kiin­teän euromäärän oppi­las­ta kohden.

  54. Har­fordin kir­jas­ta tuli jotain mieleen, kun kir­joitin viestiä yllä. Ihmisethän vas­taa­vat kan­nus­timi­in. Siinä yksi syy, mik­si afro-amerikkalaiset miehet eivät paljoa opiskele. Töitä ei kuitenkaan saa. Hyödyl­lisem­pää on suun­na­ta tar­mo vaikka­pa huumekaup­paan tai johonkin muuhun, jos­sa rotuen­nakkolu­u­lot eivät paina.

    Suomen­ruot­salaiset myös näyt­täi­sivät panos­ta­van koulu­tuk­seen vähem­män kuin finnit. Löy­tyykö huonon moti­vaa­tion taustal­la kan­nustin tai sen puute? Ilman mitään todis­tu­saineis­toa veikkaan, että syy on päin­vas­tainen kuin jenkkimustil­la: töitä saa ilman kovia ponnisteluja.

    Usein näkee väitet­tävän, että jos­sakin eksoot­tises­sa etnisessä ryh­mässä on jotain vikaa, kun eivät ker­ran mamuina tee töitä yhtä paljon kuin jenkit, ruot­salaiset, japani­laiset ja tietyt muut ryh­mät. Miksiköhän?

    Ja mik­siköhän tytöt keskimäärin panos­ta­vat koulu­un niin paljon enem­män kuin pojat? Sik­sikö, että tietävät, että eivät muuten pär­jää miesten kanssa työ­markki­noil­la, kuten Har­ford arvelee? Vai ver­tau­tu­vatko osa suo­ma­lais­po­jista afroamerikkalaisi­in eli he tietävät, että töitä ei saa vaik­ka opiskelisi?

  55. Nim­im. hap­posa, ruotsinkielis­ten koulu­jen oppimis­tu­lok­set ovat hie­man huonom­pia kuin suomenkielis­ten, ainakin lukioissa.

    Ehkä syynä on ruotsinkielis­ten korkeak­oulu­jen suurem­pi sisäänot­to suh­teessa kieliryh­mien kokoon.

  56. Anteek­si, Osmo. Olin väärässä yleistäessäni yksi­tyisk­oulu­jen taus­taa. Meil­lä tääl­lä pääkaupunkiseudun ulkop­uolel­la on hyvin vähän mui­ta yksi­tyisk­oulu­ja kuin uskon­nol­lisia tai Stein­er-koulu­ja. Ne pari, kolme yksi­ty­istä entistä oppik­oulua Turus­sa ja Tam­pereel­la ovat nekin ainakin his­to­ri­al­lises­sa mielessä ide­ol­o­gisia: yksi­tyisk­ouluk­si jäämi­nen 1970-luvun perusk­oulu-uud­is­tuk­ses­sa oli niin työläs han­ke, että siihen ryhtymi­nen edel­lyt­ti ide­ol­o­gista vakau­mus­ta yksi­tyisen koulu­tuk­sen siunauksellisuudesta.

  57. ‘Mut­ta mikä on kiusaamista onkin jo suurem­pi ongel­ma’ (liian vanha)
    Suurem­pi kuin kiusaami­nen? Kai tuo on se opet­ta­janäkökul­ma: kiusaa­jat potki­vat vain pienem­piään, mut­ta kiusat­ut ja niiden van­hem­mat tule­vat häir­it­semään opet­ta­jia, ja se on jo kohtuutonta.

  58. lurk­ki, nyt kom­mu­nikaa­tio ei ihan onnis­tunut. Kyl­lähän se yhden luokan hyp­päämi­nen yli vähän helpot­taa. Mut­ta jos sil­lä vähen­netään perusk­oulus­sa ‘lusimi­nen’ yhdek­sästä vuodes­ta kahdek­saan, niin ei ongel­ma ei ole vielä ratkaistu, kyl­lähän se kahdek­san vuot­takin on liikaa. Siis pitäisi taval­la tai toisel­la uud­is­taa perusk­oulua niin ettei siel­lä olo olisi turhaa lusimista.

  59. Kans alainen
    Siinä yksi syy, mik­si afro-amerikkalaiset miehet eivät paljoa opiskele. Töitä ei kuitenkaan saa.

    Epäilemät­tä USA:n nykyi­nen pres­i­dent­ti allekir­joit­taa tämän väitteen.

    (myön­netään, Oba­ma ei ole täysin musta)

  60. ‘Oba­ma ei ole täysin mus­ta’ (Sylt­ty)
    Ja juuri Afrikas­ta tulleet (kuten Oba­man isä) las­ke­taan eri ryh­mään kuin afro-amerikkalaiset (orjien jälkeläiset). Wikipedia sanoo:
    ‘African immi­grants to the U.S. are among the most edu­cat­ed groups in the Unit­ed States. Some 48.9 per­cent of all African immi­grants hold a col­lege diploma.’
    http://en.wikipedia.org/wiki/African_immigration_to_the_United_States

  61. “lurk­ki, nyt kom­mu­nikaa­tio ei ihan onnis­tunut. Kyl­lähän se yhden luokan hyp­päämi­nen yli vähän helpot­taa. Mut­ta jos sil­lä vähen­netään perusk­oulus­sa ‘lusimi­nen’ yhdek­sästä vuodes­ta kahdek­saan, niin ei ongel­ma ei ole vielä ratkaistu, kyl­lähän se kahdek­san v”

    Tämä olisi help­po ratkaista eli oppi­las käy oman ja ylem­män luokan kokeis­sa eli 3‑luokkalainen käy kol­man­nen ja neljän­nen luokan kokeet ja jos men­estyy hyvin niin voi aloit­taa 3‑luona jäl­keen 5‑luokalla.
    Mut­ta on sen ver­ran rank­ka, että enpä pistäisi omaa las­tani siihen rääkki­in. Mik­si pitäisi valmis­tua perusk­oulus­ta 12–13-vuotiaana ?

    Tyl­sistymi­nen ei ole se ongel­ma .Keltikankaan mukaan se on luonne eli henkilön keskit­tymiskyky on niin huono, että hän ei yllä lah­jakkuuten­sa tasolle

  62. Mik­sei lähik­oulus­sa voisi pala­ta tasokurs­sei­hin? Luokan sisäl­lä matemaat­tis­es­ti lah­jakkaille pien­ryh­mässä vaa­ti­vam­paa matikkaa, muille nykyisenkaltaista (ei siis sup­pei­ta kursse­ja kuten ennen muinoin). Samoin kielis­sä. Ope voisi aut­taa val­it­se­maan oikean tason. Tasol­ta toiselle voisi vai­h­taa. Moni maa­han­muut­ta­ja, vaikkei kieltä osaisikaan niin hyvin on lah­jakas mm. matikas­sa, samoin osa erityisoppilaista. 

    Haas­tat­telin tuos­sa yhtä jo eläk­keelle jäänyt­tä opet­ta­jaa, joka opet­ti yhdessä niistä kouluista, jois­sa tasokurssit­to­muut­ta kokeilti­in ennen kuin tasokurs­seista kokon­aan luovut­ti­in. Tasokurssit­to­muu­den etu­ja olivat:

    1. Ne tun­nol­liset tytöt, joille ei suositel­tu laa­jaa vaan keskikurssia, tup­pa­si­vat pet­tymään eivätkä keskikurssil­la oikein jak­sa­neet panos­taa opiskelu­un, kos­ka hei­dät oli jo määritel­ty keskinker­taisik­si. Tasokurssien pois­t­a­mi­nen paran­si näi­den oppi­laiden oppimis­tu­lok­sia ihan selkeästi.

    2. Sup­pei­ta kursse­ja oli ihan mah­do­ton opet­taa: kun kaik­ki koulun häiriköt oli­vat samal­la luokalla, melu oli ihan mah­do­ton (ihan lohdullista kuul­la, ettei häiriköin­ti ole mikään nykya­jan ilmiö). Kun näitä oppi­lai­ta oli yksi tai kak­si luokalla, he eivät pelkästään häiriköi­neet, vaan saat­toi­vat jopa oppi­akin jotain. 

    3. Fik­sut pär­jää aina eli parhaiden oppi­laiden oppimis­tu­lok­set eivät juuri heikentyneet.

    Kaipa tästäkin kokeilus­ta on aikoinaan raport­te­ja kir­joitet­tu, joku innokas voisi niitä esi­in kaivaa.

  63. Epäilemät­tä USA:n nykyi­nen pres­i­dent­ti allekir­joit­taa tämän väitteen. 

    Hän on valkois­t­en kasvattama…

  64. “Eli­it­tik­oulu­ja” tarvi­taan siitä syys­tä, että normi­lah­jakkaat koul­u­laiset oppi­si­vat tekemään edes hiukan töitä opiskelun­sa eteen. Jos malek­sii koko perusk­oulun ja ken­ties lukionkin läpi luokkansa tai luokkata­son­sa parhaana ilman, että joutuu mis­sään vai­heessa pon­nis­tele­maan koulunkäyn­nin eteen, se kostau­tuu myöhem­mässä elämässä. Hyvätkin oppi­laat tarvit­se­vat ver­tais­ryh­mää ja kirit­täjiä, jot­ta saavut­ta­vat oman poten­ti­aalin­sa (tai edes oppi­vat hiukan sitä työntekoa).

  65. JOs nyt ottais kan­taa alku­peräiseen postauk­seen, kun tämän keskustelun ydin näyt­tää ole­van sitä samaa tuubaa, jota koulus­saan 70-luvul­la päähän­potk­i­tut nerot tähän blogi­in tapaa­vat tois­tu­vasti tuottaa.

    Sin­ul­la on Osmo yksi pre­mis­si väärin. Todel­lisu­udessa te kaupun­gin kaavoit­ta­jat olette aja­neet tietyt koulut kestämät­tömään tilante­seen ja nyt, kun demar­it tämän kehtaa­vat myön­tää, sinus­ta kuitenkin white fligh­t­ia voidaan pado­ta vain “posi­ti­ivisel­la diskriminaatiolla”.

    1. Posi­ti­ivi­nen diskrim­i­naa­tio on ollut tähän men­nessä vain vit­si: säälit­tävän pieni osu­us kokon­ais­bud­jetis­sa. Jos se miljoona kym­menker­tais­tet­taisi­in, voi olla niin, että opet­ta­japako tyre­hty­isi, mut­ta oppi­las­paon kään­tämiseen sekään ei vält­tämät­tä riittäisi. 

    2. Ei sem­moinen koulu, jos­sa on vain puo­likielisiä maa­han­muut­ta­jia ja sel­l­ais­ten kan­ta­suo­ma­lais­ten lap­sia, joiden van­hem­mat eivät ole pätkääkään kiin­nos­tunei­ta jälkikasvun­sa koulus­ta, ole hyvä kasvuym­päristö kenellekään. Mut­ta te olette Helsingis­sä päästäneet tilanteenne täl­laisek­si. Siinä ei todel­lakaan lisära­ha auta. 

    Mitäkö kan­natan?
    KOulupi­irien rajat sel­l­aisik­si, että yhteen koulu­un tulee oppi­lai­ta sekä parem­mil­ta että huonom­mil­ta alueil­ta. (Kaavoit­ta­jien type­r­yy­den takia tämä ei esim. kaikil­la ala-asteil­la onnis­tu ja sil­loin pirusti posi­ti­ivista diskriminaatiota.)

    Erikois­lu­okat alueel­lisik­si: jos halu­aa opiskel­la japa­nia tai tanssia, se pitää olla mah­dol­lista jos ei nyt lähik­oulus­sa niin ainakin oman alueen koulus­sa. Ei kaikkia erikois­lu­okkia samaan kouluun.

    Touko Met­ti­nen
    Monilahjattomuus

  66. Siinä yksi syy, mik­si afro-amerikkalaiset miehet eivät paljoa opiskele. Töitä ei kuitenkaan saa.

    Epäilemät­tä USA:n nykyi­nen pres­i­dent­ti allekir­joit­taa tämän väitteen.

    Ja juuri Afrikas­ta tulleet (kuten Oba­man isä) las­ke­taan eri ryh­mään kuin afro-amerikkalaiset (orjien jälkeläiset).

    Hän on valkois­t­en kasvattama…

    Ja epäilemät­tä rasis­tiset valkoiset työ­nan­ta­jat, ne jot­ka eivät siis palkkaa edes koulut­tau­tunei­ta afro-amerikkalaisia, tekevät selvän eron afrikkalaiselle mustalle, valkois­t­en kas­vat­ta­malle mustalle ja todel­liselle afro-amerikkalaiselle. 

    Aivan var­masti näin.

  67. Touko Met­ti­nen: “KOulupi­irien rajat sel­l­aisik­si, että yhteen koulu­un tulee oppi­lai­ta sekä parem­mil­ta että huonom­mil­ta alueil­ta. (Kaavoit­ta­jien type­r­yy­den takia tämä ei esim. kaikil­la ala-asteil­la onnis­tu ja sil­loin pirusti posi­ti­ivista diskriminaatiota.)

    Erikois­lu­okat alueel­lisik­si: jos halu­aa opiskel­la japa­nia tai tanssia, se pitää olla mah­dol­lista jos ei nyt lähik­oulus­sa niin ainakin oman alueen koulus­sa. Ei kaikkia erikois­lu­okkia samaan kouluun.”

    Olen samaa mieltä, että erikoi­sainei­ta lähik­oulu­un. Mut­ta tarvi­taanko erikois­lu­okkia? Jos tarvi­taan, niin mik­si? Tuot­taako täl­lainen erikois­lu­ok­ka koulun sisäl­lä ongelmia eli seg­re­gaa­tio siir­tyykin koulu­jen väliltä koulun sisälle? Erikois­lu­okki­in kun tup­paa valikoi­tu­maan “valikoidut”, ei ehkä aina lahjakkaimmat.
    (Aiheesta on tehty tutkimuk­si­akin.) Onko tämä ongel­ma vai ei, siitä voi olla ainakin kah­ta mieltä. Ehkä se estää koulutet­tu­jen van­hempi­en las­ten pakoa lähik­oulus­ta tai jopa asuinalueelta, mikä on var­masti hyvä asia.

    Jos lähik­oulun ain­oan erikois­lu­okan aine ei omaa las­ta kiin­nos­ta tai lap­si ei ole aineessa lah­jakas ja vaarana on jonkin­lainen luokka­jako, niin mitäs se van­hempi (lap­si) sit­ten val­it­see? Mielestäni lähik­oulus­sa rin­nakaislu­okkien tulisi olla oppimisym­päristöltään kohtu­ullisen samankaltaisia. Samat verora­hathan me mak­samme. Ne koulute­tut van­hem­math­an tietenkin mak­sa­vat enemmän…

  68. Lah­jakkaiden eri­ty­is­lu­okkia ja ‑koulu­ja on vas­tustet­tu kahdel­la osin ris­tiri­itaisel­la argu­men­til­la: 1) ne lisäävät epä­tasa-arvoa, 2) niistä ei ole hyö­tyä, fik­sut kun pär­jäävät aina. Argu­ment­ti 1) on hyvä ja pitää ottaa huomioon, mut­ta argu­ment­tia 2) min­un on vaikea uskoa. Etenkin kun väitet­tä ‘fik­sut pär­jäävät aina’ ei ole tapana juuri perustel­la, se vain esitetään aksioomanomais­es­ti. Tai sit­ten sitä perustel­laan jotenkin No True Scots­man-henkises­ti: jos fik­su henkilö ei pär­jän­nytkään, hän ei ollut oikesti fiksu.

    Riitan kom­ment­ti tuos­sa yllä oli posi­ti­ivi­nen poikkeus, siinä oli hyviä perustelu­ja, joista olisi hyvä saa­da tarkem­paa tietoa.

    Kysymys on min­ulle henkilöko­htais­es­ti tärkeä, kos­ka olen pär­jän­nyt, enkä todel­lakaan usko että se on vain fik­suuteni ansio­ta, vaan iso kiitos kuu­luu eri­no­maiselle opetuk­selle ja oppimisym­päristölle. Toivoisin että muutkin hyvät opiske­li­jat saisi­vat riit­tävän vaa­ti­vaa, hyvää opetusta.

  69. Oba­ma ei kuu­lu siihen jengi­in, jos­sa act­ing white ‑pahek­sun­ta johtaa koulut­tau­tu­misen halvek­simiseen. Oba­ma on päin­vas­toin liikkunut sel­l­ai­sis­sa ympäristöis­sä, jos­sa koulu­tus­ta arvoste­taan ja jos­sa ihon­väristä on ollut hyö­tyä. Työ­nan­ta­jat ja puolue pikem­min hyp­pivät ilosta, kun löy­sivät mus­tan IVY League ‑hem­mon.

    Toises­sa ääripäässä ovat sit­ten ne mus­tat, joista Sud­hir Venkatesh ker­too kir­jas­saan Gang Leader for a Day: A Rogue Soci­ol­o­gist Takes to the Streets. Aika mainio kir­ja, muuten. Heikäläisille ei edes huip­puyliopis­tossa opiskelu avaa ruusu­isia näkymiä sen parem­min uran kuin lähipi­irin arvos­tuk­sen muo­dos­sa. Nämä tyyp­it eivät todel­la halua näytel­lä valkoista. Huumekaup­pa ja jen­gin joht­a­mi­nen näyt­tää parem­mal­ta vai­h­toe­hdol­ta. Alem­mil­la por­tail­la ei huumekau­pas­ta tien­aa edes mini­palkkaa, mut­ta on sen­tään mah­dol­lisu­us tavoitel­la amerikkalaista unel­maa, vaik­ka toden­näköisem­pi tie vie vanki­laan tai ruumishuoneelle.

    No, kyse on tietysti paljon tässä lyhyesti hah­motel­tua mon­imutkaisem­pi ja katu aina tietysti kak­sisu­un­tainen. Tarkoi­tan tietysti sitä, että olisi hölmöä lait­taa kaik­ki syy yhteiskun­nan niskaan, kun ihmiset kuitenkin val­it­se­vat har­ras­tuk­sek­seen esimerkik­si silmit­tömän ammuskelun ohi­a­javas­ta autos­ta — tai ohikulke­vien kulkuneu­vo­jen kivit­tämisen, mikä on suo­sios­sa länsi­naa­purimme lähiön­uori­son keskuudessa.

  70. Mikä tässä lop­ul­ta on ongel­mana? Perusk­oulun puolel­la toimii lähik­oulu­pe­ri­aate jollei sit­ten ole ajatel­lut jotain eri­tyisk­oulua tyyli­in urheilu tai musi­ik­ki. Ja perusk­oulun puolel­la tuskin real­is­tista puhua huono­mainei­sista *kouluista*. Enem­män täl­löin kyse on mieliku­vas­ta alueesta. Ja jos joil­lakin alueil­la on eri­ty­isiä haastei­ta, niin IMO on aivan oikein kanavoi­da enem­män resursse­ja kyseis­ten aluei­den kouluille, kuten Ode tuos­sa ehdot­taa. Toisel­la asteel­la (ammat­tik­oulut ja lukiot) kohdal­la taasen on ole­mas­sa täysi valin­nan­va­paus jos vain keskiar­vo antaa myöten.

  71. Niistä tasokurs­seista vielä. Ehkei niitä tarvitse sil­lä nimel­lä muuten kut­sua, jos kokeilu oli aikoinaan epäon­nis­tunut? Jos se olisi vaik­ka eriytet­tyä ope­tus­ta siinä mis­sä tukiope­tuskin. Luokan lah­jakkaat lapset vaan saa­vat välil­lä hie­man vaa­ti­vam­paa ope­tus­ta esim. matikas­sa ja kielis­sä. Jos nykyi­nen perus­ta­son aineop­pi­maaärä opete­taan kaikille, otet­taisi­in tässä myös lah­jakkaat huomioon. Eihän jo luke­maan oppin­ut ekalu­okkalainenkaan joudu opet­tele­maan kir­jaimia muiden kanssa, vaan saa sopi­van tasoisia äidinkie­len tehtäviä.

    Olen kuul­lut, että ainakin yhdessä espoolaises­sa koulus­sa yläas­teel­la opete­taan hie­man vaa­ti­vam­paa matem­ati­ikkaa “lah­jakaille” ja/tai motivoituneille oppi­laille eri ryh­mässä. Ei siihen mitään luokkia tarvi­ta, jako­ryh­miä lähinnä.

    Parem­pi­han se näin on, kuin se että ne lah­jakkaat koulutet­tu­jen lapset lähetetään mui­hin koului­hin ja lähik­oulu kur­jis­tuu ja pahim­mil­laan koko asuinalue sen mukana.

  72. Tyl­sistymi­nen ei ole se ongel­ma .Keltikankaan mukaan se on luonne eli henkilön keskit­tymiskyky on niin huono, että hän ei yllä lah­jakkuuten­sa tasolle

    Oletko ihan var­ma, että Keltikan­gas-Järvi­nen väit­ti kaiken tyl­sistymisen koulus­sa johtu­van syn­nyn­näi­sistä luon­teen­pi­irteistä? Point­ti hänel­lä taisi olla se, että iso osa tyl­sistymistä on tem­pera­ment­tikysymys ja johtuu ihan muus­ta kuin liias­ta osaamisesta.

    Jos muis­te­len omaa koulu­naloi­tus­tani, niin suju­vasti luke­val­la ja matem­ati­ikas­sa viisi vuot­ta mui­ta edel­lä ole­val­la lapsel­la ei ollut ihan help­poa. Tun­nit oli­vat ihan aidosti tyl­siä, tois­t­en tankkaamisen kuun­telem­i­nen ei ollut kovin kehit­tävää mihinkään suun­taan edes näin jälkikä­teen ajatellen. Ja kun aka­teemis­es­ti suun­tau­tuneen lapsen kiin­nos­tuk­sen kohteet oli­vat aivan jos­sain muual­la kuin suurim­mal­la osal­la muista, väl­i­tun­nit sisäl­sivät yksinäisyyt­tä ja kauhua.

    Noil­ta vuosil­ta käteen jäi karkeasti kolme asi­aa. Oppi siitä, kuin­ka tui­jote­taan seinään eikä tehdä mitään. Oppi siitä, miten ketjusil­mukoi­ta virkataan. Ja pelko toisia lap­sia kohtaan. Yrit­tämäl­läkään en kek­si, miten tuo koke­mus hyödyt­ti min­ua, tai miten min­un ja muiden nört­tien paikallao­lo olisi hyödyt­tänyt muita.

    Ja muuten tuo tapah­tui aikana, jol­loin tum­mai­hoisia näki vain tele­vi­sios­sa. Kiusaa­vat ja koulu­osaamista halvek­si­vat kus­päät oli­vat kyl­lä ihan made in Fin­land ‑jengiä.

    On ilman muu­ta huono asia, jos koulut eriy­tyvät kah­teen ryh­mään: opiskelu- ja ruokailu­pain­ot­teisi­in. Jos kuitenkin lähde­tään tekemään jotain väki­val­taista yhdis­tämistä koulu­jen välil­lä, tehdään vääryyt­tä opiskelu­pain­ot­teisia oppi­lai­ta kohtaan.

    Se pitää kyl­lä paikkansa, että parhaat oppi­laat selviävät huonom­mal­lakin opetuk­sen tasol­la — tai ehkä siitä huoli­mat­ta. Mut­ta jos hyvil­läkin oppi­lail­la pitäisi olla oikeus haas­tavaan ja todel­lisen poten­ti­aalin täyt­tävään opetuk­seen, niin opet­ta­jan täy­tyy olla melkoinen Mac­Gyver tehdäk­seen sen samas­sa ryh­mässä jakau­man toisen pään kanssa.

    Eli jonkin­lainen aka­teemisen tason mukainen ryh­mäy­tymi­nen pitää sal­lia, tai sit­ten tas­apäistämi­nen suorite­taan hyvien kus­tan­nuk­sel­la. Tämäkin on kyl­lä ihan mah­dolli­nen poli­it­ti­nen val­in­ta, mut­ta se on sil­loin hyvä tunnustaa.

    Helsin­gin ongel­ma ei ole se, jos muu­ta­ma pros­ent­ti oppi­laista siir­tyy jol­lain taval­la haas­tavam­man opetuk­sen piiri­in. Seg­re­gaa­tio-ongel­ma alkaa siitä, kun se jakau­man keskiosa alkaa häipyä.

  73. Tuo­hon tasokurssien pois­tamiseen liit­tyi luokkakoko­jen pienen­tämi­nen, esimerkik­si oma­l­la luokallani yläas­teel­la 80-luvun lop­ul­la oli 14 oppi­las­ta (tosin osa tun­neista, esimerkik­si his­to­ria, oli naa­purilu­okan kanssa yhdis­tet­tynä). Tämän kokoises­sa luokas­sa eriyt­tämi­nen onnis­tui hyvin ja nopeim­mat sai­vat esimerkik­si matem­ati­ikan tun­neil­la haas­tavampia tehtäviä. Sit­ten tuli 90-luvun lama ja luokkakoko­ja kasvatettiin.

    Uskoisinkin, että moni nykyk­oulun ongelmista ratkeaisi ihan luokkakoko­ja pienen­tämäl­lä, ilman sen kum­mem­pia kommervenkkeja.

  74. Nim­imerk­ki “Rit­ta”: “Uskoisinkin, että moni nykyk­oulun ongelmista ratkeaisi ihan luokkakoko­ja pienen­tämäl­lä, ilman sen kum­mem­pia kommervenkkeja.”

    Luokkakoko­jen merkit­tävä pienen­tämi­nen on taloudel­lis­es­ti melkoinen “kom­mer­venk­ki”. Vihrei­den mikä-mikä-maas­sa se on tietenkin vain tah­don asia, mut­ta reaal­i­maail­mas­sa resurs­seil­lakin on rajansa. 

    Pienen vähem­mistön posi­ti­ivi­nen syr­jin­tä on toki taloudel­lis­es­ti mah­dol­lista, mut­ta yleinen luokkakoon pienen­tämi­nen onkin sit­ten jo ihan toinen juttu.

    1. Luokkakoko­jen pienen­tämi­nen yleis­es­ti on varsin teho­ton tapa paran­taa ope­tus­ta. Se on kuitenkin perustel­tua sil­loin, kun luokas­sa on paljon eri­ty­istä huomio­ta vaa­tivia oppilaita.

  75. Muu­ta­ma havain­to keskustelu­un näin yläas­teen opet­ta­jan näkökulmasta. 

    Perusk­oulun oppi­sisältö on niin help­poa, että liki­main kuka tahansa pystyy vähäisel­lä työl­lä saa­maan arvosanan kahdeksan. 

    Ns. huono­jen oppi­laiden ongel­ma ei ole se, etteivät he kykenisi omak­sumaan opetet­tu­ja aihei­ta. Lähin­nä heitä vaivaa moti­vaa­tion ja keskit­tymiskyvyn puute. Suurelta osin perusk­oulu on näille oppi­laille ajan haaskausta.

    Häir­it­sevästä käytök­ses­tä kär­sii koko luok­ka, mut­ta eniten ne oppi­laat, joil­la on moti­vaa­tio­ta opiskelu­un, mut­ta hidas oppimis­tahti. Hyvät oppi­laat kykenevät usein paikkaa­maan menete­tyn ope­tusa­jan itsenäisel­lä työllä.

    Kan­nat­taa muis­taa, että opet­ta­jan opetuk­sen sisältöä ei määrää niinkään luokan koos­t­u­mus vaan ope­tus­su­un­nitel­ma. Kos­ka opetet­tavaa asi­aa on paljon ja aikaa vähän, joutu­vat opet­ta­jat joka tapauk­ses­sa kiire­htimään asioiden läpi. Niin­pä ope­tus on kaikissa kouluis­sa liki­main samanlaista.

    Rauhal­lisen luokan siu­naus on siinä, että koko tun­ti voidaan käyt­tää opetuk­seen ja että luokas­sa val­lit­see oppimiseen kan­nus­ta­va ilmapi­iri. Jos jotkut julkiset koulut epäon­nis­tu­vat täl­laisen oppimisym­päristön tar­joamises­sa, on sulaa hul­lu­ut­ta rankaista siitä yksi­ty­isiä koulu­ja kar­si­mal­la niiden oppilaspaikkoja.

  76. “Se pitää kyl­lä paikkansa, että parhaat oppi­laat selviävät huonom­mal­lakin opetuk­sen tasol­la – tai ehkä siitä huoli­mat­ta. Mut­ta jos hyvil­läkin oppi­lail­la pitäisi olla oikeus haas­tavaan ja todel­lisen poten­ti­aalin täyt­tävään opetukseen,”

    Koulun vaiku­tus men­estyk­seen on vain n 5 %. Koulu ja muukin työ on pääsin ruti­inia ja eikä se aka­teem­i­nen maail­makaan mitään värikästä elämää ole.

    Ja yrität vain suuren­nel­la ero­ja, eivät ne todel­lisu­udessa noin suuria ole eivätkä koskaan ole olleet.

    Ongel­masi joh­tu­i­v­at ja johtu­vat omas­ta egostasi, kat­se­let nokkavart­ta pitkin mui­ta. Sil­lä keinoin pää­tyy aina kiusatuksi.

    Mitä tulee lah­jakkaan lapsen opetuk­seen niin ei lah­jakas­ta tarvitse opet­taa sana varsi­naises­sa merk­i­tyk­sessä, riit­tää, että hänet aute­taan pol­un päähän.

    Eikä oppimi­nen opetuk­seen perus­tu vaan jokaisen yksilön omaan oppimiseen, niin­pä nykyään nuo taviksetkin joutu­vat nykyään itse etsimään tieto­ja ja opet­tele­maan ne.

  77. Onko kukaan käynyt koulus­sa pitkään aikaan. Ongel­ma ei ole oikeas­t­aan se, että mil­laisia oppi­lai­ta koulus­sa on yms.
    Ongel­ma on paljon laa­jem­pi yhteiskun­nalli­nen kysymys: viime aikoina medi­as­sakin esil­lä ollut puut­tumat­to­muu­den kult­tuuri. Yksilön vapaud­es­ta on tul­lut varsinkin las­ten osalta aivan liian määräävä tek­i­jä. Samas­sa yhtey­dessä opet­ta­jan “ran­gais­tus­va­likoima” on pienen­tynyt olemat­tomi­in. Mitä tehdä itseri­it­toiselle, ilman auk­tori­teet­tia kas­va­neelle esiteinille kun puhe ei tehoa? Tietenkin jät­tää kol­man­nen huo­mau­tuk­sen jäl­keen jäl­ki-istun­toon. Kyl­lä var­masti käytös paranee!

    Lähipi­iris­säni ole­vat opet­ta­jat totea­vat kylmästi, että yhden sukupol­ven osalta peli on menetet­ty jo. Tulemme luul­tavasti lähi­t­ule­vaisu­udessa näkemään entistä itseri­it­toisem­pia ja välin­pitämät­tömämpiä nuo­ria aikuisia. Toiv­ot­tavasti olen väärässä.

    Tässä nip­pu ratkaisuehdotuksia:
    Yhteiskun­nan asen­neilmapi­irin tulee muut­tua. Tiukem­pi kuri, van­hem­mille sank­tiot heit­teille­jätöstä, jos ei kuria pide­tä. Van­hem­muu­den “peruskoikeu­den” kyseenalaistaminen.
    Koului­hin selvästi pienem­mät luokkakoot, lisää avus­ta­jia. Pieni hin­ta tule­vien ongelmien ehkäisemiseksi.
    Opet­ta­jan ran­gais­tus­va­likoiman selkeä kas­vat­ta­mi­nen. En kan­na­ta kivun tuot­tamista, mut­ta lapseen pitää voi­da koskea ilman pelkoa oikeusju­tus­ta! Samoin pitää voi­da “nola­ta” eli antaa julki­nen ran­gais­tus type­r­ästä käytök­ses­tä — kään­tää huonon käytök­sen coolius typeryydeksi.

    Halu lähet­tää lapset eri koulu­un kor­jau­tuu sil­lä, että työrauha varmis­te­taan riit­tävil­lä resurs­seil­la. Tähän ei tai­da oikoti­etä olla.

  78. “Luokkakoko­jen pienen­tämi­nen yleis­es­ti on varsin teho­ton tapa paran­taa ope­tus­ta. Se on kuitenkin perustel­tua sil­loin, kun luokas­sa on paljon eri­ty­istä huomio­ta vaa­tivia oppilaita.”

    Tarkkailu­lu­okat taisi­vat olla ennen tapa hoitaa nämä “eri­ty­istä huomio­ta vaa­ti­vat oppi­laat”. Nykyään ei varsi­naisia “tarkkik­sia” ei ole, vaan luokan vähem­män ongel­mallis­ten oppi­laiden (ja hei­dän van­hempi­en­sa) edel­lytetään osoit­ta­van ymmär­rystä luokan häiriköille. 

    Itse ymmär­rän varsin hyvin, että las­ten­sa paras­ta ajat­tel­e­vat van­hem­mat eivät täl­laisen sol­i­daarisu­u­den päälle ymmär­rä, vaan vai­h­ta­vat tarvit­taes­sa koulua tai asuin­seu­tua. Esimerkkinä eräs ex-vihreä Hollannista:

    http://ozziesaffa.blogspot.com/2010/12/netherlands-first-nimby-now-nwmk.html

  79. Osmo: luokkakoko­jen kool­la on val­ta­va merk­i­tys opetuk­sen laatu­un. Se luon­nol­lis­es­ti vähen­tää ope­tustyön tuot­tavu­ut­ta, mut­ta oppi­laan näkökul­mas­ta ero on huomattava. 

    Jos ope­tus koos­t­uu vain opet­ta­ja­jo­htois­es­ta luen­noimis­es­ta, luokkakool­la ei ole niin suur­ta merk­i­tys­tä. Tosin täl­löinkin opet­ta­jan mah­dol­lisu­udet pitää järjestys­tä, antaa henkilöko­htaista palautet­ta har­joituk­sista ja seu­ra­ta yksit­täis­ten oppi­laiden oppimis­pros­es­sia heikkenevät huomattavasti. 

    Harjoitusten/kokeiden jälkeinen henkilöko­htainen palaute on yksi tärkeim­mistä oppimiseen vaikut­tavista tekijöistä. 

    Suures­sa luokas­sa oppi­laat muo­dosta­vat mas­san, jos­sa jokaisen oppimi­nen jää yksin oppi­laan vastuulle. 

    Pien­ten luokkien etu on siinä, että ne anta­vat opet­ta­jalle enem­män liikku­mavaraa opetuk­sen suh­teen. Pienis­sä ryh­mis­sä voidaan toteut­taa tutki­vaa oppimista (gradusem­i­naar­i­tyyli­in), väit­te­ly­itä, esi­in­tymishar­joituk­sia, vuorovaikut­teista toim­intaa, käytän­nön kokei­ta ja eri­laisia pro­jek­te­ja. Suuris­sa luokissa täl­laiseen ei aika riitä. 

    Nämä ovat juuri niitä taito­ja, joi­ta oppi­laat tarvit­se­vat työelämässä. Lisäk­si pien­ryh­mis­sä oppi­laiden motivoimi­nen on huo­mat­tavasti helpompaa. 

    Niis­sä tutkimuk­sis­sa, jois­sa luokkakoko­jen ei ole todet­tu vaikut­ta­neen oppimis­tu­lok­si­in, on oppimista tarkastel­tu liian kapeakat­seis­es­ti esimerkik­si vain koe­suori­tusten kautta.

    1. Timo.
      Etsipä jokin empi­iri­nen tutkimus, joka tuk­isi tuo­ta väitet­tä. Min­un tietääk­seni ope­tus­ryh­mäkoon vaiku­tus­ta ei ole voitu osoit­taa empiirisesti.

  80. Liian van­ha: jos koulun vaiku­tus men­estyk­seen on vain n. 5 % (mikä tuon luvun lähde on?) niin se ei ole todiste siitä että opetuk­sen laatu on merk­i­tyk­setön­tä, vaan se on todiste siitä, miten surkeaa opetuk­sen laatu on.

    Itse kehot­taisin tässä keskustelus­sa vielä luke­maan uudelleen Viherinssin kir­joituk­set. Ne vas­taa­vat omaa koke­mus­tani ja käsi­tys­täni oppi­laiden ja koulu­jen eroista. 

    Pienet luokat ja ope­tus­ryh­mät eivät ole mikään tae sille, että ope­tus on hyvää ja oppi­lail­la hyvä olo. Pienessä luokas­sa paha olo on päin­vas­toin aivan eri­tyisen pahaa. Usein tun­tuu siltä, että opet­ta­ja­jär­jestö­jen vaa­timuk­set luokkakoon pienen­tämis­es­tä ovat ennen kaikkea ay-poli­ti­ikkaa (pitää saa­da mah­dol­lisim­man paljon mak­savia jäseniä).

  81. Eri­ty­istä huomio­ta vaa­tivien oppi­laiden tun­nist­a­mi­nen on pitkän­puoleinen pros­es­si. Siitä että “kaik­ki” (siis luokkakaver­it ja opet­ta­jat) tietävät jonkun lapsen vaa­ti­van eri­ty­ishuomio­ta menee pitkään siihen, että tämä asia on saatu myös viral­lis­es­ti kir­joi­hin ja kan­si­in sekä lisäresurssit bud­je­toitua. Lisäk­si täl­lä taval­la ei voi­da oikein niitä lah­jakkaimpia huomioi­da, kos­ka aina joku jol­la on isom­pia ongelmia kuin tyl­sistymi­nen vie ne vähäiset resurssit. Lah­jakkaiden erikois­lu­ok­ista voisi peri­aat­teessa tehdä vähän normilu­okkia isom­pia, mut­ta siitä silti kär­sivät ne, jot­ka eivät ihan pääse näille erikois­lu­okille, kos­ka keskinker­taisek­si määrit­telem­i­nen syö opiskelumotivaatiota.

    Mut­ta joo… tiedän, että taloudelli­nen tilanne kun­nis­sa on ihan eri­lainen kuin tasokurssien poistues­sa 80-luvun lop­ul­la, kun suuret ikälu­okat oli­vat työelämässä, sotien kar­si­mat pieniä eläkkeitä nos­ta­neet ikälu­okat eläk­keel­lä ja pienet ikälu­okat koulussa.

  82. Osmo. Koulu­ope­tus ja oppimi­nen ovat pros­esse­ja, joi­ta on vaikea mita­ta empi­iris­es­ti. Koulut kun eivät ole tutkimus­laitok­sia ja oppi­laat eivät ole laboratoriorottia. 

    Jos ope­tus­ryh­mäkoon merk­i­tys­tä halut­taisi­in mita­ta empiri­is­es­ti, edel­lyt­täisi tämä pitkä­jak­soista ja perus­teel­lista tutkimus­ta, jos­sa oppi­laat tulisi jakaa tasaver­taisi­in ryh­mi­in ja opet­ta­jien pitäisi olla molem­mille ryh­mille samoja. 

    Kuitenkaan itse opetuk­sen ei tulisi olla näille ver­rokkiryh­mille saman­laista, sil­lä pienem­pi ryh­mä mah­dol­lis­taa monipuolisem­mat opetusmetodit. 

    Jos suurelle luokalle ja pien­ryh­mälle opete­taan vain luen­noimal­la, ei luon­nol­lis­es­ti tulok­sis­sa ole suur­ta eroa. Tosin kuten jo aikaisem­min mainitsin, pien­ryh­mä on parem­mas­sa ase­mas­sa laa­jem­man henkilöko­htaisen palaut­teen, läheisem­män seu­ran­nan ja parem­man kur­in­pidon kautta. 

    Tiedän toki tutkimuk­sista, jois­sa luokkakoon ei ole todet­tu vaikut­ta­van oppimis­tu­lok­si­in. Väit­täisin, että näis­sä tutkimuk­sis­sa on tehty ratkai­se­va virhe juuri siinä, että molem­pia ryh­miä on opetet­tu samal­la tavoin. Lisäk­si oppimista on epäilemät­tä mitat­tu vain per­in­teisin metodein, eikä esim. esi­in­tymis­taito­jen kehit­tymistä yms. ole otet­tu huomiooon.

  83. Timo ja kumppanit,

    Itsel­läni ei ole ollut suo­raa kos­ke­tus­ta perusk­oulu­un sit­ten vuo­den 1994, jon­ka vuok­si tietoni ovat hyvin puut­teeliset eli lähin­nä medi­an varassa.

    Onko edelleen se tilanne, että ala-asteel­la luokkakoko on suurem­pi kuin yläas­teel­la, vaik­ka jois­sakin oppi­aineis­sa yläas­teel­la saat­taakin olla suurem­pi ryh­mä kuin mitä ala-asteen luokkakoko.

    Yksi keskeinen ongel­ma lie­nee, että perusk­oulu joutuu liikaa paikkaa­maan heikko­laa­tu­ista van­hem­muut­ta siinä kum­minkin epäon­nistuen, kun kat­so­taan nuorten syrjäytymislukuja.

  84. Vail­la Tim­o­l­ta tivaatkin Osmo, niin minä koetan vastata.

    1. Ensin­näkin muis­tut­taisin taan­noisen avauk­sesi siitä, mik­si maas­sa on luke­ma­ton määrä kas­va­tusti­eteen pro­fes­sore­ja mut­ta hyvin vähän sel­l­aista tutkimus­ta, jos­ta olisi apua käytän­nön pääteök­sen­teossa. Tämä luokkakoon vaiku­tus oppimiseen on yksi sel­l­ainen aihe.

    2. Toisek­si, muis­tan itsekin näh­neeni refer­aat­te­ja tai lehti­jut­tu­ja sel­l­ais­es­ta tutkimuk­ses­ta, joka todel­la väit­ti, että luokkakool­la ei ole merk­i­tys­tä oppimis­tu­lok­si­in. Minä siirsin nämä “tutkimus­tu­lok­set” hyvin nopesti kat­e­go­ri­aan “kas­va­tusti­eteen nollatutkimus”.

    2.1. Mik­sikö? Sik­si, että empi­iris­es­ti tiedän, että suosi­tuis­sa kouluis­sa on isom­mat ope­tus­ryh­mät kuin epä­su­osi­tu­im­mis­sa, ja suosi­tu­im­mis­sa kouluis­sa on parem­pi oppi­la­saines kuin epä­su­osi­tu­im­mis­sa. Suosi­tu­im­mat koulut joutu­vat ihan luokkahuonei­den puut­teen takia muo­dosta­maan yli 30 oppi­laan luokkia ja silti niis­sä saataa jäädä tun­tike­hys­tä (eli rahaa) käyt­tämät­tä, kos­ka ei yksinker­tais­es­ti ole tilo­ja tai tarvet­ta enempään.

    3. Näis­sä suosi­tuis­sa kouluis­sa opet­ta­jien osa on tietysti siinä mielessä mukavampi, että oppi­la­saines on parem­paa, töitä riit­tää ja arvos­tus van­hempi­en silmis­sä on korkea. Ongel­mana on se, että tilat ovat äärim­mäisen ahtaat, ope­tus on aika perus­luen­noin­tia ja yleinen tunne siitä, että vielä parem­paan pysty­isi, jos olisi v’h’n pienem­mät luokat.

    4. Epä­su­osi­tuis­sa kouluis­sa on pienet luokkakoot. Se EI johdu mis­tään posi­ti­ivis­es­ta diskrim­i­naa­tios­ta, vaan siitä, että nois­sa kouluis­sa ei esim. mak­se­ta kir­jas­ton­hoi­dos­ta tai luokan­valvo­ju­ud­es­ta samaa kuin “hyvis­sä kouluis­sa”. (Ai että työe­htosopimuk­sen vas­taista vai? Tiedän koulu­ja, jois­sa luokan­valvo­ju­ud­es­ta mak­se­taan vain puo­let: 8A:n valvo­ja saa palkan syksyl­lä ja 8B:n valvo­ja saa palkan keväällä.Tällaisten koulu­jen opet­ta­jat mielu­um­min luop­u­vat lak­isäätei­sistä rahois­taan kuin kas­vat­ta­vat luokkakoko­ja yli sietokyvyn.) 

    5. Sum­ma Sum­marum. Paradok­saalis­es­ti meil­lä on hyvis­sä kouluis­sa suurim­mat luokkakoot, vaik­ka niis­sä olisi eniten resursse­ja (kun se on oppi­lasko­htaista se raha). Jos luokkakoon vaiku­tus ei tutkimus­tu­lok­sis­sa näy, sen­hän täy­tyy johtua siitä, että huonot koulut osaa­vat käyt­tää saa­mansa rahat tehokkaam­min kuin hyvät. Eli pitäisikö mei­dän nyt leika­ta Sykin budjettia?

    6. Ei niin pahaa, ettei jotakin hyvääkin: suosit­tu­jen koulu­jen on mah­dol­lista tar­jo­ta esim. huilun­soiton yksi­ty­isope­tus­ta sik­si, että tun­tike­hyk­ses­tä jää yli.

    Touko Met­ti­nen
    ope

  85. ‘Olen kuul­lut, että ainakin yhdessä espoolaises­sa koulus­sa yläas­teel­la opete­taan hie­man vaa­ti­vam­paa matem­ati­ikkaa “lah­jakaille” ja/tai motivoituneille oppi­laille eri ryh­mässä.’ (valit­ta­ja)
    Tut­tu kiel­tenopet­ta­ja, nyt jo eläk­keel­lä, osal­lis­tui piilota­sokurssien ylläpi­toon otta­mal­la omaan ryh­mään­sä aina ne oppi­laat, joiden kohdal­la ei ollut toivei­ta vieraiden kiel­ten oppimisesta.
    Toi­sis­sa ryh­mis­sä päästi­in oppi­maan kieliä, tässä ryh­mässä opetelti­in ihmistapo­ja ja muu­ta tarpeel­lista perusasiaa.
    Minä en kyl­lä muista, että mei­dän koulus­samme olisi päässyt laa­jaa sup­peam­malle tasolle olemat­ta selvästi allerginen oppimiselle. En tiedä, oliko niis­sä sup­peis­sa ryh­mis­sä tyt­töjä ollenkaan — taisi olla vain niitä sälle­jä, joille koko ylä-aste oli ruokatun­te­ja luku­unot­ta­mat­ta ajan haaskuuta.

  86. Seu­raan itse aitiopaikalta omien alak­ouluikäis­ten las­teni kaut­ta helsinkiläisen “keski­ta­son” perusk­oulun arkea. Kil­pailu (hyvistä) oppi­laista ja hyvistä opet­ta­jista vaikut­taa koul­u­lais­ten arkeen. Lakkau­tamisuhkaakin vilautel­laan välil­lä. Kakkosel­la luokat hajoa­vat pain­o­tus­lu­okan takia. Erikois­lu­ok­ka tarvi­taan, etteivät oman alueen oppi­laat hakeudu mui­hin koului­hin ja että saadaan hyviä opet­ta­jia koulu­un. Van­hem­mat prep­paa­vat lap­si­aan pääsykokeisi­in, samal­la ihme­tellen, mik­si ihmeessä täl­laisia pain­o­tuk­sia tehdään ja laite­taan lapsetkin kil­paile­maan keskenään. Lapset pet­tyvät epäon­nistues­saan kokeis­sa, van­hem­mat ehkä vielä enemmän. 

    Eri­ty­isop­pi­lai­ta inte­groitu taval­liseen luokkaan enem­män tai vähem­män onnis­tuneesti. Maa­han­muut­ta­jia tun­tuu aset­tuvan alueen vuokrat­aloi­hin yhä enem­män ja lei­juu lisäuhkana koulun yllä. 

    Työrauha läh­es jokaisen luokan kohdal­la jol­lain lail­la ongel­mallista. Toisen lapseni kohdal­la ihan surkea. Mitä tein­impiä oppi­lai­ta, sen pahempaa. Kannabis­takin kuulem­ma koulus­sa käytetään. Osa van­hem­mista on ulkois­tanut las­ten­sa kas­vat­tamisen koul­ulle. Hyvät van­hem­mat päivit­televät huono­jen lap­sia ja miet­tivät lapselleen pakoti­etä pois. Me taval­liset yritämme viritel­lä yhteistyötä.

    Silti pidän läh­es kansalaisvelvol­lisuute­na pitää lapseni lähik­oulus­sa vaa­ti­mat­ta mitään sen kum­mem­paa kuin työrauhaa ja samal­la yritän itse tehdä sen eteen töitä omieni ja muidenkin las­ten kohdal­la. Pidän huol­ta siitä, että hiilen kier­tokulku ja ruot­si-suomen his­to­ria menee kaali­in, jos ei koulus­sa, niin tääl­lä kotona kaupun­gin vuokratalossa. 

    Silti ajat­te­len, että las­ten koulu on (ollut)kyllin hyvä kouluk­si. Tämä nykyi­nen kil­pailu ja taval­lisen lähik­oulun aliarvioimi­nen, jota tämäkin keskustelu ruokkii, tekee siitä ikävän.

  87. ‘Silti pidän läh­es kansalaisvelvol­lisuute­na pitää lapseni lähikoulussa’
    Mik­si? Kyseessä on palvelu, jos­ta sinä mak­sat. Sen laatu on palvelun­tuot­ta­jan vas­tu­ul­la, ei sin­un ja lastesi.

  88. Koulun vaiku­tus men­estyk­seen on vain n 5 %. Koulu ja muukin työ on pääsin ruti­inia ja eikä se aka­teem­i­nen maail­makaan mitään värikästä elämää ole.

    (Sekä-että koke­mus­ta omaa­vana sanois­in, että aka­teem­i­nen maail­ma on yri­tys­maail­maan ver­rat­tuna hyvinkin värikäs. Ei kyl­lä vält­tämät­tä posi­ti­ivises­sa mielessä…)

    Mut­ta mitä tarkoi­tat tuol­la “koulun vaiku­tus men­estyk­seen on vain 5 %”? Mitä sisältää käsite “koulu”? Entä käsite “men­estys”? Ts. jos on luke­ma, niin jol­lain­han se on mitattukin.

    Min­un on vaikea uskoa (mikä ei kyl­lä vält­tämät­tä tee väitet­tä vääräk­si!) sitä, että sil­lä olisi vain mar­gin­aa­li­nen merk­i­tys men­estymiseen, jos lap­si jätet­täisi­in kokon­aan koulun ulkop­uolelle. Tästä syys­tä kuitenkin suh­taudun tuo­hon luke­maan kovin suurel­la varauksella.

    Ongel­masi joh­tu­i­v­at ja johtu­vat omas­ta egostasi, kat­se­let nokkavart­ta pitkin mui­ta. Sil­lä keinoin pää­tyy aina kiusatuksi.

    Onko kiusatuk­si jou­tu­mi­nen mielestäsi aina kiusat­un syy, vai kos­keeko tämä vain min­un erikoistapaustani?

    Mitä tulee lah­jakkaan lapsen opetuk­seen niin ei lah­jakas­ta tarvitse opet­taa sana varsi­naises­sa merk­i­tyk­sessä, riit­tää, että hänet aute­taan pol­un päähän.

    Jos puhutaan ope­tus­su­un­nitel­man mukaisten tavoit­tei­den saavut­tamis­es­ta, tämä pitää var­masti paikkansa. Voi jopa riit­tää että annetaan kir­ja käteen ja ker­ro­taan kokeen ajankohta.

    Jos taas tarkoi­tus on saa­da yksilö täyt­tämään poten­ti­aalin­sa mah­dol­lisim­man hyvin, sitä pol­un päähän aut­tamis­takin tarvi­taan aika paljon. Ja se työ taas poikkeaa opet­ta­jan muus­ta työstä, jol­loin opet­ta­jan aikaresurssien takia kovin het­ero­geenises­sa ryh­mässä täy­tyy tehdä valintoja.

  89. Suosit­tu­jen koulu­jen on mah­dol­lista tar­jo­ta huilun­soiton yksi­ty­isope­tus­ta sik­si, että van­hem­mat mak­sa­vat sen:

    http://www.syk.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=183&Itemid=134

    Sel­l­aiset van­hem­mat, jot­ka ovat kiin­nos­tunei­ta las­ten­sa koulunkäyn­nistä, lykkäävät ne jon­nekin SYKki­in. Sel­l­aiset van­hem­mat voivat jopa mak­saa rahaa siitä hyvästä, että lapset oppi­vat soit­ta­maan huilua, kan­nelta tai sähkökitaraa.

    Met­tisen Toukon kan­nat­taisi miet­tiä, miten saisi van­hem­mat kiinnostumaan.

  90. Lurk­ki: minäkin pidän läh­es kansalaisvelvol­lisuute­na lait­taa lapseni lähik­oulu­un. Min­ulle koulu ei ole vain palvelu vaan osa lähiy­hteisöä, jon­ka toim­intaan halu­an osal­lis­tua ja oma­l­ta osaltani pitää sen laadun hyvänä. Samal­la koen kansalaisvelvol­lisu­udek­seni käyt­tää julk­ista terveydenhoitoa. 

    Palvelu­a­jat­telu on minus­ta suo­ras­taan yhteiskun­taa rapaut­tavaa. Urheiluseu­ran vapaae­htoisil­ta olete­taan palvelu­ja, kun jotain ker­ran mak­se­taan. Sama näkyy par­tios­sa, huolta­jat kuvit­tel­e­vat osta­vansa jotain har­raste­tuotet­ta sen sijaan että ymmärtäi­sivät kyseessä ole­van yhteinen jut­tu, jota kaik­ki tekevät ilman voittotavoitetta. 

    Omat koke­muk­seni Helsin­gin yksi­tyisk­ouluista eivät ole mitenkään elit­is­tisiä. Oppi­laak­siot­to ei ole räjähtänyt käsi­in, oppi­lail­ta ei edel­lytetä sen kum­mem­pia omia rahal­lisia panok­sia, sovel­tuvu­uskoelu­okkia ei ole enem­pää kuin muual­lakaan (pl. Syk) Se mis­tä opet­ta­jana olen kateelli­nen on vapaus. Yksi­tyiset voivat palkata oman takkarin, perus­taa net­ti­sivun­sa mihin halu­a­vat sil­lä sisäl­löl­lä jos­ta on koul­ulle hyö­tyä, ostaa sieltä mis­tä saa sopivim­man tuot­teen, kehit­tää ruokailua ilman pakkokasvis­päiviä, olla tekemät­tä kaikkia strate­gioi­ta yms. virastopa­pere­i­ta.. eli keskit­tyä opet­tamiseen ja oppimiseen.

    Itsel­läni on ollut 24–32 oppi­laan luokkia. Oikeasti en ole havain­nut luokkakoon vaikut­ta­van viihtyvyy­teen enkä tulok­si­in. Opet­ta­ja uupuu kyl­lä isos­sa ryh­mässä helpom­min. Tutkimuk­sis­sa pieniä luokkia on ollut myös kyläk­ouluis­sa, joten Toukon teo­ria hyvien kasaan­tu­mis­es­ta luokkakoon merk­i­tyk­sessä ei vält­tämät­tä pidä paikkaansa.

  91. Yksilön vapaud­es­ta on tul­lut varsinkin las­ten osalta aivan liian määräävä tek­i­jä. Samas­sa yhtey­dessä opet­ta­jan “ran­gais­tus­va­likoima” on pienen­tynyt olemattomiin.

    Tämä väite on muuten pahasti hakoteil­lä. Vuo­den 1983 perusk­oul­u­lais­sa oli täs­mälleen samat ran­gais­tuk­set kuin vuo­den 1998 peru­sope­tus­lais­sa: nuhtelu, laiskan­läksylle jät­tämi­nen luokas­ta pois­t­a­mi­nen (enin­tään 30 min.) jäl­ki-istun­toa enin­tään 2 h. Lisäk­si rehtori voi lähet­tää esim. humalaisen oppi­laan koti­in (tai las­ten­suo­jelu­un). Määräaikaista erot­tamista voi käyt­tää vain “moni­jäs­eni­nen toimielin” eli ope­tus­lau­takun­ta. Vain erot­tamis­es­ta voi valit­taa, jäl­ki-istun­noista ja laiskan­läksy­istä ei voi kuin kan­nel­la jälkikä­teen. Täl­lä vuosi­tuhan­nel­la on vielä selkiytet­ty tilan­net­ta anta­mal­la opet­ta­jalle ja rehto­rille oikeus pois­taa oppi­las luokas­ta väk­isin, jos puhe ei riitä. Ain­oa ero on siinä, että eri­tyis­es­ti ala-asteel­la käteväk­si koet­tu pika­jäl­ki-istun­to (enin­tään 30 min­u­ut­tia samana päivänä ilman eril­listä ilmoi­tus­ta koti­in) on poistunut.

    Oppi­las­ta ei ole saanut lyödä koskaan sotien jäl­keen. Oppik­ouluis­sa karsserista (pimeää kop­pia enin­tään 5 h tai val­oisaa enin­tään 12 h) luovut­ti­in joskus 1960-luvul­la. Eri asia on se, että nykyään van­hem­mat suh­tau­tu­vat opet­ta­ji­in väärin.

    Opet­ta­jan tulee van­hem­mille olla auk­tori­teet­ti. Hän on hei­dän lapsen­sa esimies ja tähän julk­ista val­taa toisas­ial­lis­es­ti käyt­tävä virkamies, ei mikään “palvelun­tar­joa­ja”. Van­hempi­en peruste­htävä on luo­da kotona ilmapi­iri, jos­sa opet­ta­jan kanssa toimeen­tulem­i­nen on itses­tään­selvyys. Vaik­ka opet­ta­ja olisi väärässäkin, on tätä totelta­va ja van­hempi­en on kotona nuhdelta­va ja tarvit­taes­sa vielä ran­gais­ta­va koulus­sa ran­gais­tua las­ta. Jos­sei muus­ta niin siitä, että on joutunut vaikeuk­si­in opet­ta­jan kanssa. Se ei ole hyväksyt­tävää, vaik­ka lap­si olisikin ollut oikeassa.

    Nykyään ongel­mana on se, että liian moni van­hempi pitää lapsen­sa, ei opet­ta­jan puol­ta. Opet­ta­ja on koulus­sa sama kuin yhteiskun­ta, ja lapsen on opit­ta­va elämään yhteiskun­nas­sa jou­tu­mat­ta vaikeuk­si­in. Todel­la lapsen­sa puol­ta pitävä on ole­tuk­se­na opet­ta­jan tuke­na näen­näis­es­ti las­taan “vas­taan”.

  92. ‘Min­ulle koulu ei ole vain palvelu vaan osa lähiy­hteisöä, jon­ka toim­intaan halu­an osal­lis­tua ja oma­l­ta osaltani pitää sen laadun hyvänä.’
    Min­ulle lähik­oulu on käytän­nöl­lisin vai­h­toe­hto, ja kun sen laatu on OK, niin mikäs siinä.
    Täkäläi­nen lähiy­hteisö on sekin ihan OK.
    Mut­ta jos koulu muut­tuu kur­jak­si ja lähiy­hteisö vas­ten­mielisek­si, min­ul­la ei tod. ole velvol­lisu­ut­ta jäädä kär­simään siitä.

  93. Opet­ta­jan tulee van­hem­mille olla auktoriteetti.
    KLIPS
    Nykyään ongel­mana on se, että liian moni van­hempi pitää lapsen­sa, ei opet­ta­jan puolta. 

    Nykyk­oulun ongel­ma taitaa tosi­aan olla tässä. Moni opet­ta­ja kuvit­telee yhä voivansa kohdel­la lap­sia miten hyvän­sä ja loukkaan­tuu, jos van­hem­mat pitävätkin las­ten­sa puol­ta. Kan­nat­taisi tosi­aan kat­soa peili­in ja muut­taa omaa käytöstään tai jopa alaa, jos tun­tuu siltä, että ei saa sen enem­pää lap­sil­ta tai hei­dän van­hem­mil­taan minkään­laista arvos­tus­ta. Nyky­maail­mas­sa se arvos­tus pitää ansai­ta ja hyviä opet­ta­jia aivan var­masti arvoste­taan edelleen.

    Sitä voidaan toki pähkäil­lä, onko tämä oikein vain väärin, mut­ta näin van­hem­mat toimi­vat ja sen kanssa nyt vain on elettävä.

  94. Eras­totenes alek­san­dri­alainen kir­joit­ti “…Jos­sei muus­ta niin siitä, että on joutunut vaikeuk­si­in opet­ta­jan kanssa. Se ei ole hyväksyt­tävää, vaik­ka lap­si olisikin ollut oikeassa.”

    Siis van­hempi­en ei pitäisi pait­si olla puo­lus­ta­mat­ta huol­let­tavien­sa las­ten etu­ja neu­traaleis­sa tilanteis­sa, vaan myös sil­loin kun lap­si on objek­ti­ivis­es­ti kat­soen oike­as­sa?! Halu­taanko lap­sista konei­ta ilman kykyä itsenäiseen ajatteluun?
    Koulu ja opet­ta­ja nimeno­maan ovat palvelun­ter­joa­jia. Van­hem­mat mak­sa­vat vero­ja ja näil­lä veroil­la kus­tan­netaan julk­isia palvelu­ja, mm kouluja.

  95. “‘Silti pidän läh­es kansalaisvelvol­lisuute­na pitää lapseni lähikoulussa’

    Mik­si? Kyseessä on palvelu, jos­ta sinä mak­sat. Sen laatu on palvelun­tuot­ta­jan vas­tu­ul­la, ei sin­un ja lastesi.”

    Lurk­ki, tot­takai olen ollut yhtey­dessä palvelun­tar­joa­jaan eli koulu­un. Kuitenkin pystyn kat­so­maan asi­aa myös palvelun­tar­jo­jan näkökul­mas­ta: näen koulu­jen välisen kil­pailun, resurssip­u­lan, van­hempi­en vaa­timuk­set ja rahoi­tus­puolen yhä pahenevan ongelman. 

    Jotain voi yrit­tää itsekin tehdä. Pelkästään van­hempi­en väli­nen yhteistyö voi aut­taa asi­aa esim. työrauhan suh­teen. Se on myös ongelmia ennal­taehkäi­sevää, ihan ilmaista ja saat­taa avar­taa maailmankuvaa.

  96. Siis van­hempi­en ei pitäisi pait­si olla puo­lus­ta­mat­ta huol­let­tavien­sa las­ten etu­ja neu­traaleis­sa tilanteis­sa, vaan myös sil­loin kun lap­si on objek­ti­ivis­es­ti kat­soen oikeassa?! 

    Min­ua suo­raan san­ot­tuna jyr­sii aika taval­la tämä ajat­te­lu­ta­pa, että min­un pitää tehdä oma työni viimeisen päälle kun­nol­la, jot­ta saan työni myy­tyä asi­akkaalle, mut­ta min­un pitäisi kiltisti hyväksyä se, jos lap­siani kas­vat­ta­vat ammat­ti­laiset hoita­vat työn­sä miten sattuu.

  97. ‘Jotain voi yrit­tää itsekin tehdä. Pelkästään van­hempi­en väli­nen yhteistyö voi aut­taa asi­aa esim. työrauhan suh­teen.’ (valit­ta­ja)
    Tuo toimii yhteistyökyky­is­ten van­hempi­en kanssa. Varsi­naiset ongel­mayk­silöt ovat sit­ten ihan muu­ta, ja täl­lä het­kel­lä niihin ei näytä toimi­van kuin segregaatio.

  98. Mik­si on kaikille on itses­tään selvää, että huonot oppi­jat tarvit­se­vat tukiope­tus­ta, ts. keskiar­von mukaan tehty ope­tus­su­un­nitel­ma ei ole heille opti­maa­li­nen, mut­ta kun on puhe gaussin käyrän tois­es­ta puoles­ta, ei voi­da ymmärtää että keskiar­von mukaan tehty ope­tus on heille aivan yhtä kaukana optimaalisesta?

    Yhteiskun­nas­sa on vähän haas­tavia, paljon keski­vaikei­ta ja vähän yksinker­taisia tehtäviä. Tarvi­taan siis muu­tamia nero­ja, paljon yleis­sivistyneitä ja muu­tamis­sa asiois­sa ei henkilön sivistys tuo mitään lisäar­voa työn lop­putu­lok­seen. Tämä tulisi pitää mielessä, eli tar­jo­ta opti­maal­ista ope­tus­ta kaikille ryh­mille. Glo­ma­l­isoitu­vas­sa maail­mas­sa meil­lä ei ole varaa uhra­ta lah­jakkaiden las­ten poten­ti­aalia suuri­in inno­vaa­tioi­hin vain sik­si, että kukaan ei pahoit­taisi mieltään siitä, että toiset ovat parem­pia kuin toiset.

    Seg­re­gaa­tio kat­so­taan suo­raan pahak­si asi­ak­si. Onko tässä takana jotain mui­ta argu­ment­te­ja kuin sosial­isti­nen tasapäistäminen?

  99. ‘Seg­re­gaa­tio kat­so­taan suo­raan pahak­si asi­ak­si. Onko tässä takana jotain mui­ta argu­ment­te­ja kuin sosial­isti­nen tas­apäistämi­nen?’ (vts)
    Kai tässä on las­ket­tu, että deseg­re­goimal­la vähen­netään lasken­nal­lis­es­ti netto-ongelmia.
    Ja lapset ovat vielä käskytet­tävis­sä. Vaik­ka esim. aikuis­ten normikansalais­ten ja sekakäyt­täjien inte­groin­ti ehkä vähen­täisikin esimerkik­si henkirikok­sia (kun riidan toinen osa­puoli olisi tolkuis­saan), tämän toteut­tamiseen ei ole keino­ja. Onneksi.

  100. Siis van­hempi­en ei pitäisi pait­si olla puo­lus­ta­mat­ta huol­let­tavien­sa las­ten etu­ja neu­traaleis­sa tilanteis­sa, vaan myös sil­loin kun lap­si on objek­ti­ivis­es­ti kat­soen oike­as­sa?! Halu­taanko lap­sista konei­ta ilman kykyä itsenäiseen ajatteluun?

    Opet­ta­ja ei ole lapselle palvelun­tar­joa­ja vaan lapsen lähin esimies hei­dän yhteisessä työ­paikas­saan koulus­sa. Yhteiskun­nas­samme on huono idea olla riidois­sa esimiehen­sä kanssa. Se johtaa vaikeuk­si­in. Tämä on paras oppia mah­dol­lisim­man nuore­na. Eli vaik­ka opet­ta­ja olisi väärässä, on paras taipua ja purra ham­mas­ta. Opet­ta­jan kanssa riitelem­i­nen on lapsen edun vas­taista ja van­hempi­en on lopetet­ta­va täl­lainen itse­tuhoinen käytös ihan niin kuin he puut­tuisi­vat vaikka­pa itsensäviiltelyyn.

    Toki lapsen pitää olla myös itsenäi­nen ajat­teli­ja ja kyseenalais­taa opet­ta­ja. Järkevät van­hem­mat (ja opet­ta­jat) opet­ta­vat lapsen ole­maan opet­ta­jan kanssa eri mieltä taval­la, jos­ta ei joudu kur­in­pito­toimien kohteek­si. Esimiehelle tai opet­ta­jalle keljuilu on taitolaji.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.